Heipä hei, olen 36-vuotias pelialan ohjelmistoinsinööri Helsingistä ja lopettanut tämän huum... korttipelin jo kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran pelasin vuosina 1995-2002 noin suunnilleen, ja toinen lyhyt pätkä osui vuoden 2009 tienoille. Olen aina ollut ehkä hieman enemmän keräilyyn kuin suosittuihin formaatteihin päin, joten silloin aikoinani pelasin lähinnä Type 1:stä ja 1.5:ttä (tunnetaan nykyään nimellä Vintage ja Legacy). Välissä olin monta vuotta kuivilla, menin naimisiin, ostin asunnon ja elin normaalia elämää. Kokoelmanikin myin ja päätin, etten näihin enää ikinä koske.
Nyt innostuin viime vuonna parin vanhan pelikaverin kanssa aloittelemaan uudelleen. Se lähti ihan helposti liikkeelle taas kuin vanhasta muistista, draftattiin boksi tai pari Eldritch Moonia, Kaladeshia, Hour of Devastationia. Ihan perusjuttuja, no big deal. Sitten alkoi kovemmat aineet kutkuttelemaan, ja ostin täysin yllättäen playsetin Force of Willejä ja rakensin Legacy-pakan. Kaveri komppasi vieressä omalla klassikko-Poxillaan (mustareunaiset Sinkholet ja nyt ei puhuta reprinteistä), joten minun piti tietysti rakentaa sille vastinpariksi Parfait (monovalkoinen Land Tax/Scroll Rack-kontrolli), joka oli täysin mustareunainen. Lopulta Legacy-pakkoja oli jo kolme ja käytin iltani lueskelemalla metagame-analyyseja ja työpäiväni surffaamalla MCM:ssä. Ihme etten saanut potkuja.
Ehkä se olisi jäänyt siihen, hetken huumaan ja nostalgisointiin, mutta kohtalo puuttui peliin: yksi ikivanha tuttu vuosien ja vuosien takaa mainitsi, että Ruotsissa pelataankin sellaista MtG:tä, jossa ainoastaan vuosina 1993-1994 painetut kortit ovat laillisia. Edes reprintit eivät kelpaa - pitää olla alkuperäistä. Niinhän siinä sitten kävi, että vähitellen huomasin Legacy-pakkojeni ja vanhojen vaihtokansioiden hupenevan ja MCM-kredutilini kasvavan. Ensimmäinen raskas hitti oli Moat, jonka perustelin itselleni sillä, että se on hyvä Parfaitissa. Sitten napsahti parit Nether Voidit, Library of Alexandria, playsettejä Unlimitedin käyttiksiä, betaa, dualeja, Mirror Universeja ja ties mitä muuta. Yhdestä 93/94-laillisesta pakasta on nyt tullut kuusi, tosin siellä on pari rumaa Revisedin proxyä välissä. Iltaisin nukkumaan mennessä ajattelen niitä ja uskallan hiljaa uskoa, että vielä on toivoa jäljellä. Että ihan niin syvällä ei olla vielä, kun valkoreunaiset kortit kelpaavat.
Saa nähdä kuinka kauan.