Kuulkaas lapset ja lapsenmieliset, setä Retardi kertoo teille nyt tarinan.
!! Varoitus !! Tarinan mtg-pitoisuus on hyvin pieni !! Varoitus !!
Kaikki alkoi synkkänä ja myrskyisenä yönä, tai oikeastaan sitä edeltäneenä iltana kun onnistuin tuuttaamaan itseni sm-kisojen neloseksi, tuosta innostuneena päätin lähteä hakemaan lisää pro-pisteitä vuoden viimeisiltä Eurooppalaisilta GP:iltä eli Milanosta (innistrad siilediä) ja Amsterdamista (legacya, hrrr). Milanon matkasuunnitelmat vaihtuivat noin n-kymmentä kertaa mutta lopulta pikavisiitti pe-ma selkiytyi ja huonetovereiksi sain Tampereen lähetystön (Oksanen+Airaksinen) lisäksi PT-harja Sjöblomin sekä muutenvaanhyvämies Sami "gw" Tuomen, myös Markkua yritettiin saada matkaan mutta hän oli kuulemma kokenyt "itsesabon maata" jo tarpeeksi yhden ihmiselämän tuhoamiseksi.
Lähes kaikilla seurueen jäsenillä oli tottakai eri lennot perille, itse saavuin ensimmäisenä kun Air Balticin koneet onnistuivat ilmeisen kovasta yrityksestä huolimatta pysymään ilmassa, Milanoon laskeuduttaessa ilmeisen balttipitoinen matkustamo antoi pilotille ansaitut aplodit, vieressäni istunut italialaisherra vaikutti tästä eleestä hieman hämmentyneeltä, lieköhän luullut aplodien olleen tarkoitettu itselleen. Yritin selvittää taksikuskille ajokohdetta "Via Tsentiliino" (Via Gentilino) mutta mies ei oikein ymmärtänyt, näytin sitten katuosoitteen tekstinä ja hän huudahtikin "Ah, Via Tsenttilliiino", ilmeisesti painotuksessani on vielä vähän hiomista. Kuski ei ilmeisesti edes parrannut turistia sillä hinta (19 euroa) tuntui kohtuulliselta enkä havainnut erityisen paljoa ympäri pyörimistä.
Hotellilla respa puhui englantia ja muutenkin homma vaikutti toimivan, huoneeseen kuulunut ilmainen wifi ei kuitenkaan jaksanut kiivetä rappusia huoneeseemme (joka oli kolmannessa kerroksessa) mutta kun meni hieman vastaan eli istuskelemaan rappusille toisen kerroksen kohdalle niin johan alkoi nettikin pelaamaan. Tässä vaiheessa alkoi jo nälkäkin kurnimaan mutta ajattelin että eiköhän hotellin ja saitin väliltä löytyvältä rautatieasemalta (joka näytti kartalla aika isolta) löytyisi jotain ruoaksi laskettavaa. Kyseinen rautatieasema sisälsikin sitten lipunmyynnin lisäksi yhden snack-automaatin joten ei ihan Helsingin asemakompleksin veroinen ollut. Matkan varrelle mahtui vielä yksi kahvila/leipomo mutta sepä oli jo sopivasti sulkenut ovensa joten syömättä oli matkamiehen selvittävä. Saitilla törmään jo paikalle ehtineisiin poroihin ja käyn ilmoittautumassa GP trialiin yhdessä Svanten kanssa. Ilmoittaudumme trialiin numero 18 ja noin 15 minuuttia ilmoittautumisemme jälkeen triali jo käynnistyykin, kyseessä on tosin trial numero 15... Tunnin päästä on trial 16 jo saatu vauhtiin ja parin tunnin odottelun jälkeen, kun rekisteröintejä otetaan trialiin numero 22 pääsemme vihdoin rekisteröimään korttipooleja. Satunnainen fakta, italialaiset mtg-pelaajat eivät osaa aakkosia. Rekisteröin poolini ja katselen ympärilleni kun jokainen lähistöllä oleva pelaaja tuhrustaa rekisteröintiä täysin satunnaisessa järjestyksessä ja sehän kestää ja kestää.... ja kestää. Lopulta kaikki saavat korttinsa rekisteröityä ja ojennamme kortit vastapäätä istuvalle pelaajalle, tuomari ilmoittaa että näillä korteilla pelaamme turnauksen ja pyytää tarkistamaan kortit. Kysyn tuomarilta josko voisin saada muutaman minuutin lisäaikaa sillä totaalisen sekaisin olevan korttikasan tarkistaminen kestää hieman kauemmin kuin aakkostetun, etenkin kun saman kortin multiplet eivät tietenkään ole peräkkäin. Lisäaikaa ei tietenkään heru ja tuomari tyytyy levittelemään käsiään, ympärilläni paikalliset (ja espanjalaiset) ihmettelevät suureen ääneen mikä on ongelma (he eivät tarkista poolejaan).
Onnistuin erinäköisillä peliliikkeeillä (I would like to enter my combat PHASE) kiikkuroimaan itseni neljän parhaan joukkoon kunnes nöyrryn ruotsalaiselle level 41 taistelumaagille, olisinpa minäkin ollut level 41 18 vuotiaana. Vieressä italialaisen ja espanjalaisen pelaajan kaverit antavat kummallekin saidiohjeita. Tässä vaiheessa ajattelen, että fiksuna miehenä voisin rekisteröityä huomiseen GP turnaukseen jotta ei tarvitsisi aamulla jonottaa, tämähän ei tosin enää onnistu sillä ennakkorekisteröinti lyötiin kiinni 20:00 sen oltua auki noin kaksi tuntia(?)...
