Aihe: Peliporukan voimatason nousu ja hauskat pelit

[Jemonov]

Palasin Magicin pariin noin kaksi vuotta sitten jäätyäni aikanaan hyllylle Mirrodinin myötä. Radiohiljaisuuteni aikana ilmestynyt Commander oli niin lystiä, että mätäkki maistuu taas kuin ennen kloppina ikään. Myös moni ystävistä on joko innostunut asiasta uudestaan tai aloittanut harrastuksen nimenomaan Commanderin kautta.

Kuten peliporukoissa usein käy, voimataso nousee hiipimällä ja hiljalleen. Pakkoja hiotaan, boostereista nousee pommeja ja Poroille maistuu pelaajien pennoset: ennen pitkää ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa pakat ylittävät "okei, mulla pyörähti, otetaas uus" -kynnyksen.

Kilpailullisissa pelimuodoissa paras on tietenkin paras ja siihen tähdätään, mutta mielestäni Commanderin charmi on sen kasuaaliudessa ja hitaammissa, monipuolisemmissa peleissä.

Alkaa kysymys siitä, mikä on kenellekin hauskaa, ja miten sitä pidetään yllä. Elääkö meta vastaamalla tulella tuleen, vai kuristetaanko korttipoolia? Riittääkö porvarillinen hiljainen yhteisymmärrys siitä, ettei tähdätä kakkosvuoron infficomboihin, vai sovitaanko porukalla bännilistoja?

Vai meneekö Commander vaan jossain vaiheessa "pilalle", kuten olen eräiltä kuullut Modossa käyneen?

Minkälaisia ratkaisuja teillä on ollut voimatason nousuun ja hauskanpitoon? Mikä teilläpäin on hauskaa?

[Lightstorm]

- Ei game over komboja.

- Ei infinite tai lähes infinite pyörittelyjä.

- Vihataan yhdessä sitä "kovaa" pakkaa/komentajaa.

- Nillitetään ja valitetaan kun jonkun vuorot kestävät ja kestävät tietyllä pakalla.

- Star pelimuoto on kiva, pelit ei kestä ikuisesti (5 pelaajaa, kullakin kaksi vastustajaa jotka ovat vastakkaiset pelaajat)

- Planechase <3

- Asenne, että pidetään hauskaa ja lätkitään kortteja. Ei kukaan jaksa yhden pyörittelyjä. (itsekin joutunut muutamat pakat purkamaan tai muuttamaan tästä syystä).

- Kilpailulliset matsit erikseen.

- Commander ei formaattina mene pilalle, pelaajat ja pakat menevät jos aletaan tekemään vain goodstuff-kasoja ilman panostusta komentajien teemoihin tms.

[freedfromthereal]

Mielestäni suht tyytyväisiin tuloksiin päästään keskustelemalla dekkien voimatasapainosta ennen pelin alkua, ja pyrkimällä varmistamaan että dekit ovat suhteellisen samalla viivalla. Tai ainakin että pelaajat tietävät millaiseen peliin osallistuvat.

Kannattaa keskustella esimerkiksi siitä että onko dekeissä inficomboja, onko niissä tutoreita, onko niissä kuinka paljon pikamanaa. Ei kannata keskustella dekeistä liian ympäripyöreästi. Esimerkiksi sana "kasuaali" ymmärretään vähän eri tavalla pelin äskettäin aloittaneiden ja sitä 20 vuotta pelanneiden kesken. 

Itse aion esimerkiksi mennä ropeconiin mukanani kolme commanderpakkaa erilaisiin peleihin:

1. Dekki jossa ei ole ainuttakaan inficomboa ja joka voittaa ajamalla (mutta joka todennäköisesti on silti vahva jos sitä verrataan aloittelevien pelaajien pusseista kasattuihin pakkoihin)
2. Dekki jossa on combo, mutta joka pelaa sen todennäköisesti vasta parin tunnin pelin jälkeen jos peli ei ole muuten siihen mennessä päättynyt.
3. Dekki joka on niin rikki kuin mahdollista.

