Rapsun tekeminen on tällä kertaa vähän heikkoa kun mehukkain osa eli matkan turttailut puuttuu kokonaan. "Menin bussilla, pelattiin, menin pois." Vaan eipä näin mehukkaasta tapahtumasta kyllä voi jättää kirjoittamattakaan. Varoitetaan nyt kuitenkin että jos täysin merkityksettömien formaattien analysointi ei kiinnosta niin kannattanee jättää väliin. Alunperin pikaiseksi tarkoitetun rapsun muuntumiselle runsaaksi jaaritteluksi taas löytyy "yllättävä" selitys rapsun loppupuolelta.
Saatuani kutsun tapahtumaan päätin seurata Terry Sohin esimerkkiä toissa invitationalista - kun kerran tapahtumassa on mukana hyviäkin pelaajia niin täytyy sitten huijata ja tutustua formaatteihin jo etukäteen. Kultakalastelin vähän kaikkia auctionin pakkoja ja meinasin ottaa ihan testipelejäkin, mutta ne jäivät muutamaan vetoon Eskon kanssa kun GH World Tour, lanipelit, ja moni vielä turhempi asia veivät voiton. Jonkinlaisia näkemyksiä tästä sentään sai, mutta niitä sitten myöhemmin.
Saavuttuani paikalle päästiin lähes heti itse asiaan. Ensimmäisenä formaattina oli randomdrafti shandalar-style. Ensin rochesteroitiin pussit, mikä ei oikeasti vaikuta juuri mihinkään. Onhan siinä vaikka mitä asioita millä voi taktikoida - esim. otetaan pusseja joissa on korkea power level ja paras mahdollisuus avata jotain sairasta, pusseja joiden teeman tai paskuuden takia hyviä kortteja riittää vain muutamalle ensimmäiselle pickille, tai pusseja joissa on joku keskivertoa parempi teema. Mutta oikeasti, se ero on aika marginaalinen.
Bidaus olikin se mielenkiintoinen osa. Eri aloituskäsillä kokeilu auctionin osalta paljasti että suoraan kuudella tai varsinkin viidellä kortilla pelaaminen on ihan hirveää tuskaa, ja info invitationaleista tuntui vahvistavan tätä - niissähän parhaat tulokset on tyypillisesti saatu isoilla käsillä keskinkertaisilla pakoilla. Olin myös käyttänyt kai jopa vartin itse näiden korttien miettimiseen, joten strategiaa löytyi.
Koska kaikki hyvät aloitusvehkeet ovat enkamenttejä tai fakseja, kaikki disenchantit maindeckataan sekä shatterit ja demystifyt hoardataan sideille. Siispä halusin vehkeen jolla pelatessa ei häviä noihin. Siispä prefer not Wake, kun ei sitä kuitenkaan saa järkevällä käsikoolla. Waken otti Valtteri viidellä kortilla ja meni 1-2. Confusion in the Ranksin kohdalla vaara oli vielä suurempi koska pakka draftattaisiin täyteen paskaa, ja Jari menikin sillä myös 1-2, häviten ainakin yhden näkemäni pelin disenchanttiin.
Force oli vaihtoehtona varteenotettava mutta tylsä, koska sillä pakalla ei pelata Magiccia. Aude valitsi tämän ja meni 2-1. Memorial ja Panoptic Mirror olisivat ihan jees seitsemällä kortilla, mutta kuuteen en niistä menisi. Mihin oikeasti tähtäsin oli Loorus seitsemällä kortilla tai Wall of Wood kahdeksalla jos sen saisin. Noh, sain. Max veti bidin 21 lifeen mutta kelpasi silti.
