1.
Harvest Moon: Back to Nature (PSX) - Tämän listan totaalinen "aivot narikkaan" - peli lätkäistään heti kärkeen. Back to Nature on omaan makuuni koko Harvest Moon - pelisarjan esimerkillinen kultainen tekele, josta olisi myöhemmissä osissa pitänyt ottaa reilusti enemmän mallia. Pelin idea on/oli sen verran uniikkia tavaraa etenkin menneisyydessä, että sen pohjalta oltaisiin voitu tehdä useampi toimiva peli samalla kaavalla. Alunperin SNES:lle julkaistu ensimmäinen Harvest Moon asetti pelille todella kovan standardin, jota oli kiva räimiä eteenpäin mutta hieman opetellen. Tässä PSX-julkaisussa kamerakulmaa käännettiin n. 45
o ja ratkaisu oli erityisen toimiva. Pelin parasta antia on pyrkimys yhtäaikaa pitää yllä omaa maatilaa tuotteliaana, hoitaa eläimet ja vielä liehitellä kylän tyttöjä samaan syssyyn. Niin loistavaa maalais"realismia", että tähän peliin ei voinut muuta kuin rakastua ensikokeilemalla. Suosittelen ehdottomasti, jos sydän antaa yhtäänkään mahdollisuutta tälle loisteliaalle pelille. Natsumen mestariteos totta tosiaan.
2.
Final Fantasy V (SNES/PSX/GBA) - Monet Final Fantasy - pelisarjan hc-fanit voisivat vetää tästä aivan tolkuttomat paskamyrskykilarit mutta itse uskallan olla sitä mieltä, että tässä on todella hieno tekele, jota jaksoi pelata alusta loppuun suunnattomalla antaumuksella. FF-pelisarjassa ei ole ollut mieluisampaa kehityspohjaa, kuin perusexpaamisen kylkeen lätkäisty job-systeemi monipuolisine valintoineen. Pelin stoori oli joiltain osin melko ohut ja perushuttua mutta itselleni siitä kyllä oli erityisen hyväksi pohjaksi. Tässä pelissä toimi kaikki.
3.
One Must Fall 2097 (PC) - Erittäin loistavasti toteutettu Beat 'em up - mäiskintä ysärin syövereistä. Itse pidin tämän pelin sisällöstä aivan mielettömän paljon, koska peli ei jäänyt aikakautensa trendinä vallinneeksi arcade-mätöksi vaan onnistui olemaan erittäin loistava tournament modensa ansiosta. Pakko tämä on myöntää, että kyseessä on elämänhistoriani paras peli.
4.
Final Fantasy IX (PSX) - Pelisarjan aloitin tahkoamalla sarjan seitsemättä osaa mutta muutaman vuoden odotuksen jälkeen silloinen Squaresoft lätkäisi pleikkarikauteni parhaan pelin tiskiin. Ysissä lähdettiin parin futuristisemman osan jälkeen klassisemmalle fantasialinjalle ja itse pidin pelin stooria erityisen koukuttavana. Tähän peliin on tuhlattu niin paljon pelitunteja, että suorastaan hirvittää. Myönnän tälläkin hetkellä meneväni peliä taasen kerran läpi, tällä kertaa ohjeen kera etten vain missaa mitään oleellista (Excalibur II:sta lukuunottamatta). Niin hyvä, että tämän ääreen kelpaa palata uudelleen ja uudelleen.
5.
Mega Man - pelisarjan NES-tuotokset 1-6 sekä uudemman sukupolven konsoleille julkaistut NES-pelien pelattavuutta mukailevat Mega Man 9 ja 10 - Näistä ei pysty omaa suosikkiaan valitsemaan eikä näitä kykene toisistaan erottamaan ottamatta huomioon myös muita. Mega Man on sellainen pelikonsepti, joka toistettavuudessaankin on ollut yksi kaikkien aikojen positiivisimpia pelikokemuksia. Jokaisessa näissä on jotakin todella hyvää. Joissakin alun perinteiset 8 pomoa ovat paras osa kokonaisuutta, joissakin pelin sopiva vaikeusaste tuo oman tunnelmansa peliin. Olen sen verran kova näiden NES-pelien fanaatikko, että meikäläinen kyllä vetää kyseisiä pelejä läpi uudelleen ja uudelleen. En mikään speed runneri ole taitotasoltani mutta pelit itsessään ovat jo käyneet erityisen helpoiksi hyvän ulkomuistin ansiosta. Ei myöskään ole parempaa pelien soundtrackia, kuin näiden pelien aivan loistavat musiikit. Valitettavasti joudun jättämään jopa eeppiset FF-pelien Nobuo Uematsun sävellykset toissijaisiksi näiden renkutusten tieltä. Kunniamainintaa pelin erittäin onnistuneelle resurrektiolle uuden sukupolven konsoleilla.. ysi ja kymppi ovat erittäin maukkaita pelattavia joista ei voinut kuin tykätä.
6.
