haluatko että ilmoittelen tänne kun saan koulupaikan?
edit: minun on turha selittää itseäni koska ymmärrän ettei kaikilla täällä ole luottamusta tai uskomusta siihen mitä sanon. silti taidan pistää jotain.
se mitä kasasit yhteen on totta ja yhtä lainausta omasta tekstistäni. (plussaa en silti anna
)
miten selvitän ongelman jos en tee asialle mitään. psyykkisille ongelmille ei paljon muuta voikaan tehdä kuin miettiä asiaa ja muokata omaa suhtautumistaan jotta se toimii mahdollisimman lyhyellä linkillä tämän maailman kanssa.
ehkä ymmärrät minua paremmin jos kerron, tai sitten minua vain pidetään entistä kahjompana.
kun ensimmäisen kerran koetin kertoa pienestä murheestani kaverille ala-asteella, hän sanoi takaisin että itsekäs. selitin että se oli ensimmäinen kerta kun oikeastaan kerroin surustani, no hän pyysi anteeksi. ylä-asteella kävin kerran jonkun niinsanotun ammattilaisen luona - hän ei ymmärtänyt. tiesin jo silloin että turha yrittääkkään selittää.
nyt minulla on ystävä jolle voin kertoa jos minulla on paha mieli.
mutta ystäväni aina kasaa faktat yhteen ja perustelee minulle mikä meni mönkään jos kerron hänelle - hän on oikeassa. tosin kykenen itsekin tällaiseen. tiedän nyt että jos kertoisin hänelle ongelmistani, hänen vastauksensa ei hänen asenteensa mukaan olisi mitenkään erilainen.
uskon edelleen pärjääväni surujeni kanssa yksin, luonteeni on niin erilainen ettei sitä voi tuosta vain ymmärtää - ei ystävänikään ymmärrä kaikkea mutta silti hän pitää minuun yhteyttä. hänellä on asiat sinänsä huonosti muttei hän tupakoi juo tai käytä huumeita.
tällä hetkellä olen OK. olen saanut takaisin eloisuuttani ja kiukkuani jonka voimalla kirjoitin vuodet sitten internetiin. hetkonen, ketä kiinnostaa?
olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen että omat sisäiset ongelmat minun on ratkaistava itse. saatat luulla että on mahdotonta, että olisi tällainen. minusta kyllä tuntuu siltä että olisin henkisesti kolmen tien risteyksessä. se mikä on takana on kiinni. olen varttunut yksinäisesti ja toisten ihmisten suhtautuminen... on välillä mitä on. jotkut pitävät kiinnostavana.
tiedän itse että minun ongelma on minun suhtautuminen toisiin ihmisiin. en aina pidä kaikkea kasassa. en huomioi toisia tarpeeksi sosiaalisesti.
tiedän myös mitä asialle voi tehdä. tässä ei ole mitään arvoituksia.
kellekään en halua kertoa ongelmistani osittain siksi että minua pidetään hulluna - ajatteluni on vain vapaata, eikä periaatteisiin ja perinteisiin juuttunutta asiaa mikä ei ikinä kehity eikä pääse eteenpäin.
siksi en edes halua kertoa kellekään.
kunnes samaan tyyliin ajatteleva ihminen tulee vastaan joka on mielestäni järkevä jota voi myös kunnioittaa, tuskin minulla on mitään syytä kertoa omista ajatuksistani kellekään.
edellinen pari senttiä on sekavaa. sori. muokkasin sitä kyllä.
minulla ei ole haluja satuttaa ketään.
siitä on vain molemmin puolin haittaa.
ymmärrän sen, joten miksi edes tekisin sellaista? jos pärjään yksin ajatusteni kanssa, en tarvitse ulkopuolista apua. kiitos vain.
jos en tule toisten ihmisten kanssa toimeen se ei tarkoita että tahtoisin satuttaa niitä. pysähdyn kuuntelemaan jos minulle selitetään miten jokin asia on ja niin kuin asia seisoo punnitsen mikä siitä on tosi. olen huono valehtelemaan, vaikka minut voikin ymmärtää väärin.
edelleen? ei kiinnosta toisen ihmisen satuttaminen. ainoastaan sellaisten tyyppien pitää parantua.
mitä minun pitää vielä selittää?
Aihe: Vitutusketju (Luettu 2290669 kertaa)
