Aihe: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.

[Pulli]

Alustalla ei siis ole merkitystä. Ja sitten sitten tähän samaan syssyyn; oon ostamassa kohta puoliin PS3:sta, onko sellasia must have-pelejä, niinku ps2lle shadow of the colossus ja ico, eikä mitää ripulia mitä suurin osa on. Itselläni löytyy jo demon's souls ja dark souls limited editionit ja god of war III on tulossa.

[jambo]

Ei kai varsinaisessa järjestyksessä:

Xbox:

1. Halo

PS2:

2. Final Fantasy X
3. Tony Hawk (3 tai 4 ei jaksa muistaa)
4. Metal Gear Solid -sarja (myös pc:llä)

PC:

5. C&C: Red Alert
6. Commandos
7. Defense of the Ancients (DotA)
8. World of Warcraft (WoW)
9. Heroes of Newerth (HoN)
10. Counter-Strike: Source (CS:S)

Ja piti jättää pelejä pois kyllä aika raakasti

Noita on tullu aikalailla eniten varmaan hakattua kautta elämän kevään, Red Alert ja Commandos ofc siellä kun olin 5-12v ehkä... Final Fantasyn pääsaveen tuli joku 120h pelattua aikaa, jostain syystä sitä jakso pirun hyvin. WoW, HoN ja DotA ollu sit varmaan aikasyöpöimmät. Nykyään en pelaa juuri muuta kuin HoNia. Ainiin paitsi Portal2 on tullu pelattua viime aikoina, sekä ykkönen että kakkonen aivan loistavia!

[Roinisto]

Ei ole konsoli eikä PC, mutta tässä tulee.


Commodore 64 pelit top 10 (aakkosjärjestyksessä):
-1942
-Archon
-Beach-Head II
-Burnin' Rubber
-International Karate+
-Lode Runner
-Maniac Mansion
-M.U.L.E.
-Ultima V
-Zak McKracken and the Alien Mindbenders

Bonussektori:
http://www.youtube.com/watch?v=CoGFV_xxR64

[Pulli]

Omat ehdottomasti nämä; suuri rpg-fani ja se näkyy.
Lähdetää ensimmäisestä konsolistani eli sega megadrive II:sta -> ps1-> ps 2 -> GBA -> Pc -> ps3.

-Sonicit 1,2,3 ja knucles, olisi paljon muitakin sega pelejä mut en just pelejä mieleen
- final fantasy VI, VII, VIII, IX ja XII (harmillisesti X oli kauheeta ripulia ja tidus puistattava, X-2 samaan kastiin ja no XI ei tarvii edes mainita)
- Ico ja Shadow of Colossus (jälleen taidetta)
- God of War trilogia (kreikan mytologia, juoni ja kratos)
- Metal Gear Solid trilogia
- Silent Hillit
- Golden Sunit (kivat rpgt käsikonsolilla)
- Pokemonit silver/goldista emeraldiin (näitä tuli hakattua satoja tunteja )
- Morrowind, Oblivion ja Skyrim (mahtavuutta, oblivion tosin pieni pettymys)
- Demon's Souls ja Dark Souls (parasta pitkään aikaa)

Tuli yli kymmenen mut hyviä jatko-osia/samoilta tekijöiltä tulleita helmiä ei pidä pois sulkea, paljon jäi jo pois muutenkin

[Pulli]

Pakko viel lisätä witcherit ja etenkin kakkonen, niin pirun kaunis ja täydellinen fantasiapeli<33

[Masti-core]

Nintendo 64:n Perfect Dark, hommattu yläasteella, tällä hetkellä pelattu 27 vuorokautta.

[Tervonaattori]

Itsekin paljon pelanneena suuresti vaikuttaneita pelejä on suhteellisen vähän... sikäli kun tuon ottaa vakavasti.

Suurimpia vaikuttajia (jonkinlaisessa järjestyksessä):
1. Halo(t) - pääasiassa vaikuttajana kakkonen
2. Crash Bandicoot - tällä oikeastaan aloitin pelaamisen
3. Total Drivin' - toinen erittäinkin merkittävässä osassa ollut lapsuuden peli
4. Dragon Age: Origins - ensimmäinen peli, joka teki minusta PC -pelaajan
5. RAW 2 - hienoja pelisessioita, jotka olivat piiitkiä...

Monia muitakin hienoja pelejä löytyy, mutta vastasin painotuksella "elämääni suuresti liikuttaneet". Tuossa nyt ei järjestyksellä kummemmin edes ole väliä ja TOP-5 muodostaa mun pelihistorian elinkaaren Playstationin vaihtuessa XBoxiin ja vasta myöhemmin mukaan tullut tietokoneellakin pelailu.

EDIT: Alempi viesti muistutti Pokemon Sapphiren olleen "aika" kova sana... Oi niitä aikoja
EDIT: En tajua miten unohdinkaan koko Elder Scrollsin!! Ehdottomasti listalla nousee Morrowind, joka oli jotain aivan loistavaa ja upotti pääni Elder Scrollsien perseeseen... Ja Skyrim oli kanssa kermaisa.

[JunioRcmf]

• Diablo II: Lord of Destruction - Olin tähän pelin aikoinaan aivan koukussa. Ainut peli, jota jaksoin pelata aktiivisesti useamman vuoden ajan.
• Diablo I - Peli, jonka kautta tutustuin Diablo-sarjaan (ylllätys?) ja joka johti listan ykköspeliin.
• The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Ilmestyessään ainutlaatuinen huippupeli, joka koukutti upealla ja kiinnostavalla maailmallaan (ja tarjosi ala-asteikäiselle pelurille useammat painajaiset kuin mikään kauhupeli koskaan).
• Super Mario All-Stars - Ensimmäisiä konsolipelejä joita pääsin koskaan pelaamaan Duck Huntin, Battletoads in Battlemaniacsin ja Donkey Kong Country 3:n ohella. Tämä peli(kokoelma) sai minut ruinaamaan vanhemmiltani ensimmäisen konsolini (Nintendo 64) joululahjaksi.
• Super Mario 64 - Toinen N64:n mukana saamistani peleistä, joka oli monella tavalla mullistava kokemus SNESillä pelaamisen jälkeen.
• Banjo-Kazooie - Tämä oli toinen N64:n mukana tulleista peleistä. Erittäin haastava nuorelle pelaajalle enkä koskaan onnistunut tätä läpäisemään edes kaverien avustuksella.
• Pokemon Red - Pokemon buumin aikaan Gameboy Pocketin mukana lahjaksi saatu peli, joka tutustutti minut japsiropeihin.
• The Witcher: Enhanced Edition - Ehdottomasti paras pelaamani roolipeli tähän päivään mennessä. Pelin synkkä ja raaka maailma, hahmot, mukaansa tempaava tarina ja hyvä/paha asettelun puuttuminen valinnoissa teki tästä ikimuistoisen kokemuksen itselleni.
• Team Fortress 2 - Peli, joka sai minut sisälle FPSien maailmaan. Tätä ennen ainoat FPS:t joita olin pelannut ja jossain määrin tykännyt olivat DOOM ja Turok 2, mutta ne eivät silti saaneet minua innostumaan FPS-genrestä. TF2 sen sijaan sai minut hetkessä koukkuunsa ja sen jälkeen on FPS-pelit maistuneet oikein mainiosti.
• Sonic the Hedgehog - Tuttavillani tuli tätä pienenä pelattua ja tämä tuntui silloin olevan ainut varteenotettava haastaja Super Mariolle.

[hall0n]

En kyllä tiedä, miten on minun elämääni nämä pelit vaikuttaneet, mutta jonkinnäköistä top10-pelit-listaa voin heittää (perustelujen kera!).

1. Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty - Kaikkien pitäisi pelata tämä, mutta vasta sen jälkeen kun on pelannut ykkösen ja ihastunut ikihyviksi Solid Snakeen. Pelin hyvyyden voi loppujen lopuksi tajuta vasta siinä vaiheessa, kun ymmärtää miksi Kojima on laittanut päähahmoksi Raidenin. Saatavilla melkein joka laitteelle, ettei se ainakaan voi olla esteenä.

2. Metal Gear Solid - Ykköspleikan kurkoin peli. Aloitti käytännössä hiippailugenren ja elokuvamaisen tarinankerronnan. Hahmot, tunnelma, kaikki - ne vaan toimii.

