Luin Taloussanomien artikkeleita euroalueen velkakriisistä ja sen ratkaisuvaihtoehdoista. Takaraivossa kolkuttaa jatkuva "Suomi-keskeisyys", joka niissä oli esillä, ala. "Suomi suurin vastuunkantaja", tiedätte ehkä kyllä. En kuitenkaan usko mm. Jan Hurrin olevan mikään persujen nuoleskelija, ja taustalla oli enemmän tai vähemmän neutraalien tahojen kokoamiksi väitettyjä tilastoja. Vaikka en tietenkään niiden uskottavuutta voikaan tarkistaa - mutta kaipa edes hieman luottamusta on löydyttävä kyseistä lehteä kohtaan. Siispä, pahalta näyttää. Varsinkin ajatus eurobondeista tulee kummittelemaan, vaikka en usko millään tällä olevan erittäin selvästi näkyvää, radikaalia vaikutusta arkeeni kuin aivan pahimmissa tilanteissa. Suurin huolenaihe lienee, kuinka useiden sitoutumattomilta vaikuttavien ja sellaisiksi väitettyjen talousasiantuntijoiden haastattelut antavat ymmärtää, että lopultakin suuri osa tehdyistä päätöksistä on ollut kammottavan huonoja ja joissakin tapauksissa selvästi mm. Saksan ja Ranskan eli EU:n isojen tahojen omien etujen mukaisia. Toisin sanoen politiikka alkaa vaikuttaa yhä enemmän siltä, mitä olen käytännössä aina pelännytkin sen olevan: itsekeskeistä ja asiantuntematonta. Ei sillä, onneksi persujen kannat tyrmättiin suhteellisen tehokkaasti, ja kun esillä on ollut ajatus "liittovaltio tai ero", olen enemmän liittovaltioajattelun kannalla niin kauan kuin se ei tarkoita ongelmien kohtuutonta vyöryttämistä suhteessa hyviä valintoja tehneiden ja hyvin menestyneiden niskaan.
Edit: Vähän v*tuttaa myös, että olen itse saanut Standard-pakkaani kommentoida viimeisimmät viisi tai jotakin viestiä ilman minkäänlaista palautetta siitä, onko suunta hyvä, ja mitä tehdä paremmin. Miltei alan kaivata sitä, kuinka laumalla tultiin toteamaan, ettei se vain toimi, ellei tehdä näin ja näin.
Aihe: Vitutusketju (Luettu 2290621 kertaa)
