Aihe: Kristinuskon stereotypiat, uskotko/miksi uskot yms.

[Profet]

Lueskelin foorumia ikinäisessä tylsistyneisyydessäni, ja törmäsin vanhan Lehmänpöllijän aloittamaan topicciin nimeltä uskonto. Asia kuitenkin sen verran laaja, ja jälleen kerran eksynyt raiteilta juupas-eipäs evoluutioteoria-luomiskertomus väittelyyn, joten ajattelin tästä ihan uuden topicin tekaista.

Kyseisen topicin alkuvaiheessa (ja oli siellä lopussakin) todella hyviä pointteja, suuntaan ja toiseen.

Yleisiä stereotypioita kuitenkin on kristinuskosta vähän turhan paljon. Lyhyt esittely siis itsestäni:
Itse olen kristitty, uskovainen henkilö. Lempi musiikkiini kuulu mm. Slayer, Lamb of God ja Turmion Kätilöt. Tykkään aina toisinaan käydä kavereiden kanssa ryypiskelemässä. Uskon evoluutioteoriaan sekä luomiskertomukseen. Pelaan mätäkkää niin kasuaalisti kuin kompetitive tasolla. Pid(ä)in koulussa opiskellessani luonnontieteissä.

Toisin sanoen, miten on kristinusko rajoittanut elämääni? Ei mitenkään. Ala- ja yläasteella ei kiinnostanut uskonto/usko itsessään ollenkaan. Annoin oikeastaan piut paut moisesta, ja ainoat asiat jotka herättivät vähänkin mielenkiintoa oli miekkalähetykset (aka. ristiretket) ja noitavainot. Myöhemmin kuitenkin tulin uskoon, ilman mitään kummempaa traagista vaihetta elämässäni. Ei teini angstia, ei sukulaisen kuolemaa tms.

En myöskään käy kirkossa kovinkaan usein. Oma mielipiteeni on, että nykyään seurakunnat ovat aivan liian sulkeutuneita. Itse taas pidän avarakatseisesta ajattelutavasta.

Monet ajattelevat, että kirkko on hyvin vanhoillinen, mutta eivät mieti että miksi näin on. Johtuisikohan siitä, että pääasiassa kirkossa kävijät ovat elämänsä ehtoopuolella olevia ihmisiä? Tai ehkä siitä että noudatetaan samaa kaavaa vuodesta/vuosikymmenestä toiseen?

Itseäni myös harmittaa nykyinen, lähinnä jenkkien käyttämä metodi, jossa tehdään "ihmeitä" käännyttääkseen ihmisiä uskoon. Maksetut on maksettuja, aivopesu on aivopesua ja paska pysyy paskana, vaikka siinä olisikin partyhat.

Olen kyllä myös ala-asteilla uskonnon opettamista vastaan. Tai vaihtoehtoisesti, sitä opetettaisiin enemmän morralisena opetuksena. Opetettaisiin lapsille, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Ylä-asteilla sitten kerrotaan eri uskonnoista, kukin päättäköön itse mitä ajattelee.

Minunkin oli vuoro puhua, toivottavasti edes jotankin kiinnoosti

[Roinisto]

Itselläni ei ole minkäänlaista tarvetta mihinkään uskontoon.

Jos kuitenkin joku ihminen saa uskonnosta itselleen paremman mielen tai elämänlaadun, niin sehän on vaan pelkkää plussaa ja olen heidän puolestaan onnellinen. Toimiiko se jotenkin "oikeasti" vai lumelääkkeen tavoin on sitten eri (ja mielestäni samantekevä) asia.

Mitä tulee uskontojen negatiivisiin ilmiöihin, niin saahan sitä pässiä vedettyä monista erilaisista naruista.

[Hopo]

Lueskelin foorumia ikinäisessä tylsistyneisyydessäni, ja törmäsin vanhan Lehmänpöllijän aloittamaan topicciin nimeltä uskonto. Asia kuitenkin sen verran laaja, ja jälleen kerran eksynyt raiteilta juupas-eipäs evoluutioteoria-luomiskertomus väittelyyn, joten ajattelin tästä ihan uuden topicin tekaista.

Kyseisen topicin alkuvaiheessa (ja oli siellä lopussakin) todella hyviä pointteja, suuntaan ja toiseen.

Yleisiä stereotypioita kuitenkin on kristinuskosta vähän turhan paljon. Lyhyt esittely siis itsestäni:
Itse olen kristitty, uskovainen henkilö. Lempi musiikkiini kuulu mm. Slayer, Lamb of God ja Turmion Kätilöt. Tykkään aina toisinaan käydä kavereiden kanssa ryypiskelemässä. Uskon evoluutioteoriaan sekä luomiskertomukseen. Pelaan mätäkkää niin kasuaalisti kuin kompetitive tasolla. Pid(ä)in koulussa opiskellessani luonnontieteissä.

Toisin sanoen, miten on kristinusko rajoittanut elämääni? Ei mitenkään. Ala- ja yläasteella ei kiinnostanut uskonto/usko itsessään ollenkaan. Annoin oikeastaan piut paut moisesta, ja ainoat asiat jotka herättivät vähänkin mielenkiintoa oli miekkalähetykset (aka. ristiretket) ja noitavainot. Myöhemmin kuitenkin tulin uskoon, ilman mitään kummempaa traagista vaihetta elämässäni. Ei teini angstia, ei sukulaisen kuolemaa tms.

En myöskään käy kirkossa kovinkaan usein. Oma mielipiteeni on, että nykyään seurakunnat ovat aivan liian sulkeutuneita. Itse taas pidän avarakatseisesta ajattelutavasta.

Monet ajattelevat, että kirkko on hyvin vanhoillinen, mutta eivät mieti että miksi näin on. Johtuisikohan siitä, että pääasiassa kirkossa kävijät ovat elämänsä ehtoopuolella olevia ihmisiä? Tai ehkä siitä että noudatetaan samaa kaavaa vuodesta/vuosikymmenestä toiseen?

Itseäni myös harmittaa nykyinen, lähinnä jenkkien käyttämä metodi, jossa tehdään "ihmeitä" käännyttääkseen ihmisiä uskoon. Maksetut on maksettuja, aivopesu on aivopesua ja paska pysyy paskana, vaikka siinä olisikin partyhat.

Olen kyllä myös ala-asteilla uskonnon opettamista vastaan. Tai vaihtoehtoisesti, sitä opetettaisiin enemmän morralisena opetuksena. Opetettaisiin lapsille, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Ylä-asteilla sitten kerrotaan eri uskonnoista, kukin päättäköön itse mitä ajattelee.