3. Metal Gear Solid 3: Snake Eater - Loistavan pelisarjan kolmas osa. Oikeastaan nämä voisi olla ihan missä tahansa järjestyksessä vastaajasta riippuen, minulla ne sattuvat olemaan näin. Jos tykkää suoraviivaisemmasta juonesta ja bondimaisemmasta menosta niin kolmonen kolisee taatusti.

Seuraavat eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan mielivaltaisesti listattuina.

Mashed (PS2) - Jos samalta sohvalta pelattavaa moninpeliä haluat, niin tässä on se. Joku voi väittää että olisi olemassa jokin parempi peli kaverisuhteiden koetteluun (samalla pitäen hauskaa), kuin tämä mutta ei ole. Uusimpien konsolien latauspalveluista löytyvä Wrecked on samassa hengessä tehty, mutta kadottaa jotain alkuperäisen pelin vetovoimasta. Ajetaan autoilla toisia vastaan, hauskaa kuin mikä.

Monster Rancher - Tätä tuli aikoinaan jauhettua ja kavereiden kanssa oli melkoinen kilpavarustelu. Mihinkään muuhun roolipeliin en ole ikinä hukannut näin paljoa aikaa, enkä näillä näkymin tulekaan hukkaamaan. Mahtava peli, jonka rikkomisessa meni hetki.

Crash Bandicoot - Yksi ensimmäisiä pelejäni ja tästä syystä nostalgia-arvot ovat melkoisen korkealla. Osat 1-3 ovat hyviä tasoloikkia vielä tänäkin päivänä ja löytyvät PS-storesta. Tämän tilalla voisi myös olla Rayman.

Heroes of Might and Magic III - Yksi harvoista pc-peleistä, joita on tullut pelattua ihan liikaa. Jälleen kerran kaverin tai parin kanssa samalta koneelta pelattuna mahtavaa kevyttä strategia- ja roolipelaamista. Uudemmista osista vitososa ainakin on ihan pelattava. Suurin piirtein samalla periaatteella toimiva King's Bounty myös kelpo peli.

Minecraft - Kumma juttu, ettei laudoilla ole missään mainintaa tästä autismisimulaattorista (paitsi mun avatarissa!). Legot on aina ollut lähellä sydäntä ja Minecraftilla voi luomisen vimmaa ja rakentamisen himoa tyydyttää ilman kalliita palikoita. Eikä tarvitse siivota jälkeenpäin! Minecraftin tuleminen XO:lle melkein sai minut ostamaan kyseisen konsolin.

Guitar Hero III: Legends of Rock - Lukiossa kaverin kanssa pelattiin ihan hulluna ja ainakin sen verran on elämään vaikuttanut, että vapaa-aika silloin aikoinaan kului aika pitkälti tämän parissa. Muovikitarapelit nykyään ovat aika meh, mutta kyllä silti joskus vielä kaivan lelukepit esiin ja viuhun.

Mass Effect 2 (PS3) - Koska todella prutku tietokone, niin ykkösosaa en ole ikinä pelannut. Uusin peli, johon on saanut aikaa uppoamaan ja uppouduttua pelin maailmaan. Kolmososaa en ole vielä pelannut, koska odottelen jotain ultimate-editionia jossa olisi sitten kaikki DLC:t valmiina.


Honorable mentions: Mirror's Edge, Tecmo Soccer, Super Mario Bros., Pro Evolution Soccer 5, Street Racer (PS), Peter Jackson's King Kong: Official Game of the Movie, Pokémon Red, Red Faction 2, Gran Turismo, Shadow of the Colossus.

[Enterorrhexis]

1. Harvest Moon: Back to Nature (PSX) - Tämän listan totaalinen "aivot narikkaan" - peli lätkäistään heti kärkeen. Back to Nature on omaan makuuni koko Harvest Moon - pelisarjan esimerkillinen kultainen tekele, josta olisi myöhemmissä osissa pitänyt ottaa reilusti enemmän mallia. Pelin idea on/oli sen verran uniikkia tavaraa etenkin menneisyydessä, että sen pohjalta oltaisiin voitu tehdä useampi toimiva peli samalla kaavalla. Alunperin SNES:lle julkaistu ensimmäinen Harvest Moon asetti pelille todella kovan standardin, jota oli kiva räimiä eteenpäin mutta hieman opetellen. Tässä PSX-julkaisussa kamerakulmaa käännettiin n. 45^o ja ratkaisu oli erityisen toimiva. Pelin parasta antia on pyrkimys yhtäaikaa pitää yllä omaa maatilaa tuotteliaana, hoitaa eläimet ja vielä liehitellä kylän tyttöjä samaan syssyyn. Niin loistavaa maalais"realismia", että tähän peliin ei voinut muuta kuin rakastua ensikokeilemalla. Suosittelen ehdottomasti, jos sydän antaa yhtäänkään mahdollisuutta tälle loisteliaalle pelille. Natsumen mestariteos totta tosiaan.

2. Final Fantasy V (SNES/PSX/GBA) - Monet Final Fantasy - pelisarjan hc-fanit voisivat vetää tästä aivan tolkuttomat paskamyrskykilarit mutta itse uskallan olla sitä mieltä, että tässä on todella hieno tekele, jota jaksoi pelata alusta loppuun suunnattomalla antaumuksella. FF-pelisarjassa ei ole ollut mieluisampaa kehityspohjaa, kuin perusexpaamisen kylkeen lätkäisty job-systeemi monipuolisine valintoineen. Pelin stoori oli joiltain osin melko ohut ja perushuttua mutta itselleni siitä kyllä oli erityisen hyväksi pohjaksi. Tässä pelissä toimi kaikki.

3. One Must Fall 2097 (PC) - Erittäin loistavasti toteutettu Beat 'em up - mäiskintä ysärin syövereistä. Itse pidin tämän pelin sisällöstä aivan mielettömän paljon, koska peli ei jäänyt aikakautensa trendinä vallinneeksi arcade-mätöksi vaan onnistui olemaan erittäin loistava tournament modensa ansiosta. Pakko tämä on myöntää, että kyseessä on elämänhistoriani paras peli.

4. Final Fantasy IX (PSX) - Pelisarjan aloitin tahkoamalla sarjan seitsemättä osaa mutta muutaman vuoden odotuksen jälkeen silloinen Squaresoft lätkäisi pleikkarikauteni parhaan pelin tiskiin. Ysissä lähdettiin parin futuristisemman osan jälkeen klassisemmalle fantasialinjalle ja itse pidin pelin stooria erityisen koukuttavana. Tähän peliin on tuhlattu niin paljon pelitunteja, että suorastaan hirvittää. Myönnän tälläkin hetkellä meneväni peliä taasen kerran läpi, tällä kertaa ohjeen kera etten vain missaa mitään oleellista (Excalibur II:sta lukuunottamatta). Niin hyvä, että tämän ääreen kelpaa palata uudelleen ja uudelleen.

5. Mega Man - pelisarjan NES-tuotokset 1-6 sekä uudemman sukupolven konsoleille julkaistut NES-pelien pelattavuutta mukailevat Mega Man 9 ja 10 - Näistä ei pysty omaa suosikkiaan valitsemaan eikä näitä kykene toisistaan erottamaan ottamatta huomioon myös muita. Mega Man on sellainen pelikonsepti, joka toistettavuudessaankin on ollut yksi kaikkien aikojen positiivisimpia pelikokemuksia. Jokaisessa näissä on jotakin todella hyvää. Joissakin alun perinteiset 8 pomoa ovat paras osa kokonaisuutta, joissakin pelin sopiva vaikeusaste tuo oman tunnelmansa peliin. Olen sen verran kova näiden NES-pelien fanaatikko, että meikäläinen kyllä vetää kyseisiä pelejä läpi uudelleen ja uudelleen. En mikään speed runneri ole taitotasoltani mutta pelit itsessään ovat jo käyneet erityisen helpoiksi hyvän ulkomuistin ansiosta. Ei myöskään ole parempaa pelien soundtrackia, kuin näiden pelien aivan loistavat musiikit. Valitettavasti joudun jättämään jopa eeppiset FF-pelien Nobuo Uematsun sävellykset toissijaisiksi näiden renkutusten tieltä. Kunniamainintaa pelin erittäin onnistuneelle resurrektiolle uuden sukupolven konsoleilla.. ysi ja kymppi ovat erittäin maukkaita pelattavia joista ei voinut kuin tykätä.

