Tässäpä omia suosituksiani (osan olen kopioinut toiselle foorumille kirjoittamastani parin vuoden takaisesta viestistä):
Cowboy Bebop
Tulevaisuudessa avaruusalukset ovat arkipäivää. Planeettojen päällä kehitys on kuitenkin jotakuinkin 1900-luvun kaltaista. Sarja kertoo Bebop-aluksen kumppaneista ja vastoinkäymisistä. Visuaalisesti erittäin tyylikäs ja oivaltava. Yoko Kannon jazz-painotteiset musiikit sopivat täydellisesti, ja ovat keskeisiä ainutlaatuisen tunnelman luomisessa. Tehty vuonna '98, 26 TV-jaksoa sekä elokuva "Knockin' On Heaven's Door". Kirkkaasti paras koskaan tehty sarja. Aikuistuneempaan makuun (ei seksin tai väkivallan vuoksi).
FLCL
Furikuri, Fooly Cooly... Sarja on visuaalisesti yksi oivaltavimmista, ja siinä mielessä erittäin ainutlaatuinen. Juoni on hyvin outo, ja ensimmäisellä katselukerralla sen mukana on hankala pysyä (mikä ei kuitenkaan haittaa nauttimista pahemmin). Sarjassa taustamusiikkina japanilaista rokkia yhtyeeltä "The Pillows", jota olen juuttunut kuuntelemaan sarjan nähtyäni. Menee kategoriaan "pakko katsoa", ja siinä mielessä helppo nakki että jaksoja on vain kuusi (6). Sanalla sanoen: loistava.
Trigun
Siitä on kauemmin kun näin tämän viimeksi. Länkkäriympäristöön sijoittuva seikkailusarja jossa pahamaineinen Vash The Stampede, todellisuudessa harvoin vakava heppu pieksee vastustajia toisensa jälkeen haavoittumatta. Sarjan teema ja varsinainen juoni tulee syvemmin esille loppua kohti, kun alku- ja keskivaiheilla jaksoissa on pääasiassa yksittäisiä seikkailuja tai tapahtumia. Kannattaa katsoa, ainakin jakso pari minkä jälkeen luultavasti katsoo loputkin.
Hunter X Hunter
Perinteiseltä lastenohjelmalta aluksi vaikuttava HxH on mukaansatempaava seikkailukertomus pojasta nimeltä Gon, joka lähtee etsimään isäänsä joka on yksi maailman kuuluisimpia "Huntereita". Tämän korkeassa arvossa pidetyn eliittitaistelijajoukon pääsykoe on monitasoinen ja äärimmäisen vaativa. Gon aloittaa seikkailunsa lähtemällä kokeeseen, tekee matkalla mielenkiintoisia ystäviä joiden kanssa (kokeen jälkeen) ajautuu erilaisiin koettelemuksiin isäänsä etsiessään. Sarjassa on paljon ns. "pikkupelejä", jotka pienen pähkinän lailla pitävät hyvin mielenkiintoa ja jännitystä yllä. Sarja on kaikinpuolin erittäin hyvin toteutettu, ja miellyttävä katsoa. En ole kuullut että kukaan olisi koskaan pettynyt aloitettuaan sarjan katsomisen. Tempaa varmasti mukaansa kun muutamista alkujaksoista pääsee ohi! Monet vertaavat tätä narutoon, mutta en soisi narutolle moista kunniaa. HxH on paljon parempi.
Kimi Ga Nozomu Eien
Surullinen, dramaattinen ja tunteikas. Sijoittuu nykypäivän japaniin, hahmot nuoria aikuisia. Sarja käsittelee muutaman henkilön tunteita monimutkaisessa tilanteessa johon he joutuvat. Ihmissuhteista ja draamasta kiinnostuneille ehdoton ykkönen. "Tosimiehet" voivat sivuuttaa lässytyksenä, mutta sehän ei ole meidän menetyksemme.
Hajime No Ippo
Nyrkkeilyhuumaa. Poika nimeltä Ippo huomaa kiinnostuneensa nyrkkien heiluttelusta. Omia tekniikoitansa parhaansa mukaan hyödyntävät vastustajat putoavat Ipon pitkällisen harjoittelun tuloksena toinen toisensa jälkeen. Ei kuitenkaan aina. Voitto ei tule helpolla, mutta Ippo on lupaava nuori ja nousee pian korkealle. Adrenaliinista ei ole puutetta, sillä juuri kun vihollisen valttikortti paljastuu ja Ippo on lyöty maahan keuhkojaan nieleskelemään, nostaa päättäväisyys vielä kerran taistelijan jaloilleen, ja kuten arvata saattaa - turpaanhan siinä annetaan! Jaksoja on runsaasti (76 muistaakseni), mutta kaava on toimiva ja sarjaa jaksaa katsoa aina vain eteenpäin, kunnes harmittelee sen jo loppuneen.