Minunkin oli vuoro puhua, toivottavasti edes jotankin kiinnoosti

Tästä saa lähinnä sellaisen kuvan että uskonto ei sinulle juuri mitään annakaan. Ihmettelenkin, miksi ylipäätään tituleeraat itseäsi uskovaiseksi. Ja tämä ei ollut mikään hyökkäys mihinkään suuntaan vaan aitoa ihmettelyä. Jos ei käy (juuri) kirkossa ja hyväksyy kristinuskon peruspremissejä romuttavat tieteelliset paradigmatkin, niin mitä jää uskovaisuudesta jäljelle?

[Profet]

Lueskelin foorumia ikinäisessä tylsistyneisyydessäni, ja törmäsin vanhan Lehmänpöllijän aloittamaan topicciin nimeltä uskonto. Asia kuitenkin sen verran laaja, ja jälleen kerran eksynyt raiteilta juupas-eipäs evoluutioteoria-luomiskertomus väittelyyn, joten ajattelin tästä ihan uuden topicin tekaista.

Kyseisen topicin alkuvaiheessa (ja oli siellä lopussakin) todella hyviä pointteja, suuntaan ja toiseen.

Yleisiä stereotypioita kuitenkin on kristinuskosta vähän turhan paljon. Lyhyt esittely siis itsestäni:
Itse olen kristitty, uskovainen henkilö. Lempi musiikkiini kuulu mm. Slayer, Lamb of God ja Turmion Kätilöt. Tykkään aina toisinaan käydä kavereiden kanssa ryypiskelemässä. Uskon evoluutioteoriaan sekä luomiskertomukseen. Pelaan mätäkkää niin kasuaalisti kuin kompetitive tasolla. Pid(ä)in koulussa opiskellessani luonnontieteissä.

Toisin sanoen, miten on kristinusko rajoittanut elämääni? Ei mitenkään. Ala- ja yläasteella ei kiinnostanut uskonto/usko itsessään ollenkaan. Annoin oikeastaan piut paut moisesta, ja ainoat asiat jotka herättivät vähänkin mielenkiintoa oli miekkalähetykset (aka. ristiretket) ja noitavainot. Myöhemmin kuitenkin tulin uskoon, ilman mitään kummempaa traagista vaihetta elämässäni. Ei teini angstia, ei sukulaisen kuolemaa tms.

En myöskään käy kirkossa kovinkaan usein. Oma mielipiteeni on, että nykyään seurakunnat ovat aivan liian sulkeutuneita. Itse taas pidän avarakatseisesta ajattelutavasta.

Monet ajattelevat, että kirkko on hyvin vanhoillinen, mutta eivät mieti että miksi näin on. Johtuisikohan siitä, että pääasiassa kirkossa kävijät ovat elämänsä ehtoopuolella olevia ihmisiä? Tai ehkä siitä että noudatetaan samaa kaavaa vuodesta/vuosikymmenestä toiseen?

Itseäni myös harmittaa nykyinen, lähinnä jenkkien käyttämä metodi, jossa tehdään "ihmeitä" käännyttääkseen ihmisiä uskoon. Maksetut on maksettuja, aivopesu on aivopesua ja paska pysyy paskana, vaikka siinä olisikin partyhat.

Olen kyllä myös ala-asteilla uskonnon opettamista vastaan. Tai vaihtoehtoisesti, sitä opetettaisiin enemmän morralisena opetuksena. Opetettaisiin lapsille, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Ylä-asteilla sitten kerrotaan eri uskonnoista, kukin päättäköön itse mitä ajattelee.

Minunkin oli vuoro puhua, toivottavasti edes jotankin kiinnoosti

Tästä saa lähinnä sellaisen kuvan että uskonto ei sinulle juuri mitään annakaan. Ihmettelenkin, miksi ylipäätään tituleeraat itseäsi uskovaiseksi. Ja tämä ei ollut mikään hyökkäys mihinkään suuntaan vaan aitoa ihmettelyä. Jos ei käy (juuri) kirkossa ja hyväksyy kristinuskon peruspremissejä romuttavat tieteelliset paradigmatkin, niin mitä jää uskovaisuudesta jäljelle?

No hyvä jos sanot jos jäi jotain kaivelemaan, niin selvennetään:
Kyllä, uskon että Jumala on luonut maailmankaikkeuden ja ei, en lue Raamattua kirjaimellisesti. En siis usko, että sitä oikeasti luotiin 7 päivässä. 7 päivää on jokin muu aika, ja oikeastaan luominen ei ole vielä päättynytkään. Ja kyllä, pidän tieteitä oikeassa, tai ainakin lähellä totuutta. En vain ymmärrä mikä pakkomielle ihmisillä on tehdä niistä toistensa vastakohtia, eli jos uskot toiseen, niin et voi uskoa toiseen. Annan esimerkin: Evoluutio teoriassa kuvataan miten eliöt ovat kehittyneet. Myös luomiskertomuksessa kuvataan se, vain äärimmäisen paljon karkeammin. Mutta jos joku tieteen nimissä suoraan sanoo, ettei Jumalaa ole olemassa, ja hänellä on "todisteita" siitä, sanotaan nyt vaikka niin että olen valmis nauramaan vasten kaverin naamaa mahdollisimman räkästä naurua.
Ja että mitä saan uskolta? Paljonkin. Saan tukea muilta uskovilta ystäviltäni kun sitä tarvitsen, saan rohkeutta tarttua eri tilanteisiin, olen saanut paljon ystäviä sitä kautta ja no, voisin ruveta kai pitämään loputonta listausta tästä, joskaan se ei ollu threadin tarkoitus.
Ehkä tämä selvensi Hopolle vähän asiaa?

[Oferon]

Uskon evoluutioteoriaan sekä luomiskertomukseen.

Eivätkös nämä ole ristiriidassa keskenään? Vai uskotko että Jumala loi alkumeren/ensimmäiset elämän ilmenemismuodot, josta eteenpäin sitten mentiin evoluutiolla?

Ontopic: Ateisti. Rippikoulut ja mitänäitänytoli tuli käytyä ihan koska muutkin kävivät. Erosin kirkosta viitisen vuotta sitten eikä ikävä ole vielä tullut. Taitaa nykyään olla meno sen verran vapaampaa ettei kaikkien ole pakko kuulua samaan uskontokuntaan ja silti pääsee yhteisöön mukaan, mikä on mielestäni hieno juttu. Roiniston kanssa melkolailla samoilla linjoilla, erotuksella että http://s3-ec.buzzfed.com/static/imagebuzz/web03/2010/9/3/6/religion-is-like-a-keep-it-inside-11297-1283509798-5.jpg

[Profet]

Uskon evoluutioteoriaan sekä luomiskertomukseen.

