Heipä vaan ja hinttantaa!
Järjestäjäosapuolen raportteja harvemmin nähdään, mutta kokeillaanpa nyt testimielessä millaisen raportin saa aikaiseksi, kun on osallistunut turnaukseen istumalla kolme päivää läppärin takana, eikä siten ole oikein mitään oikeaa kerrottavaa. Eikä ole juonut edes viinaa. Kovin paljoa ainakaan.
Olin siis SM-kisojen scorekeeper, jonka tehtävä yksinkertaisesti on pyörittää turnausta - tai SM-kisojen kaltaisessa tapahtumassa turnauksia - eteenpäin. Syötä pelaajat ohjelmaan, tee pairingsit, tulosta pairingsit, syötä tulokset ja toista tätä sykliä kunnes alkaa oksettaa. Hommasta tekeekin hauskan se, kun on samaan aikaan työn alla neljä tai viisi turnausta. Välillä tässä normaalilla ihmisellä pinnakin kiristyy, minkä varmasti ajoittain huomasivat he, jotka minulle yrittivät jotain sanoa.
Kevään koitokset
Kevään kiireiden ja kirousten keskellä koko Magic alkoi tulla korvista ulos, eikä varsinkaan tuomarointi kiinnostanut oikein millään tasolla. Scorekeeperöintiä oli tullut harrastettua SM-kisoissa kuitenkin kahtena peräkkäisenä vuonna, joten kun henkilökuntaa haettiin, päätin lupautua edelleen tähän samaan tehtävään. SM-kisat ovat turnaus, jossa olisi varmaan käyttöä minulle muutenkin, etenkin kun lähes poikkeuksetta tuomaritiimit koostuvat ihmisistä, joilla ei ole paljoa kokemusta isoista turnauksista.
Scorekeeperin ja tuomarin valmistautuminen kisoihin on tietyllä tavalla hyvin samantyyppistä. Tuomari voi kerrata sääntödokumenttien sisältöä ja painaa mieleensä kinkkisiä kysymyksiä, joita turnauksissa tulee eteen. Samoin scorekeeper voi yrittää tallentaa muistiinsa DCI-reportterin kanssa tulleita vastoinkäymisiä ja niihin tepsiviä lääkkeitä. Siis harjoitella, harjoitella ja harjoitella.
Niin, DCI-reporter, tuo kaikkien turnausten vihollinen numero yksi. Reportteri on kankea ja epäselvä ohjelma. Valikoita on hirveästi, eivätkä kaikki optiot näy, ellei ole laittanut ruksia oikeaan paikkaan. Luulisi olevan päivän selvää, että optio, joka ei ole käytössä, on näkyvissä harmaana, jolloin tietää, että tätä optiota ei nyt syystä tai toisesta pysty käyttämään. Sen sijaan reportteri piilottaa nämä, ja kun vihdoin löytää sen oikean ruksittavan laatikon, saa käydä valikot uudestaan läpi ja etsiä mihin se optio nyt sitten ilmeistyi. Toisena jännänpuoleisena featurena voisin mainita, ettei koskaan voi kokeilematta tietää missä pitää tuplaklikata, missä painaa hiiren oikeaa nappia ja milloin mitäkin.
Kaikkia vikoja ja puutteita en ala tähän listaamaan, koska se lista on pitkä kuin nälkävuosi. Ohjelma sinänsä on ihan hyvä siinä, mitä sen on tarkoitus tehdä, mutta ongelmat ovat käytettävyydessä ja selkeydessä. Halusin mainita ylläolevan siksi, ettette ihmettele, miksi turnausta pyörittävä ihminen joskus hiljentyy koneensa taakse, kun pyydätte häneltä jotain. Tai miksi hän huutaa itsekseen naama punaisena.
