On maanantai 4.6. kello 22.00 tai jotain. OMGin tiimin kanssa jutellaan seuraavan viikonlopun GP reissusta ja puheenaihe kääntyi deckeihin. Olin ite lukinnut BR Aggron joskus muutama viikko takaperin PTPQ voiton jälkimainingeissa, samoin nykyinen Oulun vahvistus Nylundin Nikke oman vastaavan tyyppisen kokemuksen jälkeen (sillä erolla, ettei Nikke voittanut). Samaan hengenvetoon myös mr. Scrooge Forest (nimi muutettu) totesi BRän olevan hänen valintansa, johon myös tovi takaperin GP:n top 8 tittelin lunastanut Leo yhtyi. Näin ollen totesimme tarvetta olevan ainakin neljälle BR deckille. Vehkeet löytyy ehkä kahteen. Ehkä. Rip.
Tässä kohtaa lienee aiheellista kiittää Oh My Gamen communityä. Postasin alla olevan ilmoituksen paikalliseen FB-ryhmään.
Lopputulos oli se, että saimme lainaan
_kaiken_ mitä halusimme ja jopa enemmän. Lopulta tiimi taisi saada tarjouksen n. 20 feeniksistä, suuripiirtein samasta määrästä Chandroja ja noin kymmenestä Chainwhirleristä sekä Gorybangeristä. Kyl meinaan saatiin deckit kasaan!
PERJANTAIKoitti perjantai ja lähdön aika. Allekirjoittaneen decki oli jo redi, tiimilläkin hyvä hunch omasta kokoonpanosta. Ensimmäinen asia Köpikseen päästyämme oli tietysti raidata paikallinen BK, jossa Nikke olikin jo viettänyt rattoisasti 5 tuntia pari kymppiä halvemman aamulennon jälkeen. Tämän jälkeen otettiin taksi kämpän vieressä olevalle kauppakeskus Fieldsille, josta tovin Starbucksissa istumisen jälkeen Leo ja Roope lähtivät metsästämään kämpän avainta. Minä, Nikke ja kämpässä mukana ollut Jesse Juote lähdimmekin luonnollisesti ensimmäisenä ostamaan kaljaa, jota tarttui mukaan lopulta rontti lavallinen. Kaveriksi matkaan lähti myös muutama Breezeri sekä pullo mansikkavodkaa. Ja leipää.
Kämpille päästyämme kävikin ilmi, että paikka on aivan top tier; GP sitelle matkaa noin 10 min kävely, Fieldsiin noin 5 min, ei homeessa, pyyhkeet ja leivänpäälliset kuuluivat vuokraan jne. Pieni miinus tosin tuli kämpän sängystä, joka oli ehkä noin 120 cm leveä, joka oli siis jokseenkin pienehkö kahdelle täyskokoselle kaiffarille. Siitäkin kyl selvittiin mainiosti.
Noin tunnin palloilun ja muutaman kaljan jälkeen Roope julisti, että nyt lähdetään Chili’s Pizzaan ja Isbarille, jotka olivat tuttuja paikkoja viime vuoden reissulta. Äänin 5-0 lähdimmekin nauttimaan sienikeburullan tuomasta pahoinvoinnista, jossa minun iloksi ja monen muun pettymykseksi ei ollutkaan sieniä. Tätä seurasi Isbar, jonka oikea nimi taitaa kyl olla Gelato Rasistimo tai joku vastaava. Valtaosa otti pari kolme palloa valmiiksi täyden masunsa kiusaksi, kun taas Roope veti miehekkäästi täydet neljä palloa vaahtokarkkivaahdolla. What a man.
Tästä ilta jatkui hieman odotettua sekavimmissa merkeissä. Muutaman kaljan ja mansikkavodkabreezerin jälkeen alkoi oikeiden 75 etsintä, jossa Jesse ja Leo lukitsivat Esper listat ja Roope lähes vaipui maniaan pohtiessa tulisiko sidellä olevan 25. ländin olla swamp, hubi ja spire. Lopulta oma lukittu listani muuttui 15 kortin verran, noin viiden tunnin pohdintasession jälkeen.