Eivätkös nämä ole ristiriidassa keskenään? Vai uskotko että Jumala loi alkumeren/ensimmäiset elämän ilmenemismuodot, josta eteenpäin sitten mentiin evoluutiolla?

Ontopic: Ateisti. Rippikoulut ja mitänäitänytoli tuli käytyä ihan koska muutkin kävivät. Erosin kirkosta viitisen vuotta sitten eikä ikävä ole vielä tullut. Taitaa nykyään olla meno sen verran vapaampaa ettei kaikkien ole pakko kuulua samaan uskontokuntaan ja silti pääsee yhteisöön mukaan, mikä on mielestäni hieno juttu. Roiniston kanssa melkolailla samoilla linjoilla, erotuksella että http://s3-ec.buzzfed.com/static/imagebuzz/web03/2010/9/3/6/religion-is-like-a-keep-it-inside-11297-1283509798-5.jpg

Kuten tuossa aikasemmassa vastauksessani Hopolle ainakin yritin valaista, uskon että oikeastaan luomistyöhän ei ole vielä loppunutkaan, kuten ei evoluutiokaan. Eli tavallaan olit oikeilla jäljillä.


PS. tuo linkki on hieno olen itsekkin käyttänyt kyseistä kuvaa toisinaan, ja olen sen kanssa täysin samaa mieltä

[Stils]

Täällä myös yksi tunnustava kristitty joka pian valmistuu yhteisöpedagogiksi (amk) ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi.

Oman rippikouluni jälkeen (2003) jäin pyörimään seurakunnan nuorisotyön piiriin ja vuosien kuluessa lapsen usko alkoi kasvamaan ja vahvistumaan. Olen kokenut, että Jumalan rakkaus ja johdatus on ollut elämässäni lähellä sekä hyvinä että vaikeina aikoina. Ja tämä on tosiaan oma kokemukseni, muut saattavat kutsua sitä sattumaksi tai kohtaloksi, minulle se on Jumala, joka virren sanoin "säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa".

Stereotypioita uskovista riittää, varsinkin nuorten keskuudessa. Monet asiat nähdään hyvin mustavalkoisina, esimerkiksi alkoholi nähdään aina syntinä, mutta unohdetaan, että alkoholilla on myös monia muita tehtäviä kuin saattaa ihmiset humalaan. Unohdetaan myös se, että Jeesuksen aikana oli normaalia juoda viiniä. Jos uskovaisen pitää osata Raamattunsa ulkoa, julistaa kadulla ja käydä joka sunnuntai kirkossa, count me out. Eikä kalja tai pari tee ihmistä sen syntisemmäksi kuin se jo on.

Uskossa eläminen on minulle sitä, että voi elää täysillä rakastaen ja kunnioittaen itseään ja lähimmäistään tietäen, että on joku johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa. Jeesus opetti ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Tähän lauseeseen on tiivistetty koko Jumalan laki.


Ja itse olen sitä mieltä, että uskonnon opettaminen alakoulussa (alakoulu/ yläkoulu ovat nykypäivän termit, ei enää asteita) on hyvä asia. Sen kautta koulun opetus jäsentyy luontevasti omaan yhteiskuntaamme, jonka yhtenä keskeisenä osana ovat uskonnolliset yhdyskunnat. Julkinen uskonnonopetus takaa sen, että lapset saavat monipuolisia näkökulmia sekä omaan kuin muihinkin uskontoihin. Uskonnonopetuksessa on tarkat opetussuunnitelmat, eikä siellä opeteta (tai ainakaan saisi opettaa) sitä mistä opettaja sattuu tykkäämään. Uskonnot koskettavat miljardeja ihmisiä, joten se ei ole kovin vähäpätöinen teema. Samalla se koskettaa myös yksilöä ja saa pohtimaan elämän peruskysymyksiä kuten vaikkapa maailman syntyä tai elämän tarkoitusta. Kun lapsella on terve käsitys itsestään ja omista uskomuksistaan, niin mielestäni se vähentää riskiä lähteä jokaista maailmanlopun itsemurhakulttia seuraamaan.

Uskonnolla voi tehdä myös paljon pahaa (ja on tehty), ja se tarpeettomasti lokeroi ihmisiä (esim kristityt vs muslimit), haittaa yhteistyötä ja lisää rasismia. Useimpien uskontojen oppina on lähimmäisen rakastaminen ja rauhassa eläminen, joten onhan se ironista, että uskonnot ovat sodassa keskenään. Mutta ihmisillä on tapana repiä riitaa asiasta kuin asiasta. Uskontojen "häviäminen" maailmasta ei välttämättä muuttaisi mitään.

Kiinnostava topicci ja toivottavasti pysytään asiassa.

[Polari]

Raamatussa mikään ei anna syytä olettaa että vaikkapa nuo edellämainitut kohdat olisi tarkoitettu vertauskuvallisiksi, eikä niitä siten tulkittu ennen kuin ne osoitettiin vääriksi kirkon ulkopuolelta. Ihminen pystyy perustelemaan itselleen mitä ihmeellisimpiä asioita ja jos on vakaasti päättänyt pitää kiinni uskostaan, niin kyllä sen saa jotenkin päin käänneltyä ja väänneltyä väistämään ne ristiriidat. Tai sitten voi ottaa askeleen taaksepäin ja miettiä onko siinä kokonaisuutena mitään järkeä.

Väitän että suurin osa nykyisistä uskovaisista on opetettu uskoonsa lapsesta pitäen, eivätkä koskaan ole pyrkineet neutraalisti punnitsemaan valintansa järkevyyttä. Jos otetaan hypoteettinen tervejärkinen, aikuisikäinen henkilö joka ei olisi koskaan eläissään kuullut kristinuskosta, en ymmärrä millä ihmeen järjellä hän Raamattua lukiessaan kääntyisi uskoon eikä vain nauraisi puolitoistatuhatta vuotta vanhan, mielivaltaisesti kootun tekstikokoelman päättömyydellä.

[Armus79]

Raamatussa mikään ei anna syytä olettaa että vaikkapa nuo edellämainitut kohdat olisi tarkoitettu vertauskuvallisiksi, eikä niitä siten tulkittu ennen kuin ne osoitettiin vääriksi kirkon ulkopuolelta. Ihminen pystyy perustelemaan itselleen mitä ihmeellisimpiä asioita ja jos on vakaasti päättänyt pitää kiinni uskostaan, niin kyllä sen saa jotenkin päin käänneltyä ja väänneltyä väistämään ne ristiriidat. Tai sitten voi ottaa askeleen taaksepäin ja miettiä onko siinä kokonaisuutena mitään järkeä.