Kisaviikonlopun alkua
Lähdin SM-kisamatkalle perjantaina hyvissä ajoin. Junassa oli tavalliseen tapaan ärsyttävää sakkia. Huutava akkaporukka, jotka kilpailivat siitä, kenellä on typerin ja kovin nauruääni. Tuli hyvin selväksi kenenkä mies on sellainen ja tuollainen ja kenen poika on sitä ja tätä. Hämeenlinnasta tuli kyytiin kunnon stereotyyppinen seksuaalivähemmistön edustaja. Mistäkö päättelin? Harvemmin kuitenkaan kuulee miehen kutsuvan kaveriaan, joka oli matkaseurana, "kullaksi". Joka tapauksessa hänen tehtävänsä oli tämän junamatkan aikana kailottaa kurkku suorana puhelimeen kaikki asiansa. "Siis VITTU Suomessa ei saa sanoa, että kuuluu hyvää. Siis mä oon Stadista ja VITTU kun mä sanon bussikuskille siellä, että hyvää huomenta, niin se kattoo mua sillai, että HAISTA KUULE VITTU!" Haistapa kuule itse vain.
Helsingissä kävin nopeasti pyörähtämässä shopilla katselemassa FNM-menoa ja noutamassa ostamani boksin. Siiran kanssa jutusteltiin niitä näitä, kunnes lähdin Chico'sin kautta Otaniemeen. Chico's-vinkki ihmisille: älkää tilatko lounaslistalta, vaikka se houkuttelevaa onkin. Mainin burgeri oli hyvä, mutta saidilla ei ollut kuin basic landia.
Turnaussaitilla meitä - siis minua ja Ihosta, joka nousi matkalla samaan bussiin - tervehtivät aurinkoiset oululaiset yhtä pirteinä kuin aina. Jätin kuitenkin oululaiset fisuineen ja kaloineen pihalle pyörimään, ja menin tsekkaamaan sisätiloja. Ihan samalta näytti tietysti kuin ennenkin, ja aloin naittamaan läppäriä ja printteriä yhteiselämään. Välittömästi pöydälle alkoi kertyä kaikenlaista ylimääräistä roinaa ja pöydästä tulikin pian muun muassa mukiteline, löytötavaratoimisto ja paperiarkisto. Ja karkkikauppa.
Sealed LCQ näytti täyttyvän vauhdilla ja hieman alkoi jo pelottaa, kun kolmatta aanelosta täytettiin. Hienoa kuitenkin, että pelaajia riitti runsaasti. Turnaus saatiin pienellä viiveellä käyntiin 57 pelaajan voimin. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin dropannut heistä 19, jotka olivat kovalla kiireellä menossa Standard-karsintaan. Siihenkin tuli huima määrä pelaajia: 52. Nämä kaksi turnausta pyörivät mukavasti porrastettuna, toisin kuin viime vuonna, jolloin molempien turnausten kierrokset tuntuivat loppuvan samaan aikaan, ja asioita sai tehdä kamalalla vauhdilla. Kiirettä pitivät nyt yllä lähinnä SM-kisoihin ilmoittautujat ja pienissä määrin FNM:n toiminta ja ihmisten kysymykset.
Sealed-karsinta loppui noin kello 23.30, jolloin pakkasin itseni, ja kipaisin Valtterin luokse nukkumaan. Valtterin luona alkoikin kyllä vain mehustelu ja yleinen tuusaus, kuten kahvinkeittimen etsiminen. Sen oli joku neropatti päättänyt piilottaa keittiöön. Nukkumaan päästiin kai joskus hieman ennen kahta. Viisi tuntia hikoiltuani herätyskello armahti ja sanoi, että voit nousta nyt suihkuun. Keittelin väelle kahveeta ja paistelin itselleni kananmunia ja pekonia, eli terveellisen ja ravitsevan aamiaisen.