Alla lista, jonka päädyin lukitsemaan loppuillasta
4 Bomat Courier
1 Glorybringer
4 Goblin Chainwhirler
2 Hazoret the Fervent
2 Kari Zev, Skyship Raider
2 Pia Nalaar
2 Rekindling Phoenix
4 Scrapheap Scrounger
3 Soul-Scar Mage
2 Chandra, Torch of Defiance
1 Karn, Scion of Urza
3 Abrade
2 Heart of Kiran
1 Shock
3 Unlicensed Disintegration
1 Aether Hub
4 Canyon Slough
4 Dragonskull Summit
13 Mountain
1 Spire of Industry
1 Swamp
Sideboard:
2 Chandra's Defeat
1 Chandra, Torch of Defiance
1 Cut // Ribbons
2 Doomfall
2 Duress
2 Glorybringer
1 Hour of Glory
1 Karn, Scion of Urza
1 Magma Spray
1 Siege-Gang Commander
1 Spire of Industry
Aamulla minä ja Nikke herättiin ensimmäisinä yksien byejen turvin ja suuntasimme sitelle maisemareittiä. Oli hyvä reitti. Energiajuomat naamariin ja ekan matsin pariin.
Round 2: Mono-GGame 1: Kiippasin kelvollisen näköisen seiskan drawilta. Vihu pelasikin T1 forest lanttu, jolloin totesin removalittoman käden joutuvan melkoiseen myrskynsilmään. Pari threattia vaihdettiin puolin ja toisin, jonka jälkeen joku rändöm liha ajoi mut piiloon.
Game 2: Siden jälkeen mukaan tulleet poistot toivat tarvittavaa stabiliteettia elämään, joiden kaveriksi löydetty Gorybanger paukitti pelin pakettiin.
Game 3: Solidi monorööda käsi näytti hyvältä, ei tarvii ku musta source löytää ni voitto on kokolailla varma. Kävi kuitenkin niin, että sitä ensimmäistäkään mustaa sourcea ei koko pelin aikana löytynyt; peli päättyi disintegraatio kädessä siihen kun ”kaikki munat samassa korissa” -gearhulk ajoi letaalit.
1-1
Karvaan tappion jälkeen törmäsinkin Nikkeen kahvilassa, jolta pöllin Roopen tekemät sideohjeet seuraavien pelien tueksi. Nikke olikin tietysti voittanut oman matsinsa jotain random controllia vastaan, jota odotimmekin pirusti.
Round 3: GR MonstersGame 1: Jälleen kerran hyvä käsi drawilta, pakko pitää. TADAA, olikin vihree decki, eipä ollu removaleja tälläkään erää. Jonkun abraden ja disintegraation taisin pelin aikana löytää, mutta ihmeisiin ei nekään pystynyt.
Game 2: Tein klassiset ja kiippasin hyvän monorööda käden. Taas löytyi vähän mustaa removalia ja tilanne näytti hyvältä, kunhan nostaa mustan sourcen. Noh, eipä löytyny. Ensin hyvältä näyttänyt race muuttui inasen hankalaksi siinä vaiheessa kun threatit eivät enää päässeet äijistä läpi eikä threatteihin voinut vastata.
1-2
Round 4: GR cards that I ownGame 1: Vastaani asettunut 13-vuotias erittäin iloinen herrasmies oli ehkä koko turnauksen kohokohta. Tällä kertaa pitämäni hieman heikompi kutonen oli kuitenkin kokolailla hyvän oloinen ja tilanne olikin pitkälti hallinnassa. Herra koitti jossain vaiheessa peliä Reckless Ragea crewaamatonta Heart of Kirania, johon totesin sen olevan niin ikään mahdotonta. Heti perään hän päätti Magma Sprayaa prowessattua Soul-Scar Magea, jonka kerroin olevan ns. heikko play ja kehoitin ottamaan kortin takaisin ja niin hän tekikin ja kiitteli vuolaasti joviaalisuudestani. Muutama vuoro myöhemmin kummatkin näistä playstä onnistuivatkin kummasti paremmin ja itse floodatessani hävisin pelin.
Game 2: Sideltä tuodut lisäremovalit tekivät pitkälti selvää jäbän kokolailla keskinkertaisista threateista ja peli oli semi nopeasti ohi.
