Taas piti intternetchatin kautta vaatia Tamperlandian pääpromoottoria elikkä punk-Karia järjestämään jotain eventtiä Oulun poikien iloksi. Piti nääs saada jokin tekosyy kiskoa ööliä ja muita virvokkeita. Rampo oli erityisen innokas liikkumaan kohti etelää, sillä edelliskeikalta löytynyt naarasihminen oli osoittanut halukkuutta nähdä 5/3:n uudelleen in action. Kyseinen intohimotarina huomioiden turnauspäiväksi tuli tietenkin asiaankuuluva valenttiinuksen päivä, mutta paras non-kavu ei suostu jäämään pystyasentoon edes rakkauden päivänä.
Edelliskerran plan meni remppaan, ja saapumisajankohdaksi valittiin jo perjantai-ilta, jotta turnauskunnon löytyminen olisi takuuvarmaa ennen V-hetkeä. Ricolan lotja toimi jälleen hyväksi havaittuna tukikohtana. Yhdessä vaiheessa paikalle oli tarkoitus mennä USA:n vahvistuksen siistillä pakulla, mutta homma meni uusiksi pari päivää ennen lähtöä. Juna it is. Suomen Pro-mestari Terska Niemi lähti peltiseurueen höysteeksi, joten ennakko-odotukset olivat ultrasfääreissä. Keksin torstai-iltana laittaa puhelimeen erilaisia kevyen musiikin klassikoita, ja printtasin myös lyriikkapaperin reissuun mukaan. Oli muuten hyvä idea.
Juna lähti joskus perjantaina, ja tunnelmaan virittäytyminen alkoi samantien raskailla olut/minimasterorgioilla. Tero hävisi tasan jokaisen vastuksesta riippumatta. Palkintoja oli nolla, sillä uusin setti on pahemmanlaatuista rektoa. Tasainen nousu kuitenkin jatkui, etenkin Pro-mestarilla, joka alkoi 2,5 kaljan jälkeen olla jo terminaalitilassa. Suu kävi suht taukoamatta, tasolla "Pasi on hyvä tuomari, koska se on hyvä pelaaja, ja se on hyvä tuomari." Viimeisessä minifisterissä rampo ajoi turon kolmeen lifeen, ja näytti kourasta resounding pulttia, mutta ammattimies vaan untappaili kavujaan ja nosti kortin. "Ai sää ammut tuon päähän?"
Perille kuitenkin päästiin, vaikka alimitoitetut kaljavarastot loppuivat jo ennen Kokkolaa. Onneksi Kreivi itse nakitettiin hakemaan seurueelle lava kaupasta, eikä voiteluöljystä tullut pulaa. Kaljan korvasi kuitenkin junamatkan ajaksi fisu, horna, absintti, sun. Tulos näkyi kaikissa, eniten arkkiprossa. Hypättiin bussiin, jossa Tero jatkoi taukoamatonta ölinäänsä, ja heitti jossain kohtaa viatonta sivullista hanskalla.
Casa de Ricola löytyi jälleen loistoskillzeillä, vaikka Pelti ja Turo päättivätkin, että oikea ovi ei ole oikea ovi, ja lähtivät ties minne. Perillä Pro istahti pöydän ääreen goldfishaamaan. Rakula yritti tulla testikaveriksi, mutta Pro sammui responsena pöydälle ja levitteli pakkansa pitkin lattiaa ammattitaitoisilla rintauimarin liikkeillä. Samaan aikaan Pelti oli löytänyt sängyn, ja nukkui tapansa mukaan silmät 1/4 auki. Tampereen tärkein nasu, elikkä Roope, oli paikan päällä testaamassa kalaa, ja yllättäen soiroa tuli joka avaruuskulmasta perille saakka. Väki laittoi suht aikaisin yöpuulle, sillä voimia piti säästää aamun dekkiklinikkaa varten. But wait: Ennen mitään klinikoita Promies herää keskellä yötä, ja menee vessanpöntön ääreen pelaamaan itseensä Inside Outin. Joka ikinen jannu koko talossa herää kyseiseen mylvintään, mutta lopulta mies löytää sohvan ja seurue unirauhan.
