Minulla on jostain syystä täysin autuas ja mitään haluamaton olo. Mutta en myöskään voi nauttia mistään mitenkään erityisesti. Paitsi no, tee on hyvää ja tämä vaahterasiirappi, mutta käsitän asiat nyt niin kuin ne ovat.
Minulla ei ole miestä ja olen yksinäinen muutenkin. Jos löytyisi joku yhtä ...rauhallinen niin kuin minä tässä hetkessä, olisi mukavaa vain istua selät vastakkain.
Minulla on asiat elämän tulevaisuuden kannalta oikeastaan ihan hyvin mutta sitä voisi kehittää.
Mielestäni ihmiset hääräävät liian paljon turhaan. Aukovat suutaan vain sanoakseen jotain useimmiten merkityksetöntä. Ehkä minä olen vain superlaiska
vaan silti, se on turhaa. Lapsia kohdellaan usein kuin vähä-älyisiä, ja unohdetaan että he ovat verrattavissa muihin ajattelutasollakin, he vain tietävät vähemmän kuin vanhemmat ihmiset. Heidän kykynsä ratkoa asioita on samanlainen perustavasti.
Kun ihminen saa informaatiota, vääräkin menee läpi (kyllä) hän ottaa sen huomioon miettiessään. Koska väärääkin informaatiota on olemassa, se laittaa ihmisen mietteet sekaisin ja tuloksena saattaa olla korruptoitunut yksilö.
Kenties ihmiset välittävät väärää informaatiota koska se on lajin piirre, tavalla tai toisella, vaikka siksi jotta yksilö nousisi parempaan asemaan. Lajin piirteenä ollessa, ei siis kannata ottaa sellaista parittelukumppania joka valehtelee. Ongelma on siinä että ei tiedä milloin joku valehtelee ja siitä taas repeää korruptio kasvuun.
Olen usein pettynyt ihmisiin koska odotin heiltä jotain poikkeuksellista. Ehkä minusta tulee erakko, eivät ihmiset minua kiinnosta.
Harva tässä ajassa käytännöllinen asia tuntuu kiinnostavankaan, enimmäkseen niitä melko hyödyttömiä juttuja.
Mutta, minusta tuntuu siltä että olen saanut kiinni arvoituksen narun päästä. Pitäisi tehdä paljon että koko asia valkenee eikä niin ehkä tapahdu. Tämän suhteen olen utelias.
Pystynköhän menemään nukkumaan nyt. Anteeksi että tuli näin paljon tyytyväistä tekstiä, toivottavasti ei haittaa.
Aihe: Asia, joka ilahdutti -ketju (Luettu 2166238 kertaa)
