24. syyskuuta, Hervanta. Syksystä tulisi kaikkien aikojen pimein, mutta vielä tätä iltaa valaisi idealampun syttyminen tarinamme antisankarin, nykypäivän Erwin Rommelin, pään päällä. Tasan nollassa poropisteessä majaileva tamperelainen kaljupää päätti kerätä ympärilleen testitiimin Poro Tour Invitational -taisteluharjoituksiin ja olla liikkeellä niin aikaisin, että voi kuoria parhaat päältä. Kolmea lyhyttä keskustelua myöhemmin iskujoukko oli valmis hyökkäämään Pasilaan:
IHONEN - highlander-spesialisti
LINDROOS - vuoden 2014 kuumin komentaja
HÄGGKVIST - näkymätön mies
RIKOLA - yleisön suosikki
Tämä on PORO INVITATIONAL 2014 - MISSION DEBRIEFING, jossa tehtävähuoneessa PTSD-oireitaan purkavat Juha Ihonen ja Markku Rikola.
TEHTÄVÄ 1 - PAUPER CUBE, ROCHESTER STYLESUUNNITELMA:Maaston pikainen tutkiminen osoitti, että vihreälle ja mustalle vyöhykkeelle tunkeutuminen olisi erittäin huono idea. Potentiaalisen maastokartan ja siitä otettujen satelliittikuvien perusteella simuloitu hyökkäysskenaario kuitenkin kertoi, että vihreälle alueelle tyypilliset suurpedot olisi mahdollista valjastaa hyökkäykseen vihollista kohtaan, ja että etenkin punaisen vyöhykkeen kevyt aseistus ja valkoisen alueen olematon puolustus olisi näitä vastaan helisemässä.
Voiton avain näyttäisi kuitenkin olevan tähystää punaiselta tai siniseltä vyöhykkeeltä mahdollisimman nopeasti voimakkaimmat asemat ja varmistaa omien joukkojen jakamaton pääsy niihin. Itse taistelutilanteista odotettiin pitkällisiä, sillä keskiraskaat ajoneuvot ja kevyt tykistö olivat resurssipoolissa merkittävästi yliedustettuina. Tämän vuoksi pidimme korkeassa arvossa niin lennostoa, apuvoimien kutsumista kuin raskaampaa kalustoa.
TOTEUTUS:Ihonen onnistui tavoitteessaan hyvin; sininen vyöhyke oli alusta asti hänen hallussaan, kun lähin vihollinen siirtyi suosiolla vihreän ja valkoisen puolelle. Toisen värin osalta tapahtui pientä liikehdintää punaisen ja valkoisen välillä - näistä Ihonen päätyi lopulta punaisen puolelle. Molempien vyöhykkeiden hallinnasta käytiin tasaista taistelua vähän joka puolella, mutta pienikin punaisen vyöhykkeen saaminen hallintaan antoi suhteessa voimakkaamman edun kuin samansuuruinen siivu valkoista. Kummallakin tulisi tosin olemaan vaikeuksia puolustautumisessa vihreitä uhkia vastaan.
Rikolan kohdalle osui epäonni kuten turnauksessa monta kertaa myöhemminkin: kokemattomana Rochester-soturina oli epämukavaa olla viimeisenä valtaamassa aloituspositiota, kun parhaat oli jo kuorittu päältä. Osittain tämän vuoksi myös värien valikoituminen vaati muita suurempaa heiluriliikettä milloin vihreän, milloin mustan ja lopulta myös sinisen suuntaan. Loppujen lopuksi kahden edellä olevan naapurin päätyminen mustalle ratkaisi tilanteen vihreän ja sinisen eduksi - harmillisesti tässä vaiheessa vihreän osion raskasta kalustoa ei enää ollut saatavilla, vaan armeija oli vahvasti kallellaan kevyeen mutta hieman kalliiseen lennostoon. Tämä jätti puolustukseen aukkoja niin kevyttä jalkaväkeä kuin vähänkin raskaampaa tykistöä vastaan.
TULOKSET:Rikola vs Pulze (BW aggro) 0-2; Ihonen vs Kaukoranta (GR aggro) 0-2
Rikola vs Saarinen (BR aggro) 2-0; Ihonen vs Äärelä (GR aggro) 0-2
Rikola vs Ihonen 1-2
Rikola 1-2, Ihonen 1-2
DEBRIEFING:Molempien osalta odotetut pelot toteutuivat lähes täysimääräisinä: Rikolan ensimmäinen vastustaja marssitti sotatantereelle kokonaisen prikaatin täydeltä kevyttä jalkaväkeä kun lentokoneita vielä tankattiin, ja vain onnistuneet
propagandahyökkäykset estivät saman kohtalon toteutumisen toisessa taistelussa.
Ihosen kaksi ensimmäistä vihollista olivat onnistuneet värväämään runsain mitoin vihreän alueen
suurpetoja joukkoihinsa, ja Ihosen kevyemmällä kalustolla varustettu armeija kykeni ainoastaan viivytystaisteluun nakertaen samalla ilmateitse vihollisen tukikohdan puolustusta. Oikea-aikainen
tykistökeskitys mursi lopulta Ihosen puolustuksen lopullisesti.
Keskinäisessä taistelussa Rikola näytti pitkään olevan niskan päällä tämän onnistuttua mobilisoimaan
siirreltävää tykistöä pitämään Ihosen kevyttä kalustoa aisoissa, mutta lopulta Ihosen kyky
katkaista huoltolinjat ja
kutsua paikalle apuvoimia juuri oikeaan aikaan ratkaisi tiukan taistelun hänen edukseen.
