Viimeisin missattu top 8 viime vuoden huhtikuulta. Tämän jälkeen voittoprosentti dekillä yli 80 %. Näillä tilastoilla GP top 8 alkoi kuulostaa jo ihan realistiselta mahdollisuudelta, ja hiihtolomakin oli sopivasti seuraavalla viikolla. Partiksen deitti-ilmoitukseen vastasi Markku Anttila Lahdesta, ja lisäksemme joku kolmekymmentä tuuttaria päätti lähteä romanttiseen Pariisiin juuri sattumoisin GP:n aikaan.
Olin kuullut, että GP:llä pärjätäkseen pitää olla byet, joten ei kun hankkimaan sellaisia. Helsingissä tuli toinen finaalitappio peräkkäin Hukalle heti SM-kisojen perään. Tampereella hävisin topkasissa manafloodiin, minkä jälkeen muokkasimme Eskon kanssa dekin nykyiseen olomuotoonsa: neljäs
Factory korvattiin neljännellä
Shamaanilla ja lisättiin kolmas
Liliana. Turussa sitten lopulta onnisti, ja kutkuttava jännitys kasvoi päivä päivältä turnauksen lähestyessä.
Perjantaipäivä meni ihanasti töissä, kun puoli taloa oli kipeänä rehtoreita myöten, ja minun piti järjestellä sijaisille asioita kaiken maailman ystävänpäiväteemahömpötysten lisäksi. Töistä suoraan bussilla lentokentälle, missä saimme seuraksemme lennolle Mahosen ja Lagerspetzin. Lento oli täpösen täynnä emmekä kaikki päässeet vierekkäin, joten parveilimme käytävällä ja häiritsimme lätinällämme taemmalla penkillä Hesaria lukevaa patua. Tosin sen sijaan, että olisi esim. sanonut jotain, hän potkaisi minua useamman kerran muka epähuomiossa kipeästi nilkkaan. Ja sitten vielä MTG-pelaajia syytetään sosiaalisesti rajoittuneiksi.
Orlylta piti ottaa joku ei-juna-eikä-metro -juna kaupunkiin ja vaihtaa siitä pari kertaa lähijunaan ja metroon. Mahonen ostatti koko porukalle liput jonnekin, joka paljastui vain ensimmäiseksi vaihtoasemaksi - minkä onneksi huomasimme ennen astumista junaan. Saimme liput kuitenkin vaihdettua, ja vaihtamalla kulkuvälineitä turnausjärjestäjän ohjeiden mukaan löysimme mukavasti saitille. Ensimmäisellä vaihtoasemalla tuli heti muistutus, että ollaan ulkomailla: olimme aseman ainoat valkoihoiset, hajusta päätellen muutakin kuin tupakkaa oli poltettu, ja vastaan käveli sotilaspartio FAMAS:it kourassa.
Simo ja Roni jäivät pelaamaan trialin tai pari. Kello oli jo yhdeksän, joten lähdimme Markun kanssa lunastamaan huoneemme ja metsästämään ruokaa. Ongelmat jatkuivat tiskillä, kun respa ei löytänyt tarjoushintaan tehtyä varaustani, ja väitti minun maksaneen liian vähän huoneesta. Asian korjaamiseksi olisi tarvittu manageri paikalle, joten huone annettiin käyttöömme yhdeksi yöksi kerrallaan kunnes asia saataisiin selvitettyä. Hotelli oli reilusti "budget" eli melkoinen rotko, mutta sängyt olivat lopulta melko mukavat.
Kahden GP-hotellin välissä oli perusravintola, joka oli varautunut GP-matkaajiin - öö ei mitenkään. Vuorossa oli kokonaista kolme työntekijää, keittiössä arvatenkin yksi kokki. Menimme ensin tiskille, sitten pöytään, sitten takaisin tiskille pällistelemään ruokalistaa. Markku H, Esko, Joona, Svante ja Lillback ilmestyivät toisen hotellin puolelta ja liittyivät seuraamme. Meidät ohjattiin seitsemän hengen pöytään, mutta tuntia myöhemmin kukaan ei ollut vieläkään tullut kysymään tilauksia, joten karistimme paikan pölyt jaloistamme. Käveltyämme siltojen alle ja sieltä puoli kilometriä
Wastelandin suuntaan löysimme grillitason mättöä tarjoavan pikaturkkilaisen ja pääsimme lopulta nukkumaan. Lagerspetz kömpi yhden maissa viereeni nukkumaan, koska kolmen hengen huonehan tarjoili tasan yhden leveän peiton sekä irtohuovan, joka oli Markulla yläpedillä.
