MtgSuomi.fi

Muu MTG => MTG yleensä => Aiheen aloitti: Thaurwylth - 16.07.07 - klo 18:28

Otsikko: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 16.07.07 - klo 18:28
Tämä ei ole turnausraportti, joten sijoitan sen tänne yleisosiolle turnausosion sijaan. Kirjoitus kuitenkin liittyy taannoisiin Magicin SM-kisoihin. Jos joku muu vastailee tähän ketjuun, viestien ei ole pakko koskea SM-kisoja.

SM-kisoissa 2007 pelasin kaksi sellaista matsia, että niille ei löydy omasta kokemuspiiristä vertaa. Nöyryytys oli niin totaalinen, että jaan sen nyt kanssanne.

Ensimmäinen tapaus sattui ensimmäisessä dräftissä, jossa dräftäsin kakkospöydässä. Pöydässämme avattiin yleisesti ottaen hyvin heikkoja buustereita ja ihmisten pakat olivat sen seurauksena vähän niin ja näin. Dräftäsin aluksi halpaa ja aggressiivista RW-pieksua kohokohtina 2 Stingscourgeria ja 2 Whitemane Lionia. Future Sightissa sain kaksi myöhäistä Sprout Swarmia, joten pistin pakkaan myös ne loppupelin voittokeinoiksi (semmoinen dräfti) ja vanhan kunnon tempun, Strength in Numbersin. Ensimmäiset kaksi dräftikierrosta menivät 1-1 ja viimeisellä kierroksella oli vastassa Jere Moilanen Jyväskylästä.

Jeren pakassa oli erittäin hyvinä kortteina kaksi Ithiä ja Duskrider Peregrine. Muilta osin pakasta löytyi Spirit Loop, synergia Sliversmith + Telekinetic Sliver, synergia Benalish Commander + Even the Odds + Gaze of Justice, Logic Knot, Lumithread Field, Wistful Thinking jne. Ensimmäisen erän voitin Sprout Swarmeilla ja tuuttaamalla päähän Marshalling Cryllä. Toisessa erässä pakka tarjoili etupäässä Mountaineja ja valkoisia kortteja ja vastustaja puolestaan Ithiä, Peregrineä ja Spirit Loopia. Kolmannessa erässä sain aluksi hyvän pieksun, mutta sitten alkoi loputon maiden kavalkadi ja Ithin ja Spirit Loopin näytös. Riddle of Lightning ja Stingscourgerit loistivat poissaolollaan, vaikka Jere viivytteli tiskissä olevaa tappoa 2-3 kierrosta. Hävisin 1-2.

Dräftiformaattia tunteva huomaa oitis, että tappio oli karvas kalkki juotavaksi. Myös samassa pöydässä ollut Tommi hävisi dräftin aikana Jerelle ja tilitti kokemuksiaan.

Huomautan, että alkuperäinen reaktioni nöyrtymisen jälkeen oli lievä turhautuminen. Sen jälkeen tarkoitukseni ei ollut eikä nyt ole avautua, vaan halusin ja haluan neuvoa Jereä. Tuollaisella pakalla 2-1 nimittäin synnyttää illuusion, että noiden korttien dräftääminen olisi hyvä strategia myös tulevaisuudessa. Arviotani tukee se, että keskustelussa Jeren kanssa esiintyi - likimain - argumentteja: "Tällä voitti, joten pakka on hyvä", tai: "Jos pakka olisi huonompi, pelitaito ratkaisee."

Kuitenkin oikeampi tapa suhtautua dräftäämiseen on (aluksi) dräftätä yleistasoltaan hyviä kortteja, jotka eivät ole riippuvaisia muiden korttien läsnäolosta, ja saada aikaan mieluummin hyvä kuin pariin pommiin luottava keskiverto pakka. Hyvän dräftisilmän kehittäminen lähtee lisäksi siitä, että tunnustetaan omat dräftin aikaiset möhläykset, otetaan opiksi ja dräftätään jatkossa eri tavalla. En ole itsekään ylpeä pakkaan menneestä Keldon Maraudersista, vaikka pakka olikin erittäin aggressiivinen 2 ja 3 manan miesten spesiaali ja taustatueksi oli tupla-Lion.

Toinen tapaus sattui turnauksen viimeisellä kierroksella Standardissa. Olin vajonnut 5-6-tuloksella viimeiseen pöytään ja vastaan asettui Joni Kiviluoma. Jonin pakka oli kokopunainen, herkullinen manabuusti + Empty the Warrens + Greater Gargadon -viritys. Oma pakkani oli melko samanlainen Korlash kuin turnauksessa toiseksi tulleella naapurillani. Ensimmäisessä erässä Joni pisti postiin 3 Gargadonia vuoroilla 1 ja 2. Pelin edetessä Gargadoneja tuli pikku hiljaa peliin, mutta hoitelin ne kahdella Slaughter Pactillä ja Tendrilsillä. Lopulta Jonilla oli vain pari permanenttia pöydässä, mutta nostoni olivat sikäli epätyydyttävät, että tapossa kesti aikansa.

Toisessa erässä Joni aloitti nopealla pärähdyksellä ja Empty the Warrensilla, kuten odotinkin tilastollisesti kerran tapahtuvaksi matsin aikana. (Dragonstorm on luotettavampi, koska siinä voi oikeasti manipuloida nostojaan.) Suurempia panikoimatta hain käteen Damnationin ja annoin vuoron. Joni nosti kortin, julisti nostaneensa "mauttoman side-techin", pelasi neljänneen maan ja perään Barbed Shockerin. Damnation ja viisi muuta korttia purivat multaa ja tilalle nousi kuusi ei-Damnation-korttia. Oman vuoron korttikaan ei ollut Damnation, joten se siitä.

Toinen erä oli ohi niin nopeasti, etten tajunnut ajatella vastustajan ottaneen minua vastaan mahdollisesti sisään Blood Mooneja, joita vastaan olisin itse voinut ottaa Repealit. Kolmas erä menikin siihen, että sain nopean Korlashin ajolle, mutta sitten tuli Blood Moon ja minulla olikin enää kaksi Swampia tiskissä. Ajelin päähän 2/2 Korlashilla tarkoituksena viimeisellä peli Demonfirellä. Pakka tarjoili vain Signetejä ja erikois-Mountaineja. Vastustaja pelasi pari Jester's Scepteriä ja myöhemmin 4 Goblinia Empty the Warrensilla. Lopulta pääsin tilanteeseen, jossa 1) vastustajalla oli 0 korttia kädessä; 2) nostin Dimir House Guardin ja hain itselleni seuraavan vuoron tapon: toinen Korlash grandeuriin, Swampeja tiskiin ja tappava Demonfire päähän (ei Demonfireä Scepterin alla); 3) kierrosaika loppui ja matsimme oli turnauksen viimeinen. Luovutin vuoron. Vastustaja nosti pakan päältä Haze of Ragen, manat riittivät juuri kolmeen kopioon ja päähän tuli juuri tarvittavat 16 pistettä. 1-2.

Yllä olevista tarinoista löytää asiansa osaava lukija suunnattomasti hupia. Suolausta ja käkläilyä saa ohjata minun suuntaani roppakaupalla. Jos jollakulla muulla on vastaavia tarinoita nöyryyden ihmemaasta, pyydän jakamaan niitä tässä ketjussa. Jaettu katkeruus lämmittää monta sydäntä. Pyytäisin kuitenkin, että tarinoiden pitäisi liittyä jotenkin merkittäviin matseihin (SM-kisat, PT-karsinnat jne).

-- Nute
Oulu
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Anssi - 16.07.07 - klo 19:00
PTQ:n top 8:ssa vastustaja jätti Pactin maksamatta, hävisin silti matsin. (Ei, en flipannut Brine Elementalia). Sama mies myös pariin otteeseen kämmäili River of Tiersin kanssa ja pelasi miehet mieluummin omalla vuorollaan Teferin ollessa tiskissä.

Hävisin myös Wikerin 4-c draftidekille, josta löytyi tuplacastereitä joka väriltä.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Rancid- - 16.07.07 - klo 19:06
Ensimmäisen tarinan peli ei ollut sinänsä mitenkään merkittävä, kyseessä oli nimittäin Modon possujonon finaalimatsi. Nöyrtymisen määrä oli silti harvinaista luokkaa, kun vastustaja kuuteen mulligoituaan pelaa kolmannella vuorolla Avatar of Discordin ja seuraavalla vuorolla tuuttaa Psychotic Furyn avustuksella 10 päähän. Avatarin naapuriksi vielä Blind Hunter ja meikäläinen on paketissa topdekatusta ihan-sama-jostain huolimatta.

Toinenkin legendaksi mielessäni muodostunut taisto tapahtui Magic Onlinessa, kyseessä oli jonkun TPF-blokin formaatin sealed-PE ja sen top8-drafti. Erään pelaajan yhteys serverille katkesi kahden ja puolen buusterin ajaksi, jolloin hänelle siunaantui noin 35 random-kortilla suolattu draftikasa. Kolmen buusterin sealedilla kyseinen sankari onnistui kuitenkin voittamaan puolivälierävastustajansa tämän armottoman tuuttailun ansiosta yhdessä lifessä antamalla ratkaisupelissä Augur il-Vecilleen vastustajan endissä Leaden Fistsin ja tekemällä Utopia Vow'n turvin kylkeen Thrill of the Huntin ja Fatal Frenzyn.

Minut on myös voitettu draftin semifinaalissa pelaamalla tällainen miehekäs kurvahdus:

t1: Forest, Virulent Sliver
t2: Plains, Augur il-Vec
t3: Forest, Hivestone, Virulent Sliver

Wiker voitti mutkin neliväriherkullaan nostamalla pasifioidun Intetin käteen Stormfront Ridersillä. Miettikää tätä ja kilahtakaa.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Mozzam - 17.07.07 - klo 01:36
aika paha toi stormfront ridersilla bouncattu intet, joutuu kilahtamaan  ::)


(paisti)
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: FinFizu - 17.07.07 - klo 02:43
No huh huh..