One Piece
Yarr! Monkey D. Luffy on päättänyt ryhtyä piraattien kuninkaaksi. Edellinen kuningas jätti valtavan aarteen nimeltä "One Piece" jonnekin maailman merien salakätköihin, ja ken sen ensin löytää saa tuon kadehditun tittelin omakseen. Seikkailuja, ja etenkin taisteluita värittämässä maailmaan on luotu harvinaisia hedelmiä joiden syöjät saavat toinen toistaan kummallisempia yliluonnollisia erikoisvoimia. Luffy popsi kumihedelmän, ja pystyy venyttämään itseään miten päin tahansa. Tätä taitoa hyväksikäyttäen kilpailijakapteenit ja muut kumikapteenin nokkaa vastaan nousseet lakoavat hienojen taistelujen seurauksena, ja maailman meri aukeaa vähitellen. Sivuseikkailuista paljolti koostuva tarina on muiden seikkailusarjojen tapaan odotetun naiivi, mutta omanlaisen huumorin ja muiden elementtien vuoksi pitää helposti kiinnostusta yllä pitkälle.
Full Metal Alchemist
Veljesten äiti on kuollut, ja isä on jo poikien lapsuudessa pois kotoa muuttanut alkemisti. Alkemistit eivät kuitenkaan tässä tapauksessa loitsi kultaa rihkamasta vaan pystyvät muuttamaan melkein mitä tahansa melkein miksi tahansa. Pojat perehtyvät pian alkemian saloihin ja yrittävät herättää äitiään henkiin huonoin menestyksin: toinen menettää käden ja jalan, toinen koko ruumiinsa. Kekseliäänä poikana Edward-veli sitoo veljensä sielun jättimäiseen haarniskaan. Tästä alkaa seikkailu jonka päämääränä on vanhojen ruumiiden ja niiden osien takaisin saaminen. Matka onkin sitten se itse sarja. Juoni on erittäin hyvä, ja etenee kiitettävää tahtia. Alkemia-systeemi toimii erinomaisesti taisteluja värittämässä. Peltipurkkiveljen ontosta olemuksesta kuuluva puheääni on paikoin ärsyttävä, mutta siihen tottuu (eikä varmasti kaikkien mielestä). Erittäin viihdyttävä, kannattaa katsoa. 51 jaksoa ja leffa.
Hikaru No Go
Vanhaan itämaiseen Go-lautapeliin perustuva ja sen ympärille rakentuva sarja Hikaru-pojan kehityksestä keltanokasta yhdeksi kadehdittavimmaksi nappulannäprääjäksi. Hikarun kiinnostus tylsältä vaikuttavaan shakin kaltaiseen peliin herää kun vaarin ullakolla pölyttynyttä Go-lautaa riivannut Heialaisen aikakauden nappulamestari Sai päättää hypätä Hikarun matkaan näkymättömänä kaverina jonka kanssa kukaan muu ei voi vuorovaikuttaa. Tämä pakottaa pojan pelaamaan tyydyttääkseen pelihalujaan, mutta pian poika on itsekin koukussa. Sarja rakentuu hyvin samalla tapaa kuin esim. Hajime No Ippo, jossa kohdataan aina vain parempia vastustajia, ja heidät lyödäkseen on keksittävä uusia taktiikoita ja voitettava henkiset angstinsa. Vaikka kyse on pelkästä lautapelistä, voimainmittelöt on saatu näyttämään mielenkiintoisilta ja jännittäviltä. Sarja on mukava, ja saa jopa aidosti kiinnostumaan pelistä, joka on itseasiassa yllättävän suosittu japanissa (ja lähiaikoina yhä enemmän kotosuomessakin).
Samurai Champloo
Cowboy Bebopin ohjaajan uudempi tuotos, joka ei jää laadultaan juurikaan huonommaksi. Kyseessä on Japanin Edo-aikakauteen ja samurai-henkeen sijoittuva puolihumoristinen tarina kahdesta soturista ja tytöstä, jotka matkaavat etsimässä auringonkukilta haisevaa samuraita (himawari no samurai). Bebopin lailla ohjaustyö on aivan loistavaa, ja taistelukohtaukset ovat tyylikkäitä mutta kuitenkin lähes realistisia (ylilyöntejä kuten naiiveja megataikapalloja jne. ei siis kannata odottaa). Itse sarjan tärkeä pääteema on kuitenkin myös anakronistisuus: Hip hopin ja miekkakeikailun yhdistäminen. Musiikit ovatkin drumb & base ja hip hop -tyylisiä, mutta erittäin laadukkaita ja sopivat yllättävänkin hyvin sarjaan. Hahmot ovat loppuun asti ajateltuja, ja myös hahmojen kehitykseen on panostettu. Omasta näkövinkkelistä sarja on ehdottomasti paras heti Bebopin jälkeen, eikä jää siitäkään kovin kauas.
Näiden lisäksi suosittelen myös lähes kaikkia Studio Ghiblin elokuvia (kuten Henkien Kätkemä, Howlin lentävä linna, Naapurini Totoro) sekä Paranoia Agent -nimistä sarjaa, josta en koe osaavani kirjoittaa kunnon lyhennelmää ennen kuin katson sen uudemman kerran muistia virkistääkseni.
Aihe: Mitä mangaa luet ja animea katsot? (Luettu 65145 kertaa)