Heräsin poikien lähtiessä taistoon. Sleep-in ei mahdollistanut pidempiä unia, mutta se antoi hitaan aamun, jollaisia arvostan kovasti. Hotellin aamiaisbuffetissa oli paahtoleipää, vaaleaa leipää, croissantteja, muroja ja pullaa eikä mitään tuoretta. Ranskalaiset eivät ole vissiin kuulleet proteiineista? Useamman iterointikerran jälkeen aamiaiseksi vakiintui kutakuinkin seuraavaa: kaksi kuppia cafe au laita, 3-4 croissantia (jos oli), kuppi corn flakesia maidolla (jos oli) ja mansikkahillolla sekä kaksi purkkia maustamatonta jugurttia hunajalla. Respassa aamuvuoroa tekevä poika ei myöskään uskaltanut laittaa huoneasiaani järjestykseen, joten sain vain uuden ovikoodin seuraavaksi yöksi.
Saitilla aloitin itsepartauksen ostamalla dekkiin parit foilibrainstormit á 90 euroa/kpl. VIP "lounge" oli nimetty uudelleen "lodgeksi" ja paljastui verholla rajatuksi noin 15 neliön nurkkaukseksi. Vettä ja sohvia kuitenkin riitti kaikille, ja koneellekin pääsi. Paitsi että koneella näpyttelijää odotti iloinen yllätys:
Näppäinasettelumme on ylivertainen muihin nähden, koska kielemmekin on.
Vippien player meeting tapahtui ns. jossain, mutta jotenkin pelaajat löysivät samaan paikkaan oikeiden tuomarisetien kanssa. Vippien paritukset näkyivät ensin z:n kohdalla, sitten saatiin oma taulu, joka vaihtoi paikkaa useamman kerran ennen lopullisen paikan löytymistä. Taulu sijaitsi joka tapauksessa sen verran kaukana VIP-pöydistä, että nimikkopöydästä ei saanut vastaavaa hyötyä kuin jos se olisi ollut aivan pöytien vieressä. Mutta sitten itse peleihin. Dekkilista:
3
Thoughtseize2
Spell Snare2
Disfigure3
Abrupt Decay3
Pernicious Deed4
Force of Will4
Brainstorm4
Standstill1
Life from the Loam3
Liliana of the Veil3
Jace, the Mind Sculptor4
Deathrite Shaman1
Vendilion Clique3
Underground Sea2
Tropical Island2
Bayou3
Polluted Delta3
Verdant Catacombs2
Misty Rainforest2
Creeping Tar Pit3
Mishra's Factory3
WastelandSide:
1
Disfigure1
Damnation1
Life from the Loam2
Vendilion Clique4
Tarmogoyf2
Flusterstorm2
Surgical Extraction2
Blue Elemental BlastR1-2: BYE
R3 Luca BUG Delver 1-1-1
Hävisin ekan pelin, kun käytin Shamaanin lifegainabilitya responssina poistoon. Joitakin vuoroja myöhemmin peli päätyi tilanteeseen, jossa olisin voittanut reissun Tar Pitillä, jos vastustajalla olisi 1 life vähemmän. Kolmospelissä vastuksella oli kontrolloiva käsi, ja kun lopulta sain pelin kontrolliin, oltiin jo lisävuoroilla.
R4 Julien UW Planeswalker control 2-1
Mulligoin ykköspelissä viiteen ja skuuppasin Jaceen kahdessa landissa. Loput pelit voitin vaikeuksitta.