Selvennetäänpä hieman omalta osaltani tuon ensimmäisen draftin kolmannen kierroksen kulkua. Avautumisenhan aloitti vastustajani itse (Matti "Rölli" Nuortio) kolmannessa pelissä siinä vaiheessa kun Wistful Thinking tyhjensi Matin käden (jossa 2 lappua, toinen Sprout swarm). Pelin jälkeen vastustaja winetti miten dekilläni voi voittaa hänen huomattavasti paremman dekkinsä. Ithejäkään ei kuulemma saisi pelata kahta samassa pakassa, koskapa ovat legendaarisia criippejä. Avautumisen jatkuessa pöydästä lähtiessäni totesinkin, että oli sitten varmaan pelaajasta kiinni. ;D

Viimeisen pelin "tapon viivyttäminen 2-3 kierroksella" johtui puhtaasti siitä, että tiesin pakassasi olevan joukko-buustia, enkä voinut täten jättää puolustusta auki.

Spirit Loop on näitä makuasioita.. Monen mielestä paska lappu, mutta itse pidän. Spirit Loopin ansiosta jäin toisessa pelissä ruhtinaalliseen 29 lifeen ja kolmannessakin pelissä nosti lifeni 8sta lopulliseksi jääneeseen 20een. Dekissähän oli myös mm. 2 Sunlancea ja Mana Tithe, joista Mana Tithe osui Sprout Swarmiin toisessa pelissä.

Tiedän kyllä, että pakkani ei ollut paras mahdollinen, ja draftikierrosten 3-3 -tuloksella draftaamistaidoissani on toki vielä parantamisen varaa. Manan kusut / Floodaukset kuuluvat kuitenkin peliin ja tästä syystä avautumisesi pelin jälkeen vaikuttikin hieman lapselliselta.

Yritähän Matti nyt kaapia tappion karvas kalkki kieleltäsi. Turnauksia tulee uusia  ;)

Näin paljon tunteita onnistuin herättämään turnauksen aikana sinun lisäksesi ainoastaan Max Lehtisessä standardin aikana (pelasi lifepyöritystä), joka avautui toisenkin pelin hävittyään. Syynä hänellä avautumiseen 0 permanenttia tiskissä matsin lopuksi ja tuhotut Forestit, joiden tilalle ei noussut uusia. Tuntui kyllä olevan kiivasluontoinen kaveri muutenkin  :D

Kaikesta huolimatta kaikkea hyvää Matille jatkossa toivottaen,
 Jere
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: kivi - 17.07.07 - klo 07:39
Tämä nöyrtymistarina on kylläkin vastapuolelle, mutta sitäkin herkullisempi.

Oli extended PTQ ja Sligh oli vielä tuolloin voimissaan. Kahden kierroksen jälkeen olin 1-1, jouduin deckcheckkiin. Huomattiin että pakkalistassa oli vain 56 korttia, Mogg Fanaticit oli unohtunut kirjata listaan joten ne korvattiin valitsemillani basic landeilla (Mountaineja). Sain vielä lämpimiksi Game Lossin kolmannelle kierrokselle. Vastaan tuli mätseistä ehkä pahi tuolloin, Rock. Mutta kuinka ollakaan, yhden pelin takamatkalta ja ehkä juuri ylimääräisten ländien avittamana voitin matsin. Hommassa auttoi että vastustaja pelasi kuin pulloperseinen paviaani, mutta käytettyäni kaiken ylimääräisen tuurin droppasin 2-1 tilanteessa turnauksesta pois ja käklättelin koko loppuviikon.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 17.07.07 - klo 08:52
Ithejäkään ei kuulemma saisi pelata kahta samassa pakassa, koskapa ovat legendaarisia criippejä.

Mitä ihmettä? En koskaan sanonut tällaista. Olet ilmeisesti ymmärtänyt kommenttini vähän väärin. Tietysti Ithejä menee pakkaan kaksi, sehän on mauton pommi. Ei edes haittaa, vaikka molemmat nousevat käteen, koska voi sitten pelata toisen, jos vastustaja saa yhden pois. Tarkoitukseni oli sanoa, että pakassasi oli muutamia todella vahvoja kortteja: tupla-Ith ja Duskrider, joilla sitten voititkin pelejä, kun olivat nousussa, mutta muuten se oli kyllä jätettä.

Viimeisen pelin "tapon viivyttäminen 2-3 kierroksella" johtui puhtaasti siitä, että tiesin pakassasi olevan joukko-buustia, enkä voinut täten jättää puolustusta auki.

Marshalling Cry on velhous (sorcery) ja sinulla oli aktiivinen Ith, joten et olisi voinut hyökätä äijiäsi rikki minun äijiini. Ithin, Telekinetic Sliverin ja Spirit Loopista saamiesi yli 20 elämäpisteen takia et myöskään missään vaiheessa ollut tilanteessa, jossa olit lähelläkään häviämistä vastahyökkäykseen. Tappava hyökkäys ei olisi myöskään vaatinut kaikkia ukkojasi, joten edes täppiin jäämistä Dawn Charmin takia ei tarvinnut pelätä. Vuoron lopussa täppäilit vain yhtä miestäni tilanteessa, jossa olisit voinut täpätä kaksi, myöhemmin kolmekin ja turauttaa tappavat päähän.

Dekissähän oli myös mm. 2 Sunlancea ja Mana Tithe, joista Mana Tithe osui Sprout Swarmiin toisessa pelissä.

Sun Lancet ovat myös oikein hyviä kortteja. Unohdin niiden pakassaolon. Mana Tithe on pelattava. Mutta jos 40 kortin pakassa on 6 hyvää tai pelattavaa korttia, sillä ei tilastollisesti voiteta kauhean usein, mikä tietysti selittää vastustajien keskimääräistä pahemmat kilahdukset tappioiden jälkeen.

Näin paljon tunteita onnistuin herättämään turnauksen aikana sinun lisäksesi ainoastaan Max Lehtisessä standardin aikana (pelasi lifepyöritystä), joka avautui toisenkin pelin hävittyään.

Max Lehtinen on omaa luokkaansa, hän kilahtelee myös tavallisista häviöistä ja varmaan voitoistakin. Tuomarit ovat tietoisia asiasta ja Max joutui mm. puhutteluun käytöksestään.

-- Nute
Oulu
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 19.07.07 - klo 12:27
Vuoden 1999 Ropeconissa kaverini Rauli Alaruikka pelasi Extended-turnauksessa Slighillä Jona Kososen mustavihreää Corpse Dance -pakkaa vastaan. Jona mulligoi neljään, mikä on Slighille aika hyvä juttu. Raulillakin nousi aloituksen jälkeen vähän huonosti ja lopulta peli oli tilanteessa, jossa Jonalla oli hyvin vähän elämäpisteitä eikä kummallakaan maiden lisäksi mitään tiskissä. Raulin pakassa oli tässä vaiheessa kolmeen eri kategoriaan jaettavia kortteja: Mountain, jolla ei enää tee mitään; Wasteland, jolla vähennetään Jonalta yksi mana ja ostetaan itselle ainakin vuoro lisää aikaa härvätä rauhassa; punainen kortti, joista pulteilla voittaa suoraan ja ukoillakin voittaa, ellei Jona tsägätä blokkereita.

Rauli nosti sitten seitsemän vuoroa putkeen pelkkiä Mountaineja. Seitsemän vuoron jälkeen Jonakin lopulta nosti jotain, millä pääsi peliin mukaan, ja Rauli hävisi lopulta. Todennäköisyys, että Rauli ei nosta yhtään punaista korttia seitsemän vuoron aikana, on mahtavat 0,036 %, eli kertalukua 1 per 2800.

-- Nute
Oulu
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: malin - 20.07.07 - klo 12:21
Mut hei, vastassa oli Jona, ei kai se ois mulligoinu neljään jos ei ois tienny että niin voittaa.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: malin - 20.07.07 - klo 12:25
Ja tässä tositarina SM-kisoista.

Antero / Valtteri (en muista kumpi) Saaren vastustaja pelasi Firesiä SM-skaboissa 2001 ja aloitti pelin nohevasti:

Karplusan Forest, punaista manaa (1 päähän)... oho en voikaan pelata tätä Birdiä, burnia.
Ja Mr. Saari voitti pelin kun vastus pelasi kaikki pahat spellit vuoroa myöhemmin ja Saari sai otettua pelin haltuun.

Eihän se r1 Birds of Paradise r2 Fires of Yavimaya r3 Blastoderm r4 Saproling Burst olisikaan ollut hyvä :)
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: vodel - 20.07.07 - klo 14:12
Muistaakseni Mirrodinin prelikassa yhdessä ratkaisevassa pelissä, jossa mulligoin viiteen, jonka jälkeen vastustaja aloitti tyyliin:

t1: Land, Bonesplitter
t2: Land, Steel Wall
t3: Land, Spikeshot Goblin
t4: Land, Bonesplitter --> splitterit kiinni ja 5/2 gobbo valmiina

Tämän jälkeen pelailin joitain pikkulihoja tiskiin seuraavilla vuoroilla ja vastustaja pelasi vielä yhden Steel Wallin ja jotain randomia, mutta 5/2 gobbo keskittyi ammuskelemaan pois pikku ukkojani, sen sijaan että olisi ampunut minua 5 vuorossa päähän :D, kunnes nostin jo vuorolla 7 terrorin ensimmäisenä poistona, jolloin tilanne kääntyikin nopeasti voittooni. Tiedustellessani pelin jälkeen, mistä kyseisessä taktiikassa oli kyse, jolloin vastustaja tähän: "Oho. Vi*** pitäis varmaan alkaa lukemaan näitä kortteja paremmin".