Itse en sano että joku tietty voimataso olisi se "ainoa oikea". Minulle riittää että itse kukin pelaaja pääsee tekemään sitä mitä dekin on tarkoitus tehdä ja pelit eivät kestä ikuisuuksia.

ps. Tosiaan pyrin siihen että dekeissäni on myös teema ja flavorkortteja. Jopa siinä rikkinäisimmässä dekissäni on teema, nimittäin Kaladeshin inventor's fair. *köh*.

[mora]

Aiheeseen ei ole yhtä oikeaa lähestymistapaa mutta peleistä tulee toki mielekkäämmät jos kaikkien pakat ovat voimatasoiltaan suhteellisen lähellä toisiaan. Itse pidän kaikenlaisista peleistä ja mielestäni myös combot ovat olennainen osa mtg:tä. Tampereella ollaan käytetty ihan toimivaa gatheringmagicin sivulla olevaa luokittelua voimatasoista:

http://www.gatheringmagic.com/edgrabianowski-06232017-the-command-score/

Yleisissä peli-illoissa ollaan sovittu voimatasoksi 3, joskin myös satunnaiset combot, tutorit ja esim fast mana ovat sallittuja. Esimerkiksi downgradesin Wanderer pakkaani poistamalla Deadeye Navigatorin. Kavereiden kesken ei olla asetettu mitään rajaa ja silloin pelataankin parhailla läjillä. Itselleni olen tosin laittanut reunaehdoksi etten pelaa kahden kortin voitto comboja.

Planechase (yhden yhteisen pakan variaatiolla obv) on kanssa suosikkini 

[JamoK]

Meta on elänyt asenteella vastataan tulella tuleen. Dekkien voimataso noussut pikkuhiljaa kun jonkun dekki ylittää tietyn rajan. Itse koittanu lähestyä ongelmaa tekemällä useita pakkoja jolloin ei meta kuitenkaan mene täysin sisäsiittoiseksi vaan vastauksia on oltava joka lähtöön, joka osaltaan rajoittaa kortteja joita voisi ajaa.

[Pifase]

Kuten peliporukoissa usein käy, voimataso nousee hiipimällä ja hiljalleen. Pakkoja hiotaan, boostereista nousee pommeja ja Poroille maistuu pelaajien pennoset: ennen pitkää ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa pakat ylittävät "okei, mulla pyörähti, otetaas uus" -kynnyksen.

Mun mielestä ihmisille pitää antaa tilaa rakentaa sellainen dekki kuin ne tahtovat. Toki jos viesti on alusta alkaen: "Mun tehtävä on kusta muiden pelit", niin ei me tätä tyyppiä enää olla kutsuttu pelaamaan.

Stax-dekitkin menee - välillä - kunhan ei jokainen peli mene siihen, että ländi täpissä pöytään ja passataan vuoroa tunti putkeen. Näistäkin peleistä on tosin toisinaan muodostunut itsessään hauska archenemy metagame.

Kilpailullisissa pelimuodoissa paras on tietenkin paras ja siihen tähdätään, mutta mielestäni Commanderin charmi on sen kasuaaliudessa ja hitaammissa, monipuolisemmissa peleissä.

Yleensä se kyllä menee tähän, ellei jonkun dekki tosiaan pyörähdä vuoroilla 3-4. Dekkien voimatasapainotkin tulevat sillä tavalla vastaan, että jos jollain on selkeästi vahvempi dekki, niin muu pöytä kyllä tajuaa sen ja sitten sitä vastaan mennään porukalla. Olen todistanut usean heikon dekin voittavan pelin, kun vaan osasi pelata poliittisen varovasti ja harkitsevasti muiden voimadekkien ympäri.

Alkaa kysymys siitä, mikä on kenellekin hauskaa, ja miten sitä pidetään yllä. Elääkö meta vastaamalla tulella tuleen, vai kuristetaanko korttipoolia? Riittääkö porvarillinen hiljainen yhteisymmärrys siitä, ettei tähdätä kakkosvuoron infficomboihin, vai sovitaanko porukalla bännilistoja?