R5 Peter BG 2-1
Ja sitten se kaikkein pahin matchup eli slow player. Kaverilta meni kolme minuuttia pelkästään saada kamansa ulos repusta. Kutsuin tuomarin siinä vaiheessa, kun voitettuaan ykköspelin vastustaja alkoi pileshufflata toistamiseen ja itse olin presentannut jo kauan sitten. Vastustaja pelasikin sitten järkevämpää vauhtia aina, kun tuomari hiippaili lähistöllä, mutta hidasti taas tuomarin loitottua. Itse menin turbomoodiin ja ehdin voittamaan viimeiset kaksi peliä ennen ajan loppumista. Juttelin matsin jälkeen vielä lattiatuomarien kanssa, ja he lupasivat tarkkailla pelaajaa jatkossa.
R6 Hilbert Esperblade 2-0
Tasuribrakettiin joutuminen oli tavallaan hyvä asia, koska siellä tulee pelkkiä hyvä matchuppeja vastaan.
R7 Rasmus RUG Delver 1-1-1
Pelit olivat loputonta grindausta, sain stabiloitua viimeisen pelin vasta lisävuoroilla ja jäin silti pulttirangelle. Kiinnostavampi tilanne tuli kolmospelin alussa, kun huomasin aloituskäden nostettuani rikkinäisen suojan pakassa reilu kymmenen korttia päältä laskettuna. Vaihdoin suojan korttiin kuvapuoli alaspäin, minkä jälkeen laitoin sen takaisin paikalleen pakkaan. Vastustaja ei ollut tyytyväinen, ja kutsui tuomarin vaatien pakkaa sekoitettavaksi. Ymmärrän hänen pointtinsa, koska 1) kortti saattoi olla tahallaan merkattu tai 2) saatoin tunnistaa kortin selkäpuolen kulumasta, ja kummassakin tapauksessa minulla olisi ollut ylimääräistä tietoa pakan järjestyksestä. FJ halusi jättää pakan sellaisekseen, joten tilattiin Tessitori paikalle. Koska vastustaja halusi pakan sekoitettavan ja minulle asialla ei ollut väliä, ei päätuomarilla ollut ongelmia laittaa minut sekoittamaan pakka, ja kaikki olivat tyytyväisiä.
R8 Cyril Deathblade 2-0
Vastustaja puisteli päätään epäuskoisena.
R9 Vidianto Esperblade 2-0
Tyyppi olisi halunnut tasuroida kakkospäivälle, ja oli hyvin närkästynyt, kun en suostunut. Itselläni kakkospäivä ei kuitenkaan ollut mikään tavoite, vaan top 8. Hän yritti vielä perustella, että kolmannella tasapelillä pääsisi pois tasuribraketista, mutta ensinnäkään en edes halua pois sieltä, ja toisekseen toisella päivällä tulisi joka tapauksessa pelkkiä ylös/alaspäinpairauksia. Voitin ensimmäisessä pelissä reissun Tar Pitilla ja kahdella shamaanilla. Vastus meni vielä enemmän tilttiin, piti käden joka häviää Wastelandiin, ei nostanut uutta värillistä mana sourcea ja kolautti vielä tuolin kumoon puhistessaan paikalta.
Ensimmäisen päivän tulos 7-0-2, eli 5-1 tarvittaisiin kakkospäivältä. Esko, Joona ja Anssi olivat 7-2, muut olivat ulkona jo kauan sitten. Itsesabon tie vei jälleen hotellien viereiseen ravintolaan, josta tällä kertaa tajusimme häipyä jo puolen tunnin odottelun jälkeen. Otettiin tilataksi hotellilta keskustan liepeille paikkaan, jossa Heikkilän mukaan piti olla hyvä vietnamilainen. Taksikuskilla oli tutun näköinen hattu, ja eikös vain autoradiossa soinutkin Michael Jackson. Perillä mittariin tupsahti yllättäen parikymppiä lisää, mikä saattoi toki olla lisämaksu isomman porukan kuljettamisesta. Vietnamilaispaikka oli kiinni, mutta lähistöltä löytyi perusravintola, josta sai ruoat ilman odottelua. Harkitsimme Svanten ja Markku A:n kanssa jopa kävelyä takaisin hotellille, mutta kartan mentyä ensimmäisen taksin mukana päädyimme lopulta helpompaan ratkaisuun eli omaan taksiin.