Väki heräsi aamulla, ja pienen hyydyntähetken jälkeen alkoi armoton pakanrakennus. Olin koko matkan ja monta edellistä päivää miettinyt kuumeisesti oikeaa pakkavalintaa, ja testasinkin tepsiviritelmää hyvin tuloksin. Peltiaggroa vastaan vaan tulee aivan liian kiire, joten pakkavalinta ei ollut aivan selvä. Vintagea paljon pelaavat tietävät, että when in doubt, brake it out. Jarrut siis tiskiin ja pelti kenoon. Roope ja Marky proksasivat munat vaahdossa helyjä blankoille paanuille (Plains), ja päätin antaa tepsin Roopen hyväksikäytettäväksi. Rikola kasasi mainion Ad Nauseanus -läjän, joka on myös oikein soiva peli. Tero hitsasi Juhanseinien speksaamaa belskerilistaa kasaan, mutta Oulufiltteri ei sallinut hyvien korttien tilalla pelattavan paskoja kortteja, joten listaan tuli olennaisia muutoksia. Pakasta tuli silti selvästi viimeistelemätön. Rampo oli muita hitaampi, mutta raapi lihasmuistista kokoon junamatkalla jo hieman analysoidun BR-jarrun Null Rod -teknolookialla. Pakka vaikutti melko mainiolta paperilla, ja runsaat holot ja/tai mehut tukivat kantaa. Dekkiklinikan aikana otettiin toki jo hieman napanderia, ja asiallinen nousunalku oli tosiasia lyhyellä kävelymatkalla kohti pelipaikkaa.
Ovesta sisään, ja kansa luonnollisesti oli yksimielisen ilahtunut preesenssistämme. Karin spotattuamme vedimme sekakuorona Siinä on Punk-Kari -nimisen klassikkokappaleen onnistuneesti. Rampo oli lead singer. Lagerspetztsanztzin Simo soitteli jossain kohtaa olevansa hieman myöhässä, joten ehdimme ottaa osallistujakatraan kanssa pari olutta pihamaalla. Simppa saapui ennen pitkää, ja oli tullut aika pelata formaateista jalointa. Seuraa pelireportaasia, ei tarvitse lukea:
Plan B oli siis pakka of choice, ja näytti tältä:
4 Sphere of Resistance
4 Thorn of Amethyst
4 Chalice of the Void
3 Crucible of Worlds
2 Orb of Dreams
2 Sensei's Divining Top
1 Trinisphere
4 Juggernaut
4 Arcbound Ravager (pari italiaksi, saggheggiattorotetore elettrofuso!)
3 Triskelion
1 Karn, Silver Golem
1 Duplicant
1 Black Lotus
5 Mox
1 Mana Vault
1 Mana Crypt
1 Sol Ring
4 Mishra's Workshop
4 Ancient Tomb
4 Wasteland
2 Mishra's Factory
2 Bazaar of Baghdad
1 City of Traitors
1 Strip Mine
Side:
4 Jester's Cap
3 Pithing Needle
3 Relic of Progenitus
2 Duplicant
2 Powder Keg
1 Tormod's Crypt
Side oli onnistunut, ja otinkin paljon paanuja sisään, eikä yksikään jäänyt käyttämättä. Toppeja en pelannut kertaakaan, yleensä siksi, että Chalice yhdellä on aika hyvä. 2 Orbia oli sopivan random, ja toimi aika mukavasti. Ravagerit olivat lähes poikkeuksetta paskaa, ja lähtivät siden uumeniin jatkuvasti. Bazaar on keskeltä poikki. Rampon pakassa vielä monta kertaa enemmän.
Kierros 1, ja samantien featurearealle pelaamaan Pro-Niemen Tersoa vastaan
Sanon "aloitan" ja nakkaan nopalla 19. Tero heitti jotain. Pelaan vuoron 1 jarrun ja siirrymme seuraavaan. Kakkospelissä turo pelaa belskerin alkuun, mutta sideneula sanoo njet ja chalice ykösellä med vähäsen peltiä tulee hetken kuluttua areenalle. "Lähetäänkö pihalle kaljalle?" "Joo".