Aloitin draftin Recumbent Blissillä joka oli laatua Forcea vastaan ja muutenkin hyvä kortti. Kakkosena Terashi's Graps mustien poistojen ja Iwamorin yli koska juuri sitä kaivattiinkin. Loppu olikin alamäkeä ja draftin jälkeen tuntui että käteen jäi hirvein kasa paskaa ikinä. Edellisessä pelaamassani randomdraftissa setit olivat tuoreempia, niissä oli vähemmän kapeita teemoja (Destroy target equipment/spirit, return target goblin card, affinity for artifacts... mmm, nice), ja yksittäisiin pusseihinkin osui parempaa tavaraa. Kuvittelin siis että mahdollisuudet olisi ollut paljon parempaankin, mutta eivätpä muidenkaan pakat mitään erikoista olleet. Dekkilista löytyy
täältä. GW-lappujen lisäksi käteen jäi muutama ok sininen kortti, mitkä eivät lopulta mahtuneet pakkaan. Aiemmassa Malinin koveragessa mainitaan splashattu Sky Hussar, mutta oikeasti se tuli sideltä sisään viimeisessä matsissa.
Ensimmäinen ja toinen matsi on koveroitu
täällä ja
täällä, mutta kuitenkin lyhyesti - ensin vastassa oli Allu Recyclellä (halpa GR pieksu), mikä oli juuri mitä olisin itsekin Recyclellä draftannut ja mitä vastaan Wall oli aika jees. Ensimmäisen pelin räjähtävä alku kusahtaa siihen etten uskaltanut treidata hyviä nallejani ja Allu stabiloi vähiin lifeihin alettuaan nostamaan kortteja. Olen pitkään lähellä saada ujutettua viimeisen lämän sisään, mutta aina sinne vain tulee juuri tarpeeksi miehiä, ja yhdellä yrityksellä vastuksen kahdesta kortista löytyy kuin löytyykin jönde. Lopulta kuitenkin saan ujutettua sen yhden miehen läpi. Oli myös lähellä että voitto olisi tullut myöhään nostetulla Terashi's Graspilla Allun tyhjentäessä pakkaansa kun yhtäkkiä draw steppiä ei skipattaisikaan. Toisessa pelissä Allu floodaa kuin Keski-Euroopan joet kesällä. Audea vastaan kysymys oli nouseeko joku niistä parista outista. Jos Force eliminoidaan, peli on kasa yksykkösiä ja nalleja vs. lähes oikea draftidekki. Ekassa nousee, tokassa olisi riittänyt jos Audella ei olisi ollut Searchia jolla maksaa Forcen upkeep kun kumpikaan ei tajunnut että Trample > Choking Vines, kolmannessa taas nousi.
edit - Tästähän piti mainita mutta enpä sitten kirjoittaessa muistanut - g1:ssä Audea vastaan pelasin niin päin persettä kuin niillä korteilla pystyi, ja kämmäilin ainakin pari kertaa joka vuoro. Vaan eipä haittaa kun kortit sanoivat että olen voittamassa. Niin taitomatchuppi oli kyseessä.
Osuuden kuninkuus päästiin melkein ratkomaan herqkorttien Confusion in the Ranks ja Wall of Wood välillä, mutta Puranen hävisi toisella kierroksella tiukan matsin Kimille. Finaalissa tuli sitten vastaan Kim 6 kortin ja 15 lifen Looruksella, mikä ei ehkä ollut parasta laatua, mutta itse pakka oli varmaankin draftin paras. Ensimmäisessä gamessa en pääse Iwamorin ohi ja stalli päättyy siihen että lenturit ajavat yli. Viimeisellä vuorollani päätän olla skuuppaamatta jos vaikka saisin jotain kriittistä lisäinfoa, ja Kim viimeistelee Tromp the Domainsilla. Jaa siellä oli sellainen. Nice to know. Toisessa Kim ei vaan nosta mitään ja läpsin kultakalan hengiltä. Kolmannessa peli stallaa, nostelen kortteja Hussarilla, ja Kim voittaa sillä Trompilla jota en sitten ottanutkaan huomioon mitenkään. Jälkeenpäin on aina kiva arpoa miten olisi käynyt jos olisi pelannut toisin ja kyllähän sitä pöydässä oli miehiä millä tehdä painetta, mutta en mitenkään usko että siitä pöytätilanteesta olisi voitettu jos lisäkortit olisivat jääneet nostamatta. Lopussa tilanne kuitenkin näytti varsin hyvältä jos en olisi hävinnyt siihen Tromppiin.