Heräsin jälleen seitsemältä enkä saanut unta. Raskas tämä yhden tunnin aikaero, ei sillä etteikö etelässä talviaurinko nousisi muutenkin aiemmin. Yhdeksältä postattiin suoraan pairingsit ja aloitettiin 10. kierros, ja jätettiin lomakkeiden täyttelyt ym. muodollisuudet seuraavan kierroksen alkuun.
R10 Josué Jund 2-1
Juteltiin ennen rundin alkua niitä näitä ja valittelin ykköspäivän hitaista pelaajista. Josuékin oli sitä mieltä, että hitaat pelaajat ovat todella raivostuttavia. Luonnollisesti mies sitten mietti hartaasti joka ikistä priority passia. Hän myös nosti
Bloodbraid Elffin aina, kun olin saamassa kontrollin pelissä, ja sai minut lopulta nolliin, kun rundin alusta oli kulunut jo 30 minuuttia. Laitoin turbovaihteen päälle ja pieksin kakkospelin suhteellisen nopeasti. Kolmannen pelin alkaessa aikaa oli jäljellä kuusi minuuttia. Pistin hänet nopeaan wastelukkoon, pelasin kahden sekunnin vuoroja ja onnistuin puristamaan voiton lisävuoroilla.
R11 Javier (turnauksen voittaja) BUG Delver 2-0
Ensimmäisen pelin stabiloin kahdessa lifessä ja toisessa en antanut hänelle mitään mahdollisuuksia. Hän oli vastustajistani ainoa, joka skuuppasi molemmat pelit hyvissä ajoin ja pääsimme molemmat puolen tunnin tauolle. Hän myös ihmetteli, miten minulla oli kaksi tasapeliä, vaikka pelaan niin nopeasti. Tietäisitpä vain. Ei riitä että pelaa nopeasti: pitää pelata niin nopeasti, että se kompensoi myös vastustajien hitaan pelaamisen. Eikä sekään aina riitä.
R12 Paul Lands 2-1
Sain ekan vuoron Deathriten joka pelissä, mutta ensimmäisessä jäin yhden instantin vajaaksi taposta samalla kun hän topdekkaili
Depths-combon
osat peräjälkeen. Kaksi muuta voitin helposti Jacella.
R13 Loic Reanimator 1-2 (fake feature match)
Aloituskädessäni oli jotain häirintää, mutta hänellä oli nutsit. Seuraavassa hänen nostonsa olivat varsin lihaisia, ja omalta puoleltani riitti keskinkertainen nousu. Kolmannessa pelissä vastustaja mulligoi viiteen playlta ja itse pidin käden Force, Force, Snare, neljä landia. Loic pelasi järjestyksessä Thoughtseize, Thoughtseize,
Careful Study,
Exhume. Omat nostoni olivat järjestyksessä land, land,
Surgical (välittömästi Exhumen jälkeen), land, land.
R14 Louis UWR Mystic 2-0
En antanut turnauksen ensimmäisen tilastotappion masentaa, vaan lähdin päättäväisesti tuhoamaan kahta viimeistä vastustajaani, tai ainakin heidän top 8 -haaveitaan. Louis varmaankin näki mitä oli tulossa, koska presentattuani dekin hän alkoi sanaakaan sanomatta latoa sitä kolmeen pinoon. Huikkasin tuomarin paikalle ja kysyin, mitä hän oikein tekee. Louis sanoi laskevansa kortit, ja tuomari sanoin sen olevan OK. No, siinähän kulutat kierrosaikaa turhaan. Olisit voinut vain kysyä, montako korttia pelaan - tai muuten vain ihan kohteliaisuudesta kysyä, saanko laskea, en olisi vastustanut. Pakassani oli 60 korttia, ja hänen mahdollisuutensa voittaa edes yksi game menivätkin sitten siinä. Pieksin hänet maan rakoon reilussa kymmenessä minuutissa, koko viikonlopun epätasaisimmat pelit. Vastus ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä; itse uhkuin itseluottamusta.