Tehtävä näytti sujuneen lähestulkoon suunnitellun kaltaisesti, mutta pieni epävarmuus ja vihollisia huonommin keskinäisiin taisteluihin soveltuva kalusto aiheuttivat odotettua huomattavasti heikomman tuloksen. Rikolan osalta etenkin
jetpackin osoittautuminen turhaksi raskaan kaluston puuttuessa heikensi voiton mahdollisuutta suuresti. Ihosen armeija taas olisi kaivannut enemmän
apuvoimia tai edes vähän järeämpiä
torjunta-aseita.
TEHTÄVÄ 2 - BRING YOUR OWN BLOCKSUUNNITELMA:Tehtävään valmistautuminen alkoi tietämättämme jo useita vuosia sitten. Tällöin kenraali Castrén kertoi Rikolalle mielenkiintoisesta taistelumuodosta nimeltä BYOB, ja kipinän saatuaan Rikola alkoikin kehitellä mielessään sotajoukkoa näiden rajoitteiden ympärille. Useissa muissa sodankäynnin lajeissa kunniaa niittäneet
itseohjautuva panssarivaunu, sitä mestarillisesti komentava
telepaatikko ja mentaalisen sodankäynnin suvereenisti hallitseva
propagandaministeri Muhammad Saeed al-Sahhaf olisivat tässäkin tapauksessa avaimet vihollisen täydelliseen tuhoon. Koska kuitenkin tavallisen neljän kappaleen sijasta kukin yksikkö olisi rajoitettu vain yhteen kappaleeseen armeijaa kohti, olisi ydinkalustoa täydennettävä muillakin
aseistuksen ja
mielen hallinnan muodoilla.
Telepaatikko saisi avukseen joukon
erilaisilla taidoilla varustettuja tekoälytaistelijoita sekä
muukalaislegioonan parhaat voimat, joiden voimin taistelutantereelle saataisiin poikkeuksetta marssitettua nopeasti voimakas sotajoukko.
Koetaisteluissa tämä kaarti osoittautui odotetulla tavalla konemaisen tasaiseksi suorittajaksi, mitä tosin ei voinut sanoa simulaatioissa vastapuolelle asetetuista armeijoista. Sotajoukon koontiin vaikuttaneet rajoitteet aiheuttivat monenlaista päänvaivaa: joskus resurssit olivat vääränlaisia, toisinaan taas joukkojen siirto sotatantereelle liian hidasta tai kalusto yksinkertaisesti liian heikkoa kunnollisten varusteiden loputtua katalogista kesken. Etenkin vanhempaa vuosikertaa edustavat yksiköt olivat auttamatta liian heikkoja nykyaikaiseen sodankäyntiin, ja toisaalta varustekatalogien C-osioista suurin osa oli luvalla sanoen pelkkiä maanantaikappaleita.
Tarkirin maasta löytyi kuitenkin uusi, lupaava asekauppias, jonka varusteiden voimakkuuden vastapainona olivat varsin raskaat resurssivaatimukset. Olimme todenneet, että armeijan resurssityyppien osalta kahden erilaisen käyttäminen olisi ihanteellista: voittoisaa sotajoukkoa tuntui olevan mahdotonta koostaa vain yhden resurssityypin mahdollistamista yksiköistä, kun taas kolmen eri resurssin saaminen käyttöön yhtä aikaa veisi liikaa aikaa taistelun alkuvaiheessa. Ongelmaa korosti entisestään se, että kevyttä kalustoa oli kautta linjan tarjolla hyvin vähän.
Loppujen lopuksi mikään kokeilemamme kokoonpano ei pystynyt vastaamaan ensimmäisenä rakennetun armeijan nopeuteen, voimakkuuteen ja tasaiseen suorittamiseen. Tämän, ja viime hetkellä tiedustelutoimistoon saapuneen kenraali Sjöblomin muistion, perusteella odotimme muidenkin päätyneen samankaltaiseen kokoonpanoon.
TOTEUTUS:Rikolan tarkkaan organisoitu sotakone peittosi nopeasti Andrein
lapsisotilaat. Tällä välin Ihonen oli jäänyt jumiin maailmansodan veteraani kenraali Malinia vastaan, jonka ulkoisesti samankaltainen armeija on tunnettu hyvin hitaista liikkeistään. Taisteluväsymys iski tässä käsittelyssä vääjäämättä, ja vaikka Ihosen
sabotöörit olivat repineet Malinin puolustuksen täysin auki, hän nukahti ratkaisevalla hetkellä ja jo häämöttävä voitto jäi näin saavuttamatta.
Rikola pääsi yrittämään revanssia Malinista, mutta väsytystaistelun erikoismies käytti
poltetun maan taktiikkaa vetäytyen aina vain syvemmälle, ja taistelu jäi lopulta ratkaisematta. Ihonen pääsi taas vuorostaan ottelemaan Andrein
lapsisotilaita vastaan, jotka oli sentään
aseistettu kunnolla. Ihosen
propagandaministeri vei voiton ensimmäisestä kohtaamisesta, jossa Andrein apujoukot eivät löytäneet koskaan perille vaan jäivät jumiin loputtomalta tuntuvan saariryhmän taakse. Tämän jälkeen Ihosen sotilasjohto sortui kuitenkin vääriin ratkaisuihin, ja tämäkin taistelu päättyi tasan.