Toisena formaattina oli paskacubedraft, mistä muutaman pickin jälkeen paljastui että eihän se nyt ihan paskaa ollut.
Täältä voi käydä katsomassa millaisia pakkoja saatiin aikaiseksi ja eiväthän nuo vehkeet nyt ihan huonoja ole. Itse lähdin puoliväkisin siniselle joka tuppaa olemaan paras väri tällaisissa formaateissa, vihreän ja valkoisen tapellessa kakkosvärin paikasta. Lopulta myös musta löysi tiensä pakkaan, kai nyt formaatissa pitäisi olla aikaa fiksata manaa kun melkein kaikki valittivat draftin aikana pakkojensa paskuutta. Oma osuus meni juuri päinvastoin kuin ensimmäisessä draftissa - olin erittäin tyytyväinen saamiini kortteihin, mutta lopulta käteen jäi pakka joka ei vaan saanut mitään aikaiseksi ellei Aladdin's Ring ehtinyt viuhumaan ajoissa, Distorting Wake voittanut tai nostot olleet muuten erinomaiset.
Ensiksi vastassa oli Valtteri jätekkäällä mutta vihaisella UR-pieksulla. Ekassa floodaan ja vedän 13 landia ja 7 spelliä tjsp. Kaksi spelleistäkin oli molemmat kortinvedot joista molemmista nousi 2 landia. Tästä huolimatta pääsin melkein stabiloimaan kun Valtterinkaan nosto ei ollut sitä parasta shittiä ja Distortin Wake oli yllättäen hyvä, mutta spellejä ei vaan noussut ja Essence Fracture raivasi tien lethaleille. Toisessa gamessa floodaan lievemmin, mutta sinistä manaa ei vaan ole, joten olen koko ajan askeleen perässä. Luulen stabiloivani kolmeen lifeen (josta Kamilla oltaisiin menty vielä ylöspäin Battle-Mad Roninia blokatessa), mutta Sizzle lopettaa pelin. Tässä pelissä muuten pelasin Recross the Paths haki juuri sen basicin minkä halusinkin, vaikka Mozzie väitti ettei se oikesti fiksaisi manaa. Lisäksi huomasin että Land Crapilla ei saa tuotettua väritöntä manaa kuten Kamigawan vastaavilla lääneillä, jolloin se on aika paska maa. Tästä eteenpäin sidetinkin sen islandiksi joka pelissä. Myöhemmin opin myös sidettämään sen lisäksi forestin ulos kun pakka floodasi joka hemmetin pelissä (alkuperäinen konfiguraatio 18/41 landia). Olihan siinä korkea curve ja tekemistä manalle, mutta tuolla landihaulla ja laputuksella 17/40 landia on ihan tarpeeksi. Kuuteentoista ei vaan uskaltanut mennä koska vähiin manoihin ei ole varaa stallata.
Viidennen kierroksen peli koveroitiin jälleen
täällä, eikä siihen ole juuri lisättävää tai tiivistettävää. Kun recordi oli 2-3, alunperin arveltiin finaalipaikkaan vaadittavan 6-3 ja oluttölkkejä alkoi näkyä muuallakin pöydillä, päätin että avaanpa itsekin sellaisen jos vielä tulee turpaan. Niin kauan kuin vielä pelataan voitosta jatkettaisiin kuitenkin kolalinjalla. Pakan ollessa mitä oli, tämä asennevaihdos vaikutti hyvin todennäköiseltä, mutta sainkin vastaani Purasen pakan joka oli riittävän hidas että pääsin tekemään mitä pakka oli suunniteltukin tekemään, eli nostamaan epäreilun määrän kortteja ja voittamaan niillä. Toisessa pelissä jopa sain Recross the Pathsin takaisin käteen niin monta kertaa että lopulta pääsin stackkaamaan sillä lopun pakkaa. Taidanpa nostaa Distorting Waken.