6. Faxanadu (NES) - Sinä, joka et ole NESin Faxanadua pelannut, olet menettänyt erittäin paljon. Peli on siis tuollainen adventure-platformer-sidescrolling-RPG, joka tempaisi mukaansa meikäläisen jo NES-konsolin omistamiseni ensimmäisillä minuuteilla. Pelin tarina on hienosti yhdistetty pelin visuaaliseen toteutukseen, jossa ruskehtava maailma kuvastaa erittäin hyvin pelille keskeistä tapahtumaa: Elf-lähteen vedentulon tyrehtymistä, jota seurasi seudun totaalinen kuivahtaminen ja vaipuminen kaaokseen. Aivan loistavaa shittiä tarjoillaan tässä paketissa.

7. Breath of Fire III (PSX) - Ehkä on käynyt jo selväksi, että olen RPG-pelien suuri ystävä. Tälle sijalle kipuaa Breath of Fire - sarjan kolmas osa, joka oli löytyessään aivan mieletön helmi. Olinkin pelannut SNES-pohjalta kahta ensimmäistä osaa ja pidin niistä paljon. Eräs kaverini aikoinaan meni suosituksestani hankkimaan tämän kyseisen pelin, koska olin kehunut sarjan kahta ensimmäistä osaa ja pelin ensimmäiset hetket iskivät suoraan tajuntaan. Peli on tarinaltaan mukaansa tempaava ja pidin erityisen vaihtelevasta menosta, jota peli tarjoaa kulkunsa varrella. Kunniamaininta pelin loistavalle taistelusysteemille.

8. Wonder Boy III: The Dragon's Trap (SMS) - Tässä on taas näitä pelejä, joista voin kevein mielin sanoa seuraavan: Jos et ole pelannut sitä, olet menettänyt paljon. PELAA SITÄ HETI. Segan Master System ei ollut konsoleista se kaikkein terävin kärki ja harvemmasta kotitaloudesta tuo edes löytyi. Itsehän ostin kaveriltani Master Systemin aikoinaan 300 markalla (joka tuntui silloin huimalta summalta käytetystä koneesta) mutta sitäkin paremmalla syyllä - WONDER BOY III oli mukana!! Tämä sivusuunnassa rullaava, hitusen tarinapohjainen tasoloikka-seikkailupeli on yksi kaikkien aikojen parhaista Sega-titteleistä eikä suotta; Sisältö on pidemmän päälle mietittyä aikakauteensa nähden. Päähahmo seikkailee jumiutuneena erinäisissä eläinhahmoissa ja pyrkii eteenpäin käyttäen jokaiselle eläinmuodolleen tyypillistä kykyä. Alun lyhyen tarinajuoksentelun jälkeen pelin paras anti alkaa.. peli ei nimittäin ole suoraviivainen kentästä kenttään tasoloikka vaan peli muuttuu epälineaariseksi etenemisen etsiskelyksi. Suosittelen lämpimästi kokeiltavaksi. Piste.

9. Legend of Dragoon (PSX) - Meinasin heittää tähän slottiin perinteisen Final Fantasy VII:n taikka Chrono Triggerin mutta sitten huomasin, että tunnesiteeni peleihin ei ole niin vahvalla pohjalla verrattuna tähän loistavaan joskin geneeriseen RPG-tuotokseen, jota pleikkarilla tuli aikoinaan napsuteltua. Pelissähän siis perinteistä RPG-stooria on maustettu henkilöiden kyvyllä saavuttaa itselleen ns. "dragoon spiritin" jonka ansiosta pystyvät muuntautumaan näiksi pelin tittelissäkin mainituiksi dragooneiksi, jonka muodossaan henkilöt ovat voimakkaampia. Pelinä aivan loistava tekele, joka antaa paljon anteeksi heikommissa toteutuspuolissaan, koska onnistui koukuttamaan ainakin meikäläistä oikein urakalla. Harmi ettei ole tullut vielä PSN Storeen ladattavaksi euroopassa.

10. Heroes of Might and Magic II (PC) - Miten voisin unohtaa ne tuhottomat määrät tunteja jotka vietin väsäten editorilla peliin mappeja ja erinäisiä hauskoja tapahtumia mapin kulkuun liittyen. Monet sanovat kolmosen olevan HOMM-sarjan paras yksilö mutta itse olen jämähtänyt tähän kakkosen puolelle. Ehkä tämä puolueellinen mielipide johtui tuosta editorin olemassaolosta, joka mahdollisti peliin enemmän syvyyttä. Pelin sisältöön pystyi vaikuttamaan ja pelin varsinainen classikohtainen sisältö oli mukavaa tahkottavaa myös vastustajien linnoja vallatessa.

Kunniamainintoja jaan vielä seuraaville peleille sen koommin pidempiä selittelemättä sekä pahoitellen listasijoittumisen uupumista:

- Final Fantasy VII (Kyllähän tämä huomionsa ansaitsee)
- Final Fantasy VIII (Stoori koukutti, toteutuksen ontuessa)
- Chrono Trigger (Squaresoftin arvostetuimpia tekeleitä, arvostan itsekin)
- Secret of Mana (Innovatiivinen peli samalta firmalta)
- Seiken Densetsu 3 (Secret of Manan seuraaja)
- Primal Rage (Dinosaurus-beat 'em up oli loistavinta shittiä ala-asteiässä. Pelailin tämän pelin arcadekonetta kotikaupungin edesmenneessä Rollsissa enemmän kuin laki ja lapsuuden rahatilanne salli.)
- Gran Turismo 2 & 3 (Pelisarjan mukavimmat tekeleet joiden seurassa todella nautti)

[tekintakka]

1. Counter Strike; Source (PC) - Ensimmäinen sija perustuu ihan vain ajanvieton määrään kyseisen pelin kohdalla (tämä on varmaankin negatiivinen vaikututus, vaikka ajanviettona hyvä peli ollutkin).

2. Final Fantasyt VII - X (PS) - Nämä pelit ovat aiheuttaneet suurimman osan poissaoloistani ala-asteen aikana. Kaikissa oli paljon hyvää, mutta:
- VII opetti parhaiten englantia
- VIII aiheutti korttipelillänsä hirveän keräilykorttivimman
- IX sisälsi parhaimman juonen ja mahtavimmat hahmot (Quinaa lukuunottamatta) sen ajan peleihin verrattuna
- ja X oli vain yksinkertaisesti fantastisen näköinen (silloin) & mielettömän koukuttava helppoudestaan huolimatta

3. Halo 1,2, ja 3 (XBOX & XBOX 360) - Nämä taasen ovat yläasteen poissaolojen takana Ja myös monen nujakan, kun tahdottiin selvittää oliko joku katsonut sinkohipan aikana toisten ruuduista muiden piilopaikkoja..

4. Legend of Zelda; Ocarina of Time (N64/GC) - Ensimmäinen peli, mitä koskaan pelasin N64:llä. Koska vanhemmat sanoivat aina: "Näytön katsominen läheltä aiheuttaa huonon näön", niin kaverin luona zoomailtiin ohjaimen johdon pitusen matkan päästä metrin päästä 14" tuuman näytöltä kyseistä peliä..ja tästä syystä tuli hankittua tapa siristellä silmiään vaikka näkisikin hyvin  :-\.

5. Super Smash Bros. Melee (GC) - Tämä peli aiheutti aggressiivista käytöstä häviäjissä aina. Tosin pelien jälkeinen neljän jonnen free-for-all-tilintasotusvapaapaini nosti kuntoa jonkin verran ja rupesi kilot ylipainoisella karisemaan  .

6. Pokemon Blue & Red (GBC) - Ala-asteen aikana tuli pelattua näitä pelejä pihalla joka kesä nurmikolla makoillessa. Hieno sää, kylmää juotavaa, pieni tuulenvire ja tahto napata ne kaikki => siitä oli monet hyvät kesälomat tehty (Vieläkin harmittaa Gameboy Colorin huono näyttö, jonka takia piti aina olla osittain varjossa). Pokemonien vaihtaminen linkkikaapelin avulla rohkaisi etsimään myös naapurin mukuloita peliseuraksi - tästä se pokemonbuumi sitten lähti meidän pienessä koulussa.

