Jos joku tietty tyyppi lukee tämän niin häntä alkaa harmittaa kun minä en vieläkään ole hänelle piirtänyt versiota druidisoturista. Mutta minä iloitsen vaikka murhetta aiheutan... nyyh... iloitsen!
Tiesittekö että nokare mustinta vesivärimaalia (ja korkealaatuisinta kaupassa jossa kävin) maksoi 8 euroa? no ei siinä... ei se ollut se mikä ilahdutti. Ostin itselleni pienimpiä siveltimiä jos joskus iskee tarkkuustauti. Ei joskus meinaa siveltimen tarkkuus riittää paperille joten hankin, varmasti tulee tarpeeseen elämäni aikana. Sitten näitä ihmeellisiä kyniä joiden väri leviää paperille jos siihen tiputtaa vettä. uuuuuhhh....! Pitkästä aikaa. Ei nämä nyt sinänsä ilahduta.... vähän kuitenkin. Ei ollut lempisalamia kaupassa.. Keksin taikatempun koulussa:
Metallisessa kulhossa oli siihen sulatettua kylmentynyttä vahaa, ja minä tarvitsin sitä vahaa joten koetin koputella sitä irti. Ei lähtenyt. Sitten otin koko kulhon ja hakkasin (hellästi) pöytää vasten. Ei viel- vaha on kadonnut kulhosta eikä sitä ole pöydälläkään! Hokus-pokus-piliokkus
löytyi sitten sen kaapin päältä jolta sen olin ottanut ennen kuin vein pöydälle hakattavaksi. Tämähän nauratti rajusti.
Mikä tässä päivässä ilahdutti niin paljon että se jopa tuntui joululta? Kotiin tultuani menin näyttämään äidille sitä 8:n euron nokaretta josta keskustelu luisui siihen että äitilläpä oli käyttämättömiä vesi(akvarelli?)värejä ja tyhjensi saman tien yli 50% omistuksestaan minulle. Mitä sain? Ainakin 2 settiä väriä. Kolmas setti outoja tuubikiinalaisia. Sitten pieni paketti jossa lisää outoa kiinalaisuutta. Ei hitsi. Yksi väriseteistä oli kuulemma maailman parasta väriä
jota ei enää valmisteta.
Koska minulla kävi tänään suunnaton mäihä (ja taidetarvike myyjän silmät olivat niin ihanan väriset) minä odotan että
keisarin tie (erittäin kurja paikka jossa sinua sattuu enemmän kuin helvetisti mutta et kuole) asettuu eteeni. Huonoa tuuria siis... huonoa tuuria tässä odottelen. Mutta pitää myöntää, olen hyvin onnekas ollut elämäni aikana. Ja olen myös iloinen... saan käyttäytyä vapaasti sillä hinnalla että minua pidetään outona. Ei se haittaa, koska tiedän itse että on turhanpäivästä olla kireä ... kireä...kuin kuminauha! Minä olen sulka. Ei, olen vasta höyhen. Mutta jos haluan, voin muuttua sulaksi vaivan hinnalla.
Mitähän koettelemuksia eteeni tulee? Kun sitä mietin, se, että paha tuurini siirtyisi jolle kulle toiselle, on ... vähän inhottava ajatus. Periaatteessa voidaan sanoa että jokainen on oman tuurinsa seppä. Mutta lähtöruutu arvotaan, ja minulla kävi sen lähtöruudun kanssa tuuri. Hyvä tuuri. Jos siitä ei hyödynnä, putoaa alas tyhjään ja siitä pitäisi syyttää itseään. Ok ehkä lopetan nyt.
Aihe: Asia, joka ilahdutti -ketju (Luettu 2166236 kertaa)
