Ja niin, pukukoodi vituttaa myös. Varsinkin kun juhlan järjestäjät (omat porukat) valehtelevat päin naamaa siitä, miten juhliin tulee pukeutua. "Rento ja siisti" oli päivän sana, ja kun pääsin paikalle, olin ainut smart casuaalissa, sillä välin kun muilla suvun miehillä oli puvut päällä. Sitä vitutuksen määrää, kun 24-vuotiaana menet alipukeutuneena ihan mihin tahansa kekkereihin. Sitä eivät varmaan kaikki tajua, mutta tää oli kyl niin alhanen kyykytysmoovi, että harkitsen erittäin vakavasti mihinkään sukujuhlaan menemistä.
Näet asian ihan väärin.
Jos halutaan katsoa asiaa hyvin iloisesti, sinulle kävi joku väärinymmärrys.
Jos synkästi, nousee esiin suomalaisten mörrimöykkyjen synkeä totuus.
Otetaan esimerkiksi tilanne jossa pojat istuvat linja-autossa ja ovat kaikki kavereita keskenään. Mutta yksi nukahtaa ennen määränpäätä ja toiset jättävät hänet nukkumaan vaikka kaikille oli selvää että tämä nukkuva olisi jäänyt siinä kohtaa pois.
Miksi hänen kaverinsa jättävät tämän nukkumaan?Ei mitään hyväsydämmisyyttä. Itseänikin se on itkettänyt. Esimerkkitilanteeseen en itse ole joutunut, mutta kaikki hiljainen puukotus on joskus tullut vastaan. Eräs väärinymmärrys veti hiljaiseksi.
On mielestäni aika selvää, että suomalainen ihminen katsoo asioita mahdollisimman pimeältä kantilta. Ja pimeitä asioita valoisalta kantilta, kuten itsensä krapulaan juominen.
Sitten taas, maalaisjärki työntää itseään näkyviin.
Juhla, juhlaan mennään aina parhaimmissa.
Itseäni pukeutumisjuttu ei vaivaa, pukeudun parhaisiin kun huvittaa enkä oikeastaan koskaan mene juhliin koska siellä vain jutellaan, tutustutaan ja juodaan. ...äh se on minuunkin tarttunut näiden vuosien varrella
tuo synkkyys. Mutta, ihmiset siellä luultavasti sanoisivat ja kyselisivät: Onhan se
yeou lukion käynyt? (ei.) Minkälaista oli rippikoulussa? (en halunnut lähteä sinne tuhlaamaan aikaani) Mitäs suunnittelet? (jotain tyhmää mitä paheksuisitta sylki suussa
) sekä hiljaisia katseita jos niitäkään.
Kerran meillä kävi minun serkku kylässä, ihan rakkaan valkoisen, punaisen ja sinisen kotimaan keskeltä tänne, muistan hänen olleen paljon iloisempi kuin silloin itse olin. Hän oli kuin nuori lapsi, minä kuin vanha juoppo. No, ei ihan mutta varsin hiljainen häneen verrattuna.
En yhtään tiedä miten suomalaisten vaihteleva vittumaisuus saataisiin lopetettua. Ehkä tähän maahan on laitettu joku kirous.
...haluan nähdä minkälaista on muualla maailmassa ja kokea sitä
ei tänne peikkojen koloon... alan jo vähän uskoa sitä kirousjuttua vaikka itse keksinkin
miksei sitä ole tutkittu? löytynee perkele itse tai joku muu sellainen jostain syvältä kallion alta
Aihe: Vitutusketju (Luettu 2290698 kertaa)