Se että asiat otetaan kirjaimellisesti on aika moderni ajatus. Realismi kirjallisuudessa/tarinoissa/pyhissä teksteissä ei ollut alussa ollenkaan mukana. Väittämäsi että Raamattua ei olisi tarkoitettu vertauskuvalliseksi on tavallaan anakronistinen. Mistä tämän idean sait?

[tride]

Minun mielestäni on kohtalaisen typerää ajatella, että mitään jumalaksi kuvailtavaa ei voi olla olemassa, koska 2000 vuotta sitten ei tunnettu evoluutioteoriaa. Aihe on jo sinällään hieman typerä väittelyyn kun asiasta ei kukaan voi esittää konkreettisia todisteita (joihin nykyajan tiede luullakseni nojaa vahvasti) puolesta tai vastaan. Pelkästään ihmisten omia kokemuksia, joita muut voivat sitten uskoa tai olla uskomatta.

[Polari]

Raamatussa mikään ei anna syytä olettaa että vaikkapa nuo edellämainitut kohdat olisi tarkoitettu vertauskuvallisiksi, eikä niitä siten tulkittu ennen kuin ne osoitettiin vääriksi kirkon ulkopuolelta. Ihminen pystyy perustelemaan itselleen mitä ihmeellisimpiä asioita ja jos on vakaasti päättänyt pitää kiinni uskostaan, niin kyllä sen saa jotenkin päin käänneltyä ja väänneltyä väistämään ne ristiriidat. Tai sitten voi ottaa askeleen taaksepäin ja miettiä onko siinä kokonaisuutena mitään järkeä.

Se että asiat otetaan kirjaimellisesti on aika moderni ajatus. Realismi kirjallisuudessa/tarinoissa/pyhissä teksteissä ei ollut alussa ollenkaan mukana. Väittämäsi että Raamattua ei olisi tarkoitettu vertauskuvalliseksi on tavallaan anakronistinen. Mistä tämän idean sait?

Myönnän että tuo kohta perustuu hatariin mielikuviin enkä kyllä nopealla tutkimuksella löydä kunnon tietoa siitä miten raamattua historiallisesti on tulkittu. Voi olla että olin tuon suhteen aivan hakoteillä. Näkisin että ensimmäisen virkkeen poistaminen ei kuitenkaan tuhoa viestini varsinaista pointtia. Meinasin jatkaa tästä mutta pyöriteltyäni viestiä vähän aikaa rupesi vituttamaan että menin alunperinkään kirjoittamaan yhtään mitään tähän ketjuun. Nyt harhautan linkkaamalla jossain määrin ketjun aiheeseen liittyvään artikkeliin ja poistun takavasemmalle.

[yeou]

Tämä on yksi niistä monista leppoisista aiheista jotka voivat kasvaa raa'aksi sodaksi mikäli ihmisen kanta on mielettömällä reunalla.
Mielestäni topicin aloittaja on oikeassa, näin suurinpiirtein. Oma kantani kuitenkin poikkeaa siitä hienosti.
Uskon ja en usko luomiskertomukseen, tosin, se että maailma sai alkunsa pisteestä on jotain minkä kyseenalaistan pehmeästi.
Se voi olla niinkin, mutta uskottavampaa on ajatella kaiken jo olevan, aina. Kaikki on aina ollut, muuttanut muotoaan vain välillä (tämä ei yhtään koske pientä pallukkaa josta kaikki sai alkunsa, ei yhtään) ja niin edelleen. Jos puhutaan alusta ja lopusta, asia on tälläkin tavalla, ja siltikään, se ei ole. Tavallaan on se ikuista. Mutta ei ole.
Aiheesta hiukan poiketen, aikaa ei ole. Eikä myöskään logiikkaa, koska kaiken olemassaolo korvaa logiikan. En nyt tarkoita kaiken olevan ikuista, kun asia ei ole niin. Ja sitten myös on.

Jos sanotaan tosi rujosti, minun ''uskontoni'' on luterilainen ja ortodoksi (ns kristitty), en sitä kiistä enkä myönnä. Osittaiseksi uskoksi voisi sanoa mitä olen päähäni kuvitellut ja paperille piirtänyt. Ajattelu rauhoittaa... mutta siis, en välitä käydä kirkossa, en käynyt edes rippikoulua. Miksi? Minua ei kiinnostanut olla siellä kun voisin puuhata jotain muutakin. Raha? Ei kiinnosta. Toki, sillä saa varmaan ostettua jotakin mitä haluaa mieleiseksi, mutta se on sama kuin saisin metallipaloja ja paperia vastineeksi siitä etten puuhaile omiani. En halua. Onneksi ei ollut pakko. Mutta kyllä minun huoltajat hämmästeli.

En oikein voi sanoa että uskon mihinkään. Mutta annan kaikille asioille mahdollisuuksia omassa mielessäni, ettei kävisi huonosti jos se ei mennytkään niin.
Miksi olen tätä mieltä.. olen varovainen, koska en halua yllättyä liiaksi. Kuuntelen kyllä toisia, edes vähän. Näkökulmani kaikesta muuttuu aina vähän väliä. Mistä olen hyvin kiitollinen.


Itsekkäästi lisään että minua ei kiinnosta väitellä tällaisesta. Tasapainottelevista asioista, joita ei voi (näin ''yleisessä'' mielipiteessä) todistaa, on mahdoton päästä selville. Hienoa, jos löydetään jotakin asiaan liittyvää. Se auttanee ymmärtämään, tai sitten ei.
Antaa muiden uskoa kuten haluavat, näin kaikki ovat onnellisia.


Edit: pyydän anteeksi. toin kuitenkin esiin sen, mihin 'uskon'.

[Profet]

Topicin aihe ei ole riidellä asioista, tuoda omia ajatuksia esiin ja kommentoida toisten ajatuksia aiheesta. Jos jollakin on kysyttävää, niin on tietty aina kohteliasta vastata siihen

[Armus79]

Myönnän että tuo kohta perustuu hatariin mielikuviin enkä kyllä nopealla tutkimuksella löydä kunnon tietoa siitä miten raamattua historiallisesti on tulkittu. Voi olla että olin tuon suhteen aivan hakoteillä. Näkisin että ensimmäisen virkkeen poistaminen ei kuitenkaan tuhoa viestini varsinaista pointtia. Meinasin jatkaa tästä mutta pyöriteltyäni viestiä vähän aikaa rupesi vituttamaan että menin alunperinkään kirjoittamaan yhtään mitään tähän ketjuun...

Mulle tuli sama fiilis. Let's pretend this never happened.

[jotudin]

Agnostikkona en näe syytä uskoa tai olla uskomatta. Arvo- ja ajatusmaailmani on puhtaasti rationaalinen enkä sen valossa voi sulkea ulos kumpaakaan vaihtoehtoa. Sen sijaan haluan pitää mielen avoinna ja kyseenalaistaa. Aikeeni on myös lähitulevaisuudessa erota kirkosta (johon minut automaattisesti lapsena liitettiin), koska en voi samaan aikaan elää em. lauseiden mukaisesti ja olla minkään uskontokunnan jäsen.

