Kävin tuossa hetki sitten postissa. Sisään mennessä palveltavana oli vuoronumero 368, mulle osui numero 382. Koska ollaan Suomessa, kaikki seisoo siistissä jonossa konttorin keskikäytävällä, mukaan luettuna helevetin leveällä sähköpyörätuolilla liikkuva vanhus. Näin varmistetaan se, että siitä keskikäytävältä ei voi poimia mitään tavaroita hyllystä, johon ne on aseteltu siksi, että niitä ostetaan eniten, ja pois lähtevät asiakkaat joutuu pujottelemaan sivuhyllyjen välistä. Hetken päästä sisään paukkaa keski-ikäinen nainen ja menee ensimmäiselle tiskille.
"Hei, mulla oli tää numero 363 mutta mää missasin sen"
"Joo tuota, mitäs jos ootat sen aikaa että mä palvelen tän asiakkaan, ja sitten jos noille muille käy niin otetaan sut tähän väliin"
"Joo kato kun tuonne kauas sitä piippausta ei kuule ja mun mies oli siellä ja selitti mulle jotain ja jaadajaadablaablaablaa.."
...
...
Vuoden pisimmän kymmenminuuttisen jälkeen saan joulukortit matkaan, ja lähden jatkamaan matkaani kotiinpäin. Paitsi että pariskunta Hervanta-natiiveja (lue: pultsareita) hengailee mun pyörän vierellä kaljakasseineen.
"Hei, pääsisinkös mä ottaan mun pyörän tästä"
"Joo hei, ei me sitä olla varastamassa.. vaikka onhan se kyllä ihan hieno pyörä.. ei kukaan mistään paskasta fillarista mitään maksaiskaan, hehheheh.."
"jookiittiheimätästämeenkin"
Sit meinasin vielä ajaa kotipihassa nurkan takaa tulleen naisihmisen päälle kun takarengas meni lukkoon jarruttaessa.
Note to self: älä liiku ihmisten ilmoilla ainakaan silloin, kun on tapana olla töissä. Liikenteessä on vaan vanhuksia, pulsuja ja mammoja lasten/panssarivaunujen kanssa, jotka katsoo velvollisuudekseen tukkia koko pyörätien.
Aihe: Vitutusketju (Luettu 2291395 kertaa)
