edit - puhuin paskaa, kts. seuraavat viestit
Artikkeli näytti tuota yhtä lainausta lukuunottamatta ihan fiksulta, mutta käydäänpä nyt huvikseen läpi tuo väite cuttauksesta.
Kaikkien sekoitustapojen vaikutus tulee niiden suorittamiseen liittyvästä epävarmuudesta. Rifflessä ja overhandissa sekoitus ei tule järjestyksen muuttumisesta itsestään vaan esim. siitä että pakan puoliskot eivät ole täysin samankokoisia, niitä ei lomiteta täydellisen kohdakkain, ja joihinkin kohtiin tulee useampi kortti peräkkäin samasta puoliskosta.
Jos cuttaat pakan kerran, järjestyksen muutos on hyvin yksinkertainen ja helposti seurattava, lukuunottamatta epätietoisuutta siitä mistä kohtaa leikkaus ihan tarkalleen tehtiin. Käytännössä et pysty sanomaan varmasti leikattiinko pakka 29. vai 30. kortin jälkeen. Tämä myös tunnistetaan artikkelissa: "you wouldn’t know what number was on top". Pakan päällimmäisen kortin katsomalla tämä epävarmuustekijä kuitenkin poistuu: "but you would know that once you’d seen one card, you would know which cards were coming next for the rest of the game".
Jos operaatio toistettaisiin tuhat kertaa, järjestys olisi edelleen tunnettu JOS myös tämä epävarmuustekijän poistava tekijä, eli päällimmäisen kortin katsominen leikkauksen jälkeen, toistettaisiin joka kerta. Sen sijaan jos pelkästään leikkaus itsessään toistetaan tuhat kertaa, nämä epävarmuustekijät kertautuvat aivan kuin muidenkin sekoitustapojen yhteydessä, ja riittävän monen toiston jälkeen pakka olisi hyvin sekoitettu.
Intuitio on sen verran huono opas tämäntyyppisen matematiikan ratkomisessa etten uskalla väittää tuhannen leikkauksen välttämättä riittävän (vaikka niin veikkaisinkin), mutta jollain määrällä pakka kyllä saataisiin hyvin sekaisin. Jos jaksaisi niin simuloimallahan tämä selviäisi. Joka tapauksessa epätäydellisellä leikkauksella ON sekoittava vaikutus, ja tuhannella sellaisella suurempi kuin yhdellä. Kappaleen kaksi viimeistä lausetta ovat siis paskapuhetta.