Game 3: Drawilta lähdin kovaa vauhtia raceemaan perheen pienimmän kaverin jokseenkin heikkoa drawia. Kävi kuitenkin niin ikään, että hän sai parilla äijällä stabiloitua maan eikä siksi ihan pelkän heartin voimin ajoille päässyt kun ei removaliakaan löytynyt. Vastaavasti hän nosti Etalin, joka ajoikin hastella kuusi vastapalloon ja exilesi kaksi komeaa basic lääniä eikä oikeastaan muuta. Seuraavalle vuorolle nostinkin poiston ja ajoin herran yhdeksään elämänkäpyyn niin, että seuraavalla vuorolla on käytännössä varmat letaalit ilmassa. Noh, herra pelasi Verdant Sun’s Avatarin, ajoi Etalilla ja exilesi Whirlein ja jonkun pullevan lihan omasta deckistää, jonka seuraksena kaverilla tais olla rontti 20 lifeä oman vuoronsa lopuksi. Tämän jälkeen poistoja ei enää näkynyt, jonka lisäksi kaverin peliä seuraamaan tullut isä varmisti, ettei lifegain triggereitä olla missaamassa ja pari muutakin hyvää pelitipsiä. Tiesin tässä vaiheessa voivani vain kutsua tuomarin paikalle, jonka ainoa mahdollisuus olisi tarjoilla vihulle match loss outside assistancesta, mutta totesin ettei tämä GP ole minulle mitenkäänpäin yhtä tärkeä kuin varmasti tälle tässä vaiheessa innokkaasti jammailevalle jantterille edessäni. Lopulta peli päättyi siihen, että vihulla oli n. 50 lifeä ja minulla hieman alle 0.
Pelin jälkeen kehoitinkin vastustajaani pohtimaan pelipäätöksiä vähän enemmän ja isää olemaan neuvomatta, sillä osa pelaajista olisi varmasti kutsunut tuomarin monestakin eri asiasta matsin aikana. Molemmat ymmärsivät ja kaikilla oli hyvä mieli. Jee!
1-3 drop
Kokolailla heikosti menneen GP:n jälkeen olikin loogista lohduttaa itseään, joten menin vittuilemaan Agalle, joka oli tuomaroimassa side-eventtejä. Agalta saikin about yhtä paljon lohtua takaisinpäin, joten siirryin kohtuullisen pian hakemaan nakkipiiloja siten kahvilasta, jotka olivat kummasti kohtuullisemman hintaisia kuin 7€ limupullot.
Aikani pööpöiltyäni löysin Leon, joka kertoi kahden byen ja viiden kierroksen jälkeen olevan tilanteessa 2-3, joten loogisesti siirryimme arvoillemme sopivampien formaattien pariin eli tässä tapauksessa Battlebondiin. Ensin kuitenkin kävimme läheisestä kaupasta hakemassa vettä vielä mukana oleville pelaajille sekä itsellemme vähän toisenmoista nesteytystä, jolloin sovimme myös illalla ohjelmassa olevan sangriaa. Muutaman BB-turnauksen jälkeen totesimme formaatin olevan sweet, joskin aggro vaikutti vähän liian validilta strategialta meidän infi sweet control deckejä vastaan.
Pian tämän jälkeen siirryimme sangriakaupan kautta kämpille, mistä löysimme D2 Roopen ja Jessen. Tässä vaiheessa Nikke oli jo upottanut osan murheistaan kaljaan, sillä vahva 5-0 startti oli muuttunut solidiksi 5-3 finishiksi. Kumottuamme jokusen kaljan sekä hyvän määrän skumppaa päädyimme iskemään päät tyynyyn suunnitelmana suunnata seuraavan päivän 2HG full box sealediin.
SUNNUNTAIPienen darran kaltaisen olotilan jälkeen siirryi sohvalle lagaamaan ja pohtimaan elämänvalintojani. Paikalla oli tässä vaiheessa kohtalontoverini Leo ja Niklas, jonka suunnitelma PTQsta oli jo illalla ilmeisen kaukana toteutumisesta. Tovin ihmeteltyämme maailman menoa Leo ilmoitti lähtevänsä sitelle Salinin Mikon kaveriksi full box sealediin, johon minä ja Niklas emme vielä ihan kymmeneltä jaksaneetkaan lähteä.
Ehkä kaksi minuuttia Leon lähdön jälkeen korkkasimmekin kaljat ja aloimme pohtimaan päivän suunnitelmia hieman uudestaan, jota helpotti entuudestaan Leon ilmoitus siitä, että full box Dominaria sealed oli teipillä ja tusseilla korjattu perus 2HG Dominaria sealediksi, jota nyt ei halua vapaaehtoisesti pelata kukaan. Päädyimme kuitenkin lähtemään sitelle pelaamaan yhden BB-draftin, joka olikin sama mihin Mikko ja Leo olivat venailleet jo yli tunnin. Lopulta parin tunnin jonottamisen, draftin ja yhden matsin jälkeen pääsimme tasuroimaan Suomi-finaalimme.