Lopuksi Rikola joutui taisteluun Lindroosin tismalleen samoin varusteltua armeijaa vastaan, eikä tästäkään taistelusta saatu voittajaa selville aikarajan puitteissa. Jokainen taistelukentälle päätynyt soturi joutui välittömästi molempien puolten mielenhallintayritysten kohteeksi, tai sitten sen liikkuminen tyssäsi alkuunsa
pioneerijoukkojen katkaistua kulkutiet molemmilta puolilta. Ihonen onnistui voittamaan ensimmäisen kohtaamisen kenraali Ratilaista vastaan jälleen propagandaministerin voimalla, mutta toisella kertaa tätä ei saatu ajoissa hereille. Resurssipula iski pahasti Ihosen armeijaan myös kolmannessa kohtaamisessa, mutta täydellinen tappio onnistuttiin silti välttämään.
TULOKSET:Rikola vs Häyrynen (UW faksiaggro, SOM-DST-UD) 2-0; Ihonen vs Malin (UW kala, US-WWK-NPH) 1-1-1
Rikola vs Malin 1-1; Ihonen vs Häyrynen 1-1-1
Rikola vs Lindroos (75 card mirror) 1-1-1; Ihonen vs Ratilainen (UG ramp, SOM-WWK-UD) 1-1-1
Rikola 2-2-2, Ihonen 1-2-3
DEBRIEFING:Muiden kenraalien armeijat yllättivät monella eri tavalla. Odotimme että uusphyrexialainen varustetoimittaja olisi merkittävästi suositumpi ja olemme pettyneitä useiden muiden kenraalien päätökseen käyttää häikäilemättömästi lapsisotilaita. Omissa vertailututkimuksissamme olimme todenneet Darksteel-merkkiset varusteet hyvin rajallisesti käyttökelpoisiksi - olihan siellä pari tehokasta miekkaa, mutta muuten ne vaikuttivat tyhjältä arvalta. Ottelut näitä viritelmiä vastaan tuntuivat myös olevan melko helposti voitettavissa.
Sjöblom ja Saarinen olivat päätyneet hankkimaan pääosan armeijastaan Tarkirin asekauppiaalta, mikä tuntuu mielestämme melko rohkealta ratkaisulta. Kenraali Ratilaisen armeija vaikutti hyvin mielenkiintoiselta ja teki näyttäviä asioita, jos sai resurssinsa tuottamaan toivotulla tavalla. Myös kenraali Niemen joukot näyttivät hyvin mielenkiintoisilta - harmi, että hän joutui jäämään pois taisteluista sairastapauksen vuoksi.
Yllätyksistä huolimatta koko komppania oli sitä mieltä, että valitsemamme armeija oli paras paikalla nähty. Tätä tukee myös se, että kenraali Häggkvist onnistui voittamaan kaikki taistelunsa jopa ilman
sabotöörejä, joita ei toistuvista yrityksistä huolimatta saatu hänen armeijaansa rekrytoitua. Häggkvist olisi myös halunnut asemoida sabotöörit pääjoukkoon reservin sijasta, ja jälkeenpäin ajatellen oli tässä asiassa aivan oikeassa, sillä kaikissa armeijoissa oli varsin runsaasti käyttökelpoista varastettavaa.
TEHTÄVÄ 3 - AUCTION OF THE BEST DECKSSUUNNITELMA:Kolmannen taistelukomennuksen aluksi käytäisiin huutokauppaa aikakausiensa tehokkaimmista taistelukokoonpanoista, ja huutokaupan välineinä käytettäisiin ensisijaisesti käytettävissä olevien resurssien määrää ja toissijaisesti tukikohdan voimakkuutta. Harjoitussimulaatioita varten Ihonen oli arvioinut kullekin armeijalle hinnan, jolla se menisi kaupaksi. Nämä tuntuivat tiedusteluraportin mukaan olevan melko hyvin linjassa myös kenraali Sjöblomin arvioiden kanssa.
Toiveemme oli saada mahdollisimman voimakkaat armeijat, ja olimme valmiita maksamaan niistä melko kalliisti. Uskoimme kuitenkin, että tämä taistelu voitettaisiin lähtöresurssien laadulla, ei niiden määrällä. Tiettyihin armeijoihin emme kuitenkaan huonojen kokemusten perusteella halunneet koskea: iäkkäämmät, vanhentuneen teknologian varassa kerralla tehtävään yhdistelmähyökkäykseen perustuvat osastot tuntuivat nykyaikaisin yhdistelmiin tottuneissa käsissä hyvin kankeilta ja niiden hyvin alkaneet keskitykset myös päättyivät suutariin luvattoman usein.
TOTEUTUS:Ihonen aloitti hintasodan aggressiivisesti huutamalla Long-joukot omakseen hintaan 4/25, mikä oli huomattavasti enemmän kuin ennakkoon arvioimamme 5/10. Tässä lähestymistavassa oli kuitenkin se etu, että nopeampia vastustajia vastaan vahvempi tukikohta ostaisi aikaa enemmän kuin yhden vuoron verran. Muutkin voimakkaimmiksi arvioidut armeijat päätyivät huutokauppaan alkuvaiheessa, ja niistä kaikista maksettiin enemmän kuin olimme kaavailleet.