7. Vessa-Yatzy (Alusta tuntematon) - Vessassa pelattava käsikonsoli, joka sisälsi valmistusvirheen takia vain Yatzy-pelin. Hyvä korvike Aku Ankalle pitkillä istunnoilla. Hieno peli, kunnes tippui pönttöön :|

8. Minecraft (PC)- Tämä on vienyt niin paljon vapaa-aikaa, että pitäisi poistaa kokonaan koneelta.

9. Crash Bandicoodit (PS), Mariokartit (GC), Spyrot (PS) ja vastaavat casuaalit pelit oli melko suosittuja peruskoulun aikana.

10. Silent Hillit (PS, PS2) ja Resident Evilit (PS) ovat aiheuttaneet niin paljon traumoja lapsuudessa, että oksat pois omenapuusta. Nykyään tosin pidän Post-Apokalyptisyyttä parhaimpana genrenä elokuville ja peleille.

Kunniamaininta vielä Team Buddies-pelille (PS).

[acidus]

Suuntaa-antavassa järjestyksessä

1. The Legend of Zelda (NES) Tätä käynnisteltiin pelonsekaisin tuntein joka kerta. Nintendolla oli tapana kadottaa tallennetut savet. Alussa ihmeteltiin miksi yhdellä tallenteista peli on erilainen kuin muilla. Saven nimi oli ”zelda”.
2. BaldurŽs Gate (PC) Aloitin ensimmäisestä, sain sen viimeisenä päätökseen. Suosittelen pelaamista samalla hahmolla ykkösestä Throne of Bhaaliin.
3. Tecmo Cup Soccer Game (NES) Mieluisin NES-peli koskaan. Järkyttävä 32-kirjaiminen salasana systeemi. Captain Tsubasa jäänyt kokematta kiellellisten ongelmien vuoksi. Mutta lukemani sekä näkemäni perusteella voisi olla vielä parempi.
4. Counter-Strike (PC) Peli lienee jo kuopattu. Klaanikavereita näkee kuitenkin edelleen. Ainoa FPS johon jäin koukkuun.
5. NHL Eastside Hockey Manager 2007 (PC). Uusia kokoonpanopäivityksiä odotellaan taas kauden ollessa aluillaan.
6. Master of Orion II: Battle at Antares (PC) Jokin kumma saa minut palaamaan tähän aina uudestaan ja uudestaan. Varmaan seuraavaksi taas.
7. Fallout 2 (PC) Lajityypissään parasta, heti Baldurin jälkeen.
8. Mortal Kombat 1 ja 2 (Amiga/PC) Väkivaltaviihdettä kymmenvuotiaalle, eli varma suosio kavereiden kanssa ja ilman. Muistissa edelleen useampia erikoisliikkeitä sekä lopetuksia.
9. Sid Meier's Colonization (PC). Civilizationit syövät toisiaan. Tämä jää mieleen.
10. NHL 94 ja 98 (PC) Ensimmäiseen tein teameditorilla oman joukkueen kavereistani. Pääsin ihan omalla nimelläni kokemaan NHL tunnelmaa. 98 ei enää suostunut pyörimään vanhassa koneessani. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan koneenpäivityksen saloihin.

Honorable mentions:
- Command & Conquer: Red Alert (PC) Tanya Adams. Lara Croft ja muut typyt jäävät kauas taakse.
- Championship Manager pelisarja.

[Schembo]

Täyttä kymmentä en kyllä millään saa kasaan kun on elämää suuresti liikuttaneet pelit kyseessä, mutta jotain kuitenkin.... Yrittävät olla jonkinlaisessa kronologisessa järjestyksessä.

1. Pac man 3D. Ensikosketukseni pelien maailmaan commodore 64 seurassa.

2. Monkey island 1 & 2. Loikkaus seikkailu/strategiapelien maailmaan alkoi tästä.

3. UFO enemy uknown. Tähän peliin käytetyn ajan omalla kohdalla ylittää vain diablo kakkosen kanssa vietetty aika, Parhaita pelejä vielä 20 vuodenkin jälkeen.

4. HOMM II & III. Puhdasta parhautta, varsinkin HOMM II oli kestosuosikki laneissa ysärin keskivaiheilla diablo ykkösen lisäksi.

5. Diablo II. Jep, julkaisupäivästä seuraavat kymmenen vuotta tuli viihdyttyä tämän tekeleen parissa melko intensiivisesti.

6. World of tanks. Yllättäen tälle paikalle hiipi world of tanks jonka parissa on nyt tullut viime kuukausi vietettyä. Mukavaa ajanvietettä pieninä tai isompina annoksina kun pääsee platoonassa ajelemaan. Seura vaikuttaa suuresti viihtyvyyteen joten kiitoksia Korhosen veljessarjalle, chipille ja pikulle. Omalla kohdalla kun nuo first person shootterit on ollut selkeitä inhokkeja mutta tanks on sen verran verkkainen tekelä että tämmöinen koordinaatiorajoitteinenkin yltää hyviin tuloksiin.

Välistä puuttuu paljon hyviä pelejä mutta valkkasin nyt tähän vain semmoiset jotka ovat vaikuttaneet suuresti vapaa-aikani viettoon.

[kivi]

Täysin hattuvakiolla kaivoin joukon pelejä jotka ovat joko vieneet merkittävästi aikaa, aiheuttaneet suurta iloa tai vieneet muuten vain mukanaan:

C64:

Maniac Mansion - ensimmäinen seikkailupeli jota pelasi mielellään, parserilla varustetut tekstiseikkailut eivät olleet tämän jälkeen mitään. Jälkikäteen ajatellen ongelmanratkaisu oli päätöntä ja peli sisälsi hillittömiä epäloogisuuksia, mutta samalla myös erittäin hupaisan tarinan ja runsaasti vitsejä jotka jäivät elämään ikuisesti.

Ultima IV - ensimmäinen RPG jonka pelasin useamman kerran läpi, samaan hengenvetoon voi mainita saman sarjan viitososan johon käytin vieläkin enemmän aikaa. Immersio oli tuohon aikaan jotain uskomatonta, ainoa uskomattomampi asia oli lerppujen vaihtorumba viitososan kohdalla.

Archon - kaksinpelinä puhdasta kultaa. Tätähän on yritetty vuosien varrella herätellä henkiin, mutta alkuperäinen on edelleen minulle se rakkain.

Bubble Bobble - kuin myös, tehty kaksinpeliin. Ala-asteiässä useat iltapäivät tuli tätä veivattua koulukavereiden kanssa.

Bruce Lee - taisi olla ensimmäisiä kuusnepapelejä joita pelasin tuntikaupalla, myöhemmin sen paikan vei Commando kun yritin saada tuloksen MikroBitin Peliluolan listalle (pelasin Commandoa putkeen kymmenen tuntia kunnes pisteet rullasivat ympäri).

Leaderboard Golf - ensikosketukseni golffiin, eipä moni kaveri tiennyt mitä eagle tai par tarkoittivat vielä vuosiin

Pool of Radiance - ja sitä seuranneet muut kultalaatikkopelit, Ultimoiden lisäksi eniten aikaa kuluttaneet. Oma D&D harrastus osaltaan helpotti näihin tutustumista ja kyllähän nämä osaa edelleen unissaankin pelata läpi.

PC:

Ultima Underworld I & II - Ultiman hienoudet pimeässä 3D maailmassa. Upeita pelejä. Jos näihin ei ole tutustunut, niin suosittelen sen edelleen tekemään. Varsinkin ykkönen on melko unohtumaton.

Monkey Island I & II - Parhaat seikkailupelit koskaan

Fallout I & II - näitä pelaan silloin tällöin edelleen, vapaa maailma, vapaa ongelmanratkaisu, ydinsodan jälkeinen maailma, NukaCola.

Freespace II - edelleen SE avaruussimu minulle. Se että tälle ei koskaan tehty jatkoa kyrsii.

Civilization (oikeastaan kaikki osat, mutta varsinkin II varasti ison osan elämästäni) - vielä yksi vuoro...

Half-Life - olenko ainoa joka pelasi tätä emopelin, ei CS:n takia?