Lauantai-aamuna aikaisen heräämisen jälkeen turnauspaikalle, jossa "jono" onkin jo pitkähkö. Ensimmäisen 15 minuutin ajan mietin, että onkohan tämä edes jono kun porukka ei tunnu liikkuvan mihinkään. Satunnainen fakta, italialaiset mtg-pelaajat eivät osaa jonottaa. Jonon loppupään hidat liikehtiminen johtuukin siitä, että paikalliset (ja ilmeisesti myös espanjalaiset ja muut afrikan kansat) liittyvät jonoon sen puolivälistä (tai alkupäästä) eivätkä jonon luonnollisesta sisääntulosuunnasta, tämä aiheuttaa hieman ongelmia etenkin ovien kohdalla kun 3-4 ihmistä leveä jono onkin 3 ihmisen levyisen oven kohdalla noin 10 ihmisen levyinen. Lopulta itse kukin pääsee rekisteröitymään turnaukseen ja sitten vain odotellaan että turnaus päästäisiin aloittamaan, onneksi odotuksen tuskaa lieventää ilmeisesti jonkinsortin oireyhtymästä kärsivä kaveri joka rääkyy tasaisen tappavaa tahtia ympäri turnaushallia, huudot ovat sen verran kovia että kun kaveri vieressä päästää rääkäisyn niin korviin sattuu, tästä johtuen miehellä itsellään olikin korvatulpat.
Dekinrekisteröinnin jälkeen pyydetään taas passaamaan kortit kertaalleen yli ja tarkistamaan, tällä kertaa lähes kaikki jopa oikeasti tarkistavat sekaisin olevat pinot, deck swapin jälkeen saan käteeni täysin sekaisin olevat kortit ja kysyn taas tuomariston edustajalta josko tästä hyvästä saisi lisäaikaa, ei saa ja kuulemma kortteja ei tarvitse tarkistaa koska ne on jo tarkistettu, luottamus kova. Rakennan dekin päin prinkkalaa ja hylkään ensimmäisenä kasaamani GW "nallet" joka myöhemmin osoittautuu parhaaksi pakaksi (GB päädekillä rekordi gameissa 0-5, GW sidedekillä 7-4). Saimu kuulemma itki kaikille millaista paskaa hänen dekkinsä on, joten mies menee tottakai 9-1 häviämällä 3 gamea(?). Itse pääsen pelaamaan neljännellä kierroksella "huutelijan" vieressä ja kivaa oli, etenkin näin valmiiksi kuulovammaisella.
Sunnuntaina huoneistostamme Saimu ja Max jatkavat GP:llä, minun, Mikon ja Roopen on tarkoitus mitellä taitojamme Legacy side-eventissä jossa on ihan muhkeat palkinnotkin. Saan ANT-dekistä puuttuvät kortit lainaksi Maxilta (ja loput ostan "edullisesti" diilereiltä), Mikko päätyy pelaamaan dredgeä kun Roope haluaisi pelata ANTtia. Aamulla Roope sitten foldaa legacyn ja Mikko on varsin iloinen jouduttuaan nyt turhaan pelaamaan jätettä. Itse sankaroin 1-2 ja Mikko kämmäilee omien puheidensa mukaan useita kertoja joka ikinen vuoro ja tästä johtuen päätyy 6-1-1 rekordilla top kasiin, mies keräsi myös lähes kaikki mahdolliset warningit ilman gamelosseja. Itse näin pelitilanteen jossa summoning sick lentävä Putrid Imp hyökkää, se blokataan Tarmogoyffilla (joka ei osaa lentää) ja peliin laitetaan parit zombie tokenit impin kuollessa. Floorjudgen selittäessä tilannetta päätuomarille, päätuomarilta pettää pokka, Mikko puolestaan näyttää tässä vaiheessa säälittävältä koiranpennulta.
Saimu häviää GP:llä viimeisellä kierroksella kun voitolla olisi tullut Top8, tappiolla ei tule edes Top16. Itse pelasin 3-2 rekordin Innistrad siiledissä jossa EI ollut deck swappia eikä decklistoja, kolmella viidestä vastustajastani oli Olivia (tosin yksikään niistä ei ollut italian kielinen). Mikko häviää quarttereissa Reanimatorille jonka pelaaja oli ehkä huonoin näkemäni pelaaja tällä reissulla, tosin kyllä Mikko antoi kovasti tasoitusta, pelissä mm. animoitiin Jin-Gitaxias (hello Elesh Norn), Vindicate-Enkeli (hello Blazing Archon) ja jätettiin sidettämättä Nihil Spellbombeja.
Turnauspaikalta poistumisen jälkeen Saimu päätyy syömään mielestään kamalaa pizzaa, Mikon pizza puolestaan on parasta mitä mies on syönyt. Oma alkuruokani maksaa euron enemmän kuin pääruoka ja vitsit hotellilla ovat painokelvottoman huonoja. Aamulla en onnistunut löytämään keskustan kahviloista mitään (koska ilmeisesti varastoivat noin 4-5 itemiä per päivä) joten taksi lentokentälle istuskelemaan oli valinta, 12 tunnin päästä kotona
.
Paljon tapahtui, paljon unohtui kertoa, mehustelu on hienoa ja käykää ihmiset edes kerran elämässä GP-reissulla Etelä-Euroopassa (Italia, Espanja) niin sen jälkeen arvostatte kotimaisia turnausjärjestäjiä ja pelaajia varmasti noin 100500 kertaa enemmän, oikeasti.
Niin ja se vielä, että tässä maassa maksukortin kelpaamien about mihinkään on enemmänkin poikkeus kuin sääntö, joka paikassa on kyllä hienot sirukortin lukijat mutta nehän eivät tietenkään ole käytössä.
Aihe: Tuuttausraportti Milanon GP:ltä (Luettu 2914 kertaa)