Hauskaa ei ole, kun:
- yksi tyyppi tapetaan Kaalia of the Vast+Master of Cruelties combolla kun 10min on pelattu
- kukaan voi tehdä mitään ja pöytä on lukossa Winter Orbin, Hokorin ja muiden toimesta.
- yksi tyyppi ottaa 30min vuoron/vuoroja. Kunnon combo ei tarvitse tämmöistä ja jos jollain on inffivuorocombo menossa, niin on ihan ok luovuttaa.
- yhdeltä pelaajalta tuhotaan kaikki ländit. Haistakaa vittu kaikki Din of the Fireherdin pelaajat.
- sääntöjä muutetaan tai houserulesit kerrotaan pelin aikana. "Meidän peleissä ei sitten saa pelata tota korttia", "Meidän peleissä ei ole taktisia skooppeja" tai "Meidän peleissä ei hyväksytä inffikomboja". Kiitos kun jo nyt kerroitte...
- pelataan kortteja toisen dekistä Briberyllä tai Eternal Dominionilla samalla naureskellen: "Eihän täällä ole mitään hyvää, vittu mikä dekki..."
- suututaan, kun joku tyyppi, joka ei ole ennen nähnyt dekkiäsi, kysyy pari kertaa selvennykseksi miten joku kortti toimii. "Justhan mä selitin, voi vittu!"
- suututaan, kun joku tyyppi ei pelaakaan mahdollisimman oppressiivisesti vaan jopa auttaa välillä moninpelissä toista pelaajaa, jota on kurmotettu jo tarpeeksi
- pidetään pelin jälkeisiä kiukkukeskusteluja
- pelaaja X scouttaa muiden pelaajien dekit ja valitsee sitten omasta mielestään niitä vastaan parhaan dekin. Sääntöjen mukaanhan oma komentaja pitäisi paljastaa yhtäaikaa.
- tarkoituksella hidastellaan omaa vuoroa. Se on vaan peliä, aina ei voi voittaa ja joskus ei suju millään. Et saa ländiä tai floodaat, sitä tapahtuu.

Tämmöisiä nyt lähinnä tulee mieleen moninpeleistä. Omissa peliporukoissa on vastattu tulella tuleen ja keskustelujen kautta ollaan kyllä kerrottu, että kortti X on moninpelissä todella vittumainen ja sen voisi jättää pois. Muuten ollaan pitäydytty commanderin virallisissa säännöissä.

Olen myös kyllästynyt kuulemaan itkua "rahadekeistä", varsinkin kun arvokkain korttini on 20-30€:n luokkaa. Tää on ollut mun harrastus yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Olisi aika outoa, jos harrastukseen ei saisi investoida ajan lisäksi myös rahaa.

Vai meneekö Commander vaan jossain vaiheessa "pilalle", kuten olen eräiltä kuullut Modossa käyneen?

En pelaa modossa mutta vahvoja dekkejä ja kokeneita pelaajia vastaan pelaamalla oppii myös todella paljon erilaisista taktiikoista.

Minkälaisia ratkaisuja teillä on ollut voimatason nousuun ja hauskanpitoon? Mikä teilläpäin on hauskaa?

Mä heitän nykyään aika usein noppaa, että millä dekillä pelaan. Omistan myös kaksi ns. hupidekkiä, jotka ovat vahvoja jos kaikki menee putkeen mutta jos ei ns. onni ole mukana, niin ne on aika heikkoja. Vaihtelen myös tasaisesti dekkejä, joita otan ylipäätään mukaan pelaamaan. Riippuu myös vastuksista, joita vastaan pelaan. Yleensä kurmotan vastuksilta tasaisesti elämää pois. Jos taas tiedän jonkun pelaavan selkeää kombopakkaa niin se saa luonnollisesti enemmän vihaa osakseen.