World of Warcraft - tunnustan, /played > 450 days

Konsolit:
Super Mario Bros. (NES) - vertavuotavat kädet
Megaman II (NES) - vertavuotavat kädet osa 2
Super Mario Bros. 3 (NES) - vertavuotavat kädet osa 3
Silent Hill: Shattered Memories (Wii) - kerrankin kauhupelissä varsin koskettava tarina, ei aseita ja vain pakenemista

[Lightstorm]

1. Warlords 2 & 3. Vähän samaa maata HoMM 2:n kanssa, kuitenkin ihan omaa luokkaansa musiikkien ja graffojen puolesta. Näitä on pelattua miljoona ja viisi tuntia.

2. Heroes of Might and Magic 2 & 3. Täältä löytyy muuten broidin tekemiä loistavia ja haastavia karttoja (HoMM3: Umalgarn ja Arganthia ovat kunnon 10h mittelöintiä. HoMM4: The Life Of Hobbit ja Trapped Inside the Beast on makeita rp henkeen tehtyjä tekeleitä)
http://www.celestialheavens.com/thundermaps/

3. Commander Keen 4 - 7. Kunnon tasohyppelyä parhaimillaan, varsinkin Keen 4 lämmittää sydäntä edelleen.

4. Call of Duty 4. Tätä on tullut viimeiset vuodet pelattua niin paljon ettei mitään järkeä. Jatko-osat eivät omassa kategoriassa pärjää tälle mitenkään. FPS:ää parhaillaan!

5. Dransik. Graffat ja muusiikit (Thank you Paavo Härkänen!), kunnon nostalgiapeli 90-luvulta joka on edelleen pystyssä. Tässä olisi potentiaalia paljoksikin jos omistajat tekisivät pelille jotain.

6. Monkey Islandit, Full Throttle, Sam & Max, Indiana Jones (!), Roger Wilco ym ym. Lucas Artsin loistavat seikkailupelit.

7. Doom I & II. Ovatko nämä unohtuneet ihmisiltä? Monet sätkyt ja lanitukset näistä on penskana saatu

8. One Must Fall 2097. Näppäinkonfliktit ftv! Niin hyvä mättöpeli ettei sanotuksi saa

9. Triplane Turmoil, Wings, Liero ja kaikki muut unohtuneet suomiklassikkopelit.

10. Unreal Tournament. FPS jossa pomppiminen ja streiffaaminen on elinehto.

[Antsi123]

Yhdyn monen muiden suosikkeihin mutta haluan nostaa esille Star Control 1&2 pelit. Tässä pelimaailmassa oli yhtä paljon syvyyttä kun George Lucaksen Star warsissa
Vanha grafiikka näyttää jo naurettavalta mutta SC2:sta on tehty "uusi" versio jossa grafiikat laitettu täysin uusiksi - kestää pelata vaikka tänäkin päivänä

[Kide]

Pitää itsekin heti alkuun todeta, että kymmeneen peliin on hankala jäädä. Liikaa olisi vaihtoehtoja. Jotenka:

1. Heroes of Might and Magic III (PC). Joskus varhaisessa nuoruudessa pelailtu, suosikiksi jäänyt ja myöhemmin uudelleen löydetty peli. Silloin aikoinaan ei edes enklantia osannut vielä tarpeeksi, mutta jotenkin silti oppi tunnistamaan milloin vihut haluaa joinata ja milloin vain juosta karkuun. Kakkonen on ollut toki kanssa mainio vehje, mutta kolmosessa on sitä jotain.

2. Morrowind (PC). Morroa on tullut hakattua hyvin, hyvin paljon, ja noh, vieläkin löytyy varmaan satoja questeja joille ei koskaan löytänyt aikaa. Pelin monipuolisuus on vain ällistyttävän ihanaa, ja jos Morron maailman saisi Skyrimin moottorilla, olisi aikas mainio peli kasassa. Tykkäsin myös pelin sisäisistä mahdollisuuksista rikkoa se jos siltä tuntui.

3. I Wanna Be The Guy! (PC) Tämäkin on taas yksi näitä hermoja raastavista otuksista. Koettelee kärsivällisyyttä ja vittuilee pelaajalle enemmän kuin mikään muu peli (satunnaiset kaatumiset kuuluvat vain asiaan). Suurin osa jaksaa ehkä ensimmäisen tai toisen ruudun kohdalle, mutta jos jotain peliä suosittelen niin se on varmaan tämä.

4. The Impossible Game. (iPhone) Toinen vastaava putkeen. Tämä bussimatkojen suosikki. 5 Leveliä tähän asti ja vieläkin yksi pelaamatta läpi. Loput tulee kyllä jo aika selkäytimestä. Mutta paljon on ollut hauskaa kun musiikki alkaa aina alusta.

5. Pokémon Silver (GBC). Toki alkuperäiset kolme, sekä Silverin remake ovat olleet lähellä sydäntä, mutta jotenkin tuo 2G Pokémon on noussut suosikiksi. Tarpeeksi alkeellinen, ei turhan hieno, mutta kuitenkin selvää edistystä RBY:sta (etenkin selectin käyttäminen), säädyllinen määrä eri otuksia, joten weaknessit voi vielä muistaa, ja riittävästi haasteita koska kaksi mannerta.

6. Diablo II (PC). Tämä on näitä pelejä, joita tulee hakattua aina kerran pariin vuoteen kaveriporukalla. Luodaan party, hankitaan kunnon kamat ja rikastutaan ekonomiassa. Ei vain voi olla tykkäämättä. (Etenkin siis LoD kyseessä)

7. Command and Conquer: Red Alert (PC). Tätä on tullut hakattua niin paljon, että Hell March soi päässä, erinäisistä muista kappaleista tulee selkeästi mieleen tämän pelin tehtävät ja ala-asteen kouluvihkot on täynnä melkein onnistuineita piirroksia taistelutilanteista. Paljon ja kivasti ovat korjailleet asioita RA2:een, joka myös on kova, mutta tällä on niin paljon nostalgia-arvoa, ettei paremmasta väliä.

8. Portal (PC). Olin tämänkin pelin suhteen hieman myöhässä, pelasin sen läpi vasta kakkosen ilmestymisen aikoihin, mutta ai että. Still Alive, Want You Gone sekä Cara Mia Addio on ihania, ihania kappaleita ja peliä haluaisi vain lisää ja lisää.

9. Triplane Turmoil (PC). Saksan kone sen olla pitää. Sopivan nopea, sopivan ketterä.

10. Peggle (PC). Periaatteessa lapsekkaan oloinen, mutta kuitenkin varsin haastava peli, olen tykännyt kovin paljon. Vieläkin pelailen.

Näitä kirjoitellessa tulee vain enemmän ja enemmän pelejä mieleen, mutta kaikkea tähän ei kuitenkaan ehkä saa. Myös Tune Quest toi suunnattomasti nostalgioita ja pisti pelailemaan vanhoja pelejä. Onneksi Internetsin kulta-aika ja emulaattorit.

[Daemin]

1. Final Fantasy sarja kokonaisuudessan (PS:t ja PC)
Perusteluina yksinkertaisesti maailmat, joihin vain olen kadonnut yhä uudestaan ja uudestaan tuhansiksi tunneiksi. Ehdottamana helmenä muistossa FF VI ensikosketuksena sarjaan.

2. Doom 1 (PC)
Mielestäni räiskintäpelien klassikkojen klassikko. Aikansa parasta räiskintää ja nightmaretason vaikeusaste on jotain ihan muuta, mitä nykypelit pystyvät tarjoamaan. Omalla kohdalla lisäksi pelin läpäisy pelkälla moottorisahalla lämmittää sydäntä aina (loppuörkit tosin oli mahdotonta teurastaa moottorisahalla, mutta silti)

3. Worms 1&2 (PC)
Mikäs sen hauskempaa kuin mättää moninpelinä kaverin matoa singolla, banaapommilla tai vaikka lentävällä lampaalla. Toimii yhä edelleen kaveriporukalla.