R15 Stefan Deathblade 0-2 (fake feature match)
Tiesin Stefanin olevan jollain reilulla dekillä, joten pidin manaisan käden, joka ei ainakaan häviäisi Wastelandiin. En juurikaan nonlandeja nostanut, mutta sain kuitenkin pelattua Standstillin tasaiseen pöytään, ja vastus halusi vaihtaa X/1-miehensä shamaaneihini. Paitsi että en nostanut mitään myöskään Standstillista, enkä sen jälkeenkään. Nosto nostolta maakorttini katselivat apeina, kun kasvava tsirpulajoukko nylkytti minut hitaasti pois
Jiten avustuksella.
Toiseen peliin pidin neljän landin ja kolmen spellin käden. Joitakin vuoroja myöhemmin hautausmaani muodostivat nuo kolme spelliä ja Loam, pöytäni oli viisi landia ja käteni kuusi. Toisella pöytää mulligoitiin viiteen ja nostettiin tricolori basic landeista. VMP. Jostain ylhäältä oli selvästi päätetty, että et muuten sitten ole pääsemässä sinne topkasiin.
Lopputulos 11-2-2, 30. sija, 400 $ ja järjetön vitutus. Vähät palkintorahoista, vähät PT-slotista - top 8 on ainoa sijoitus, joka huomataan ja muistetaan, muilla sijoilla ei ole mitään merkitystä. Sekä tapa millä se tuli: normaaleilla nousuilla olisin paketoinut Deathbladen helposti, kuten tein koko ykköspäivän. Kaverit tietenkin lohduttivat, että ensi kerralla sitten. Mutta ensi kertaa ei välttämättä koskaan tule. Seuraava Leka-GP on Euroopassa vasta vuoden kuluttua, eikä mikään takaa, että pääsen silloin lähtemään tai että dekkini on enää hyvin positioinunut metaan nähden. Olin kohtuullisen pahoissa tilteissä, minkä saivatkin sitten kuulla kaikki, jotka eivät olleet nähneet matsia mutta kehtasivat silti tulla kysymään, miten kävi. Loppuillan olinkin aika hiljaista seuraa, mikä oli toki virkistävää vaihtelua minut tunteville.
Jos nyt vähän suhteutetaan, niin sijoitus parhaaseen kahteen prosenttiin vastaa finaalipaikkaa sadan pelaajan turnauksessa eikä ole millään mittarilla huono suoritus. Esko meni kaikessa hiljaisuudessa 12-3 ilman byejä (no okei, kahdella no showlla joista toinen kakkospäivällä) ollen paras suomalainen. Suomalaisista ainoastaan 12,5 % pääsi toiselle päivälle ja 6,25 % rahoille, jos ei lasketa poikien splittiä. Eli tuloksesta on aihetta olla ylpä ja olenkin, mutta edelleen vitutuksen aalto pyyhkäisee ajoittain yli kun sitä ajattelee.
Vippien signeeraussessio alkoi välittömästi viimeisen kierroksen loputtua, joten keräsimme korttimme ja siirryimme odottamaan vuoroamme jonoon. Jono ei liikkunut ollenkaan ensimmäiseen tuntiin, koska Alexander tehtaili jotain aiemmin sopimiaan alterointeja - siis muille kuin vipeille, ensimmäinen VIP sai kortteihinsa nimmarit vasta tämän jälkeen. Tunnissa tehtiin siis ehkä neljät alterit. Myös vipeille rajattiin signeerausten määrä 20:een, määrä jonka signeeraa noin minuutissa. Itselleni tuli mieleen ainakin neljä viisi tapaa, joilla signeeraus olisi järjestetty tehokkaammin: ykkösenä jättämättä alteroinnit kokonaan tekemättä paikan päällä ja heti hyvänä kakkosena erilliset jonotusajat signeerauksille ja alteroinneille.
Menin välillä kyykkyyn lepuuttaakseni jalkojani, mikä sai takanani jonottavan kaverin huolestumaan. "Excuse me sir are you okay?" "No, I just lost my match for top eight for a terrible mana flood. I'm definitely not okay." Vajaan kahden tunnin kokonaisjonotuksen jälkeen sain puolet Robin korteista ja kaikki Steven kortit signeerattua. Ei voi kyllä sanoa VIP-paketin olleen täyden valuen ratkaisu. Pelimatonkin annoin Markku A:lle. Se oli myönnettävä, että kun pääsi katsomisetäisyydelle näkemään Argylen työskentelyä, ei jonottaminen siinä kohtaa harmittanut yhtään. Taiteilija piirteli Deathrite Shamaaniin jotain hopeisia palloja ja kuusikulmioita. Käänsin pääni hetkeksi poispäin, ja kun katsoin uudelleen, oli korttiin ilmestynyt TIE fightereitä sylkevä Death Star ja shamaani itse oli muuntautumassa maailman tunnetuimmaksi astmaatikoksi.