Huutokaupan suurin järkytys tapahtui kuitenkin aivan loppuvaiheilla, kun kenraali Niemeä korvaamaan kutsuttu korpraali Lagerspetz antoi ProsBloom-armeijan ilmaiseksi kenraali Hukalle. Olimme odottaneet, että huutokaupan loppuvaiheesta tulisi huomattavasti aggressiivisempi, kun kaikki pyrkisivät välttämään LauerPotencen päätymisen käsiinsä. Toinen yllätys oli runsaat määrät suoraa tykistötulta sisältävän Deadguy Redin kallis hinta, mikä osittain selittyy sitä ennen tehtyjen huutojen aggressiivisuudella. Tässä vielä koko lista voittaneista huudoista, suluissa ennakkoon kaavailemamme odotusarvot ja hakasuluissa kenraali Sjöblomin arviot:
Ihonen - Long 4/25 (5/10) [5/13]
Äärelä - Flash Hulk 5/4 (5/15) [5/15]
Malin - Jund 5/25 (6/15) [6/25]
Häyrynen - Broken Jar 5/10 (6/15) [6/13]
Rikola - Elves 5/9 (5/15) [6/14]
Pulze - Faeries 6/16 (6/20) [6/20]
Sjöblom - Trix 5/25 (6/15) [6/17]
Lindroos - CMU Academy 6/7 (7/15) [6/14]
Saarinen - Affinity 6/5 (6/10) [6/15]
Juote - Deadguy Red 5/5 (7/10) [7/10]
Kaukoranta - Miracle Gro 6/9 (7/15) [6/18]
Mäkinen - The Deck 6/25 (8/25) [7/20]
Häggkvist - Dragonstorm 7/11 (7/15) [7/18]
Ratilainen - LauerPotence 8/25 (8/20) [8/25]
Hukka - ProsBloom 8/25 (7/20) [7/18]
Lagerspetz - Caw Blade 8/25 (8/25) [8/20]
Taisteluparien valinnassa arpaonni suosi tällä kertaa kenraali Ihosta, joka sai vastaansa kolme todella heikolla tukikohdalla varustettua vihollista. Ihosella oli joka taistelussa runsaasti aikaa suunnitella tappavaa iskuaan, ja
Operaatio Lonkeromyrskyä ei tarvinnut kertaakaan toteuttaa täysimuotoisena. Ainoastaan kenraali Saarinen sai nimiinsä pienen osavoiton täydellisen resurssipulan ja kaksinkertaisen
torjuntapatteriston turvin.
Rikolalle puolestaan ei tässäkään taistelulajissa onni liikaa hymyillyt. Ensin tonttujoukon kilpajuoksu lohikäärmeitä vastaan päättyi kaksi kertaa niukkaan tappioon, kun resurssien suhde tarjolla oleviin joukkoihin oli molemmissa taisteluissa ratkaisevalla tavalla vinossa. Toisessa taistelussa korpraali Lagerspetzin aseistuksesta löytyi
voittamaton valttikortti, jonka oikea-aikaisesta tuhoamisesta huolimatta vahinko oli peruuttamaton. Viimeisessä taistelussa vastaan astui Internet-ajalle tyypillisen lausahduksen 5/5? Would bid again! voimalla FlashHulk-armeijaa komentanut kenraali Äärelä, joka ei kummassakaan lyhyessä taistelussa saanut osastonsa nimikkoyhdistelmää yhtä aikaa jalkeille, ja jäi näin ollen pienten vihreiden miesten marssin jalkoihin.
TULOKSET:Rikola vs Häggkvist (Dragonstorm, 7/11) 0-2; Ihonen vs Lindroos(Academy, 6/7) 2-0
Rikola vs Lagerspetz (Caw-Blade, 8/25) 1-2; Ihonen vs Juote (Deadguy Red, 5/5) 2-0
Rikola vs Äärelä (Flash Hulk, 5/4) 2-0; Ihonen vs Saarinen (Affinity, 6/5) 2-1
Rikola 3-4-2, Ihonen 4-2-3
DEBRIEFING:Huutokauppa osoitti jälleen arvoituksellisuutensa. Ajatuksena oli huutaa mieluummin hyvä armeija alussa kalliilla kuin ainoa jäljellä oleva hyvä armeija liian kalliilla. Tonttuarmeijan jälkeen Rikolalle olisi ollut jäljellä ainoastaan lähes kenttäkelvottomia armeijoita sekä ProsBloom, joten hän joutui tekemään raskaan uhrauksen. Muiden komentajien ennakoimaton käyttäytyminen huutokaupan loppupuolella johti kuitenkin siihen, että viimeiset kolme armeijaa meni kaupaksi aiemman huutokaupan mukaisen ylihinnan vastaisesti täysin ilmaiseksi - näiden joukossa edellä mainittu ProsBloom. Täten kenraalit Hukka ja Häggkvist, jotka eivät olleet suostuneet maksamaan markkinoiden aiemmin määrittämää hintaa, selvisivät tempustaan rankaisematta.
Lisäksi olimme keskittyneet pohtimaan liikaa armeijoiden tehoja yhdistelmähyökkäykseen perustuvia armeijoita vastaan, emmekä tajunneet ennakoida, että monet perinteiseen resursseista ja positiosta kamppailemiseen suunnitellut armeijat saatettaisiin marssittaa kaikki toisiaan vastaan. Moni tällaisen armeijan halvalla saanut kokikin miellyttävän yllätyksen päästessään taistelemaan enimmäkseen muita reiluja mutta resursseiltaan ja tukikohdiltaan supistettuja armeijoita vastaan.
TEHTÄVÄ 4 - SEALED DECK CUBESUUNNITELMA:Eniten satunnaisuuteen perustuvana taistelumuotona tähän oli myös käytetty vähiten valmistautumisaikaa. Muutama simuloitu satunnaisgeneraattorin pyöräytys riitti vakuuttamaan pääesikunnan siitä, että tässä tehtävässä think on your feet -doktriini olisi pääroolissa, eikä valmistautumisesta saataisi siihen kuluvaa aikaa vastaavaa hyötyä.