Kävi vielä ilmi että hänellä oli pakassaan 2 Splitteriä, 2 Spikeshottia ym.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Kavu - 20.07.07 - klo 14:25
GP Tukholmassa Hunter Burton (texasista) mulligoi avauspelissä minua vastaan viiteen on the play. Itselläni oli vielä hyvä käsi RGu-pihvipinolla, joten vaikutti hyvältä. No, Hunter suspendasi Ephemeronin vuorolla 2, pelasi Sporesower Thallidin vuorolla 4, Sporoloth Ancientin vuorolla 5 tai 6 ja muita hyviä lihoja vaan älytöntä vauhtia. Olin kuitenkin omilla hyvillä miehillä pitänyt pelin tasaisena, ja voitto häämötti kun nostin kahdeksannen manan ja hardcastasin Maelstorm Djinnin. Siihenkin oli Hunterilla näyttää Cancel, sitten pari lihaa lisään ja voitto kotiin. Obv ei ollut mitään sanottavaa seuraavassa kun Hunter ei mulligoinut. Itse tietysti voitin yhtä vaille kaikki loput pelit, kun taas Hunter ei voittanut enää yhtäkään matsia...
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Eetu - 20.07.07 - klo 14:29
Casual-pelissä:
Vastustajalla:
*savannah lions jossa kiinni sword of fire and ice
*2 lifeä

Minulla:
*mogg fanatic
*5 lifeä

No vastustaja hyökkää leijonallaan ja pikaisen yhteenlaskun summana arvioin leijonan tekevän 4 vahinkoa minuun eli minulle jäisi eeppisesti 1 life. Näin jo silmissäni ensi vuoron, jolloin hyökkäisin fanaticilal ja uhraisin sen sitten saaden tehtyä 2 damagea vastustajaan ja voittaisin. En siis torjunut vaan päätin säästää fanaticin ensi vuorolle. Noh, leijona+miekka kyllä tekee sen 4 vahinkoa, mutta miekasta otin sitten 2 ylimääräistä, koska leijona teki combat damaa minuun. Tuli sellainen WTF olo. Topdekkauksesta olisikin tullut niin turha kortti kuin incinerate :o
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Hopo - 20.07.07 - klo 14:41
Casual-pelissä:
Vastustajalla:
*savannah lions jossa kiinni sword of fire and ice
*2 lifeä

Minulla:
*mogg fanatic
*5 lifeä

No vastustaja hyökkää leijonallaan ja pikaisen yhteenlaskun summana arvioin leijonan tekevän 4 vahinkoa minuun eli minulle jäisi eeppisesti 1 life. Näin jo silmissäni ensi vuoron, jolloin hyökkäisin fanaticilal ja uhraisin sen sitten saaden tehtyä 2 damagea vastustajaan ja voittaisin. En siis torjunut vaan päätin säästää fanaticin ensi vuorolle. Noh, leijona+miekka kyllä tekee sen 4 vahinkoa, mutta miekasta otin sitten 2 ylimääräistä, koska leijona teki combat damaa minuun. Tuli sellainen WTF olo. Topdekkauksesta olisikin tullut niin turha kortti kuin incinerate :o

Etpä olisi voinut blokatakaan, sillä miekka antaa protection from fanaticin.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: tutka - 20.07.07 - klo 15:02
Tiistainen drafti, peli ernest1 vastaan DragonSlayer: Ekillä pöydässä väärinpäin oleva Brine Elemental ja pari epärelevanttia ukkoa, DS:llä n miestä enemmän kuin ekillä ja voitto vuoron päässä. DS animoi vihreän toteemin ja ajaa sillä, eki ottaa vahinkoa. Ekin vuoro: pakan päältä Timbermare, pikainen manojen lasku, repeäminen, heppa pöytään, viis päähän, elementaali ympäri, DS ei hyökkääkkään, eki ajaa seuraavalla vuorolla voittoon marshalling cryn säestämänä.

Oulun smq:t, peli Bur-korlashia vastaan, alla project x. Pelit 1-1, vastustaja seitsemässä lifossa, itsellä lifoa 19. End of turnille Chord of Calling Teneb, the Harvesteriin. Lohhari ajaa, ability tuo hierarchin peliin(en muista oliko itsellä saffia gravella, ois varmaan kannattanu tuoda jos oli), lifot 23-1. Vastustaja untäppää, pelaa Damnationin ja passaa vuoron. Enpä sitten nostakkaan enää kuin pulun, Persecuten(joka osuu neljään landiin ja yhteen signettiin), pari maata, Putrefyn ja kaksi Krosan Grippiä. Urzatehdas Tekee toksuja, joista kolme ensimmäistä kuolee. Sen jälkeen tuleekin kaveriksi Aeon Chronicler, ja häviän.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: rayenni - 20.07.07 - klo 15:07
Lainaus
No vastustaja hyökkää leijonallaan ja pikaisen yhteenlaskun summana arvioin leijonan tekevän 4 vahinkoa minuun eli minulle jäisi eeppisesti 1 life. Näin jo silmissäni ensi vuoron, jolloin hyökkäisin fanaticilal ja uhraisin sen sitten saaden tehtyä 2 damagea vastustajaan ja voittaisin. En siis torjunut vaan päätin säästää fanaticin ensi vuorolle. Noh, leijona+miekka kyllä tekee sen 4 vahinkoa, mutta miekasta otin sitten 2 ylimääräistä, koska leijona teki combat damaa minuun. Tuli sellainen WTF olo. Topdekkauksesta olisikin tullut niin turha kortti kuin incinerate

Tää on aika surkuhupaisaa tekstiä.

Edit: oli mulla asiaakin:
tän vuoden suomen mestari   :'(
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Eetu - 20.07.07 - klo 15:37
Etpä olisi voinut blokatakaan, sillä miekka antaa protection from fanaticin.

Totta :D! Eipä sitä pelin tuoksinnassa tultu ajatelleeksi. No pelattiinpa ainakin oikein ;)
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: JunioRcmf - 24.07.07 - klo 08:46
Pelailtiin eilen kaverin kanssa MtG:tä ja itselläni oli MGA ja kaverilla UW Control käytössä.
Itselläni oli pöydässä Boreal Druid ja 5x untapissä olevaa Forestia ja kädessä 1x Forest ja 1x Spectral Force. No päätän bluffata kädessä olevalla landillani ja pelaan Forcen pöydässä olevilla manoillani (jättäen itselleni yhden manan auki) ja siihenpä kaveirni vastaa Rune Snagilla (ei ollut vielä aiemmin pelannut yhtään kopiota) ja koska olin jättänyt pelaamatta sen yhden kädess olevani landin en pystynyt maksamaan Snagin vaatimaa kahta manaa ja Force counteroitui ja myöhemmin kaverini Wrathasi yksinäisen Druidini enkä nostanut enää mitään järkevää, nostin boostia ja landejä, pelin aikana paitsi yhden Groundbreakerin, kun kaverini oli saanut jo pöytään Akroma, Angel of Wrathin ja Adarkar Valkyrian...
Peli loppui tilanteeseen, jossa kaverillani oli 4lifeä ja minulla tippui 20 -> 0. Olisin voittanut pelin, jos en olisi bluffannut landilla, koska kaverini kertoi ettei hänellä olisi ollut tai heti noussut vastausta Forceen...
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 01.08.07 - klo 17:06
Viikko tai pari ennen SM-kisoja dräftäsin MODO-harjoitusdräftissä yhden elämäni kilipäisimmistä dräftipakoista, nopean RG-herkun. Sillä pystyi tekemään mm. seuraavanlaisia asioita.

Forest, Essence Warden.
Mountain, Radha, Warden hyökkää.
Forest, Uktabi Drake, Drake, Warden ja Radha hyökkäävät, kaksi punaista Radhasta, Scryb Ranger, yksi päähän manasta, Forest käteen, Radha auki, Radhasta vihreä mana, Mogg War-Marshal. Tässä vaiheessa on itsellä 25 elämää, 6 ukkoa tiskissä, Uktabi Draken kaiun pystyy maksamaan, War Marshal korvaa itsensä, ja vastustaja katselee toimintaa huuli pyöreänä 14 elämäpisteen takaa.

Dräftin finaalinkin voitin 2-1, joten todellista surkuhupaisuustarinaa tästä ei saa, mutta tuo yksi erätappio oli jotain ihan käsittämätöntä. Pelasin keskinkertaista ja manahinnaltaan kallista valkomustaa vastaan. Aloitin muutamalla nopealla ukolla, mutta vastustaja pääsi vähän stabiloimaan D'Avenant Healerin ja sitten paljon stabiloimaan Lymph Sliverin kautta. Minulla oli selkeä pöytäylivoima, mutta silmittömällä hyökkäämisellä olisin vain saanut suurimman osan hyvistä ukoistani rikki ja vastustajalle pakotettua päähän vain pari pistettä vauriota. Siispä keskityin pelailemaan lisää lihoja tiskiin ja vastustaja nosteli aina juuri riittävästi omia, heikompia mutta stabiloivia ukkoja niitä vastaan.

Peli eteni lopulta siihen, että minä pyöritin pakkaani tyhjäksi synergialla Greenseeker + Scryb Ranger ja vastustaja haki kaasua Null Profusionilla. Endrek Sahr ja Skirk Ridge Exhumer tekivät kaikesta massahyökkäämisestä toivotonta. Pakassani oli pultteja, mutta ensimmäinen niistä nousi vasta, kun kortteja oli jäljellä enää 8, ja siinä vaiheessa vastustajalla oli Mire Boaa pysäyttämässä sekä Healer että Errant Doomsayer, joten yhden poistaminen oli turhaa - mieluummin ammuin päähän. Ihan lopussakin tilanne oli se, että jos ennen viimeistä korttia nousee Pyrohemia, voitan kuin voitankin. Tietysti Pyrohemia oli sitten viimeinen kortti, missä vaiheessa vastustajalla oli, Enslavella riistetyn Essence Wardenin ansiosta, 3 elämäpistettä liikaa.