Siirryin Heikkilän ja kumppanien hotellihuoneeseen odottamaan jonon viimeisiä, ryöstin jääkaapista viimeisen oluen ja asetuin lattialle neliraajatilttiin. Svante ja Lillback ilmestyivät jossain vaiheessa Negrita-pullon kanssa, jota alle kolmikymppiset pojat pitivät lähes juomakelvottomana, mutta itselleni jostain syystä maistui. Joitakin tujauksia myöhemmin mieli oli jo selvästi parempi, ja otimme tilataksin Champs-Élyséelle. Tätä ennen saatettiin nauttia lisää alkoholipitoisia juomia. Päädyimme johonkin semihienoon aasialaiseen fuusioravintolaan, jossa tilasin sammakonkoipia ja muut jotain tavanomaista. Illallinen oli tyypillistä "suomalaiset ulkomailla" -osastoa: pari kaveria möykkäsi ja muut häpesivät. Ravintola osasi myös splitata laskun, eli loppusumma oli jaettu tasan seitsemään osaan. Tässä vaiheessa Svante otti tilanteen haltuunsa päällikön lailla, hoiteli laskun ja lupasi karhuta meiltä omat osuutemme sitten jälleen Suomessa.
Aamulennolla olevat porot lähtivät Markku A:n kanssa hotellille muiden jäädessä fiilistelemään öistä Pariisia. Joona ja Esko olivat kovasti lähdössä yökerhoon pistämään Domppaa jäihin, kun taas minua ja toista Markkua houkutti enemmän olutlasi rauhallisessa kuppilassa. Löydettyämme sellaisen jätimme pojat kadulle etsimään yökerhoaan ja istuimme alas juttelemaan mukavia. Vajaa tuoppi myöhemmin Esko ja Joona purjehtivat ovesta sisään, mutta eivät huomanneet meitä heti vaan menivät istumaan nurkkapöytään. Rauhamme jatkui aina siihen asti, kun Joona huomasi meidät ja tilasi kaikille lisää juomia. Lopulta sosiaalinen paine ajoi meidät heidän pöytäänsä.
Perillä huomasimme, että Eskon ilta taisi olla tässä, ja seuraava osoite olisi hotellihuone. Markku otti vastuullisen aikuisen roolin ja vei Eskon ulos haukkaamaan raitista ilmaa samalla kun minä jäin väittelemään Joonan kanssa jostain eksistentiaalisfilosofisesta kysymyksestä. Jossain vaiheessa irtauduin itsekin ja jätin Joonan tekemään bisneksiä baarimikon kanssa. Taksikyyti oli tähänastisista nopein ja halvin, kuski jopa pyöristi itse hintaa alaspäin.
Joona vastasi aamulla pirteänä puhelimeen. Loppuilta oli mennyt leppoisasti: Esko oli laatannut ammeeseen, Joona saapunut kolistellen kotiin ja saanut huutoa Markulta. Pojilla oli puoli päivää aikaa juosta nähtävyydet läpi. Matkalla metroasemalle oli King Cock. Musta köriläs mulkoili meitä ikkunasta. Päädyimme ottamaan taksin Eiffelille. Lisämaksu yli kolmen yli menevistä matkustajista näytti olevan normi, joten kenties hattupäinen taksikuski ei vedättänytkään turisteja.