4. Need for Speed High Stakes/ Road Challenge (PC)
Minulle se ainoa ja oikea Nepa. Toteutus loistava. Yksinpeli onnistunut eli pitkä ja tarpeeksi haastava. Erityisesti liukkauden toteuttaminen aikaansa nähden loistavaa. Kaksinpeli rautaista sekuntivääntöä, josta ei tunnelmaa puutu. Harmittaa vain nykypäivän nepojen tason lasku ja ihmisten tietämättömyys vanhoista nepoista, joissa painopisteenä puhdas ajaminen

5. Pokemon Red (GBC)
Pokemonbuumi iski myös minuun ja idea keräämisestä ja kouluttamisesta kaikessa yksinkertaisuudessaan vain koukuttava.

6. Deluxe Ski Jump -sarja (PC)
Yksinkertainen, mutta silti niin haastava. Hyppyrit todella erilaisia, joiden tunteminen todella palkitsi ja moninpelimättönä toimiva kuin mikä.

7. Slicks 'n Slide (PC)
Kentänrakentaminen monipuolista ja mielenkiintoista. Lisäksi mahdollisuus päästä itse suunnittelemaan tekoälyn ajoradat kiehtovaa ja haastavaa. Moninpelinä jälleen upeaa ajanvietettä.

8. Half-life 1 (PC)
Aikanaan tituleerattiin parhaimmiksi peliksi ja yhdyn väitteeseen. Tarina, pelattavuus ja ulkoasu uskomattoman hienoa yksinpelissä ja siihen kylkeen vielä täräytetään Counter Strike, niin ei paljoa selittelyä tarvita.

9. God of War 1 (PS1)
Kreikan mytologia kiehtovaa ja muutenkin tarina hyvin onnistunut. Siihen kun ymppää vielä todella sujuvan ja monipuolisen taistelemisen, niin legendaarinen olo tulee sitä pelatessa. Miinuksena omissa silmissä tosin lyhyys ja ennen kaikkea liikkuminen. Useammin tulee kuoltua parrulla tasapainoillessa kuin taisteluissa ja syö miestä, kun peliä ehdottaa tason helpottamista parrulta putoamisen takia.

10. Clickomania (PC)
Koukuttava ei muuta. Tetris ei ole koskaan iskenyt, mutta jotenkin tämä vain iski. Simppeli kuin mikä, värejä lisäämällä tai kokoa muuttamalla pientä vaihtelua, mutta yksinkertaisuudessa koukuttava. Joka koneelle tulee aina haettua ja huomaamatta sitä alkaa aina pelaamaan.

Listalta ulkopuolelta muutama elämääni järisyttänyt maininnan arvoinen peli:
Prince of Persia Sands of Time trilogian 2&3 osa (PS2). Liikkuminen puhdasta nautintoa
Commader Keen -sarja (PC). Ei erityisen hohdokas, mutta nuoruuden tahkomispelejä.
Carmageddon (PC). Romurallia ja moninpeliä hienolla toteutuksella

[Renter]

1. Chrono Trigger (SNES) -- Kyselemättä yksi kaikkien aikojen parhaimmista konsoliropeista. Tästä pelistä on kirjoitettu niin paljon, ettei siihen tarvitse enää mitään lisätä. Monta kymmentä kertaa läpi, mm. japaninkielinen versio pelattu

2. Legend of Zelda - Majora's Mask (N64) -- Zelda-sarjan mielestäni paras peli. Hahmonkehitystä ja kiinnostavia hahmoja enemmän kuin kaikissa muissa Zeldoissa yhteensä. Myös pelisarjan tummin ja vaikuttavin peli, harvassa on pelit, jossa pahis repii lapselta sielun että voisi kirota sankarin. Myös paras uintimekaniikka mitä olen nähnyt.

3. Lucasartsin seikkailut (PC) -- Indiana Jones & the Fate of Atlantis, the Dig, Sam&Max Hit the Road, Grim Fandango, Full Throttle, Day of the Tentacle. Tuossa henkilökohtainen lempparijärjestys, joka ei tosin ole kiveen kirjoitettu. Monipuolisia, kiinnostavia ja rakkaudella hiottuja pelejä joista vieläkin paistaa läpi rautainen osaaminen.

4. Mega Man 2-4 (NES) -- Vaikka "HYPI JA AMMU" tiivistää pelisarjan miltei täydellisesti, ei näistä hypipompi-valioista olla valitettavasti 20 vuoteen päästy paremmaksi. Muille konsoleille jatketut X, X2, ja uudemmista X8, 9, 10 ovat toki hyviä pelejä, mutta sanoo jotain että niitä pitää vieläkin verrata 'ikivanhoihin' peleihin.

5. Final Fantasy (NES, SNES, PSX, PS3) -- FF1, 3, 5, 6, 7, 13. Valitettavasti en ole 2,4 saanut pelattua eikä varmaan tule pelattua. Loput ovat genrensä valioyksilöitä. Ei puhuta PS2:lle ilmestyneistä hirvityksistä. FF13 yllätti positiivisesti seiskan jälkeen ensimmäisenä, jonka jaksoi pelata läpi asti.

6. Prince of Persia: Warrior Within (PC/PS2) -- Paljon parjattu sarjan kakkososa iski allekirjoittaneeseen kuin miljoona volttia. Ylivoimaisesti paras taistelusysteemi trilogiasta ja ajassa matkaamisen todella monipuolinen käyttö vakuutti ja vaikutti. Kolmosta ei kai voi syyttää keskinkertaisuudesta kun kakosen jälkeen johtoporras hiillostaa miksei ole God of Warin kliksuttelua, quicktime-eventtejä ja ykösosan söpöilyä.

7. Loput Zelda-pelit -- LoZ: Link to the Past, Legend of Zelda, LoZ: Ocarina of Time, LoZ: Link's Awakening, LoZ: Wind Waker, LoZ: Twilight Princess, LoZ: Oracle of Ages/Seasons, LoZ: Skyward Sword. 25 vuotta jatkunut pelisarja iskee vieläkin. Kovin moni ei tajua, kuinka paljon Action/Adventure-genre ja ihan kaikki muukin on velkaa Link to the Pastille ja Ocarina of Timelle. Jatkuvasti uusiutuva, uutta keksivä ja kokeileva pelisarja joka on mullistanut oman genrensä monta kertaa ansaitsee useammankin hatunnoston.

8. Nethack (PC) -- Vanha vihollinen. Aina joskus roguehammasta kolottaa, aloitan 'jos nyt yhden pelin' ja parin viikon päästä ilmestyn nethack-höyryisestä luolasta kun oikea elämä vaatii huomiota. Paras suoritus neljän ascension putki, nyt olen vältellyt ko. peliä kuin ruttoa ettei mene ihan överiksi.

9. Betrayal at Krondor (PC) -- Uskomattoman laaja seikkailu Midkemian maailmassa, tämän kautta löysin Raymond E. Feistin kirjat jotka ovat pysyneet kestosuosikkeina yli kymmenen vuotta.

Kymmenenneksi ei voi kuin listata hirveän kasan hyviä pelejä, joista kaikista voisi puhua loputtomasti: Master of Orion (PC), Guardian Legend (NES), Kirby's Adventure (NES), Ascendancy (PC), Space Empires 3 (PC), Jedi Outcast+Academy (PC), GTA: San Andreas (PC), Ratchet & Clank -sarja (PS2-PS3), Super Mario Bros 1-3, World, Land, Wii (NES,SNES,Wii), World of Tanks (PC), Bubble Bobble (), Rainbow Islands (), Actraiser (SNES), Tyrian (PC), Raptor (PC), Dino Crisis 2 (PSX), Batman (NES), Fallout 2 (PC), Bionic Commando (NES), .hack-4logia (PS2), Command & Conquer (PC), Gears of War (Xbox360), God of War 1-2 (PS2), Project Zero 1-2 (PS2), Sonic 1-2 (Sega Megadrive), Shining Force (Sega Megadrive). Noita kaikkia on tullut pelattua ihan luvattoman monta tuntia ja niistä on ammennettu inspiraatiota vaikka mihin

[etro]

Helvetin hyviä pelejä on vaikka kuinka paljon, mutta seuraavien pelaaminen on saanut sairaitakin piirteitä :

Aikaa ennen PC:tä :

Archon
Paradroid
Wizard of Wor

Viime vuosituhat :

Star Control 2
Civilization 2
Mechwarrior
ADOM
Steel Panthers
Master of Magic

Ja siitä eteenpäin :

Soul Calibur (kolmas levy menossa, dreamcast ei enää nykyään toimi kuin kyljelleen käännettynä)
Jagged Alliance 2
Rome : Total War
Counter Strike + Day of Defeat - sourcen kohdalla siirryin seuraavaan peliin (mehustelu, SteamID:ni on 4-numeroinen)
Battlefield (minulle ne on kaikki sama peli, pelisarjaan näyttää stattien mukaan olevan n. 1000 tuntia upotettuna)

Hyvän BF3-putken valitettavasti katkaisi keväällä World of Tanks, lähinnä siksi että tiimin puusilmän viedessä tankin ei enää tarvinnut ahdistua, kun nyt niillä kaikilla on vaunu ja epäpätevyyden balanssi on saavutettu. Jossain 20k matsin kohdalla voisin siirtää sen tuonne ihan listaan, mutta nyt on vasta 5500 alla x)

Pelaan yleensäottaen aika harvoin useita pelejä - pelaan yhtä peliä kunnes se on puhki, sitten tulee joku uusi peli joskus. Ei tarkoita sitä että poistaisin niitä kovalevyltä, niitähän saattaa vielä pelata joskus, ja asentaminen on ihan hirvittävä vaiva !