TOTEUTUS:Ensimmäinen yllätys tuli vastaan jo joukko-osastoja jaettaessa: kunkin kenraalin käytettävissä olisi kuudesosan normaalia pienempi reservi. Tämä oli omiaan lisäämään entisestään satunnaisuuden osuutta, kun kenraalien olisi keskityttävä enemmänkin tasapainottamaan joukkojensa resurssivaatimuksia kuin valikoitava voimakkaimmat mahdolliset yhdistelmät. Toki joillakin onnekkailla määrä ja laatu kohtasivat - kumpikaan sankareistamme ei tässäkään kuulunut näihin onnekkaisiin.
Jokaiselle kenraalille jaettiin nimittäin viisi erikoisresurssia ja viisi harvinaista yksikköä. Rikolan kohdalla erikoisresurssit olivat kaikki valkoiselta ja mustalta vyöhykkeeltä, joista oli hänen reserviinsä osunut vähiten käyttökelpoisia yksiköitä. Harvinaisista yksiköistä sentään kaksi päätyi lopulliseen kokoonpanoon. Ihosen vastaavien yksikköjen kohdalla harvinaisuus tuntui tarkoittavan lähinnä sitä, että harva varustetoimittaja enää nykyään kehtaa tarjota niin heikkolaatuista tai kapean käyttötarkoituksen tavaraa.
Tietämättä muiden kenraalien kokoonpanoista sen enempää Rikola odotti oman sinipunaisen armeijansa
pienellä mustalla erikoisjoukolla olevan jokseenkin keskitasoa. Ihonen arvioi sinivalkoisen armeijansa olevan keskitason alapuolella, mutta muiden kenraalien radioliikenteestä siepatut huolestuneet viestit valoivat vähän toivoa. Hätätapauksessa armeijan sinisen puoliskon hyytyessä saattoi reservistä kutsua tilalle mustan tai punaisen erityistehtäviin varatun osaston.
Rikola kohtasi ensimmäisenä kenraali Ratilaisen, joka niin ikään oli päätynyt sinipunaisen vyöhykkeen antimiin. Tämä taistelu herätti Rikolassa toiveita menestyksestä, sillä vihollisen joukot olivat kautta linjan heikompilaatuisia kuin omat, eikä taistelussa ollut mitään epäselvyyttä voittajasta. Seuraavalla kierroksella kenraali Mäkisen sinimustaa armeijaa vastaan käydyssä taistelussa kuitenkin resurssiylijäämä teki tepposet Rikolalle, eikä kriittinen arviointivirhe ensimmäisessä erässä auttanut asiaa - Rikolalla olisi ollut mahdollisuus
palauttaa Mäkisen
lentopommittaja reserviin ja sitten
tuhota reservit, mutta Mäkisen reservien kapeus tajuttiin liian myöhään.
Viimeisessä kohtaamisessa vastaan tuli kenraali Kaukoranta, joka sinänsä oli varsin epäonnista - tiedusteluraportti oli paljastanut, että viimeisessä taistelumuodossa Rikolan armeija olisi ylivoimainen ennakkosuosikki Kaukorannan joukkoja vastaan. Näin ollen kohtaaminen tässä vaiheessa oli hyvin epätoivottua. Itse taistelu oli hyvin tiukka, ja ratkaisu venyi kolmanteen erään molempien hyökätessä suoraan toistensa tukikohtiin ja yrittäessä arvioida vastahyökkäyksen voimakkuutta. Tiukassa tilanteessa kahden mahdollisen tapahtuman arvioitiin olevan todennäköisyyksiltään noin 80-20. Näistä luonnollisesti valittiin 80 prosentin todennäköisyydellä tapahtuva skenaario, ja 20-prosenttinen toteutui.
Ihosen kaikki viholliset olivat päätyneet kokoamaan armeijansa kolmen eri värin joukoista. Sjöblomin sinimustavihreät ja Pulzen sinivalkovihreät joukot onnistuttiin yllättämään kertaalleen nopeiden
commandojoukkojen johdolla, mutta molemmat taistelut lopulta hävittiin oman armeijan tulivoiman kapeuden tultua ilmi. Sjöblomin tukikohta onnistuttiin lähes valtaamaan, mutta viimeisenä keinonaan hän päätyi turvautumaan
kemialliseen sodankäyntiin, jota vastaan Ihosen joukot olivat aivan liian heikkoja. Kenraali Häggkvistin punavalkovihreä armeija osoittautui varsin ylivoimaiseksi, vaikka Ihonen onnistuikin arvaamaan oikein ensimmäisen
väijytyksen ja välttämään sen.
TULOKSET:Rikola vs Ratilainen (UR tempo) 2-0; Ihonen vs Sjöblom (Sultai midrange) 1-2
Rikola vs Mäkinen (UB control) 0-2; Ihonen vs Pulze (Bant midrange) 1-2
Rikola vs Kaukoranta (UBr tempo) 1-2; Ihonen vs Häggkvist (Naya goodstuff) 0-2
Rikola 4-6-2, Ihonen 4-5-3
DEBRIEFING:Useat kenraalit pitävät satunnaisten armeijoiden kanssa sotimista epämiellyttävänä, eikä tämänkertainen ollut poikkeus. Varustepoolien kapeus ja sen aiheuttamat laatuerot tekevät itse taistelutaidoista vähemmän merkittäviä kuin laadukkaan materiaalin osumisesta kohdalle. Näin vahvasti välineurheiluun ja satunnaisuuteen painottuvat sodankäynnin muodot olisi jatkossa hyvä jättää historiaan kuriositeettina - olemmehan kenraaleja emmekä formulakuskeja.