[Samulai]

Raamatussa verrataan Jumalan ja uskovan olevan kuin isä ja poika. Ja tähdennetään vielä, että kyse on lapsesta, ei siis teinistä, nuoresta tms.

Mitkä ovat pienen lapsen mahdollisuudet ymmärtää isäänsä (miten hyvin itse silloin 9-10v. olit perillä "aikuisten maailmasta")?

Pointti lyhyesti: teologia ja muunlainen uskonnollinen keskustelu on omien opetuksiensa mukaisesti turhaa.
Tämä ei tietenkään tee siitä vähemmän mielenkiintoista. Kunhan vain koko ajan pitää mielessä, että kaikki näkökulmat aiheeseen ovat pienen lapsen yrityksiä ymmärtää suurta maailmaa.

Sitten niitä näkökulmia:
-Maailma luotiin 7 päivässä. Missä päivässä, mikä oli maan pyörimis/kiertonopeus?

-Tiede, selitä mikä on evoluutiota jatkumassa pitävä voima.

-Kaikki raamatussa kerrottu on oikein, mutta ottakaa huomioon että kyseessä on sensuroitu laitos (jokainen peruskoulun uskonnontunneilla nukkumaton ymmärtää).

-Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Ei siis ole oikein käyttää vihapuheiden/homovainojen/sotien perusteina kristinuskon opetuksia.

-Uskonnot rajoittavat vain valeuskovaisten elämää. Tosiuskovainen ymmärtää, ettei hän oikeasti jää mistään paitsi.

-Kristinuskoa tulee opettaa suomen peruskoulussa, sillä suomi on luterilainen maa (kulttuurisyyt siis).

-"Todennäköisyys, että kaikki tämä olisi syntynyt sattumalta, on pienempi kuin jos tonni tiiliä ja romumetallia räjäytettäisiin ilmaan ja ne putoaisivat maahan kokoontuneena kirjapainoksi." <-- Einstein muistaakseni sanoi tämän (korjatkaa jos erehdyin) ja komppaan täysin.

-Mitä saan uskonnolta? Pääsen taivaaseen. Miksi uskon? Koska varmuus jumalan olemassaolosta.

-Tiede vs. Uskonto = Todistakaa että vs. Todistakaa että ei. Ja kumpikaan ei siinä onnistu.

Saa kommentoida.

[Yms]

Great Wall of Text

+1

Asiaan.
 Itse en koe itseäni mitenkään erityisen normaalia hartaammaksi ihmiseksi, mutta jostain syystä löydän itseni yhä uudelleen sotkeutumassa paikallisen seurakunnan juttuihin. Tämä ei johdu siitä että haluaisin levittää Jumalan ilosanomaa, vaan siitä että koen itse kasvavani ihmisenä joka kerta kun käyn jokakuisilla nuortenleireillä. Siellä oppii ajattelemaan ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Täältä löytyy yksi Suomen älykkäimmistä nuorisopapeista, joka tietää että ihmisiä ei saada uskomaan pakolla, vaan se on jokaisen oma ratkaisu, ja näin ollen hän on tyytynyt näyttämään esimerkkiä ja olemaan vain niin hyvä ihminen muille kuin vain pystyy.

Lyhyesti: kirkko on ok, kunhan sen johdossa ei ole ihmisiä, jotka "pakottavat" uskomaan.

[jupu_]

Itsehän en juurikaan usko, mutta kuulun kirkkoon lähinnä perinteen vuoksi.

[Scooter]

Itsehän en juurikaan usko, mutta kuulun kirkkoon lähinnä perinteen vuoksi.

No eikös toi ole aika perus?

[yugular]

Täällä myös tunnustuksellinen luterilainen. Tosin taidan tässä lähiaikoina erota Suomen ev.lut. kirkosta anyways. (Ja jos joku haluaa keskustella seurakuntayhteydestä ja sen merkityksestä niin voin tästä jatkaa yv:llä tai tässä ketjussa, minulla on myös "pikku koukku" tähän.)

Stereotypioita uskovista riittää, varsinkin nuorten keskuudessa. Monet asiat nähdään hyvin mustavalkoisina, esimerkiksi alkoholi nähdään aina syntinä, mutta unohdetaan, että alkoholilla on myös monia muita tehtäviä kuin saattaa ihmiset humalaan. Unohdetaan myös se, että Jeesuksen aikana oli normaalia juoda viiniä. Jos uskovaisen pitää osata Raamattunsa ulkoa, julistaa kadulla ja käydä joka sunnuntai kirkossa, count me out. Eikä kalja tai pari tee ihmistä sen syntisemmäksi kuin se jo on.

Alkoholiahan juotiin Jeesuksen aikaan (käsittääkseni) lähinnä sen takia että juomakelpoista vettä ei saanut hanasta laskettua - Ei sen takia että se oli alkoholia. Mutta siis eipä meiltä kristityiltä mikään juoma tai ruoka ole kiellettyä, tosin uskovaisten piireissä absolutismi päihteiden suhteen on varmaan suositumpaa kuin koko demografiassa, eipä siinäkään kait mitään vikaakaan ole - kukin tavallaan. Tunnustaudun myös Oluen suureksi ystäväksi 

Väitän että suurin osa nykyisistä uskovaisista on opetettu uskoonsa lapsesta pitäen, eivätkä koskaan ole pyrkineet neutraalisti punnitsemaan valintansa järkevyyttä. Jos otetaan hypoteettinen tervejärkinen, aikuisikäinen henkilö joka ei olisi koskaan eläissään kuullut kristinuskosta, en ymmärrä millä ihmeen järjellä hän Raamattua lukiessaan kääntyisi uskoon eikä vain nauraisi puolitoistatuhatta vuotta vanhan, mielivaltaisesti kootun tekstikokoelman päättömyydellä.

Jep. Merkittävä osa Suomen kristityistä on saanut kristillisyyttä äidinmaidossa tai muuten sukunsa kautta. Itse kuulun siihen vähemmistöön jonka perhekunnassa ei muita uskovaisia ole. Isovanhemmista ehkä 3/4 pienellä varauksella, ja maaseudulta olen kotoisin. Silti sitä vain on uskoon tultu ja uskossa pysytty. Järjellähän se ei tosin tapahtunut (Järjellä uskoon ei ole tainnut juuri muut päätyä kuin muuan C.S. Lewis) vaan Pyhä Henkihän sen uskon synnytti.