Ikkunassa kuningas itse?Skippasimme suosiolla Eiffelille kiipeämisen ja lähdimme kävelemään pitkin Champ de Marsia, kunhan Esko sai ensin ostettua jääkaappimagneettinsa matkamuistokojusta. École Militairelta käännyttiin Les Invalidesin suuntaan, kierrettiin kyseinen museokeskittymä ja jatkettiin Assemblée Nationalen ohi Seinen rantaan. Heikkilä äityi tunteilemaan ja muisteli nuoruuttaan kielikurssilla Pariisissa: romanttinen jokiristeily, ja rannalla joukko paikallisia hevareita näyttämässä laivamatkustajille persettä. Tämä episodi vaikutti häneen syvästi ja sai hänet kiinnostumaan itsekin metallimusiikista, tai sitten kiinnostus kyseiseen genreen oli jo iskostunut aiemmin ja keksin tuon omasta päästäni. Vähän matkaa Seinen vartta käveltyämme Markku törmäsikin sitten sukulaisiinsa, koska ulkomailla ollessa väistämättä näin tapahtuu.
Tällaisten tuuttarien matkassa.
Vaiko sittenkin Gargoyle?
Notre Dame oli kohtalaisen vaikuttava sisältä ja ulkoa. Yritin ottaa kuvia maalatuista ikkunoista ja niiden läpi suodattuvasta valosta, mutta eihän siitä mitään tullut. Mielestäni on oikeastaan hyvä asia, että kaikkia kokemuksia ei pysty tallentamaan digitaalisesti. Liiassa tallennusvimmassa jäävät helposti itse kokemukset kokematta. ("Aika diippiä." -M.H.)
Todellinen kokemus ei välity tästäkään kuvasta.
Sitten piti vielä ehtiä Lafayettelle, jonne Joonalla oli 10 % alennuskuponki, ja syömään Markun vietnamilaiseen. Jonkin aikaa säädettyämme otimme kaksi pientä taksia tavaratalolle, jossa teimme nopean kierroksen ja lähdimme välittömästi eteenpäin. Metrolla pääsi "ihan lähelle" korttelia, jossa piti olla vietnamilaisia ravintoloita vieri vieressä. "Ihan lähelle" osoittautui puolen tunnin reippailuksi ylämäkeen, mutta kyseinen kortteli löytyi lopulta. Ruoka oli halpaa, hyvää ja terveellistä, eli kannatti nähdä vähän vaivaa. Sitten pojat taksiin ja lentokentälle. Itse suuntasimme Markku A:n kanssa takaisin Lafayettelle, mutta valikoima osoittautui pettymykseksi. Merkkejä oli kymmenittäin, mutta joka merkillä oli tasan t-paitoja, kauluspaitoja ja pikeepaitoja, mutta ei mitään muuta. Domppaa olisi saanut. Kahvin, erinomaisen juustokakun (Markulle Red Bullia) ja apteekista napatun särkylääkkeen voimin tuuttailimme vielä hetken kaupungilla ennen raahautumista hotellille. Alistuneena kyselin respan rouvalta uutta ovikoodia seuraavaksi yöksi, mutta ilmeisesti kaikki olikin maagisesti kunnossa ja saimme pitää saman koodin koko loppureissun ajan.
Tiistaina suuntasimme lähiöjunalla Versaillesin palatsiin ja näimme matkalla lisää suurkaupungin vähemmän mairittelevaa puolta. Palatsista jäivät itselleni mieleen rintakuvat, joissa vaatteet, hiukset jne. oli tehty erivärisistä kivistä. Kahviossa tapasimme Hukan naisensa kanssa. Naisella tuntui olevan vähän tylsää päätellen siitä, että hän oli kasannut kaikki pöydästä löytyvät objektit valtavan kokoiseksi torniksi. Saimme häneltä kuitenkin kullanarvoisia jonotusvinkkejä seuraavan päivän Louvren vierailua varten. Siirryimme takapihalle, josta avautui näkymä Grand Canalille. Erilaisissa havainnekuvissa oli valotettu kanaalin geometriaa tarkastelupisteestämme lähtien, mutta itse näimme ilmakuvassa vain jättimäisen falloksen. Hukka ja nainen palasivat kaupunkiin, me jatkoimme Markun kanssa peremmälle puutarhaan.
Tähänkin on joku lahjojansa käyttänyt.