-- Nute
Oulu
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: hembba - 04.08.07 - klo 14:36
Joskus Time Spiralin releasessa sain ihan hyvän poolin josta kasautui hieno UGb pakka. Viimeinen peli, olen kakkospöydässä, vastustajalla BG saprodekki, itsellä Savage Thallid jossa Verdant Embrace ja Fallen Ideal, muutama saproling tokeni ja vastustaja 12 lifessä. Hyökkään ja pidän itsestään selvyytenä että voitan, häviämiseen olisi tarvittu kaksi split second poistoa, ja panostin siihen että näitä ei ollut. Mutta Sudden Spoiling oli. Vituttaa vieläkin.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Fumba - 04.08.07 - klo 15:19
Heehe, olipas eilen hassu FNM. Aamulla Miinin pyysi IRC:n puolella Gruulia lainaan, mihin suostuin (älkää kysykö, miksi). Tungin Kird Apejen tilalle jotain satunnaista jätettä (Martyr of Ashes, joka ei sinänsä ole jätettä, mutta sitä se on tässä metassa). Miininin vastustajat pelasivat aivan järkyttävästi, minkä seurauksena hän olikin 2-0 -tilanteessa ennen viimeistä kierrosta, samoin kuin minä.

Tässä vaiheessa Miinin totesi standardin olevan paska formaatti, koska sitä on niin helppo pelata, ja ehdotti ID:ta. Sanoin, etten halua tiputtaa ratingejani tasurilla, joten pelasimme sitten (pelasin Angelfirellä, jonka pitäisi voittaa huono Gruul helposti, muuten olisi voinut onnistuakin). Ensimmäisessä pelissä nostin kaksi no-landeria, mulligoin viiteen ja nostin pelin aikana kolme landia ja yhden signetin, jonka Tinakadun Huligaani hajoitti. Tämän pelin jälkeen Miinin tarjosi taas ID:ta, johon en suostunut, sillä uskoin vielä vakaasti voittavani matsin. Pitäisihän sen olla helppo matchup.

Arvatkaas, kuinka kävi? Helpotan sen verran, että eilisiltana vitutti, nyt lähinnä naurattaa.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: ilpo - 04.08.07 - klo 15:48
Standardin helppous on jotain käsin kosketeltavaa. Dekinrakennusskillejä ei vaadita, kun on intterwebbi ja ahkerat japsit. In-game tilanteet on jotain "countteroinko vai ajanko", voi herranjestas. Toista se on oikeassa formaatissa.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: miinin - 04.08.07 - klo 17:08
Standardin helppous on jotain käsin kosketeltavaa. Dekinrakennusskillejä ei vaadita, kun on intterwebbi ja ahkerat japsit. In-game tilanteet on jotain "countteroinko vai ajanko", voi herranjestas. Toista se on oikeassa formaatissa.

Kerrankin joutuu olemaan oululaisen kanssa samaa mieltä O_o Turnauksen vaikein päätös oli se, että pelaanko vahinkotehokkaamman Tin-Street Hooliganin, vai Seal of Firen ja odottelen Huligaanin kanssa mahdollista sinettiä - ja vaikka olisin tässä tehnyt väärän valinnan, niin olisin 99% varmuudella voittanut silti. Hieno formaatti!
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: oze - 06.08.07 - klo 00:12
Type 1 turnaus joitain vuosia takaperin jossain Jellyconissa:

Pelasin poweroitua monoU-ophidian-morphling dekkiä jossain ratkaisevassa pelissä (en muista tarkkaan):
Tilanne oli hyvässä controllissa minulla (käsi täynnä counttereita ja kortinnostoa ja vastustajalla pöytä ja käsi tyhjänä. Ei tarvitsisi tehdä muuta, kuin nostaa voittokeino, eli yksi niistä neljästä morphlingistä. Heittelin impulset ja brainstormit toisensa perään saadakseni mopoja, mutta ne eivät olleet suostuvaisia nousemaan. Fectheilläkin ohensin pakkaani paljon... Pakkaan jäi muistaakseni joku 7 korttia, joissa 4 mopoa, kunnes vastustajani nosti jotain mautonta ja voitti.

Samaisessa turnauksessa kävi myös niin, että lähdin luottavaisesti yhden sinisen manasourcen kädellä. Moxeja, brainstormeja, wastelandeja, impulseja ym näkyi runsaasti, mutta toinen sininen manasource jäi uupumaan, vaikka siinä pelissä nostin pakasta yli 30 korttia! Vastustaja voitti. Toinen sininen source olisi riittänyt voittoon milloin tahansa.

t.Ossi
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Frein - 20.08.07 - klo 14:44
Tapahtui PTQ:ssa:

Minulla U/B/w Korlash Teachings ja vastustajalla joku outo G/w Stompy jossa mm. Tarmogoyf, Timbermare, Spectral Force ja Griffin Guide.

Ensimmäisessä erässä meni ilmeisesti vaan drawit persiilleen kun hävisin enkä muista mitään järkevää syytä tappiolle vaikka oletin matsin olevan helppo. Toisessa erässä miekkonen keksi sidettää sisään Magus of the Moatin (hah), ja lukitsikin sitten omat elukkansa maaginsa taakse koska luuli sen pysäyttävän vain vihollisen miehet. Minä sitten rupean laittamaan controllia pystyyn ensin Teferi's Moatilla ja saanpa sitten vihdoin Damnationin ja Korlash, Heir to Blackbladen käteen. Pöytä ensin sieläksi, sitten Korlash esiin ja aletaan ajella.

Vastustaja on sitten yhden huitaisun päässä kuolemasta (Korlash joku 10/10) ja pelaa Timbermaren ostamaan aikaa. Peli keskeytetään ajan loppumisen takia ja minä häviän koko ottelun 1-0. Jees, kyllä kontrollia on kiva pelata.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Andros - 07.10.07 - klo 13:45
Nyt on kyllä pakko turvautua härskiin necroamiseen,  johonkin on pakko päästä tilittämään. Aiheena siis eilisen junnut, ensimmäinen kierros. Pealsin Rakdosta, joka sisälsi kaikki kyseisen pakan normaalit kortit joten mistään budjettiviritelmästä tai casual pakasta ei nyt puhuta. Turnaukseen mennessä oli alla FNM-voitto Tampereelta samalla dekillä edelliseltä päivältä, joten fiilikset oli hyvät ja odotukset korkealla. Kuinka vituiksi voikaan asiat mennä.

Ensimmäinen vastustajani pelasi epäillyttävästi draftidekin näköistä UW-läjää, joka sisälsi mm. seuraava herkkua: Minister of Impediments, Mistral Charger, Paliation Accord, Angel's Feather ja Overrule. Uskoisin lähes kaikkien korttien olevan one-offeja, varmaan jotain jätettä löytyi kaksikin kappaletta. Ennen pelin alkua vastustaja flippaa dekistään Paliation Accordin, joten olin varma siitä että peli olisi nopea ja pääsisin scouttailemaan muiden dekkejä. Pidin melko solidin käden joka sisälsi muutaman polton, neljä lääniä ja rakdos guildmagen. Vastustaja ei pelaa ensimmäiseen kahteen vuoroon mitään, kolmannella tiskiin tulee Benevolent Ancestor johon napsahtaa Char. Vastustajan elämäpisteet ovat jossain kuuden paikkeilla kun pöytään tulee formaatin mauttomin lifegain vehje, Angel's Feather. Oma dekkini päättääkin sen kunniaksi antaa mulle pelkkää lääniä ja vastustaja kiskoo tyhjään käteen joka vuoro uuden valkoisen pihvin mallia Azorius First-Wing ja kumppanit. Nostelen siinä sitten rauhassa lääniä läänin perään, kunnes tähtään hellbent Demonfiren vastustajan naamaan mielessä kakkospeliin siirtyminen. Vastustaja ottaa miljoona manaa pooliin, ja overruulaa viidellä. Kostilta saadun varmistuksen jälkeen käy ilmi, että vastustaja tosiaankin saa siitä elämät, ja vastustaja on viidessä. Noh, peli jatkuu ja Oathworn Giant tulee tiskiin. Nostan Charrin tähdäten sen vastustajan päähän, hänen pudotessa kahteen. Itselläni elämää on noin 12 tässä vaiheessa, joten uskon että minulla on runsaasti aikaa nostaa ihan mikä tahansa pakkani monesta poltosta. Noh, muutama vuoro kuluu ja vastustajani on taas viidessä kiitos Angel's Featherin kun ei ole pakan päältä muuta kuin lääniä näyttää. Kuolen sitten Seal of Fire tiskissä vastustaja kahdeksassa elämässä Firs-Wingin ajeluun kun seali ei sitä osaa syödä.

Otan sideltä Rain of Goret sisään. En ole vieläkään erityisen huolissani, eihän draftipakalle voi hävitä? Tässä pelissä aloitan confidantilla, poltan vastustajan blokkerit ja ajelen sillä. Life totaalini on tässä vaiheessa 12, pelaan solifugen ja fanaticin. Vastustaja on kahden vuoron päästä kuollut riippumatta siitä mitä hän pelaa, joten en ole elämätotaalistani huollissani ja poistan fanaticilla bolkkerin. Seuraavalla vuorolla pakan päältä paljastuu toinen solifuge joka tiputtaa minut kahdeksaan. Kädessä ei ole enää polttoa jäljellä, joten olen hieman huolissani mahdollisuudesta että pakkani päällä on Hit//Run. Ajan vastustajan kahteen, pässään vuoron ja hän tekee jotain millä ei ole merkitystä. Oma upkeeppini saapuu, käännän pakkani päällimäisen kortin ja sieltähän se Hitti kurkistaa. Kertauksen vuoksi, vastustajani ei tehnyt minuun yhtään pistettä vahinkoa ja siitä huolimatta lifetotaalini meni näin: 18, 16(ländi, char), 14, 12, 8, 0 (confidant).