Pihalta katselimme, kun Spetznatztzasz ja Pro-Suomen-Mestari-Hämäläisen-Olli pelasivat kombomirroria. Mainiota peliä oli ensimmäinen game. Toisessa Simo lataa MYSTIC REMORA -rektoja peliin, ja Olli pelaa TARMOGOYFFFFEJA. Remora nosti nolla korttia, Tarmolla meni 7 vuoroa ajaa tarpeeksi sisään. Tää on kuulkaas sitä vintakea. Rampo käsitteli yhden Remoran asiaankuuluvalla tavalla.
Rund 2, Jörsforssin Esko.
Tiedän tietämättä, että vastassa on shoppeja. Esko osaa vanhana T1-partana heittää yhtä isomman numeron nopalla, ja aloittaa eka pelin Null Rod, Sphere, sun. Joku muukin oli siis tajunnut nykymetaan hyvin istuvan Rod-tekhin. Onneksi tiesin kaiken etukäteen, ja pidin helyttömän ja manarikkaan kouran. Nostan lisää shoppeja ja ajan nopeasti naamaan. Orb of Dreams = Time Walk. Kakkospeli menee hetken jumiksi, mutta saan niukan edgen alkupelistä ja sacchehchggoratoore elettrofuusso alkaa ajamaan kahta naamaan. Eskon on pakko reagoida sen sijaan että pitäisi cruciblelukkoa yllä, ja pääsen lataamaan kasan peltiä tiskiin. Viashino Heretic ei riitä, sillä ymmärrän nostaa duplicuntin. Laulan ylivoimavoiton kunniaksi punkklassikkon nimeltään "Perseeseen" kertosäettä asiallisen korkeilla desibeleillä.
Kiekka 3, Teemu X ja Oath (hyi)
Oath on jarrulle monesti paska matchup, sillä soveliasta vihaa ei oikein löydy. Sideltä löytyvän hattusetin ja alati yltyvän nousukiidon ansiosta olen kuitenkin takuuvarma voitosta. Heitän kuitenkin noppaa päin persettä, ja joudun mulligoimaan paskaan käteen. Ainoa jarru menee duressiin, ja pelaan ekana spellinäni 5/3:n vuorolla KOLME. Tässä kohtaa Oath näyttää kuitenkin kyntensä. Enchantment löytyy vasta kun pelti on ajanut kerran, ja kyseisen kortin tuoma Time Walk varmistaa sen, että ehdin ajaa lisää sisään. Pelaan lisää peltiä, ja odotan innolla minkälaista versiota vastus pelaa. Paskaa tietenkin, ja peliin käännellään Hellkite Overshit. Eipä voi muuten ajaa tai tulee lethalia suuhun. Sun. Ajan kaverin neljään, eikä uutta oathausta tule, sillä Karn on monta peltiä yhdessä, eikä fakkiskaan ole aivan creature. Lopulta Karnin animoima metalli ajaa loput sisään.
Pelaan kakkospelissä hatun, mutta vastustaja osasi sidettää oikeaoppisesti lisää creatureja sisään. Otan pahimmat pois ja jatkan fakkiksella tuuttausta. Samalla pöydässä istuu tarpeeton 1G enchantment (hint: vastustajan puolella). Toinen hattu forcataan yllättäen. Tässä kohtaa laskuhumala alkaa iskeä, sillä peliä on kestänyt jo reilu puoli tuntia. Orchard kuitenkin löytyy, mutta lasken, että saan ajettua Karnin avustuksella tarpeeksi naamaan, jos oathista vaan paljastuu Hellkiten sijaan Akroma. (Rakoni ajaa buustilla tasan tarpeeksi päähän). Akroma tuli, eikä vastauksia löydy pellin vastustamattomalle syleilylle. Tämä matsi oli fundamentaalinen osoitus Oathin perimmäisestä ongelmasta: kankea kuin hevonen.
Rampokin oli 3-0, mutta lähti jo aiemmin känkylle. Mies soittaa pian, ja otamme pre-emptive tasurin, jotta pääsen itsekin syömään jotain. Tero ja Spetznaz pelaavat känkkylässä oman pelinsä, eikä pelivirheistä ollut puutetta molemminpuolin. Siisti Mystic Remora.