Lauantai
Saitilla alkoi hieman kahdeksan jälkeen olla jo kisatunnelmaa, ja paikalla näkyikin paljon tuttuja pelaajia. Yhdeksään mennessä oli kisoihin ilmoittautunut 85 pelaajaa. Koska kello oli viisi yli yhdeksän, päätin tehdä pairingsit ja tulostaa ne ja result slipit. Kun nämä saatiin koneesta ulos, tuli paikalle kahdeksaskymmeneskuudes pelaaja. No, delete pairings, ukko sisään, ja uusiksi. Tämän vuoksi on rasittavaa ja turhauttavaa laittaa näitä myöhäisiä turnaukseen. Se vie aikaa kaikilta. Olkaa ajoissa paikalla, sillä myöhästymällä tuhlaatte kaikkien muiden aikaa. Monokin oli ajoissa, vaikka oli paikalla varttia vaille yhdeksän, ja Monolla ei sentään tuohon aikaan ollut vielä edes pakkaa. Tiedättekö mistä tietää, että on huonompi pelaaja kuin Mono?
Kisat kuitenkin pyörähtivät käyntiin mukavasti, enkä ainakaan omalta osaltani suurempia kämmejä huomannut. Monessa pienessä asiassa olisi henkilökunta voinut hieman sutjakammin toimia, mutta melko hyvin selvittiin.
Lauantain ohjelmistossa oli seitsemän SM-kisakierroksen ja kahden draftin lisäksi pari release sealedia, junnuturnaus, Legacya ja vielä release draftikin. Edelleen ihmiset yrittivät vanhaan tapaan ilmoittautua minulle, koska niinhän turnauksissa tehdään, että ilmoittaudutaan ihmiselle, joka istuu koneen takana. SM-kisoissa näin ei tehdä, koska turnauksia on menossa niin monta. Jos scorekeepperin pitäisi kaiken muun toimen välissä pyöritellä osallistumismaksuja sun muuta, häiriintyisi tapahtuman sujuvuus.
Päivä sujui taas muuten melko hyvin, mutta illansuussa release draftin alkaessa muuttui tilanne mystiseksi. Myyntitiskin takana ollut jannu ei ollut enää paikalla, ja samalla kun yritin saada SM-kisojen result slip -temppuja, kuten edellisen kierroksen penaltyjen syöttämisiä, hoidettua, jouduin myymään ihmisille lippuja releaseen. Samalla yritin myös työntää jo ilmoittautuneita koneelle. Kaiken lisäksi, kun draftin piti alkaa, päättivät kaikki muut tuomarit pinkaista syömään. Minun tehtäväni ei ollut turnauksia käynnistellä, ja koska halusin nopeasti pois ja syömään, vetäisin homman mahdollisimman pikaisesti samalla tyylillä, kuin olisin oman draftiturnaukseni pitänyt. Tämä kostautui, koska en ajatellut, etteivät pelaajat tietenkään tienneet tyyliäni, joten he eivät kuunnelleet, mitä heille sanoin.
Kun sain porukan istumaan, tuli yksi pelaaja sanomaan minulle, ettei hänen nimeään oltu sanottu. Katsoin ilmolistat läpi ja siellähän tämä pelaaja oli. Kaiken kiireen keskellä olin hypännyt hänen ylitseen pelaajia koneelle syöttäessäni. Kuten jo alussa sanoin, DCI-reportter on kankea paska. Jos draftipodit on tehty, on ainoa tapa saada pelaaja sisään rikkomalla draftipodit, koska se podeja arpoessa määrää niille koot, eikä niitä pysty muuttamaan. Siis koko juttu pitäisi tehdä uusiksi. En halunnut heittää pelaajia ylös pöydistä, joten tarjosin sivuun jääneelle pelaajalle hänen rahansa takaisin ja lohdutukseksi kourallisen boostereita omasta boksistani. Pelaajat näyttivät draftaavan, joten kipaisin ulos ja karkuun. Hei, ei tämä turnaus ollut minun tehtäväni alunperinkään.
Loppuilta menikin sitten mukavasti Ollin, Rikun, Jaakon ja Valtterin kanssa ruokaillessa ja juomaillessa Helsingin keskustassa. Takaisin Otaniemeen päästyä ei kauaa tarvinnut unta haeskella.