Luonnollisesti se myös osoittaa kohti "puutarhaa".Puutarha ei näin talvisaikaan ollut kaikkein kukkeimmillaan, patsaista oli huputtamatta tasan yksi ja suihkulähdekin oli poissa käytöstä. Ulkona on kylmä, kuten voitte raportin kommenteista hyvin todeta, ja muutaman tunnin ja kilometrin jälkeen tärisinkin humppaorkesterin Vilu & Nälkä tahtiin. Lisäksi siinä kohtaa, jossa kartan mukaan piti olla poniajelu, olikin lampaita. Marie Antoinetten tuvan invavessassa pääsi kyllä kääntymään pyörätuolilla, mutta pöntöstä puuttui kansi. Vaipatko siellä olisi tarkoitus käydä vaihtamassa?
Pony ride?Versaillesissa oli meille tarpeeksi tarpomista sille päivälle, joten etsimme Store Locatorin avulla jonkun paikallisen pelikaupan ja ostimme parikymmentä boosteria lätkittäväksi. Pelikaupan myyjä vaikutti häiritsevän tutulta, jutteli mukavia ja oli jopa asunut Markun kotikaupungissa Lahdessa puoli vuotta. Pois lähtiessä tajusin lopulta, että sehän oli
Antoine Ruel. Ostimme ranskankielistä Shadowmooria ja Eventideä, ensimmäistä vähän enemmän. Boostereita availlessa Eventide paljastuikin Morningtideksi, minkä olisi toki voinut niistä kuorissa olevista
Faerie Wizardeista tai
Elemental Shamaneista päätellä. Olisi voinut vaikka ostaa koko rahalla Moroa. No, onneksi Shadowmoorin
paskararecommanderkäyttiksetkin ovat kauttaaltaan jo pari euroa kappale, ja yksi
Âpre Fleur sentään aukesi.
Keskiviikkona oli sitten jäljellä Louvre, jonne sujahdimme sutjakkaasti sisään Hukan naisen ohjeiden avulla: lippuautomaateilla ei todellakaan ollut yhtään jonoa. Päädyin olemaan Jorin kanssa samaa mieltä näyttelyn sisällöstä: itse rakennus oli vaikuttavampi kuin esillä olevat teokset. Mona Lisa -nurkkauksessa oli muutama ihan siisti maalaus, mutta muuten tarjonta oli lähinnä uskonnollista kuvastoa ilman kummempia twistejä ja joidenkin oman elämänsä sankarien muotokuvia. Patsasosasto jätti minut ihan kylmäksi, joku Milon Venus ei omaan silmääni millään tavalla erottunut muusta valkoisesta massasta. Egyptin sotaretken ryöstösaaliista tuli lähinnä paha mieli. Turistimyymälästä ostin kortteja kotiin viemisiksi, Markku postitettaviksi. Postivirkailija ei antanut Markun nuolla nuoltavia postimerkkejä, vaan riisti ne häneltä ja pakotti käyttämään kostutustyynyä.
Jeesuksen maalliset jäännökset?Viimeinen ateria ennen paluulentoa osoittautuikin haastavaksi, koska kello tuli kolme ja kaikki ravintolat sulkivat keittiönsä. Lopulta joku kahvila suostui leipomaan meille pitsat, ja seikkailu lentokentälle saattoi alkaa. Tälläkin juna-asemalla oli aseistettuja armeijan partioita sekä järjettömästi ihmisiä. Seisoimme laiturilla alati paisuvan ihmismassan keskellä tuskanhiki valuen ja näyttötaulua vilkuillen. Muistin Lagerspetzin sanoneen, että ei kannata luottaa, että junat olisivat aikataulussa. No, ei kyllä kannattanut. Ahtauduttuamme lopulta junaan Tommi Läntinen alkoi soida päässäni jo parin pysäkin jälkeen, eikä vaiennut ennen lentoasemaa. Paluulennolla oli vähemmän nihkeitä matkustajia kuin mennessä, ja lentokin oli ajoissa perillä. Ehdin vieläpä illan viimeiseen bussiin, Markku ei ja joutui odottamaan tunnin yön ensimmäistä.
Tällaiset seikkailut tällä kertaa. Kiitokset kanssamatkustajille ja myötäeläjille, seuraavaa odotellessa.
Aihe: Domppa jäihin - GP Paris *30th* (Luettu 5179 kertaa)