Tätä seurasi looginen siirtyminen siten vieressä olevalle kaljakukkulalle, mikä siis on kukkula, missä suomalaiset juovat kaljaa ja muut ovat normaalisti. Tätä seurasikin jouheva siirtyminen Chili’s Pizzaan, jossa ei tälläkään kertaa ollut sieniä kebabissa, jonka jälkeen siirryimme syömään rasistijäätelöä. Samalla kävi ilmi, että Niklaksella on kummallinen himo kookosta ja jaloviinaa kohtaan, mistä ensimmäinen jäi mysteeriksi monille.
Pyörimmekin seuraavaksi kämpälle nauttimaan edellisen illan sangriasta, jossa Jesse ja Leo olivatkin jo modottelemassa ja ihmettelemässä maailman menoa. Jokusen viinasangrian ja vastaavan drinkin jälkeen päätimme myös pelata 2HG Rotisserie Chaos draftiä, joka meni aluksi allekirjoittaneen ja Roopen tiimin kannalta suotuisasti, jonka jälkeen Leon ja Niklaksen tiimi tupla tai kuitti -haasteen myötä tuhosivat meidät täysin. Ennen tätä olin myös tilannut halukkaille pitsaa, jonka saaminen oli niin ikään työlästä, joskin omalla tavallaan viihdyttävää. Tämän jälkeen humala ja väsymys olivat sillä tasolla, että allekirjoittaneen oli pakko pistää päätä tyynyyn muiden vielä jatkaessa ainakin hetken aikaa pelailua.
MAANANTAIHerättyämme joskus aamupäivällä ja kämpän siivottuamme lähdimme Fieldsin kautta keskustaan Roopen kipatessa kitusiinsa vielä viimeisiä mansikkavodkakaakaoita. Keskustassa pööpöilimme pitkin maita ja mantuja jäätyämme pois metrosta jossain ihan ihme pysäkillä, missä ei ollut meille oikeastaan mitään. Hetken taapertamisen jälkeen löysimme itsemme kuitenkin aivan Kööpenhaminan ytimestä, missä Leo ja Niklas suuntasivat kiinalaiseen minun ja Roopen siirtyessä nauttimaan reissun viimeisestä Isbar kokemuksesta.
Hetkeä myöhemmin siirryimme ihmettelemään paikallisen puolikkaita hummereita ylihinnalla kirkon yhteydessä myyvän ravintolan viereen paikallisten eläkeläisten kulutusjuhlaa. Samalla Leo saikin puhelun Pispalta, joka kertoi hänen olevan Kuisman Matin kanssa jonkun joen varrella. Lähdimmekin suuntaamaan kyseiseen paikkaan, josta löytyi hyvää olutta tarjoillut paikallinen kuppila. Nälkä alkoi kuitenkin häiritä hieman, joten lähdimme kävelemään kohti Matin ja Laurin laukkustashiä. Matkalta bongasimme pitseerian, jossa oli hyvää ruokaa ja kehnoa palvelua.
Pitsojen jälkeen huomasimme boardingiin olevan aikaa noin tunti, joten kiiruhdimme kohti lentoasemaa, jossa kaikki sujuikin odotusten vastaisesti ihan todella helposti. Matka Suomeenkin oli muutamaa ilmakuoppaa lukematta hyvin jouheva, jonka lisäksi tiimimme virallinen hyväntekijä mr. Routasaari tuli pelastamaan meidät etäisesti vesisadetta muistuttavalta säältä ajokillaan.
AFTERMATHVaikka GP menikin kokolailla päin honkia, reissusta tuli otettua myös oppeja mukaan. Näitä ovat mm. se, että…
…sangria on hyvää myös päivää myöhemmin
…kalja on hyvää esimerkiksi aamu kymmeneltä
…Leo on top tier airbnb paikkavaraaja
…mansikkavodka on oikeasti hyvää
…kaikissa Chili’s Pizzan kebuissa ei ole sieniä
…sekä monia muita äärimmäisen tärkeitä asioita
Tärkeimpänä on kuitenkin hyvä muistaa, että kyse on ennen kaikkea pelistä. Ei ole mitään järkeä lähteä GPlle vain menestymään pelissä, vaan samalla pitää olla hauskaa ja sen pitää muutenkin olla ensimmäinen prioriteetti, vaikka se tarkoittaisikin häviämistä neljännellä kierroksella perheen pienimmälle läänintallojalle.
Seuraavaksi katse otetaankin Barcelonaan, jossa GP odottaa jo kuun lopussa. Until then!
-Nalle
Aihe: Matka Isbarille ja takaisin (GP Kööpenhamina 2018 reissuraportti) (Luettu 1344 kertaa)