Toivottavasti topic pysyy siistinä, meikäläistä saa "haastaa" kristinuskon luterilaisen opetuksen pohjalta kyllä, ja mielelläni vastailen vaikeisiinkin kysymyksiin jos osaan. Joko ketjussa tai viestillä.

[Profet]

Topicci poikinut enemmän mielenkiintoista keskustelua kuin uskalsin toivoa.
Asiaan kuintenkin.

Täällä myös tunnustuksellinen luterilainen. Tosin taidan tässä lähiaikoina erota Suomen ev.lut. kirkosta anyways. (Ja jos joku haluaa keskustella seurakuntayhteydestä ja sen merkityksestä niin voin tästä jatkaa yv:llä tai tässä ketjussa, minulla on myös "pikku koukku" tähän.)

pikku koukku? Vähän haluaisin kyllä tietää miksi olet eroamassa seurakunnasta? on tämä siis itselläkin käynyt mielessä, joskin en ole sille mitään äärimmäisen tarpeellista syytä nähnyt. ei kai se kirkollisverokaan nyt niin iso ole? eli valaise, minua ainakin rupesi kiinnostamaan

[Polari]

meikäläistä saa "haastaa" kristinuskon luterilaisen opetuksen pohjalta kyllä, ja mielelläni vastailen vaikeisiinkin kysymyksiin jos osaan. Joko ketjussa tai viestillä.

Heitänpä läpällä kun yllytettiin - miten kristinusko selittää Raamatun sisäiset ristiriidat? Otetaan nyt selkeyden vuoksi yksi tietty esimerkki ja kysytään että miksi kaikki neljä evankeliumia ovat eri mieltä siitä ketkä löysivät tyhjän haudan Jeesuksen noustua kuolleista. linkit: Matteus, Markus, Luukas, Johannes

Vastaavia toki löytyy enemmänkin.

[Stils]

Heitänpä läpällä kun yllytettiin - miten kristinusko selittää Raamatun sisäiset ristiriidat? Otetaan nyt selkeyden vuoksi yksi tietty esimerkki ja kysytään että miksi kaikki neljä evankeliumia ovat eri mieltä siitä ketkä löysivät tyhjän haudan Jeesuksen noustua kuolleista. linkit: Matteus, Markus, Luukas, Johannes

Vastaavia toki löytyy enemmänkin.

Kristittyjen Raamattu on pyhä kirja jonka kirjoittamisen inspiraatio uskotaan tulleen Jumalalta. Tosi asia kuitenkin on, että se on ihmisten kirjoittama, eivät sivut tyhjästä ilmaantuneet. Ihmiset tekevät virheitä ja tämä on yksi syy selittää Raamatun ristiriidat. Evankeliumit näin esimerkiksi on kirjoitettu muistaakseni 60- 150 jkr. Kaikki siis pitkän ajan Jeesuksen ristiinnaulitsemisen, kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen, joka oli noin v 35jkr. Markuksen evankeliumi on kirjoitettu ensimmäisenä, Matteus ja Luukas jälkeenpäin käyttäen Markusta sekä omia lähteitään kootessaan paloja Jeesuksen elämästä ja opetuksista. Tutkijat uskovat että heillä on ollut käytössään Markuksen lisäksi ns. Q-lähde (saks. Quelle=lähde) joka on ollut kokoelma Jeesuksen opetuksia ja puheita. He ovat kirjoittaneet ihmisille, jotka saattoivat tietää jo jotain tapahtumista, ja näin ollen joitakin osia on voitu jättää pois. Toisaalta joissakin tapauksissa tieto on ollut ristiriitaista ja on tullut virheitä. Myös ihmisryhmä, kenelle evankeliumi on alunperin osoitettu, on vaikuttanut kirjoituksiin. Esimerkiksi Johannes kirjoitti evankeliuminsa gnostikristityille. Evankeliumi on teologisesti pohdiskelevampaa, koska gnostit olivat vähän harhaoppisia ja kaipasivat asioihin selvennystä. Siinä öinen tietämykseni evankeliumeista, vaikka kysymys olikin yugularille osoitettu. Hän täydentäköön jos jotain jäi.

Mutta yleisesti muita Raamatun ristiriitoja selittää kieli, käännökset ja alkuperäistekstien löytäminen. VT oli alunperin hepreaa ja UT kreikkaa ja arameaa ja näitä on koitettu kääntää ja sovittaa luotettavimpien alkuperäistekstien pohjalta nykykieleen sopivaksi. Suomalainen lukija ei saa kaikkea irti, koska esimerkiksi kreikassa on useita sanoja rakkaudelle, jotka tarkottavat erilaista rakkautta, esim eros, agape, filos...

Mutta vaikka ristiriitoja on, niin pääsanoma säilyy. Jokaisessa evankeliumissa Jeesus voittaa kuoleman ja nousee ylös haudastaan. Close enough

EDIT: Teologiaa opiskelleena esittämäni perusteet ovat tutkittuja faktoja, eivätkä uskovaisen omia höpinöitä.

[Iippa]

Näin otsikon ja valmistauduin vastaamaan miljoonaan aggroateistin viestiin (no offence to atheists). Täytyy sanoa, että olen erittäin yllättynyt viestien hyvästä hengestä ja siitä, ettei kenelläkään ole tarve lähteä liikaa provosoimaan. Toisaalta ehkä se osoittaa sen, että täällä foorumilla pyörii pääosin aikuisempia ihmisiä.

Itse olen pitkänlinjan seurakuntanuori ja opiskelen tällä hetkellä teologiaa. Uskonto on siis ollu aina elämässäni. Teologian opiskelijana olen kuitenkin saanut siihen erilaisen näkökulman. Yliopistolla ei nimittäin todella ole tilaa Jumalalle. Kuulostaa ehkä vähän oudolta, mutta kaikesta teologian saamasta kritiikistä (aiheellisesta ja aiheettomasta) huolimatta se on kuitenkin tiedettä. Olkoonkin "pehmeää" tiedettä, mutta sitä itseään joka tapauksessa. Toisaalta en ole ehkä se normaalein teologi. Olen ollut aina erittäin kiinnostunut tieteestä. Evoluutio on minulle ollut aina itsestään selvää (huom. ei ole sama asia kuin evoluutio-teoria) ja uskon, että tiede on tie tulevaisuuteen. En näe sitä uhkana vaan mahdollisuutena. Tämä ei ole ennen kuulumatonta teologiyhteisössä, mutta harvempi siellä on kuullut Higgsin bosonista, saatika tietää, että mitä se tekee.