Sunnuntai
Uaa uaa! Paahdoin Valtterin ihanalla laulavalla Mikki Hiiri -paahtimella leipää ja paistelin kylkeen pekonia. Mehuni oli juotu. Tämän jälkeen hyppäsin ninjamaiseen tyyliini parvekkeelta. Saitilla jutustelin muutamien tamperelaisten kanssa ja kyselin vähän miten heillä oli mennyt. Tämä onkin scorekeeppeiröimisen jännittävä puoli. On jotenkin hyvin vaikea pysyä perillä siitä, miten kenelläkin turnauksessa menee. Välillä tuntuu siltä, että joku pelaaja voittaa vain kierros toisensa jälkeen, mutta tarkemmin katsottuna huomaakin, että tämä oli pelaajan ensimmäinen voitto neljään kierrokseen. Tulokset menevät päässä sekavaksi mössöksi, eikä standingseja ole aikaa kahlata läpi.
Örkit eivät kunnioittaneet olemustani, enkä päässyt sisään lasikoppiin ennen kuin muut tuomarit saapuivat paikalle. Aamun toimiin kuului pöydän siivoaminen ja edellispäivän merkkaamatta jääneiden penaltyjen hoitaminen kuntoon. Mono piristi aamua kyselemällä mitä hänen pakassaan pitäisi olla. Niin sitä yön aikana ehtii unohtamaan asioita.
Löysin myös Legacyn tulokset ja sponsoroimani teemuhy oli tietysti tehnyt massive failuret pelatessaan valkoisia sorceryjä. Obv.
Sunnuntaiaamuun mennessä oli SM-kisoissa jäljellä enää 51 pelaajaa. Oma ennustukseni oli, että aktiiviset pelaajat mahtuisivat yhdelle pairings-sivulle. Lähelle meni. Tämän jälkeen pelaajia droppailikin melko tyypillistä seitsemän per kierros tahtia. Tämä on joka vuosi hupaisaa, kun draftipodeihin jää yksinäisiä ihmisiä, jotka saavat sitten parikin byeä putkeen. Niin sieltä tänäkin vuonna nousi muun muassa Thaurwylth kuudentoista parhaan joukkoon ja boosteripalkinnoille. Toki Matti meni kolme viimeistä kierrosta Standard-pakallaan 3-0, joten pelkästään byejen varassa ei heiluttu, mutta ilmaisia pisteitä jaettiin silti.
Vintagessakaan ei kuulema pelattu Vintagea. Kysyin ilpolta miten menee. "Kaksi-nolla, Vintagea en oo vielä pelannut." Ja siinähän ne Rambon voitot sitten olivatkin. GP Trialissa sentään herkkumies ja hyvä kaveri pieksi itselleen kolme byeä Kööpenhaminan GP:lle. SHAAAAAARK!
Iltapäivä ja alkuilta kuluivat hyvin pitkälti jo turnausta purkaessa. Jonkin aikaa finaalipelejä katseltuani sai taas todeta, miten tylsää turnaus-Magicin seuraaminen voi pahimmillaan olla. Voittajia ja häviäjiä saatiin kuitenkin ratkottua and there was much rejoicing. Neljätoista turnausta myöhemmin oli kyllä melko väsynyt olo.
Pakkasin reppuni täyteen boostereita ja holoja ja lähdimme kohti Tamperetta matkakaljoinemme. Kiva viikonloppuhan se taas kuitenkin oli.
Larkkia:
- Terolle <3
- Muillekin pelaajille
- Tuomareille, erityisesti Janille!
- Suotuisalle ja mukavalle kelille
- HAHAHA no ei kyllä oikeesti!
- Valtsukalle majoituksesta ja mukavasta seurasta
- Amarillon homodrinksuille.
GW:tä:
- Hiostaville farkuille
- Pitsoille ja hampurilaisille
- Junassa huutajille.
Eipä sitten muuta kuin, että muistakaapa olla tarkkoina dekkilistojenne kanssa! gg!
~jari
P.S. Ja otetaan sitten huumorilla pienet suolat.
Aihe: Scorekeepperin SM-kisat - tuomaroinnin toinen puoli (Luettu 4181 kertaa)