Jatketaan kysymyksiä. Todetaan vielä tähän väliin, että mun tarkotuksena ei ole mitenkään todistaa että joku on väärässä, vaan enemmänkin koittaa ymmärtää ihmisten ajatusmaailmaa.
Miksi me eletään tässä maailmassa? Onko elämä ja tämä maailma vain testi siitä, että kuka uskoo ja kuka ei? Vai onko sillä jokin muu tarkoitus?
Muu tarkoitus.
Tarkoituksen voi päättää itse kukin omalta osaltaan, kehtaan jopa sanoa että maailmakin päättänee itse oman tarkoituksensa, sillä esim. jos maailmoita olisi monia ja niillä kaikilla erilaiset fysiikat niin silloin asia voisi olla näin. Nyt en väitä että maailmalla olisi persoonallisuuksia tai että tämä olisi joku henkilö joksika sen mahdollisesti yritämme kuvitella.
(siirrytään takaisin yksilön elämään) Voi olettaa, että tarkoitus syntyi samaan aikaan kuin itsekin, mutta siksi koska oma luonne ohjaa sitä kohti.
Tämä ei ole testi, ellei sitä itse niin halua.
Tämä on vapaata aluetta, jossa voi tehdä mitä itse haluaa kykyjensä mukaisesti.
Pahuuden ongelman lisäksi toinen hauska kysymys on tämä. Jos luojajumala on antanut ihmiselle järjen erityisenä lahjana, minkä hemmetin takia se on järjestänyt asiat niin, että mitä enemmän ihminen järkeään käyttää, sitä enemmän luojan olemassaoloa epäillään? Onko tämä luoja, siis erityisesti yhdistettynä pahuuden ongelmaan, jokin helvetillinen sadisti vai mitä ihmettä?
Ei ole luojaa. ...jos on, niin kuvittelemme monet erinäiset luojat yhdeksi, koska olisi hankalaa kirjoittaa kirjat jokaiselle erikseen.
Minä sanon että luojia ei voi olla vain yksi.
Omat sanani ovat hyvin ristiriidassa keskenään, enkä sitä itsekään voi selittää, kestäkää. (yrittäkää olla välittämättä, on/ei ole on asia joka pyrkii itsensä kanssa tasapainoon)
Aikaa tässä ajateltuani päädyin siihen tulokseen, että kuten hyvä että pahakin, järki on ihmisen keksimä käsite.
Hyvä + paha = oikeudentunto
kun järki on ikkuna asioiden järjestyksestä.
En usko että luoja/luojat ovat sadisteja tahi masokisteja... he ovat, jos ovat, tarpeeksi onnellisia luomuksensa takia.