Tulevana opettajana näen, että uskontojen opiskelu on elinehto tulevaisuudelle. Kuinka ymmärrämme arabikulttuuria, jos emme ymmärrä islamia? Sama pätee myös omaan kulttuuriimme. Pohjoismaalainen kulttuuri on niin läpensä luterilaisuuden pesemä, ettemme yksinkertaisesti voi päästä sitä karkuun. Suomalaista yhteiskuntaa ymmärtää paremmin kun ymmärtää luterilaisuutta. Sama pätee EU:hun ja katolilaisuuteen

Mitä tulee itse Jumala-suhteeseen, niin olen ollut aina sitä mieltä, että se kuin ihmissuhteet. On omalla vastuulla työstää ja pitää huolta siitä, mutta parhaiten se onnistuu porukassa. Käyn kirkossa muutamia kertoja vuodessa ja kesäisin töiden puolesta (kesäteologi). Ulkoapäin saatan vaikuttaa ns. tapakristityltä, mutta kuten totesin niin Jumala-suhde minulle hyvin henkilökohtainen. En sitä tuputa, mutta keskustelen kyllä jos joku sitä haluaa. Mitä tulee kouluopetukseen niin ilman muuta tulee säilyttää opetussuunnitelmassa (eihän minulla muuten ole töitä! =P) sillä se on paljon muutakin kuin Raamatun opettelua tai virsien laulua. Kristinuskolla tulee olla erityisasema myös opetuksessa sillä se on oma uskontomme ja määrittää kulttuuriamme ja historiaamme. Ei kukaan ole koskaan kyseenalaistanut sitä, että maantiedossa opetellaan Suomen jokia tai kokonaisia kursseja on omistettu Suomen historialle.

Ohhoh, tulipa wall of text. Toivottavasti en hirveästi typotellut tai sekoillut ajatusteni kanssa näin aamuyön hämärissä.

[jotudin]

Mielestäni peruskoulun, ainakin ala-asteen, uskonnon opetuksella ei ole mitään rationaalista perustetta. Sen ikäinen ei kykene kognitionaalisesti käsittelemään hengellisiä asioita ja siten ei ole kypsä ymmärtämään uskontoa saati aidosti uskomaan. Asia pitäisi korvata erilaisten uskontojen perustietämyksellä ja moraalin perusteilla. Kenties yläasteella voisi valita haluaako opiskella uskontoa, eri uskontojen historiaa vaiko filosofiaa. Filosofian näkisin lähimpänä kosketuspintana massojen uskonnon opetukselle.

[Iippa]

Mielestäni peruskoulun, ainakin ala-asteen, uskonnon opetuksella ei ole mitään rationaalista perustetta. Sen ikäinen ei kykene kognitionaalisesti käsittelemään hengellisiä asioita ja siten ei ole kypsä ymmärtämään uskontoa saati aidosti uskomaan. Asia pitäisi korvata erilaisten uskontojen perustietämyksellä ja moraalin perusteilla. Kenties yläasteella voisi valita haluaako opiskella uskontoa, eri uskontojen historiaa vaiko filosofiaa. Filosofian näkisin lähimpänä kosketuspintana massojen uskonnon opetukselle.

Samaisesta syystä on myös liioiteltua väittää, että se olisi vahingollista. Itse näen ala-asteen uskonnon opetuksen sosiaalisaation  http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosialisaatio välineenä. Pitkälti noiden perustietojen käsittelyähän se onkin. Se vain tehdään lapselle mielekkäällä tavalla (Raamatun kertomukset jne.). Pääpaino on kristinuskolla juurikin tuon sosialisaation vuoksi. Samalla otetaan ensiaskeleita eettisestä ajattelusta, vaikkakin hyvin pieniä.
Yläasteen uskonnonopetusta on hankala saada tarpeeksi monipuoliseksi, sillä on selvä, että jotkin perustiedot pitää olla hallussa kaikista uskonnoista, mutta koska olemme suomalaisia ja kristittyjä niin omasta uskonnostamme eniten. Nykyisellä kurssimäärällä ei valitettavasti päästä filosofisiin ja eettisiin kysymyksiin niin paljon kuin olisi tarpeen. Viime aikoina on ollut paljon puhetta etiikka-oppiaineen synnyttämisestä, mutta mitä alustaviin suunnitelmiin tutustuin niin hyvin raakile se vielä on. Opettajana odotan mielenkiinnolla mihin se kehittyy. Moiset asiat ovat hyvin mielenkiintoisia nuorten mielestä, mutta tosiasia on myös se, että vasta 9 luokalla voidaan olettaa, että oppilas kykenee todella jäsentelemään monimutkaisia abstrakteja asioita, ja silloinkaan ei suurin osa. Psykologiaan tutustuneet tietävät Piaget:n postformaalin ajattelun, jota tällaiset aiheet vaativat.

[yugular]

pikku koukku? Vähän haluaisin kyllä tietää miksi olet eroamassa seurakunnasta? on tämä siis itselläkin käynyt mielessä, joskin en ole sille mitään äärimmäisen tarpeellista syytä nähnyt. ei kai se kirkollisverokaan nyt niin iso ole? eli valaise, minua ainakin rupesi kiinnostamaan
[/quote]

Kuviohan menee siis sillä tavalla että kristitty ei voi elää kristillistä elämää ilman seurakuntayhteyttä ja siihen kuuluvaa ehtoollisen viettoa etc. Mutta Suomessa tilanne alkaa olla se että ev.lut. kirkon ovet käyvät ahtaaksi ja tunnustuksellisilla luterialaisilla on erittäin tukalaa. Tästä syystä siis kirkosta ero on hyvin lähellä, mutta tuo seurakuntayhteys saadaan silti säilytettyä koska olen mukana Luther Säätiön jumalanpalvelusyhteisöissä. LS:llä on omat papit, tilat, julkaisut ja piispa (Matti Väisänen).

Heitänpä läpällä kun yllytettiin - miten kristinusko selittää Raamatun sisäiset ristiriidat? Otetaan nyt selkeyden vuoksi yksi tietty esimerkki ja kysytään että miksi kaikki neljä evankeliumia ovat eri mieltä siitä ketkä löysivät tyhjän haudan Jeesuksen noustua kuolleista. linkit: Matteus, Markus, Luukas, Johannes

Vastaavia toki löytyy enemmänkin.

Stils tyhjensi aikalailla pajatson. Yleensähän nämä ristiriidat tosiaan johtuvat siitä että missä tilanteessa ja kenelle kirja/kirje on kirjoitettu. Evankeliumien kohdallahan tuo ei ole se kaikista loogisin syy tietenkään, mutta kuten Stils mainosti niin eri ihmisten eri aikoihin kirjoittamia kirjojahan nuo ovat. Kirjathan on kirjoitettu muistin ja suullisen tradition varassa, siksi muutamissa kohdissa eroavaisuuksia löytyy.