Viimeisenä formaattina oli se odotetuin eli auction of the People. Tylsänä ratkaisuna mukana ei ollut yhtään umpirikkinäistä pakkaa joita ainakin jokunen oli lähetetty, kuten PT Berliinin voittanut elffipakka lähes täydellisenä ja Skullclampeilla tai mikä tahansa neljän Channelin viritys. Siinähän vasta bidaus hienoksi menee kun pääsee tosissaan harkitsemaan neljään korttiin menemistä. Tai jos mukana on kombopakka joka on hullu isolla kädellä, ja jonka pelaaminen on hullua pienellä.
Testausta helpotti huomattavasti se että kaksi pakoista pystyi sivuuttamaan välittömästi. 52mountain.dec oli yksinkertainen kello jonka nopeus riippuu omista käsikorteista ja vastustajan aloituslifeistä, eikä siinä ollut mitään testattavaa. UR taas oli niin hirveää paskaa että siihen ei olisi mitään järkeä koskea edes 8/25:llä elleivät hyvät pakat menisi neljään korttiin.
Bidaus on koveroitu
täällä. Rebelien ongelmana pidin sitä että vähissä korteissa sillä ei vaan pääse luotettavasti neljään manaan jonka se ehdottomasti vaatii, eikä se toimiessaankaan ihan hirveän nopea ole. Rebeleitä nyt on nähty ennenkin - pitkä peli voitetaan jos vastus ei tee mitään rikkinäistä, mutta nallejen hakeminen neljällä manalla on aika raskasta jos vastus on nopea. Siden plainsit toki auttavat - enemmän kuin aluksi oletin, mitä Kim jossain vaiheessa valisti - ja Aude toikin ne sisään joka matsissa. En halunnut mennä kuuteen tällä pakalla, enkä ollut siitä liian huolissani Auden otettua sen viidellä kortilla.
Seuraavana bidattiin pyöräilypakasta. Sillä pystyi oikeasti menemään vähiin kortteihin - kuuteen turvallisesti ja viiteen siedettävästi - runsaiden landien ja cyclerien takia. Ei niin hyvää kuin 27 landin pakka. Jälleen 5/20 johon siitä mentiin oli aivan liian pieni makuuni. Tokenit olivat melko hyvä muttei loistava pakka, joka seitsemän kädellä olisi ollut erinomainen, kuudella ei niinkään. Tämän jälkeen pääsin itse valitsemaan pakan ja otin monoR:n, joka järkevän kokoisilla käsillä oli pakoista suosikkini, ja joka kuudella oli vielä pelattava. Luovuin kuitenkin seitsemässä kortissa ja pienehköissä lifeissä kun jostain syystä kuvittelin että jonkun jäljelläolevista pakoista saisi paremmalla diilillä.
Seismic.decistä pysyin mukana vielä jonkin verran 20 lifestä alaspäin, mutta en ollut valmis menemään seitsemään korttiin, enkä lifeissä yhtä alas kuin Allu ja Valtteri. Jäljelläolevien pakkojen ollessa aika hirmuista shittiä päätin lähdin yrittämään BG:tä seitsemällä kortilla. Se pakka on rakennettu aivan päin helvettiä, mutta hyvillä nostoilla se on kilpailukykyinen, ja korkealla käsikoolla sen hyvän noston saakin aina välillä. Sain läjän 7/25:llä, ja olin oikein tyytyväinen muiden mentyä vähiin kortteihin, todella vähiin lifeihin tai molempiin.
MonoU oli hyvä niitä pakkoja vastaan joissa puolet korteista ei tee mitään (UR, Seismic) ja joissa ei ole mitään mawtonta (Rift voittanee Loamin voimalla vaikka Riftit counteroidaankin). BG:tä vastaan taisto on tasainen koska BG:n manabase on aivan kauhea ja hyviä äijiä ei ihan hirveästi kun Lioneista ei tarvitse liiemmin välittää. Jari meni monoU:stä 7/15:een, minkä jälkeen Kim luovutti ja tilttasi välittömästi ottaessaan UR:n.