Kierros 4, Pekoni, kinkku, katkarapu, kebab, hyvää oli.
Kiekka 5, Kosti ja Kompo
Heitän nopalla paskaa, mutta nostan avauskouraan kolme jarrua ja manaa. Duress vie niistä yhden. 3 - 1 = 2 = voitin. Toka pelissä pidän käden mallia 5 jarrua, 2 maata, mutta Kosti pelaa eka vuorolla kippomaagin ja servantin ajamaan. Stabiloin, mutta en nosta kaasua tarpeeksi ja Tezzeret syö. Kolmospelissä Kosti ei pelannut spellejä.
Voiton jälkeen siirryin seuraamaan Pelleistä (pun) Parhaimman matsia oathmiestä vastaan. Eka pelissä tuli slerbaa suuhun, ja toiveet eivät olleet kovin korkealla, kun katsoin rampon sidetystä, sillä sidellä ei ollut tasan mitään apuja. Kakkospelin kourakin oli parhaasta päästä: 4 lääniä, 2 Confidant. Mehu kuitenkin pystyy ihmismielelle käsittämättömiin suorituksiin, ja rampo sai väännettyä homman kolmospeliin. Siinä peltimies pelaa nopean Spheren, ja pian toisen. Sitten kolmannen. Hetken päästä neljäs pallo. Pari vuoroa bazaarifilttreriä ja viides pallo. Vastustajalla alkaa pikkuhiljaa manat olemaan kortilla, ja discardzone iskee äkkiä päälle. Sitten pelti kuorii kuudennen pallon, ja innokkaat sivustaseuraajat pystyivät näkemään, kuinka kauniisti loistavat hikikarpalot alkoivat muodostua oathmiehen kasvoille. Megajumin päätti fakkisajo ja confidant, joka piti teloa omalla Barbarian Ringillä, ettei tulisi vahingossa liikaa päähän. Mainiosti pelattu, sanoin, ja otimme voitto-oluet. Kuuntelimme samalla lisää kitaramusiikin klassikoita, tällä kertaa esitys nimeltään "Liimaa liimaa", turnauksen teemaan sopivasti.
Palkinnot olivat mitä olivat, mutta maine, kunnia ja siisti meininki ovat kuitenkin montaa boosterilootaa tärkeämpiä asioita. Mukana ei tällä kertaa ollut ainuttakaan Suoritusichomoroidia, eikä kalaakaan näkynyt, poislukien kala kombon vaatteissa á la spetznaz. Hienot puitteet mtg-pelaamiselle siis. Tero onnistui vääntämään paskahkolla pakalla 3-2, mikä oli asiallinen suoritus. Top 3 oli yllättäen all-pelti, huomatkaa että kaikilla aika pitkälti erityyppinen buildi. Rampolla siis BR-vehje Confidanteilla ja Rodeilla, Eskolla monopunainen pyöritys, ja minulla ruskean aukon versio.
Lähdimme metallipölyn hälvettyä kohti alkokauppaa, josta Countin oli määrä ostaa illan naisseuralle alkomahoolia. Viinakaupan kassan mielestä kalvopäällä ei kuitenkaan ollut ikää tai kokoa ostaa yhtään mitään, joten Rampon piti käydä pelastamassa tilanne huumaavalla karismallaan. Siirryimme pian kohti majapaikkaa, jonne myös punk-Kari oli teleportannut.
Armoton rokkisimulaattorin tamppaus, alkoholinkäyttö ja yleinen seurustelu kesti pitkän aikaa. Bon Jovi oli Teron vetämänä kuumaa kamaa, ja pellin tulkitsema "Hei vaan, jopas lähti" sulatti juhlaväen sydämet. Sama mies matki Timmyä taitavasti, mikä osaltaan nosti tunnelmaa kohti Hervannan pimenevää taivasta. Tero joi kulauksen absinttia ja sippasi X-asentoon hyvissä ajoin. Kari lanasi bassoa kuin vanha sankkeri, ja paikalle saapunut Puranenkin otti pienen absinttifisuhornalatauksen jälkeen osaa geimeihin. Meno oli aivan ylivoimaista. Rampo juotti herutuskohdettaan tasaiseen tahtiin, ja kaatuilua sekä seinille kiipeilyä nähtiin jo illan varhaisina hetkinä.