[Chaosworm]

Suomi ei ole luterilainen eikä kristitty maa, täällä on uskonnonvapaus. Kristinuskoa tulisi siis opiskella koulussa tasan saman verran kuin muitakin uskontoja ja tehdä samasta opetuksesta yhtä pakollista sekä kirkkoon kuuluville että kuulumattomille; ei siten, että koko alakoulun ajan opiskellaan pelkkää kristinuskoa, 7. luokalla opiskellaan pääasiassa muita uskontoja, 8. luokalla opiskellaan pelkkää kristinuskoa ja 9. luokalla opiskellaan sekä kristinuskoa että etiikkaa (muistaakseni taisi mennä suurin piirtein tällä tavalla silloin kun itseni kävi peruskoulua) ja kirkkoon kuulumattomille opetetaan elämänkatsomustietoa.

Itseni ei pidä uskoa kovin tärkeässä roolissa elämässäni, maailmankuvani on aika reilusti ristiriidassa monien kristinuskon opetusten kanssa, enkä esimerkiksi usko Jumalan luoneen maailmankaikkeutta, mutta koska pystyn perustelemaan itselleni useammallakin eri järkeen käyvällä tavalla - vaikka tieteellinen pohja perusteilta puuttuukin - miksi jonkinlainen jumalan kaltainen ylempi voima voisi ihan hyvin olla olemassa, en näe mitään syytä jättää uskomattakaan.

[Polari]

Heitänpä läpällä kun yllytettiin - miten kristinusko selittää Raamatun sisäiset ristiriidat? Otetaan nyt selkeyden vuoksi yksi tietty esimerkki ja kysytään että miksi kaikki neljä evankeliumia ovat eri mieltä siitä ketkä löysivät tyhjän haudan Jeesuksen noustua kuolleista. linkit: Matteus, Markus, Luukas, Johannes

Vastaavia toki löytyy enemmänkin.

Stils tyhjensi aikalailla pajatson. Yleensähän nämä ristiriidat tosiaan johtuvat siitä että missä tilanteessa ja kenelle kirja/kirje on kirjoitettu. Evankeliumien kohdallahan tuo ei ole se kaikista loogisin syy tietenkään, mutta kuten Stils mainosti niin eri ihmisten eri aikoihin kirjoittamia kirjojahan nuo ovat. Kirjathan on kirjoitettu muistin ja suullisen tradition varassa, siksi muutamissa kohdissa eroavaisuuksia löytyy.

Ok, mitä aiheesta on tullut viime aikoina luettua on ollut melko jenkkikeskeistä ja olin ymmärtänyt että Raamattu tulkitaan enemmän tai vähemmän erehtymättömänä pyhänä Jumalan sanana. Ilmeisesti täälläpäin on sitten maanläheisempi lähestymistapa että okei, siellä nyt sitten on kaikenlaisia virheitä, mikä tuntuu omalla tavallaan aika jännältä mutta mikäs siinä. Varmaan taiteilijan vapautta sekin että Jeesuksen elämä on pullollaan aivan samoja yksityiskohtia kuin useissa vanhempien kulttuurien jumalsankaritarinoissa.

koska pystyn perustelemaan itselleni useammallakin eri järkeen käyvällä tavalla - vaikka tieteellinen pohja perusteilta puuttuukin - miksi jonkinlainen jumalan kaltainen ylempi voima voisi ihan hyvin olla olemassa, en näe mitään syytä jättää uskomattakaan.

Tämä on hyvin mielenkiintoinen asenne mitä tapauskovaisilta tuppaa löytymään. Minä uskon asioihin joita on nähdäkseni perusteltua pitää totena, mutta ilmeisesti on monien mielestä ihan normaalia että aikuinen ihminen uskoo joulupukkiin koska se on kätevää. Tähän liittyen tuli myös nähtyä hieno vertaus, että jostain syystä on aivan normaalia että maailmankartalla voidaan esittää että täällä päin ollaan muslimeja ja täällä katolisia kristittyjä, mutta jos tämän korvaa millä tahansa muulla maailmaan liittyvällä uskomuksella niin eihän tuossa ole järjen hiventäkään. "Länsi-Euroopassa uskotaan että dinosaurusten häviämisen aiheutti maahan osunut asteroidi, Etelä-Amerikassa että uusi viruskanta tappoi ne."

On yksi asia todeta kuuluvansa johonkin uskontokuntaan koska on oikeasti pohtinut asioita ja jollain järjellä päätynyt siihen että vaikkapa Koraani tuntuu hyvin uskottavalta, mutta eri uskonnot kuitenkin esittävät sen verran kovia väitteitä että jos joku toteaa uskovansa niihin käytännössä koska isi ja äiti ja kaveritkin uskovat, niin se kyllä hämmästyttää.

[Nastaboi]

Rautalankamalli kristinuskosta:

1. Uskotaan, että Jumala on
2. Uskotaan, että pahoista teoistaan l. synneistä on vastuussa myös Jumalalle
3. Uskotaan, että Jeesuksen sovitustyön kautta saa synnit anteeksi ja pelastuu (pelastuksen sisältö ei täsmällisesti tiedossa )

Tässä on siis se, mihin uskotaan, ja samalla miksi. Kaikki juhlapäivät, tapakulttuuri, perinteet, elämänohjeet, väittelyt opin yksityiskohdista, toisten elämäntavan arvostelut sun muu höttö on liimattuna tuohon päälle ja vie helposti huomion itse asiasta. Tämän vuoksi monet uskovat vierastavat myös kirkkoa, joka on heidän mielestään hukannut sisällön ja keskittyy muodon ylläpitämiseen.

En kyllä itsekään ymmärrä sitä, että jos toivo pelastuksesta ja ikuisesta elämästä eivät nappaa, miksi roikkua mukana vain tottumuksesta. Henkinen kehitys, samanmielisten kanssa hengaaminen ym. on sinänsä ihan kelvollista soopaa, mutta se ei vaadi mitenkään erityisesti uskonnollista kontekstia toteutuakseen.

Uskosta vielä. Jos joku yllättäen onnistuisi lyömään faktat pöytään Jumalan tai jumalan olemassaolosta, ei siihen sen jälkeen enää mitään uskomista tarvittaisi. Samaten jos joku järkeilemällä päätyy jonkin uskonnon kannattajaksi, ei hän tietyssä mielessä ole uskomassa, koska seuraa vain omaa järkeilyään. Uskonnoissa uskotaan nimenomaan sellaiseen, jota ei pystytä todistamaan. Edellytyksenä on siis jonkinlainen "leap of faith" tai "irtautuminen rationalismin kahleista". Tämä tekee myös uskovan ja ei-uskovan lähes mahdottomiksi ymmärtämään toisiaan.