TEHTÄVÄ 5 - MODERN MANACOST HIGHLANDERSUUNNITELMA:Viimeiseen taisteluosioon valmistautuessa tuli nopeasti ilmi, että kaikkien värien resurssit tulisivat olemaan helposti saatavilla ja että nopeimpaan mahdolliseen pakkaan tulisi värvätä joukkoja ns. eläintarhasta. Tämä joka värin halpojen mutta tehokkaimpien joukkojen ja muutamien valikoitujen täsmätuhoaseiden yhdistelmä osoittautuikin sen verran tehokkaaksi, että suuri osa
erikoisemmista kokoonpanoista kyykistyi sen edessä heti ensimmäisissä sotasimulaatioissa, mikä hieman laski taistelutahtoa.
Toinen ilmeinen ratkaisu oli kasata armeija pelkästään punaisista joukoista, joilla oli etu niitä armeijoita vastaan, joiden tukikohta kärsi ylimääräistä vahinkoa omien resurssien tuhlailevasta käytöstä. Valitettavasti tässä lähestymistavassa käytössä olevien yksiköiden monipuolisuus ei ollut lähelläkään muita vaihtoehtoja, edes pienen
valkoisen lisän tuomien mahdollisuuksien myötä, joten siitä luovuttiin varsin nopeasti.
Eläintarha-armeija oli siis voitettava, ja voittaviksi kokoonpanoiksi olivat tarjolla sinisiin ja valkoisiin puolustusstrategioihin nojaava armeija mustalla lisäyksellä, valkoiseen ja vihreään keskiraskaaseen kalustoon perustuva armeija niinikään mustalla lisällä sekä vielä isompia vihreitä eläinmaailman edustajia sekä vastustajan resursseja tuhoavia punaisia joukkotuhoaseita tehokkaasti hyödyntävä armeija. Sinivalkoisen armeijan musta sivusta vaikutti olemassa olevista vaihtoehdoista parhaalta, koska sen tarjoamat
täsmäaseet tappoivat kerrasta kohteen kuin kohteen punaisten tuliaseiden jättäessä suurimmat kohteet vielä taistelukykyisiksi. Lisäksi mustalla oli tarjota vertaansa vailla oleva
strategiaopas, josta tuntui löytyvän
oikea ratkaisu joka tilanteeseen. Tämä kokoonpano vakuuttikin erityisesti muut testiryhmän jäsenet, ja kenraali Ihonen tunsi myös vahvaa vetoa tämän tyylisen armeijan komentamiseen.
Punavihreä ratkaisu tarjosi mahdollisuuden lähestyä taistelua uudesta näkökulmasta. Nopea joukkojen kehittäminen tuntui olevan avainasemassa, mutta tämä armeija kykeni
valjastamaan ylimääräisiä resursseja käyttöön taistelun alkuhetkillä ja tämän jälkeen joko kehittämään
huomattavasti voimakkaampia yksiköitä tai vaihtoehtoisesti tuhoamaan vihollisen
etujoukot tai jopa
valtaosan resursseista. Löytyipä arsenaalista jopa
biologinen ase, joka kykeni kertaheitolla muuttamaan kaikki vastustajan resurssit lähes käyttökelvottomiksi. Keskiraskaisiin yksikköihin painottunut valkovihreä armeija pärjäsi kohtuullisesti, mutta ei vakuuttanut kyvystään voittaa ratkaisevia taisteluita. Kaikki muutkin väriyhdistelmät käytiin läpi nopeiden yksiköiden maksimoinnin kannalta teorian tasolla, mutta mikään niistä ei paperilla vakuuttanut kahden parhaan tavoin.
Näiden lisäksi tutkimuslaboratorioissa oltiin onnistuttu kehittämään
valtaisia yksiköitä, jotka kykenivät
nielaisemaan koko vastustajan armeijan yhdellä haukkauksella. Lisäksi tarvittiin
erilaisia tapoja siirtää kyseiset
tuhokoneet taistelukentälle riittävän aikaisessa vaiheessa. Kuitenkin osoittautui, että etenkin eläintarha-armeijaa vastaan ei löytynyt riittävästi nopeita keinoja, jotka lisäksi olivat herkkiä vähäisellekin häirinnälle. Myöhemmin tuli ilmi, että olimme unohtaneet erään
kriittisen komponentin, mutta projekti oli tällöin jo hyllytetty.
Taistelusimulaatioita ajettiin tietokoneella kuukausien ajan, mutta kumpikaan voimakkaimmista armeijoista ei osoittautunut merkitsevästi toista paremmaksi. Poikkeuksellisen paljon simuloitiin jopa taisteluita, joissa armeijat olivat jo kohdanneet kertaalleen ja muuttaneet kokoonpanojaan senhetkisen vihollisen mukaan. Lopulta Rikola ja Ihonen päättivät luottaa punavihreän armeijan tarjoamaan yllätysetuun, tai sitten he valitsivat kyseisen armeijan sen näyttävyyden perusteella. Sinivalkopohjaisia armeijoita tulisi varmasti näkymään muilla kenraaleilla.
TOTEUTUS:Rikola joutui yllättymään heti ensimmäisessä taistelussaan kenraali Sjöblomia vastaan. Vastapuolen kenraali oli nimittäin ottanut sinivalkoiseen pohjaansa kolmanneksi väriksi punaisen eikä mustaa, ja painotus oli muutenkin odotettua raskaammassa kalustossa. Ottelussa kuitenkin kävi kuten simulaatiot olivat osoittaneet: ensimmäisessä erässä sinivalkoisen
häirintä ja
hävittäjät olisivat liian vaikeita, mutta lopuissa kahdessa punavihreälle tulisi
liian paljon tehokkaita uhkia, joihin
vastaamiseen sinivalkoisella kuluisi liikaa
resursseja.