[JR1911]

Kyllähän näitä löytyy:

Baldur's Gate II + ToB (PC)
Civilizationit (Amiga ja PC)
Wing Commanderit (Amiga ja PC)
Heroes of Might and Magic III (PC)
Pool of Radiance (C64)
Pools of Darkness (Amiga)
Mass Effectit (PC, harmi että kolmososa tuhosi suurimman mielenkiinnon sarjaa kohtaan)
Dragon Aget (PC)
World of Warcraft (PC, useampi vuosi tätä tuli pelattua)
SimCity 1, 2000 ja 3000 (Amiga ja PC)

Jotain varmasti unohtui, mutta eiköhän tuossa ole aika kattava lista omista suosikestani vuosien varrelta.

[Padishar]

Pistetäänpä aakkosjärjestyksessä, koska ei näitä oikein paremmuusjärjestykseen osaa laittaa.

• Descent-trilogia
  Olen tämän pelisarjan fani, vaikka ei se sinänsä kovin kummoiselta tunnu muiden vastaavien rinnalla. Ehkä se on vain se kuusi vapausastetta, plus kolmososassa oleva jo jokseenkin mielekäs juoni.
• Diablo II
  Ykkösenkin pelasin yhdellä hahmolla läpi, mutta kakkosta tuli sitten pelattua kaikella ja vaikka kuinka paljon. Kolmososakin on loistava, mutta lienee liian aikaista vielä sitä nostaa jalustalle.
• Doom
  Yllättävän monta postausta kului ennen kuin tämä ensimmäisen kerran mainittiin. Luultavasti johtuu käyttäjien iästä. Kyllähän tämä peli jatko-osineen tuli hakattua aika moneen kertaan läpi.
• Fallout 2
  Vapaus tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan oli tämän pelin julkaisuaikaan vielä melko uutta. Pelillisesti ja juonellisesti myös priimatavaraa.
• Half-Life
  1st person shootereita oli jo ennen HL:ää tullut, mutta kunnon tarinan kera pelaaminen oli aivan uusi kokemus.
• Jagged Alliance 2
  Ykkönenkin oli loistava, mutta siihen nähden kakkosen edistyneisyys käyttöliittymässä ja miksei ulkonäössäkin vie pidemmän korren.
• Severance: Blade of Darkness
  Jaksoin pelata pelin läpi jokaisella neljällä hahmolla. Ei ole Oblivionin tai Skyrimin taistelut mitään verrattuna tämän pelin vastaavaan (toki TES-peleissä on paljon muutakin kuin combat).
• Sid Meier's Civilization 2
  Tätä tuli hangattua uudestaan ja uudestaan. Ei ikinä kyllästyttänyt aloittaa uutta peliä.
• Space Hulk
  Vaikeusasteeltaan juuri sopiva, pulssin korkealla pitävä peli. Yleensä tehtäviä sai hangata kerta toisensa perään, mutta kyllä oli palkitseva olo kun sai vihdoinkin suoritettua. Freeze time -käskynjakosysteemi oli aivan omiaan tuomaan lisää sydämentykytyksiä. Jatko-osa Vengeance of the Blood Angels oli myös ok, mutta ei alkuperäisen veroinen. Jos saisin päättää jonkun pelin, johon tehtäisiin jatko-osa, niin ehdottomasti tähän.
• UFO: Enemy Unknown
  Monipuolisuudeltaan, juoneltaan ja pelattavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Oli ilmestyessään monta askelta muiden pelien edellä.

Warhammer: Dark Omen ja Myth: the Fallen Lords ovat myös lähellä sydäntä, mutta eipä tähän nyt kaikkea mahdollista voi listata. Nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

[jotudin]

EDIT: Lisätty kommentteja, koska on-topic.

Sen enempää erittelemättä keskinäistä paremmuutta, vaikka listattujen nimikkeiden kesken suuria eroja onkin:

Civilization 2 & 4 (lisäosineen). Tähän on uponnut suurella todennäköisyydellä enemmän aikaa kuin muihin peleihin yhteensä. Jokainen peli on uusi kokemus, uusia taktiikoita, uusi maailma ja historia luotavana. Toimii niin monin- kuin yksinpelinä ja jaksaa aina joko mikromanageroida voittoon tai rytistellä huvikseen. Historialliset skenaariot ovat myös miellyttävä tapa tutustua historiaan ja kirjailla se uusiksi. Pidän myös kovasti Civilopedian selailusta ja faktojen tutkimisesta.

Colonization. Civilizationin pikkuveli, jossa kaikenlainen strateginen suunnittelu ja hidastempoinen rakentelu on maukas tapa viettää aikaa. Usemmiten logistiikan ja tuotannon suunnittelu tempaisi mukaansa ja voiton tavoittelu jäi puolitiehen.

Heroes of Might and Magic 3 kaikkine lisärojuineen, etenkin mainio WoG (!). Voi veljet tätä on hitsattu niin kaverien kuin broidinkin kanssa vuosikaudet. Hot seat oli se paras pelimuoto. WoG laajensi jo entuudestaan monipuolista peliä ja ulkoasu oli kenties pelisarjan miellyttävin.

ADOM. Jotenkin sitä aina jaksoi aloittaa uuden hahmon ja uppoutua askeettisen ulkoasun ja loputtomien luolien pariin. Voi sitä voitontunnetta, kun selvitti uuden tason tai onnistui selviämään vielä vähän ennen korruptioon kippaamista. Koskaan en läpi päässyt, mutta hitosti tunteja upotettu tähän lajityypin parhaaseen edustajaan.

Red Alert 1-2. Imho parasta RTS:ää kautta aikain. Fiilis oli kohdallaan, vanha kunnon vastakkainasettelu toimii paremmin kuin säkillinen utopistisia keksittyjä vastuksia. Musiikit, välidemot yms. jaksavat vieläkin miellyttää. Pelasinpa viime vuonna vanhan RA:n taasen läpi ja ei se ollut yhtään kärsinyt ajan hampaasta.

Morrowind. Laajuus ja monipuolisuus. Ei kai tässä muuta tarvita? Lisäksi ei kädestä pitäen opetettu kaikkea, juoksutettu pääjuonta läpi tai tehty asioita liian helpoksi. Hahmokombinaatioita ja uudelleenpeluu arvoa on ihan sikana. Tämän avulla pilasin monet tenttiviikkoni aikanaan.

GTA-sarja. Nousu ei-mistään maineeseen ja mammonaan on aina miellyttänyt. Etenkin Kolmannesta osasta eteenpäin. Vanhempia tuli pelattua vähän kieliposkella, mutta ei sellaista vapautta ja pahennusta herättävää sisältöä ollut paljon koettu.

Settlers 2 (+ 2: Anniversary). Hidas strateginen kliksuttelu, tuotannon ja logistiikan virittely. Kuten Colonizationissa, myös tässä, vei mukanaan. Taistelut yms. mekaniikat olivat nerokkaat. Aikaa paloi tuntikaupalla per kartta. Sitten kampanjan jälkeen pelattiin custom karttoja. Ja alkuperäisessä oli vielä kuorrutteena jaetulla näytöllä ja kahdella hiirellä moninpeli samalla koneella <3.