Seuraavalla kierroksella koppaan turnauksen ainoan White Weenien, joka ajelee minut piiloon Soltari Priesteillä ja Calcidermeillä. Tuloksen 0-2 Drop, loppupäivä meni pohtiessa, että miten tässä nyt näin kävi?
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Tomtz - 07.10.07 - klo 19:08
Eilisten junnujen semifinaaleissa sain vastaani UG lihalaatikon. Itse pelasin UR stormia. Ekassa pelissä pyörähdän helposti vuorolle 5 tai 6 kolmen Grapeshotin ja Empty the Warrensin siivittelemänä. Tokassa pelissä vastustaja saa nopean alun pyöräytän 10 goblinia eteen vuorolla 5, koska Grapeshottia ei ollut näyttää. Käteen jää Lotus Bloom, joka ei ole kovinkaan herkullinen Teferin ollessa pöydässä. Vastustaja topdeckailee lihaa minun tyytyessä ländeihin ja Lotus Bloomeihin.
 Parin vuoron päästä Stampeding Wildebeests liittyy vastustajan joukkioihin. Kyseinen veijari on melko paha myöskin pöydästä löytyvän Coiling Oraclen kanssa. Seuraavalla vuorolla vastustaja kuitenkin lyö Wildebeestsillä jolloin luonnolisesti koppaan sen neljällä goblinillani ja lopetan synergian sykkimiset. Vastustaja kuulemma luuli, ettei creaturea voi blokkia useammalla kuin kolmella creaturella. Muutaman vuoron päästä vastustaja saa Brine Elemental+Vesuvan Shapeshifter -yhdistelmän pyörimään. Tällä hetkellä pöytätilanne näytti seuraavalta:

Minulla: 6 1/1 Goblin tokenia, Claws of Gix, 7 ländiä. Kädessä 5 korttia(Pyromancer's Swath, Hatching Plans, 2 Lotus Bloom, Repeal)

Vastustajalla: Teferi, Vesuvan Shapeshifter, Brine Elemental, Coiling Oracle, pari-kolme Llanowar Elvesiä, pari Wall of Rootsia, Carven Caryatid, pari Birds of Paradisea, Treetop Village ja noin 10 muuta ländiä. 1 kortti kädessä.

Vastustaja pelaili miehiä tiskiin minkä kerkesi ja piti näin kätensä tyhjänä. Brine-lukko haittasi hieman omaa pelaamista, mutta sain vaan nostella kortteja kun 6 goblinia piti kaikki vastustajan miehet aisoissa. Vuoroja myöhemmin vastustajan tajutessa hänellä olevan kaksi Treetop Villagea,  hän uskalsi hyökätä ensimmäisen kerran sitten alkuvuorojen. Otin miehet läpi jääden noin kymmeneen. Nostelin kortteja Hatching Planseilla yrittäen löytää Rite of Flamea tai Repealia joilla saisi rutistettua tarvittavat stormit ja manat Pyromancer's Swath + Grapeshot -tappoon. Eipä ollut nousussa ja vastustaja ajeli parin vuoron päästä ylitse.

Kolmas peli se vasta surkuhupaisin olikin. Taisin aloittaa kädellä, jossa oli 2 ländiä(Steam Vents+Fungal Reaches), Perilous Research, 2 Rite of Flamea, Pyromancer's Swath ja Claws of Gix. Grapeshotin nostaminen olisi käytännössä siis GG.  Empty the Warrensikaan ei hassumpi nosto olisi. Aloitan ländillä, ja tokalla vuorolla nostan Lotus Bloomin, jonka laitan suspendiin pelaten myös toisen ländin. Vastustaja pelaa parilla ekalla vuorolla lantun ja pari Heartwood Storytelleriä. Itse nostelen ländiä ja muuta turhaa. Pelailen Researcheja säkkäilemällä ländejä. Koluan dekkiä läpi minkä kerkeän ja nostan vielä kolmannen Rite of Flamen ja toisen Pyromancer's Swathin. Latailen storagemaita ja on ~piljoona manaa.  En nosta kuitenkaan Grapeshottia enkä Empty the Warrenssia. En nosta myöskään Repealeja+Remandeja joilla olisin saanut vastustajan pieksuja hidastettua. Nostelen Remandit tietysti heti kun threatit on pelattu. Vuoroa ennen lethaleita Remandaan oman Clawsini kolmesti, mutten nosta vastauksia tai Grapeshottia. Koluan pelin aikana noin puolet dekistä osumatta yhteenkään Empty the Warrensiin tai Grapeshottiin. Revealaan pelin jälkeen kortteja pakan päältä: Repeal oli toisena ja Grapeshot kolmantena. Tilttaan ja lähden jättimäisen Brushlandini kanssa pelaamaan Gears of Waria.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: rayenni - 07.10.07 - klo 23:05
~Kaikki näkemäni pelit, joissa joku (markku) on pelannut Perilous Stormia, ovat olleet surkuhupaisia. Se pakka on ihan uskomattoman huono ja sillä kuuluukin hävitä pakalle jossa on edes muutama hyvä kortti. Aiheesta valittaminen on, jos mahdollista, vielä itseänikin ja omaanikin säälittävämpää.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: ilpo - 08.10.07 - klo 09:22
Olli tarkoitti tietysti, että Markku on surkuhupaisa ja uskomattoman huono.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: rayenni - 08.10.07 - klo 13:38
Äh, ei pitäisi noin myöhään kirjoittaa mitään. Ilpo on tietenkin oikeassa. Hyvä, että sen lisäksi että huomasit erheeni myös korjasit sen tulevien väärinkäsitysten välttämiseksi.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: zoukka - 13.10.07 - klo 20:59
Lorwyn prelessä oli pari todella outoa peliä joista oudoin oli B/G Elf-kasaa vastaan. Vastustaja oli joko unessa tai niin hermoStunut, että osa aivoista oli sammunut.

Vastustajan peli.

1 vuoro: Forest
2 vuoro: Forest+Leaf Gilder
3 vuoro: Gilder tappiin ja Gilt-leaf Seer pöytään.
4 vuoro: "vittu kun ei nouse Swamppia"
5 vuoro: "vittu kun ei nouse Swamppia"
6 vuoro: "vittu kun ei nouse Swamppia"
7 vuoro: "vittu kun ei nouse Swamppia"
Jne...

Mulla tyhjä pöytä kunnes nostan viimeinkin Swampin ja pelaan kolme seuraavaa vuoroa Knucklebone Witchin, Boggart Loggersin ja Wydwenin. Ja ajan niillä vastustajan kuoliaaksi.

Mies siis jätti hyökkäämättä n kertaa kuka tietää miksi.



Niin ja eräässä toisessa pelissä tuli niin kovaa turpaan, että alkoi melkein itkettämään. Nostin ihan hyvää lappua, mutta kun vastustajan peli oli seuraavanlainen enkä nostanut poistoa niin joopa joo...

1. Forest + Treefolk Harbinger
2. Swamp + Warren Scourge Elf
3. Plains + Doran, the siege tower
4. Land + Lignify Elffille + Nameless Inversion jollekin mun ukolle

Niin ja sillä oli kaksi Dorania dekissä ::)
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 14.10.07 - klo 00:35
Tämän ketjun tarkoitus ei ole kertoa peleistä, joissa tapahtui vain jotain tavanomaisen kummallista ja jotka voititte itse.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Frein - 14.10.07 - klo 01:25
Laitetaan nyt tähän jonkinlainen selostus päivän nöyryyttävästä pelistä Lorwynin release-turnauksen side event draftista.

Luvassa oli siis single eliminationia ja heti alkuun vastustajaksi ilmestyy Alkion Anssi, ja mietin että tuli vähän turhan kova vastus. Noh, mennään hiukan ajassa eteen päin ja pelit on 1-1, minulla pöydässä Mournwhelk, Giant Harbinger, Thundercloud Shaman, Fire-Belly Changeling sekä Liliana Vess neljällä counterilla. Anssilla on pöydässä Leaf Gilder, Oakgnarl warrior, Treefolk Harbinger ja mahdollisesti vielä elf tokeni tai jotain muuta pientä.

Noh, minäpä sitten saan vuoron, posautan Oakgnarlin Eyeblight's Endingillä, pelaan toisen Thundercloud Shamanin jolloin oma Mournwhelk puri multaa mutta reitti oli vapaa ja rymistelin päin. Noh, tässä sitte Anssi pelaa tietenkin Gilt-Leaf Ambushin ja luonnollisesti voittaa clashin, jonka jälkeen seuraakin sitten Nameless Inversion changelingiin ja lopulta vielä Rootgraple (kuka noita laittaa main deckiin? >_<) Lilianaan.

Pikkuisen alkoi pänniä, mutta hei, 4/4 pihvi vastaan tyhjä pöytä on silti ihan kiva, eikö? No ei riittävän kiva. Vastaan asettuu nimittäin pian uusi puuharbingeri joka hakee sopivasti swamp walkkaavan Bog-Strider Ashin, ja koska minulla on lifeä 7 ja hänellä 20, tulee poistolle hiukan kiire. Onneksi sellainen on saatavilla, nimittäin Ashling the Pilgrim, joka vuoroa myöhemmin räjäyttää pödän tuhannen päreiksi ja minulle jää yksi life. Vuoroni loppuun tulee sitten uusi väijytys ja tokenit ajavat nurin heti perään. =/

Pakassa oli mauttomia wrathi-efektejä ja pöytätilanne ei paljoa parempi olisi voinut olla ja silti tuli takkiin. Propsit vaan Anssille hyvästä pelaamisesta vaikka potuttaakin että en sittenkään katkaissut tappioputkeani kyseistä herraa vastaan. Jälkeenpäin mietin että tuon olisi ehkä voinut voittaa panttaamalla sitä toista jättiläistä pidempään, mutta ahneus ja tappion näennäinen mahdottomuus koituivat kohtalokseni. En myöskään uskonut ambusheja enää löytyvän kun niitä jo pari kappaletta pelin aikana meni.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Anssi - 14.10.07 - klo 02:44
En hirveästi enää muista tosta pelistä, mutta clashit kyllä tuli voitettua aina tarvittaessa sua vastaan. Vikassa pelissa taisin floodata aika pahasti ennen kuin Thundercloud Shaman tuli, mutta hyvillä nostoilla nousi vielä. Rootgrapple oli dekissä, kun oli 2 Harbingeriä ja yhteensä 8 Treefolkia, niin ajattelin sen olevan kokeilemisen arvoinen.