Faxanadu (NES) - Sinä, joka et ole NESin Faxanadua pelannut, olet menettänyt erittäin paljon. Peli on siis tuollainen adventure-platformer-sidescrolling-RPG, joka tempaisi mukaansa meikäläisen jo NES-konsolin omistamiseni ensimmäisillä minuuteilla. Pelin tarina on hienosti yhdistetty pelin visuaaliseen toteutukseen, jossa ruskehtava maailma kuvastaa erittäin hyvin pelille keskeistä tapahtumaa: Elf-lähteen vedentulon tyrehtymistä, jota seurasi seudun totaalinen kuivahtaminen ja vaipuminen kaaokseen. Aivan loistavaa shittiä tarjoillaan tässä paketissa.
7.
Breath of Fire III (PSX) - Ehkä on käynyt jo selväksi, että olen RPG-pelien suuri ystävä. Tälle sijalle kipuaa Breath of Fire - sarjan kolmas osa, joka oli löytyessään aivan mieletön helmi. Olinkin pelannut SNES-pohjalta kahta ensimmäistä osaa ja pidin niistä paljon. Eräs kaverini aikoinaan meni suosituksestani hankkimaan tämän kyseisen pelin, koska olin kehunut sarjan kahta ensimmäistä osaa ja pelin ensimmäiset hetket iskivät suoraan tajuntaan. Peli on tarinaltaan mukaansa tempaava ja pidin erityisen vaihtelevasta menosta, jota peli tarjoaa kulkunsa varrella. Kunniamaininta pelin loistavalle taistelusysteemille.
8.
Wonder Boy III: The Dragon's Trap (SMS) - Tässä on taas näitä pelejä, joista voin kevein mielin sanoa seuraavan: Jos et ole pelannut sitä, olet menettänyt paljon. PELAA SITÄ HETI. Segan Master System ei ollut konsoleista se kaikkein terävin kärki ja harvemmasta kotitaloudesta tuo edes löytyi. Itsehän ostin kaveriltani Master Systemin aikoinaan 300 markalla (joka tuntui silloin huimalta summalta käytetystä koneesta) mutta sitäkin paremmalla syyllä - WONDER BOY III oli mukana!! Tämä sivusuunnassa rullaava, hitusen tarinapohjainen tasoloikka-seikkailupeli on yksi kaikkien aikojen parhaista Sega-titteleistä eikä suotta; Sisältö on pidemmän päälle mietittyä aikakauteensa nähden. Päähahmo seikkailee jumiutuneena erinäisissä eläinhahmoissa ja pyrkii eteenpäin käyttäen jokaiselle eläinmuodolleen tyypillistä kykyä. Alun lyhyen tarinajuoksentelun jälkeen pelin paras anti alkaa.. peli ei nimittäin ole suoraviivainen kentästä kenttään tasoloikka vaan peli muuttuu epälineaariseksi etenemisen etsiskelyksi. Suosittelen lämpimästi kokeiltavaksi. Piste.
9.
Legend of Dragoon (PSX) - Meinasin heittää tähän slottiin perinteisen Final Fantasy VII:n taikka Chrono Triggerin mutta sitten huomasin, että tunnesiteeni peleihin ei ole niin vahvalla pohjalla verrattuna tähän loistavaan joskin geneeriseen RPG-tuotokseen, jota pleikkarilla tuli aikoinaan napsuteltua. Pelissähän siis perinteistä RPG-stooria on maustettu henkilöiden kyvyllä saavuttaa itselleen ns. "dragoon spiritin" jonka ansiosta pystyvät muuntautumaan näiksi pelin tittelissäkin mainituiksi dragooneiksi, jonka muodossaan henkilöt ovat voimakkaampia. Pelinä aivan loistava tekele, joka antaa paljon anteeksi heikommissa toteutuspuolissaan, koska onnistui koukuttamaan ainakin meikäläistä oikein urakalla. Harmi ettei ole tullut vielä PSN Storeen ladattavaksi euroopassa.
10.
Heroes of Might and Magic II (PC) - Miten voisin unohtaa ne tuhottomat määrät tunteja jotka vietin väsäten editorilla peliin mappeja ja erinäisiä hauskoja tapahtumia mapin kulkuun liittyen. Monet sanovat kolmosen olevan HOMM-sarjan paras yksilö mutta itse olen jämähtänyt tähän kakkosen puolelle. Ehkä tämä puolueellinen mielipide johtui tuosta editorin olemassaolosta, joka mahdollisti peliin enemmän syvyyttä. Pelin sisältöön pystyi vaikuttamaan ja pelin varsinainen classikohtainen sisältö oli mukavaa tahkottavaa myös vastustajien linnoja vallatessa.
Kunniamainintoja jaan vielä seuraaville peleille sen koommin pidempiä selittelemättä sekä pahoitellen listasijoittumisen uupumista:
- Final Fantasy VII (Kyllähän tämä huomionsa ansaitsee)
- Final Fantasy VIII (Stoori koukutti, toteutuksen ontuessa)
- Chrono Trigger (Squaresoftin arvostetuimpia tekeleitä, arvostan itsekin)
- Secret of Mana (Innovatiivinen peli samalta firmalta)
- Seiken Densetsu 3 (Secret of Manan seuraaja)
- Primal Rage (Dinosaurus-beat 'em up oli loistavinta shittiä ala-asteiässä. Pelailin tämän pelin arcadekonetta kotikaupungin edesmenneessä Rollsissa enemmän kuin laki ja lapsuuden rahatilanne salli.)
- Gran Turismo 2 & 3 (Pelisarjan mukavimmat tekeleet joiden seurassa todella nautti)