Kaikki huonot ideat lähtevät ircistä, tavataan sanoa. Niin tälläkin kertaa:
[11:17] <Mayz> Ei vihreät kuulat mitää voi pilataa
[11:17] <Gagis> vihreät kuulat on ihan hyviä mut kyl nää vihreä-kuula jaffakeksit, vihreä-kuula runebergit ja muut alkaa olla jo aika pakotettu meemi
[11:41] <Gagis> mistä päästiinkin siihen, että kai Vihreä Kuula Kossu on jo keksitty?
[11:42] <@luma> noniin, tässä perjantaissa alkaa olla jo vähän liikaa perjantaita
[11:43] <kivi^work> olo alkaa olla sellainen että menen alkon kautta kotiin. ja ostan paketin kuulia.
Eli pakotetaan pakotettua meemiä ja sotketaan yhteen diabeteksen kruunaamaton kuningas,
Vihreät Kuulat ja kansallisikoni Koskenkorva. Mikä voisi mennä vikaan?
Yhden miehen testiryhmämme ei päässyt perjantaina hakemaan tarveaineita joten laboratoorion pystytys jäi lauantaille. Matkaan tarttui iso paketti kuulia sekä ns. puolieuro eli 35cl pullo sitä itseään. Pullo asetettiin pakastimeen ja kuulat huoneenlämpöön. Verensokeri nousi jo pelkän paketin näkemisestä.
Juomamysteeriä lähdettiin ratkomaan siitä lähtökohdasta että on parempi ensin muuttaa kuulat nestemäiseksi ja sitten sekoittaa yhteen alkoholin kanssa kuin lähteä esimerkiksi injektoimaan viinaa kuuliin. Aiemmasta kokkailusta viisastuneena tiesin että kuulat kyllä sulavat lämmössä, mutta lopputulos on sellaista tahnaa että sitä ei pysty kukaan nielemään joten aluksi kattilaan laitettiin pieni määrä vettä lämpenemään ja sekaan liuotettiin yksi kerrallaan pieneksi hienonnettuja kuulia. Sormet olivat jo tässä vaiheessa ihan sokerissa ja tuoksu äitelän huumaava.
Seosta kiehuteltiin hitaasti noin kymmenen minuuttia kunnes viimeisetkin hyytelöpalat olivat täysin liuenneet vesitilkkaan. Seos oli varsin kuumaa joten sen oli pakko antaa jäähtyä.
Jäähtymistä odotellessa kaivoin esiin snapsilaseja. Ensimmäisessä testissä lasiin kaadettiin 1cl vihreää kultaa ja 3cl kossua. Kuitenkin hyvin nopeasti huomasin että nesteet alkoivat erottua omiksi faaseikseen ja vaikka huitaisin juoman nopeasti huiviin niin ensin makuhermoja hiveli kylmä kossu ja perään tuli haaleaa kuulan makuista sokeritököttiä joka tukki loputkin makunystyrät. Ihan hirveää paskaa! Huuhtelin suutani vedellä, pyyhin kyyneleet silmistäni ja kaivoin esiin shakerin.
Toiseen settiin kaadoin shakeriin 6cl kossua, 4cl sokeripaskapektiiniväriainesotkua, hieman jäitä ja vatkasin. Kaadoin snapsilaseihin ja kas, lopputulos näytti huomattavasti siedettävämmältä.
Ykkösellä huiviin ja kas, ei se nyt ihan niin karmeaa ollutkaan. Jälkimaku tosin muistutti että kyllä se oli. Äklömakea kuvaa lopputulosta parhaiten, hampaat tippuvat suusta pelkästä ajatuksesta. Koska mössöä oli vielä jäljellä, päätin rakentaa vielä pitkän juoman. Kaapista löytyi Opihr-giniä sekä taloustoniccia joista rakensin sotkun kera drinkin. Tämä maistuikin sopivine koristeineen (sokerit lasin reunaan muistuttamaan kuulien huurrepinnasta ja pallo muuten vaan kylkeen) laboratoriassistentille ja oli testaajankin mielestä paljon parempaa kuin aiemmat yritelmät.
Lopuksi seokset kaadettiin pakasteeseen odottamaan tuomiopäivää ja testiryhmä nautti lopun pakastekylmän Koskenkorvan sellaisenaan. Tämä palautti makuaistin, terävöitti oloa ja muistutti että ei pidä potkia tutkainta vastaan. Kuulat kuulina ja kohtuudella.
Aihe: Kuukauden juoma, helmikuu 2018 (Luettu 9333 kertaa)