Pelattuasi toisen Thundercloud Shamanin olisit voinut olla ajelematta vaikka toisella isolla giantilla.

Mun mielestä sun olis pitänyt jättää se Ashling räjäyttämättä ja laittaa mieluummin molempien vuoroilla kahta counteria siihen ja yrittää saada pelistä tasuria. Tai ainakin käyttää se vasta mun upkeepissä, siitä kun ei olisi ollut mitään haittaa.

Ambusheja oli 3 ja dekki oli muutenkin vahva, mutta ei se kuitenkaan ollut mitään verratuna sun dekin power-leveliin.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 14.10.07 - klo 21:50
Laitetaan nyt tähän jonkinlainen selostus päivän nöyryyttävästä pelistä Lorwynin release-turnauksen side event draftista.

Koetko tulleesi nöyryytetyksi? Pelasit ihan hyvää pelaajaa vastaan, jolla kuulemma oli hyvä pakka. Hän nosti pari kertaa hyvin, ja myönnät, että saatoit tehdä pari kertaa vähän kyseenalaisia valintoja. (Sillä, oliko pakkasi vielä parempi, ei oikeastaan ole enää merkitystä, koska Magicissä tapahtuu välillä jännää ja merkillistä, varsinkin jos itse pelaa huonosti.)
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Rancid- - 14.10.07 - klo 21:51
Lainaus käyttäjältä: Frein
pelit on 1-1
...
lopulta vielä Rootgraple (kuka noita laittaa main deckiin? >_<) Lilianaan.

Tuskinpa kolmospelissä enää maindeckillä pelataan. Olikohan se Kenji, joka sanoi, että ellet ole sidettänyt limited-matsissa, olet todennäköisesti pelannut väärin?
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Frein - 14.10.07 - klo 22:01
Koetko tulleesi nöyryytetyksi? Pelasit ihan hyvää pelaajaa vastaan, jolla kuulemma oli hyvä pakka. Hän nosti pari kertaa hyvin, ja myönnät, että saatoit tehdä pari kertaa vähän kyseenalaisia valintoja. (Sillä, oliko pakkasi vielä parempi, ei oikeastaan ole enää merkitystä, koska Magicissä tapahtuu välillä jännää ja merkillistä, varsinkin jos itse pelaa huonosti.)
No sanotaan että en uskonut voivani enää hävitä ja silti hävisin.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: malin - 15.10.07 - klo 00:19
Jarnis totesi Strongholdin prelikassa "ei voi hävitä mihinkään korttiin Magicin historiassa".

Sitten vastus pelasi Flame Wave:n.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Karjanvarastaja - 15.10.07 - klo 17:00
Prelikka. Muutama viikko takaperin.

1-1. Viimeinen matsi.
Vastustaja pelasi gigantteja ja merfolkkien sekasotkua ja itselläni sini-musta-vihreä elf-faerie-merfolk-treefolk sotku, jossa nostamani Garruk ja Jace, joita en muistaakseni koko päivänä saanut kertaakaan pöytään tai käteen.
Hänellä 4 lifeä, minulla 14.
Pöydässä Nectar Faerie ja 2/3 döödiskosketus elffi Protective Bubblella. Kädessä ei mitään.
Vastustaja höökää kahdella törkeän isolla gigantilla, toisella trample. Blokin keijulla toisen ja annan trample mörölle lifelinkin. Muistin säännön totaalisen väärin. Ultimate phail. Lifeä jäljellä 4 ja vastustajalla pelimiehen työn jälkeen 14.
Seuraava kortti Final Revels. Ei näin. Teki mieli vajota lattian alle.
Lapioin heti kortin noston jälkeen ja menin itkemään.
Niin ja vastustaja oli kantturoinut alussa joko viiteen tai neljään, ei muista enää. Itselläni se 7 kortonkia ja aloitus.


Eka matsi

0-0
Vastustajalla merfolk-kithkin viritelmä.
Tuuttasin pienillä kakkeleilla vastustajan tyhjää pöytää hartaalla nautinnolla, kunnes hänellä oli 2 lifeä ja minulla 18.
Kädessä Familiar's Ruse ja joku merfolk-untapperi pöydässä olevan surgespannerin huoraukseen. 2 Islandia, vaikea valinta. Vastustajalla ei mitään kädessä, pelaan merfolkin. Höökäys oli jo tehty, jakelin vuoron.
Hän hymähtää korttinsa nostettua, aistin voiton katkun sieraimissani ja hän täräyttää Final Revelsin pöytään. Pakan ainoa kuulemma.
Heitän noin kymmenen pikkumiehen armeijan roskiin ja näytän nyrpeältä. Nostan putkessa kymmenen lääniä ja vastustaja tinttaa 9 vuoron kellon pöytään, kunnes gongi kumahtaa. Vitutti ja sain vastapuoliskolta onnittelut mahtavasta pelistä.
Seuraava peli kaatuu siihen, että en saa lääniä.

Kokemus oli silti antoisa.

E: Lishäys
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Rancid- - 15.10.07 - klo 17:17
Suomennos Karjanvarastajan postaukseen: "pelasin pää perseessä kuin Parat Wattana (https://webapp.wizards.com/ratings.aspx?action=search_member&personid=2275113&brandid=1) ja hävisin täysin ansaitusti".

Itsehän hävisin release draftissa matsin mulligoituani yhdessä pelissä viiteen aloittaessani ja vastustajan nostaessa toisessa "nutsit" ... eli kolme Judge of Currentsia ja pari islandwalk-merfolkkia. Ei sitten vissiin reissattu Puritylla ja muilla lentureilla.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Polari - 15.10.07 - klo 20:47
Kun kerran muualla aiemmin yllytettiin, mehustelenpa tässä pelillä joka varmasti vaikutti surkuhupaisalta vastustajan näkökulmasta.

Tapahtui random lauantaiturnauksessa Safe Havenissa Championsin aikaisessa Extendedissä. Pelasin Hyvää Monovihreätä Pieksua vastassani U/r Control.

Vastustaja - jonka henkilöllisyyden taidan jättää paljastamatta - voittaa nopanheiton. Vedän aloituskäteni ja olen kovin pettynyt etten pääse aloittamaan, sillä kädessäni on kaksi Humble Budokaa, joihin vastustajalla on countereita lukuunottamatta vastaukset vähissä. Peli alkaakin Island sun. Forest sun. Island sun. Forest Humble Budoka.

Seuraa miettimistä. Vastus on selkeästi hämillään mauttomasta lihastani, eikä oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä. Lopulta Budoka kuitenkin imaisee Counterspellistä. Höh. Vaan eipä mitään. Shivan Reef sun. Forest, uusi yritys. Taas Counterspell. Höh.

Mahdollisuudet nopean untargetable beatstickin pelaamiseen menivät, joten siirryn isompiin pihveihin. Island sun. Forest, Fangren Firstborn. Fangren resolvaa! Vaan iloni on lyhytaikaista, sillä endissä vastustaja täppää manansa, ja arvaan heti että sieltä tulee Fire... ei tulekaan! Tulee Cunning Wish joka hakee... Firen. Höh.

Vastus untappaa, vetää korttinsa, täppää kaksi manaa, ja valmistaudun heittämään ukkoni roskiin... mutta sieltä ei tulekaan Fireä! Vaan tulee... Isochron Scepter. Mies on siis menossa pas2 kuitenkin... eiku, onko sittenkään? Scepteriin laitetaan Fire... c'mon, annavuoroannavuoroannavuoro...

"Sun."

Untap. Draw.

"Haluaisin hyökätä."

"Pelataan Fire Firstborniin."

"Vastataan. Pelataan Sylvan Might Fangreniin."

"Lyödään seitsemää."

"Pelataan Wear Away Scepteriin."

...ja tämän jälkeen ei tapahtunutkaan muuta kuin Fangren lyö kuutta, Fangren lyö seitsemää, sutpois. Paras. Peli. Ikinä.


PS. Sijoituin Budoka Beatingsilla turnauksessa toiseksi voittaen tuon matsin lisäksi Affiksen, Togin ja RDW:n, häviten Trinity Greenille kahdesti (swississä ja top neljässä).
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: mahonen - 19.11.07 - klo 15:41
Kävipähän eilen Legacy Champsin semi-finaalissa hassusti. Pelasin Sami Häggkvistiä vastaan. Kaverilla on pakkanaan Breakfast. Odotin nopeaa voittoa kaverilta ja tiesin, että Leyline aloituskädessä olisi todella kova. Nostin käteeni jotain tämän suuntaista : Delta, Petal, Ritual, C.Ritual, ETW, ja pari landia. Ei ollut kädessä Leylineä ei. No ajattelin, että ekan vuoron 8 toksua voisi riittää ja menin riskillä. Sain vastustajan 3 lifeen kunnes vastustaja pyörähti ja eka peli GG.

No tämä toinen peli on se oikeasti surkuhupaisa. Sidetin sisään jotain jörssiä ja toivoin aloituskäteen Leylineitä. No nostin seitsemän korttia ja ne olivat tyyliin tälläiset: 2 Leyline, 2 Brainstorm, 1 M.Tutor, ja landia. Katsoin, että olipahan ihan kohtuu käsi. Pidin tietty. Pistin pöytään parit Leylinet. Tästähän Sami suorastaan häkeltyi ja kertoi sidetteneensä täysin väärin. No hän koittaa pokkana Fowittaa toisen Leylinen, mutta Jkk taisi olla liian tarkkasilmäinen ja huomasi erheen. No tämän jälkeen taisi Sami miettiä hetken skuuppaamista ja olimme molemmat aika varmoja kumpi voittaa. Naurettiin siinä, että Sami ajelee mut hengiltä suurilla lihoillaan (Cephalid Illusionist, Narcomoeba). Multa taisi kädestä lähteä kädestä tutori ja joitan pientä. No nostin ja nostin korttia samalla kun Sami ajoi mua kohti 0-2 häviöä. Otin tämän vielä rauhallisesti, koska ajattelin etten voi nostaa niin huonosti. Toisin kuitenkin kävi. Otin pelistä 0-2 häviön ja lähdin hymyssä suin 40 credun lahjakortin ja promofoilin kanssa kotiin.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 19.11.07 - klo 17:45
Naurettiin siinä, että Sami ajelee mut hengiltä suurilla lihoillaan (Cephalid Illusionist, Narcomoeba).