Dungeon Keeper 2. Unohdin ekalla kierroksella. Huumori oli aivan parhautta ääninäyttelystä, demojen kautta easter eggseihin. Ja taas kerran strategista rakentelua ja virittelyä. Jatko-osaa odotin kuin kuuta nousevaa tai vallankumousta. Peruttiin s****na.

Bonusmainintana mm. Gear of War ja Halo -sarjat (co-op takia pelkästään). Viihdyttävää ja huolella tehtyä, mutta ei ansaitse paikkaa em. listalla.

[Zwine]

Nämä tulee ekana mieleen:

C64
IK+ (Ensimmäinen pelaamani mätkintä. Vieläkin muistelee lämmöllä miten pistettiin pelikaverien hahmoilta housut kinttuun)

SNES:
NHL '94 (Lukemattomia tunteja)
Super Mario World (Ensimmäinen ja ainoa tasoloikka joka on tullut koluttua täydellisesti)
Street Fighter II

PC:
Command & Conquer: Red Alert (Ensimmäinen PC-pelini ja komeat välivideot/musat)
Final Fantasy VII (Materia koukutti)
Quake1 (Quakeworldia 288k motukalla)
Action Quake 2 (Paras snipersimulaatio)
Counterstrike 1.6
Dark Age of Camelot (Ensimmäinen ja pitkäikäisin MMORPGni. Korvautui LOTROlla kun ei PvP enää maistunut)
The Lord of the Rings Online (Tuli hommattua lifetime sub, ainoa peli johon tulee säännöllisesti palattua)

[mairou]

Varmaankin se meni jotakuinkin näin:

Super Mario 1-3, FF7 ja 8, MGS1.

Sitten tapahtui Half-Life, ja siitä se counter-strike alkoikin ja eipä se oikein vielä ole loppunutkaan, vaikka kovasti yrittäävätkin jotain uutta versiota aina sylkeä ulos.

Tsiljoonatuntia and counting.

[SahtiAine]

Siinä järjestyksessä jossa pelit ovat elämääni tulleet:

C64 - River Raid : Peli ei ollut kummoinen, mutta koska se saatiin tingittyä kuusneban mukaan ensimmäisenä pelinä niin nousee listalle.

C64 - Wizball: Peli jota pelasivat usein myös molemmat vanhempani. Ensimmäinen läpipeluu oli suunnaton onnistumisen kokemus.

NES - Megaman 2 (+sarjan muut osat): Lukuisia läpipeluita. Kymmenisen kertaa läpi ilman elämän menetystä. Näihin ei kyllästy koskaan. Silloin kun ei ollut Nessiä saatavilla piti sarja hommata emulaattorilla Nintendo DS:lle. Kentät varsinkin tuosta kakkosesta ovat päässä kuin pyörälläajo. Ei löydy sanoja kuvaamaan miten paljon näitten pelaamisesta olen nauttinut.

NES (ja C64) - Bubble Bobble: Veljen kanssa satoja yrityksiä pelata peli Nessillä Good Endiin asti ilman conttareita. Lopulta se projekti onnistui.

NES - Battletoads: Peli joka vei voiton meikäläisestä vaikka tätä koitin ihan tosissani tapella läpi. Oli välillä jopa ihan yleisöä seuraamassa parhaita yrityksiä ja tunnelma oli kuin kasarileffan videopelihallissa.

PC - Warcraft 2: Nousee itselle genren edustajista mieluisimmaksi Dune kakkosen, Red Alertin ynnä muiden ohitse.

PC - Monkey Island 2: Ehkä se kaikkein mieleenjäänein. Lienee edelleen suosikkipeligenreni. Muita mieleenpainuneita Day of the Tentacle, Grim Fandango, Larry 6 ja Larry 7. Harmi että tämänkaltaisia pelejä ei kukaan tee nykyisin.

PC - Civilization 2/4: Näissä peleissä varmaankin aika kului kaikista petollisimmin. Kuten joku muukin totesi: Vielä yks vuoro - Ja lopulta olikin jo aamu.

PC - Heroes of Might and Magic 3: Pitää olla koneella aina ja kaikissa olosuhteissa.

PC - Puzzle Pirates: Näihin muihin verrattuna uudehko peli. Nopeatempoista puzzlettelua ja hauskaa piratiseerausta. Välillä jopa erehtyy tutustumaan muihin ihmisolentoihin piraattihahmojen takana.

[Rancid-]

PC - Monkey Island 2: Ehkä se kaikkein mieleenjäänein. Lienee edelleen suosikkipeligenreni. Muita mieleenpainuneita Day of the Tentacle, Grim Fandango, Larry 6 ja Larry 7. Harmi että tämänkaltaisia pelejä ei kukaan tee nykyisin.

Tekeepäs. Sen porukan nimi on Telltale Games.

[SahtiAine]

Kiitti vinkistä. Tutustunpa firmaan.

[JunioRcmf]

Siinä järjestyksessä, jossa tulee mieleen:

Jade Empire
Penumbra: Overture & Penumbra: Black Plague
Amnesia: The Dark Descent
The Hobbit (vuodelta 2003)
Aveyond-sarja kokonaisuudessaan, mukaanlukien Ahriman's Prophecy
Mega-Lo-Mania
Lemmings
Fable: The Lost Chapters
Conquer Online
Katawa Shoujo

EDIT: Suurin osa listastani ei kaivanne perusteluja, ja niitä muutamaa en jaksa alkaa erikseen perustelemaan.

Koska kaikki tiedämme miten nämä pelit ovat suuresti liikuttaneet elämääsi.

Vähän outo fiilis tulee threadista, jonka nimi on "Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit." ja aloitusviestissä mainitaan vain pari hyväksi todettua peliä ilman selitystä siihen miten pelit ovat varsinaisesti liikuttaneet ketjun aloittajan elämää vai ovatko ollenkaan.

Useassa muussakin viestissä on vain lista peleistä ilman sen kummempia perusteluja. Itse ainakin listasin nimenomaan pelit, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet elämääni jollain tavalla tai tehneet erittäin suuren vaikutuksen vaikka mielestäni parempiakin pelejä on olemassa. Jos ketjun nimi olisi ollut "Top10 suosikkipeliäsi" niin oma listani ja perustelut valinnoille olisivat ainakin olleet erilaisia. Mielestäni tämän nimisessä ketjussa olisi mukava kuulla perusteluja miksi listatut pelit ovat vaikuttanet elämääsi eikä vain lukea listaa (vanhoista) hyvistä peleistä.

[jotudin]

Siinä järjestyksessä, jossa tulee mieleen:

Jade Empire
Penumbra: Overture & Penumbra: Black Plague
Amnesia: The Dark Descent
The Hobbit (vuodelta 2003)
Aveyond-sarja kokonaisuudessaan, mukaanlukien Ahriman's Prophecy
Mega-Lo-Mania
Lemmings
Fable: The Lost Chapters
Conquer Online
Katawa Shoujo

EDIT: Suurin osa listastani ei kaivanne perusteluja, ja niitä muutamaa en jaksa alkaa erikseen perustelemaan.

Koska kaikki tiedämme miten nämä pelit ovat suuresti liikuttaneet elämääsi.

Vähän outo fiilis tulee threadista, jonka nimi on "Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit." ja aloitusviestissä mainitaan vain pari hyväksi todettua peliä ilman selitystä siihen miten pelit ovat varsinaisesti liikuttaneet ketjun aloittajan elämää vai ovatko ollenkaan.

Useassa muussakin viestissä on vain lista peleistä ilman sen kummempia perusteluja. Itse ainakin listasin nimenomaan pelit, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet elämääni jollain tavalla tai tehneet erittäin suuren vaikutuksen vaikka mielestäni parempiakin pelejä on olemassa. Jos ketjun nimi olisi ollut "Top10 suosikkipeliäsi" niin oma listani ja perustelut valinnoille olisivat ainakin olleet erilaisia. Mielestäni tämän nimisessä ketjussa olisi mukava kuulla perusteluja miksi listatut pelit ovat vaikuttanet elämääsi eikä vain lukea listaa (vanhoista) hyvistä peleistä.

Totta turiset. Olisihan se mieluisaa lukea listan lisäksi muiden kokemuksia, varsinkin, kun löytyy paljon samoja nimiä. Lisäilin hätäisesti perustelujani pahimpaan nälkään.