[kaMeli85]

@Pifase: Word! Edellä on paljon tavallaan pelin ulkopuolisia asioita, joita voisi itse kukin muistaa välttää monissa peleissä, vaikka en EDH:ta enää pelaakaan, koska itselleni comp legacy/modern "puzzlet" on kaikista hauskimpia ja nautinnollisimpia. Tasosta ja formaatista riippumatta hauskuuden ja mukavuuden tappaa asioiden liian tosissaan ottaminen, johon mielestäni lukeutuu niin toisen dekin/korttivalintojen ilkkuminen, pelin jälkeinen "suolaisuus" ja vinkuminen kuinka toisella on paljon arvokkaammat ja paremmat kortit ja nettidekki ja vaikka mitä vastaavaa..

[Lightstorm]

Minkälaisia ratkaisuja teillä on ollut voimatason nousuun ja hauskanpitoon? Mikä teilläpäin on hauskaa?

Norin the Wary tai Ben-Ben, Akki Hermit pistävät ainakin muut miettimään pakkojensa voimatasoa

[Infrapunatulkku]

Minkälaisia ratkaisuja teillä on ollut voimatason nousuun ja hauskanpitoon? Mikä teilläpäin on hauskaa?

Norin the Wary tai Ben-Ben, Akki Hermit pistävät ainakin muut miettimään pakkojensa voimatasoa

Ite pelasin Nipsua komentajana, punaisella kaaosläjällä. Sillä sai kyllä itsensä ulos pelistä nopeasti kun muut paukuttivat piiloon. Jos saivat siis jotain resolvattua tai pidettyä ukkonsa pöydässä ja ajamassa.

[Cloverdad]

Mä pelaan yleensä porukassa, jonka muut pelaajat ovat täysin casual-hemmoja, joten pakkani hintalappu on varmaan enemmän, kuin kaikkien muiden yhteensä. Siksi olen myös tietoisesti leikannut pakasta pois kaikki mauttomuudet, kuten geddonit ja inficombot ja pelaan vain valueläjää.

[Pifase]

Vähän nyt nekroan.

Millainen dekki mielestänne on "niin rikki kuin mahdollista" tai on voimatasoiltaan luokkaa 5. ja voittaa vuorolla 2-3?

[Temezy]

Löytyyhän noita vaikka kuinka monia Tier 1 dekkejä jotka voittavat vuoroilla 1-3. Näistä uusimpana varmaankin Inalla Reanimator (Laboratory Maniacsien suunnittelema dekki. Suosittelen katselemaan jos tykkää cEDH:sta.)

http://tappedout.net/mtg-decks/budgetless-inalla-reanimator/

Dekin ideana siis mahdollisimman nopeasti reanimoida Wanderwine Prophet ja voittaa sen kautta ns. infficombateilla. Toinen wincon dekille on reanimoida Jin-Gitaxias tai Sire of Insanity pakottaen kaikki pelaajat käytännössä topdeck-moodiin joka vuorolla. Todella harvoissa tapauksissa dekki voittaa Jace, the Mind Sculptorin avulla (Wanderwinen kanssa)

Breakfast Hulk on myös toinen todella vahva Tier 1 dekki. Nimensä mukaisesti se käyttää voittokeinonaan Protean Hulkkia. Tässä linkki listaan ja sen winconeihin.

http://tappedout.net/mtg-decks/breakfast-hulk/

Formaatissa on mukana pakosti sekä high-power level dekkejä ja low-power level dekkejä. Itse pelaan ns. "kovempana dekkinänä Selvala, Heart of the Wildsia jolla on mahdollisuus voittaa nopeimmillaan vuorolla 4. Dekki kykenee myös pidempiin peleihin jos tarve sitä vaatii. Casual tason dekkeinä pelaan Sasaya, Orochi Ascendanttia ja Kiku, Night's Floweria joita pelaan mieluummin juurikin heikomman power levelin dekkejä vastaan.