Tämä on klassinen ironinen tappo kombopakalla. Kombotus menee päin persettä (huonon tuurin tai vastustajan häirinnän takia) ja sitten ajetaan hengiltä säälittävän kokoisilla äijillä. Tätä harrastivat jo Standardin Bargain-kombopakat vuonna 2000. Tällöin ajoäijänä oli Skirge Familiar - se tosin on jopa ihan kunnioitettavan kokoinen 3/2 lenturi. Vintagessakin Flash Hulk nylkyttelee välillä päähän 10 vuoroa yhden Virulent Sliverin turvin, välillä puolestaan pelataan Hulk rehellisesti ländeillä ja sitten ajellaan sillä.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: hall0n - 19.11.07 - klo 17:56
Tässä kyllä kaveri sai avukseen Tarmon, joka on ihan kelpo liha kun mahonen oli tutoreita ja fetsejä pelaillut. Cephalid Breakfastin varasuunnitelma onkin pieksut Tarmolla jos kombo ei ole onnistumassa. Ja olihan siinä mukana lyömässä vielä umpimauton Nomad's en-Kor!

Mutta surkuhupaisa peli kyllä oli (kysellään tuomarilta miten vastuksen konpo toimii yms).
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: mahonen - 19.11.07 - klo 19:02
Lainaus
Tässä kyllä kaveri sai avukseen Tarmon

Itseasiassa Tarmo tuli pöytään vasta pelin loppuvaiheessa ja se ehti olla yhden vuoron kello, joten se ei Samin voittoon kovin paljoa vaikuttanut. Menetin maksimissaan yhden vuoron elinaikaa sen takia.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Karjanvarastaja - 21.01.08 - klo 20:17
Viime prellujen tapahtumia:

Povaan törkeyksiä ja nostan ensimmäisenä Thoughtseizen, Earwig Squadin ja Doranin. Doran lentää romukoppaan, kun valkoinen on paskaa ja pakaksi muokkaan nopean B/R aggrocontrollin tapaisen, kun discaus efektejä oli 48 kortin pakassa 14 ja pieniä pumpattavia miehiä useita sekä paksu nivaska poistoja. Pelkästään läänihaun, Hunting Triadin (mahtipanovehje) ja Bramblewood Paragonin takia spläshäsin vihreää, jota en missään vaiheessa katunut. Näillä eväillä lähdettiin pelaamaan ja alussa tuli mukiinmenevä 2-1 voitto suht rutiinilla, kun vastustaja saanut rivejään kunnolla kasaan. Toinen peli oli tiukempi ja hävisin niukasti 1-2, kun voittokorttini tuli vuoron liian myöhään. Nostin ensimmäisen ja ainoan kerran Thoughseizen käteen ja pelasin keskivaiheilla vastustajan ainokaiseen korttiin, jonka ajattelin olevan hirmuinen pommi, mutta olikin harvinaisen ruma mountain jostain unohdetulta ajalta.
Kolmas peli sujui rempseästi, sillä vastustaja pelasi valkoista ja nopea 2-0 vei 5.sijalle.
Tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen, sillä peli sujui todella hyvin ja fiilis oli upea. Mahdollisuudet kärkisijoihin olivat yhden erän päässä.
Viimeinen erä olikin silkkaa silsaa. Vastustaja pelasi saman tapaista deckiä, jossa oli nopeammat ja rumemmat gobot ja päälle vielä counterointia. Jokaiseen temppuuni oli ruma vastaus enkä nostanut kuin destroy target non-black paskoja. Thoughttia tahi Earwigia ei pelissä näkynyt. Paljoa lopulta ollut sanomista ja 0-2 koitti nopeasti.
Lopulta tipahdin seitsemännelle sijalle, mutta silti niukasti palkinnoille.

Ei ehkä surkuhupaisaa, mutta surullista :'(
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: instiqma - 21.01.08 - klo 20:57
Viime prellujen tapahtumia:

Povaan törkeyksiä ja nostan ensimmäisenä Thoughtseizen, Earwig Squadin ja Doranin. Doran lentää romukoppaan, kun valkoinen on paskaa ja pakaksi muokkaan nopean B/R aggrocontrollin tapaisen, kun discaus efektejä oli 48 kortin pakassa 14 ja pieniä pumpattavia miehiä useita sekä paksu nivaska poistoja. Pelkästään läänihaun, Hunting Triadin (mahtipanovehje) ja Bramblewood Paragonin takia spläshäsin vihreää, jota en missään vaiheessa katunut. Näillä eväillä lähdettiin pelaamaan ja alussa tuli mukiinmenevä 2-1 voitto suht rutiinilla, kun vastustaja saanut rivejään kunnolla kasaan. Toinen peli oli tiukempi ja hävisin niukasti 1-2, kun voittokorttini tuli vuoron liian myöhään. Nostin ensimmäisen ja ainoan kerran Thoughseizen käteen ja pelasin keskivaiheilla vastustajan ainokaiseen korttiin, jonka ajattelin olevan hirmuinen pommi, mutta olikin harvinaisen ruma mountain jostain unohdetulta ajalta.
Kolmas peli sujui rempseästi, sillä vastustaja pelasi valkoista ja nopea 2-0 vei 5.sijalle.
Tässä vaiheessa olin hyvin onnellinen, sillä peli sujui todella hyvin ja fiilis oli upea. Mahdollisuudet kärkisijoihin olivat yhden erän päässä.
Viimeinen erä olikin silkkaa silsaa. Vastustaja pelasi saman tapaista deckiä, jossa oli nopeammat ja rumemmat gobot ja päälle vielä counterointia. Jokaiseen temppuuni oli ruma vastaus enkä nostanut kuin destroy target non-black paskoja. Thoughttia tahi Earwigia ei pelissä näkynyt. Paljoa lopulta ollut sanomista ja 0-2 koitti nopeasti.
Lopulta tipahdin seitsemännelle sijalle, mutta silti niukasti palkinnoille.

Ei ehkä surkuhupaisaa, mutta surullista :'(

Olihan tässäkin surkuhupaisaa:
"discaus efektejä oli 48 kortin pakassa 14"
"Pelkästään läänihaun, Hunting Triadin (mahtipanovehje) ja Bramblewood Paragonin takia spläshäsin vihreää"
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Rancid- - 21.01.08 - klo 22:17
Mä pidän edelleen kiinni mun Parat Wattana -vertauksesta. Yli 42 korttia on Limitedissä aina, poikkeuksetta, joka kerta täysin väärin.
Otsikko: Re: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: duracel - 22.01.08 - klo 06:41
Mutta limitedissähän pitäis olla aina vähintään 45 korttia, joskus enempikin!  ???

~jari
Otsikko: Vs: Re: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Planeswalker - 22.01.08 - klo 11:07
Mutta limitedissähän pitäis olla aina vähintään 45 korttia, joskus enempikin!  ???

~jari

Ainakaan missään limitedissä, missä olen koskaan pelannut, ei ole tarvinnut pakassa olla yli 40:tä korttia.
Otsikko: Vs: Re: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: miinin - 22.01.08 - klo 11:57
Ainakaan missään limitedissä, missä olen koskaan pelannut, ei ole tarvinnut pakassa olla yli 40:tä korttia.

Eihän siinä kai niin väitettykään.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Laava - 22.01.08 - klo 13:05
Pitääkin FNM-draftissa tehdä Markulle deckcheck, ettei se vaan pissuta.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Rancid- - 27.01.08 - klo 01:33
Olipa kiva prelikka. 2-0 bracketissa tuli vastaan GWB Treefold, jolle hävisin ykköspelin MAINDECK VITU-WISPMAREN TAKIA. Onhan se tietenkin tosi hyvä kuponki, kun sillä saa kerran miljoonassa vuodessa tuhottua just sen Oblivion Ringin, jossa on Doran ja tiskissä on jotain sata manaa maksaneita 1/3 ja 2/4 ukkoja jotka ei tee mitään ilman sitä Dorania. Tokassa en sitten nostanut 7 vuoron aikana yhtään nonland korttia.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: one fool - 27.01.08 - klo 13:07
Olipa kiva prelikka. 2-0 bracketissa tuli vastaan GWB Treefold, jolle hävisin ykköspelin MAINDECK VITU-WISPMAREN TAKIA. Onhan se tietenkin tosi hyvä kuponki, kun sillä saa kerran miljoonassa vuodessa tuhottua just sen Oblivion Ringin, jossa on Doran ja tiskissä on jotain sata manaa maksaneita 1/3 ja 2/4 ukkoja jotka ei tee mitään ilman sitä Dorania. Tokassa en sitten nostanut 7 vuoron aikana yhtään nonland korttia.
Voisin lainata tähän yhtä tosi hassua Rancidin aikaisemmin kirjoittamaa tekstinpätkää, mutta en taidakaan. ;D

Ja sitten aiheeseen. Johdin eräässä prellupelissä lifetilannetta 24-1. Arvatkaa kumpi hävis. Pelasin ihan päin persettä, en lukenut vastustajan kortteja ja tottakai siellä jollain miehellä oli deathtouch johon isoin lihani sitten kuoli ja nevermakerit hidastivat peliä, kun en niidenkään tekstejä jaksanut lukea. Ja tietenkin, minäkään en nostanut mitään muuta kuin ländiä (noiden nevermakereiden palauttamien lihojen lisäksi). Yhden fear-miehen tai polton kun olis nostanut niin peli olisi jo ollut ohitse, mutta kun ei niin ei.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Makro - 01.02.08 - klo 10:12
Ja sitten aiheeseen. Johdin eräässä prellupelissä lifetilannetta 24-1. Arvatkaa kumpi hävis. Pelasin ihan päin persettä, en lukenut vastustajan kortteja ja tottakai siellä jollain miehellä oli deathtouch johon isoin lihani sitten kuoli ja nevermakerit hidastivat peliä, kun en niidenkään tekstejä jaksanut lukea. Ja tietenkin, minäkään en nostanut mitään muuta kuin ländiä (noiden nevermakereiden palauttamien lihojen lisäksi). Yhden fear-miehen tai polton kun olis nostanut niin peli olisi jo ollut ohitse, mutta kun ei niin ei.