Myös Ihonen tuli yllätetyksi: kenraali Hukka oli niin ikään lisännyt sinivalkoiseen pohjaan punaista, mutta hänen armeijansa sisälsikin
loputtomasti kopioituvia uhkia. Tällainen lähestymistapa oli kahdesta vaihtoehdosta tarinan sankarien valitsemalle armeijalle huomattavasti vaikeammin voitettava. Myös Rikola joutui viimeisellä kierroksella kohtaamaan Hukan ja hävisi tälle.
Toisella kierroksella Rikolaa vastaan astui kenraali Juote, jonka neliväristä armeijaa vastaan punavihreä on selkeä ennakkosuosikki. Ensimmäisessä erässä kohtaloksi kuitenkin koitui resurssipula ja kolmannessa oikea-aikaiset
KFOR-joukot, joiden huoltotuen turvin Juotteen
pioneerijoukot saivat taistelukenttää hallinneen
panssarivaunun voittamattomine pilotteineen pysäytettyä juuri ennen
atomipommin pudottamista.
Ihonen vuorostaan sai vastaansa korpraali Lagerspetzin, jonka sinivalkopohjainen armeija oli lähellä simulaatioissamme käyttämää. Hänellä oli kuitenkin reservissä ylimääräinen
raskas sotakone, jolla onnistuttiin voittamaan yksi kohtaaminen. Muissa kohtaamisissa Ihosen armeija onnistui käyttämään
maaston muotoja hyväkseen aiheuttaen pysäyttämätöntä tuhoa. Viimeisellä kierroksella Ihosta vastaan joutui kenraali Mäkinen, jonka monopunainen armeija kärsi samanlaisen pikaisen tappion kuin niin monta kertaa simulaatioissa.
TULOKSET:Rikola vs Sjöblom (UWR planeswalker-control) 2-1; Ihonen vs Hukka (UWR Splinter Twin) 0-2
Rikola vs Juote (4 color goodstuff) 1-2; Ihonen vs Lagerspetz (Esper) 2-1
Rikola vs Hukka 0-2; Ihonen vs Mäkinen (Monored) 2-0
Rikola 5-8-2, Ihonen 6-6-3
DEBRIEFING:Viidestätoista mahdollisesta vastustajasta juuri pahin mahdollinen eli kenraali Hukka arpoutui sekä Rikolaa että Ihosta vastaan. On toki myönnettävä, että punavihreän armeijan valinta aiheutti sinivalkoista vaihtoehtoa enemmän epätasaisia taisteluasetelmia, mutta uskoimme olevamme tässä asetelmassa riittävän usein etulyöntiasemassa tämän riskin ottamiseksi. Muiden kenraalien joukkoja tutkittaessa tämä hypoteesi näyttäisi myös pitäneen paikkansa.
Runsaista simulaatioista ja optimoinnista huolimatta niin sinivalkoisen kuin punavihreän armeijan kokoonpanoon jäi
merkittäviä puutteita, jotka jonkun ryhmän jäsenen olisi ehdottomasti pitänyt havaita. Tästä huolimatta on helppo olla sitä mieltä, että ryhmä oli kokonaisuutena kenraali Hukan ohella saanut jalkeille tämän taistelumuodon parhaat armeijat. Tämän perusteella simulaatioihin voi olla hyvin tyytyväinen.
Tässä vaiheessa kävi ilmi myös se, että jotkut ryhmittymät olivat omien simulaatioidensa perusteella optimoineet armeijoidensa kokoonpanoja jo loppusotaa silmällä pitäen. Oman ryhmämme osalta tälle asialle ei annettu sen kenties ansaitsemaa huomiota. Toisaalta koimme olevamme etulyöntiasemassa muuta joukkoa vastaan.
LOPPUSOTA - TOP 4Jo aiemmin paikkansa neljän taitavimman kenraalin loppusodassa olivat varmistaneet Hukka, Häggkvist ja Malin. Viimeisellä kierroksella korpraali Lagerspetz voitti kenraali Lindroosin viimeisen paikan ratkaisevassa ottelussa, ja näin ryhmästämme ainoastaan yksi jäsen selvisi neljän parhaan joukkoon. Välierissä Hukka onnistui raivaamaan Lagerspetzin tieltään, vaikka näyttikin siltä, että ProsBloomin ja CawBladen kohtaamisessa hän olisi turhaan jarrutellut lopullista hyökkäystään ja hävinnyt sen vuoksi. Toisessa välierässä Häggkvist peittosi Malinin jossain määrin odotetusti. Malin teki taistelun ratkaisuhetkillä kenties väärän valinnan jättäessään
huoltolinjalle kyseenalaisen vastauksen, vaikka olisi voinut
maastoa muokkaamalla yrittää hakea
uusia ratkaisuja Häggkvistin tukikohdan heikennyttyä jo 3/20 osaan alkuperäisestä vahvuudestaan.
Finaalissa Hukka teki yllättävän valinnan: mielestämme ProsBloom vastaan Dragonstorm olisi ollut hänelle edullisin valinta, mutta Hukka valitsi sinivalkoisten armeijoiden välisen BYOB-taistelun. Häggkvist voitti niin tämän kuin Hukan seuraavana valitseman taistelun klooniarmeijaa vastaan, ja näin iskuryhmästämme saatiin kuin saatiinkin lopullinen voittaja tässä titaanien taistossa.