Ensiksi vastaan asettui Saimu tokeneilla, ja aggrojen taistelussa +1 kortti +10 lifeä osoittautui aika isoksi eroksi. Aloitan kiroilemalla kovaan ääneen vetäessäni ensimmäiseen käteeni 3 swamppia, Land Grantin ja vihreitä spellejä. MIKSI? MIKSI!? Olisin pitänyt jos olisi ollut foresti. g1:ssä Samilla kusi manat, toisessa Furystoke Giant wrathasi eikä Marsh Boan boostaaminen 12/12:ksi auttanut Samin ollessa 14 lifessä, ja lethalien tultua vuoroa liian aikaisin. Toisen pelin aloituskäsi olin "one-lander" jossa Forest olikin Land Grant, jonka pakan päällä majaillut Swamp kusautti. Kiitti ihan vitusti. Tästä tilttaillessani en edes muista pelata Granttia samalla vuorolla vaan vasta seuraavalla. Onneksi ei ollut toista suota perässä. Viimeisessä nostan erittäin hyvin, ajan Samin vähiin lifeihin, ja tiristän voiton vielä Furystoken jälkeen.
Seuraavassa pelissä pakan aiemmin huomaamatta jäänyt kriittinen heikkous paljastuu - se käsittämättömän jätekäs UR onkin hyvä tätä vastaan! Kasa poistoja, isoja perseitä ja bouncea on aika hyvä pakkaa vastaan joka pelaa pari pientä miestä, stallaa lähes varmasti omiin manoihinsa, ja toivoo pystyvänsä hyödyntämään jöndejä niihin äijiin. Häviän kaksi peliä ihan suoraan kun Dream Stalkerit, Crag Pucat ja poistot ovat liian pahoja. Neljännen tappion kunniaksi pääsen viimein avaamaan oluen, joita litkinkin muutaman melko nopeaan tahtiin, ja jotka vaikuttavat vielä vähän tätä kirjoittaessanikin. Siinä se alussa vihjattu selitys, jota tukee sekin että olen ollut väsymyksenkin takia puoliunessa jo alkuillasta eteenpäin.
Viimeisenä pelinä kohtaan Maxin ja Riftin stateilla 5/20. 5 korttia on aika vähän eikä 20 lifeäkään ihan liikaa, joten hyvät nostot kahdessa pelissä kolmesta riittävät nostamaan sekä tämän formaatin että koko turneen recordin positiiviseksi. Pienestä oli kiinni, ja jälkeenpäin todettiinkin että Max olisi voittanut jos Ogret olisivat olleet Lioneja tai Earthbrawnit Muscle Bursteja.
Paljastuu että 6-3:ssa tai paremmassa ei olekaan kuin Aude yksinään (7-2), ja tasapisteissä 5-4:ssä olemme minä, Valtteri, Kim ja Max. Tiebreakereja on aika nihkeä laskea kun tarkkoja tuloksia matseista ei ole koottu talteen, mutta neljänkeskinen välienselvittely kapeutuu nopeasti kahdenkeskikseksi kun todetaan että korkein OMW% on triviaalisti Kimillä ja Maxilla. Toista tiebreakeria ei päästä laskemaan joten Kim ja Max pelaavat, formaatiksi Mozzie määrää Wikerin Paskaformaatin.
Pojat tuhertavat ensimmäisillä kolmella boosterilla tasurin, ja seuraava kolmen setti syö finaalilta mahdollisuuden oikeisiin formaatteihin. Tässä selitys jos joku ihmettelee finaalikoveragen puutetta: ei siinä ollut mitään koveroitavaa kun suuret suunnitelmat kuihtuivat siihen että pelataanpa paskaformaattia vähän lisää. Max vei, yksityiskohdat löytyvät Kimin läppäriltä joka haettiin koveragen tekemistä varten ennen formaattien muuttumista, mutta ihan kuin niissä "peleissä" olisi mitään jännää tapahtunut. Pokaali oli aika siisti. pics plz.
+ Mozzie (obv)
+ Peliseura, koveragemiehet, yleisö
+ Wall of Wood
+ Paskadraftit
- Land Grant
- vittunoitapakkojaoikeesti
Aihe: Kommunitationals (Luettu 21892 kertaa)