Homma hiljeni iltaa kohti, ja soitanta lakkasi jossain kohtaa. Nukkumaan oli tarkoitus laittaa pienen rauhoittumistuokion jälkeen, mutta rastimoodissa monta tuntia viihtynyt multipro oli asiasta eri mieltä. Tuuttari heräsi kamalan röhkimisen saattelemana about puolenyön kohdilla, ja hamusi vettä sekä buranaa. Sitten seurasi sängyn laidalla istumista, mystistä korinaa, ja seuraava keskustelu:
Tero: örmömrör... ...pitää giftsata... ...örnrönm...
Minä: Mitä sä aattelit giftsata?
Tero: no... ...örr rön rön... ...pitää giftsata vessaan kun tulee laatta ihan just...
Mies joi kuitenkin ensin vajaan tunnin verran vettä, kunnes Inside Out iski jälleen ja koko kämppä heräsi. Sitten alkoi sellainen turinatuokio, että ei mitään rajaa. Suu ei lakannut käymästä kolmeen tuntiin, ja itse maestro Racolakin heräsi jossain kohtaa loputtomaan kälätykseen, ja liittyi paneelikeskusteluun. Juttujen taso oli ennenkuulumattoman matalalla, eikä mitään voi toistaa tässä millään muotoa. Rampo kyllä uskaltanee, ehkä. Lopulta unta tuli vain pari tuntia per nassu, ja aamulla Kreivi Vahamainos päätti, että ei voi jaksaa lähteä Tsadiin pelaamaan jotain exretardosia. Tero kuitenkin lähti, ja muut saivat nukkumisrauhan. Rampo pääsi nukkumaan naisen viereen eka kertaa sataan vuoteen.
Kansa heräsi vähän ennen puoltapäivää, ja lähdimme porukalla kohti Subwayn patonkikauppaa. Tanko maistui toki hyvälle, ja orastava krapsanalku lähti kokonaan pois. Hinkkasimme takaisin Rikolalle, ja pelasimme vielä hieman mukasoittopeliä, samalla kun pelti otti miljoonansia päiväuniaan. Tero meni 12moro, yllättäen, ja päätimme lopulta survoa itsemme junaan kuuden aikoihin illalla. Aika kului rattoisasti lepäillessä ja yleisessä pörinässä. Keräsin jossain vaiheessa Rikolan kasoista minimasterläänejä, mutta Plainseja ei ollut missään, sillä kaikki olivat menneet proksytysorgioihin. Eipä paljoa menetetty, sanoisin. Raidasimme vielä ennen asemalle lähtöä jääkaapista 2 kaljaa ja vähäsen spesiaalifisua.
Junamatka pois oli viihtyisä, sillä Tero oli kaivanut jostakin uusimman Seiskan, jota innoissamme luimme. Täytimme lehden ristikon nopeasti täysin oikein, ja siirryimme editoimaan erilaisten julkkisten kuviin monenlaisia lisäominaisuuksia. Tero teki asiasta taidetta, ja aika kului rattoisasti. Pelasimme myös minimastereita, joissa otin tappia suuhun kaikissa paitsi yhdessä. Tuloksena Prolle kasa paskaa ja mulle holo Martial Coup. Rampon uusi saalis tarjosi jopa kyydin lähes kotiovelle, joten hyvin meni alusta loppuun. Pelti toki tetsasi mielummin itse 20 asteen pakkasessa kotiin..
Sphere:
+ Jarru
+ Rampo
+ Pelti
+ Rokkipänti
+ Vintage
+ Tampere
+ Himakänkyn BBQ-pekonivehje
Remora:
- Remora
- Juhanseinän pakat
- Kalja loppui
- Bassopedaali
Loppu.
Aihe: Tampere on kyykyssä! Tietenkin! (Luettu 5451 kertaa)