EPILOGI - OFF THE RECORDRikola: Mulla on päällimmäisenä mielessä jonkunasteinen pettymys siihen, miten paljon paska satunnaiselementti vaikutti tuloksiin. Taisin mainita jossain kohtaa, että menin random-elementin ratkaisemissa asioissa noin 3-9. Conssidekit tuntui tosi hyviltä ja draftiin+auctioniin oli strategiat aika hyvin kohdillaan, mut noin joka toisella rundilla hävis jonkun verran manaongelmiin ja pairings-lotossa tuli kans takenoon.
Ihonen: Mä taas petyin ensisijaisesti omaan suorittamiseen turnauspäivänä. Väsymys iski erityisesti BYOB-osuudessa, mutta karmeita pelivirheitä tuli tehtyä jo edeltävissä matseissa sekä myöhemminkin. Etenkin limitedissä tuli pelattua luvattoman huonosti.
Rikola: Mä kämmäsin kyllä kans pois ainakin yhden matsipisteen Simoa vastaan, ja varastin itseltäni kolmospelin Mäkistä vastaan. Mut toisaalta tuossa vaiheessa mä olin jo ihan living on a prayer, joten ehkä olin jo mentaalisesti hävinnyt.
Ihonen: Normiturnauksessa voi parhaimmillaan posauttaa kerran per kierros ja silti topkasittaa. Tässä tapahtumassa ei samanlaista ylellisyyttä suotu, vaan vastustajat rankaisivat armotta virheistä.
Rikola: Testisessioista ei oikein voi sanoa muuta pahaa kuin sen, että Borgå Boys ois voinu vähän enemmänkin osallistua.
Ihonen: No mulla oli parisuhde välillä koetuksella kun vaimo haluaisi usein jo pian kymmenen jälkeen nukkumaan.
Rikola: No mut mä oonkin paljon parempi vaimo
Jos joku oikea conssiformaatti sattuu muuttumaan mielenkiintoiseks brewata/testata niin vois mun puolesta ottaa uusiks.
Ihonen: Ehdottomasti, molemmilla oli sopivasti intoa joka ruokki toinen toista. Mutta kuten jossain välissä mainitsit niin
Tunnel Vision oli myös ihan todellinen.
Rikola: Joo, putkinäön huomas turnausviikolla kun tajus, että Summoning Trap, Slaughter Pact ja Everflowing Chalice oli kaikki kortteja joiden Olis Pitänyt Olla Pakassa (tm). Tuossa eniten suolaa se, että erikseen vielä koitin haastaa tiimiä miettimään missä vois olla sokeita pisteitä, mutta ei silti vaan osattu. Musta ois myös mielenkiintoista tietää, miten paljon ja kuinka toimivasti muut tiimit testas. Ainakin se SOM-DST-UD faksiaggro oli niin monella, että tuntuis että siellä oli jotain techiä jostain vuotanut.
Ihonen: Kyllä siinäkin jonkinlaista inbrediä oli varmaan myös testituloksissa kuten meilläkin. Saarinen sanoi muun muassa että
Purify voitti suoraan jonkun testipelin, ja meillä se ei kai ollut edes ehdolla sidelle.
Rikola: Toisaalta Purify on Urzas Legacysta, eli se olis ollut korkeintaan Junkissa sidelappuna edes testivaiheessa. Ja se Junk päätyi roskiin kun sen manavaatimukset oli niin vaikeat. Mistä muuten tulikin mieleen Maxin kommentti siitä, että yllättyi nähtyään meillä IA-WWK-NPH:n. Ei kuulemma ollut niillä jaksanut tjsp.
Ihonen: Maxin artikkelissa oli juurikin tuo settikombinaatio esimerkkinä, mistä päättelin että olivat jotain sieltä testanneet mutta menneet itse jollekin muulle.
Rikola: Jotenkin tuntuu että siellä oli missattu jotain mitä me löydettiin, en sitten tiedä oliko se Splicerit vai halvat cantripit. Vähän sama fiilis jäi myös siitä että Maxin UW:ssa kolmas väri oli punainen.
Ihonen: Malinilla oli sentään kakkos- ja kolmosseteistä samat laput kuin meillä, eli splicerit ja muut NPH-herkut.
Rikola: ...oli siellä tosin kaikkea Malin-herkkuakin kuten
Apostle's Blessing (joka muuten oli Hukan Twinissäkin!). Ja
Back to Basicsin pelaaminen formaatissa, jossa kellään ei oo nonbasiceja on kans aika ::aem::. In other news, oon tarkoituksella ollut katsomatta streamia, koska en halunnut että se kontaminoi tätä hommaa liikaa selostajien mielipiteillä. Oli kuulemma todella hyvä selostus, mistä taas kerran valtaisat propsit Hannun ja selostajien suuntaan.
Ihonen: Tommonen malinmaisuus toisaalta kuuluu osaltaan tapahtuman henkeen. Itsekin katsoin vain omat haastattelut ja pelit, mutta turnauksen aikana tuli koko ajan sivusta kuunneltua ja joka kerta tuli jotenkin erityisen hyvä mieli.
Rikola: Mä kerkesin kuulla lähinnä Sabon mehustelut Emerald Charmista ja siitä, miten Marco Blumen olis vissiin pitänyt olla pelaamatta sitä Pyroblastia eka. Ens viikonloppuna on #muuten taas selostusta tarjolla. Harmi että ollaan molemmat taas kisapaikalla.
Ihonen: Sinne siis vain paiskaamaan kättä tai kertomaan sensuroimaton mielipide tämänkaltaisesta kirjoittelusta ja sitä edeltäneestä toiminnasta.
Rikola: Jep. Siellä nähdään, se on moro.
Aihe: Mission Debriefing - Poro Tour Invitational 2014 (Luettu 2702 kertaa)