Taisit failata heti siin vaiheessa kun laitoit pakkaas life gainia. ::)

Yhessä pelissä ärsytti, kun vastustajalla oli pöydässä Chandra Nalaar mikä oli koko ajan yhtä countteria vailla 8 kun ite ajelin 1/1 miehellä joka vuoro (ja kaveri tais toivoa nostavansa polttoa kun ei ampunu sitä miestä), ja kädessä oli Word of Seizing ja pöydässä vaan 4 ländiä. Oisin siis päässy nappaamaan sen Chandran Wordilla millon vaan ja käyttää sen viimestä kykyä, mutta kun ei voinu pelata Wordia. Kaveri onnistu nostamaan varmaan 7 vuoroo putkeen ländiä, ja ite taas nostelin vaan jotain toisen Wordin, Rift Bolteja, ja pari miestä lisää ajamaan. Kun en jaksanu hidastella ni voitin sitten pelin ennen kun sain sen viidennen ländin. Ärsytti vaan tällänen so-called mana screw (Wordi kun on kuitenkii pakan kallein kortti).
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Chaosworm - 18.03.08 - klo 10:01
Joo-o, eilen pelasin aika loistavan pelin, ihan casuaalimielessä veljen kanssa.

minun 100-kortin "Controllini"

VS

veljen Solidarity

Aloituskäteen nousee kiitettävästi cloud of faeriesseja sekä Phantom Warrior, vuorossa jtn 4 lämää päähän, jahka ne olen saanut pelattua. Sitten kun tulee se vaihe, missä Solidarityn pitää ruveta pyöräyttelemään, niin veli pelaa sitten siinä 2 high tidea ja jotain kortin nostoa. Minulla kädessä rewindi sekä 2 muddle the mixturea, ja oiskohan ollu vielä jokunen canceli. Siinä vaiheessa kun veli sitten pelaa ekan resettinsä, laitan siihen sen rewindin, joka tietysti saa Fowin kimppuunsa. Scooppaan, sitten veli kysyy, että mitäs oli ollu tarkotus tehdä niillä kahdeksalla manalla jotka sain niistä landeista... Olisin voinut counteroida fowin ihan hyvin, ja jos olisi sekin vielä saanut fowin, olis ollu vielä 2 counteria kädessä, ja oisin ihan hyvin voinu pelata ne. Mutta enpäs tajunnut.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Omnicun - 26.03.08 - klo 17:33
Tää tapahtui suunnilleen eilen.

 Mulla tiskissä Dawnstrider yllään Shielding Plax. Kaverilla kohtuullisen kokoinen armeija, pahimpana uhkana Armadillo Cloakilla varustettu Treva, the Renewer. Alhaisesta elämätilanteestani johtuen mulla ei oo varaa ottaa Trevaa tai kumppaneita kertaakaan läpi, eikä oo mitään apujakaan tiedossa niin kädessä kuin pöydässäkään. Vaan eipä vastustajallakaan ole mitään millä diilata Plaxin kanssa.
 Noh, kytistelen siinä kolmen kortin varassa saaden aina omalla vuorolla yhden lisää, ja menettäen yhden Dawnstriderille. Turhuuksia ei ole varaa pelata, koska muuten ollaan siinä tilanteessa, että nostan yhden kortin joka vuoro, ja se on pakko säästää Dawnstriderille. Mikäs siinä millausta katsellessa muuten, mutta kun itselläni sattuu olemaan muutamia kortteja vähemmän kortteja pakassa kuin vastustajalla.
 Simic Growth Chamber kaivautuu käteen, jonka pelaan, koska korttitappiota ei tule kun joku ländi nousee takasin käteen. Teen nolon mokan, ja nakkaan kammion tiskiin palauttaen islandin sijaan käteeni FORESTIN, ja diskaan sen 'striderille ensi vuorolla. Tämä tietää mulle vuorokäyttöön kolme vihreää manaa. Jooh, olisin juuri saanut Jedit Ojanen of Efravan tiskiin ajelemaan vastustajan metsiensä läpi kumoon, mutta voi kurjuus - en voi käyttää kolmea vihreää manaani Ojaseen, kun Dawnstriderilläkin pitää kikkailla. (Taisipa olla vielä Jedit kädessä kun SGC:n pelasin...)
 No siinä sitten oottelen pari vuoroa että metsää pukkaisi, mutta zägällä ei pärjää ja vastustaja pistää Balancen tyhjällä kädellä saaden käsikorttini hautaan, ennen kuin saan Jeditin tiskiin. Nojoo, sitten ollaan siinä mielenkiintoisessa tilanteessa, että nostan yhden kortin vuorossa ja se pitää säästää Dawnstriderille ruoaksi. Muutenhan tässä olisi tasapelin paikka, mutta kummankin kirjasto meinaa vedellä viimeisiään, omani muutamaa kierosta aiemmin.
 Ei sitä aina voi muistaa kaikkia kortteja, joita oma pakka pitää sisällään taikka mitä ne ihan tarkalleen tekee. Tästä saan muistutuksen, kun varmana siitä, ettei mulla oo mitään millä kääntää tilannetta edukseni, nousee pakkani viimeisenä korttina:
Vigor

 8)
gg
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Jomalu - 11.01.09 - klo 15:08
Hieman vanhahtava topic, mutta laitetaan nyt näin ehdottoman surkuhupaiset kokemukset tänne.
Nämä molemmat taisivat tapahtua eilen illalla.

Ensimmäinen peli oli neljän hengen "viimeinen hengissä"-peli. Pelissä oli muistaakseni mukana elf pakka, highlander pakka, naya pakka ja sitten oma elf pakkani.
Kaikilla tuntui menevän koht hyvin peli, tosin kaikkein kokeneimmalla pelaajalla, highlanderin omistajalla ei ollut vielä otuksia pöydässä kolmannella vuorolla.
Kolmannella vuorollani olin itse saanut pöytään jo lupaavan määrän elffejä. Nostin sitten kolmannen vuoron alussa alpha statuksen jonka heitinkin devoted druidilleni.
Mitä parempaa voi toivoa? Toisen elf pakan omistajalla oli jo aika monta elffiä pöydässä ja olihan naya pakankin omistajalla muutama. Nämä sitten boostasivat mana elffiäni joka takasi minulle yllin kyllin manaa. No heitin sitten muutaman elf cretun ja elvish promenaden peliin ja combatin alussa devoted oli miinus countereista huolimatta vielä noin 23/23. Tässä vaiheessa huomasin, että pelissähän todellakin oli yksi pelaaja jolla ei ollut blockerin blockeria. No hyökkäsin sitten highlanderin omistajaan ja hän hävisi kolmannella vuorollaan.
Ikävä kyllä neljännen rundin alussa toisen elf pakan omistaja heitti enchantment tuhon. No minäpä vilkaisin kättäni jossa oli vielä dawnglow infusion, jonka nopeasti vilkaistuna katsoin olevan instant. Heitin sitten 22 manaa ilmaan ja samalla hetkellä kun löin siis tämän life gainin pöytään tajusin sen olevan sorcery. Kaksi muuta pelaajaa huokasivat helpotuksesta, kahden pahimman uhkan kadottua, toinen alpha druidin ja toinen helvetinmoisen mana burnin tuloksena.

Toinen peli sattui siis samana iltana noin kello 2-3 kolmen aikoihin aamuyöllä. Pelasin omalla elf pakallani tätä toista elf pakkaa vastaan. Olin häviämässä 8 lifella, kun sain peliin combon joka koostui devoted druidista, immaculate magistresta, rhys the redeemedistä ja umbral mantlesta sekä muutamasta muusta elffistä. Combotin siinä sitten itselleni elf tokeneita +1/+1 counterien ja untappailyn avulla. Samalla tosin toinenkin elf pakka kukoisti flourishing defencesin ansiosta. Lopetin vuoroni sitten siihen, että minulla oli tasan 192 elf tokenia joita imperious perfect boosti 2/2 otuksiksi ja heitin vielä dawnglow infusionin saaden life totalikseni 481. Annoin vuoron vastustajalleni, jolla olikin devoted druid kikkailuni ansiosta noin 350 elf tokenia. Vuoronsa alussa vastustajani kat soi kättään sitten hieman tarkemmin ja tajusi pitelevänsä kädessään naturalizea, jolla hän olisi voinut pysäyttää aiemman combotukseni yksinkertaisesti tuhoamalla umbral mantleni. Hän sitten hävisi tämän surkuhupaisan erehdyksen vuoksi.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: DragonSlayer - 01.02.09 - klo 07:41
Ja tässä tositarina SM-kisoista.

Antero / Valtteri (en muista kumpi) Saaren vastustaja pelasi Firesiä SM-skaboissa 2001 ja aloitti pelin nohevasti:

Karplusan Forest, punaista manaa (1 päähän)... oho en voikaan pelata tätä Birdiä, burnia.
Ja Mr. Saari voitti pelin kun vastus pelasi kaikki pahat spellit vuoroa myöhemmin ja Saari sai otettua pelin haltuun.

Eihän se r1 Birds of Paradise r2 Fires of Yavimaya r3 Blastoderm r4 Saproling Burst olisikaan ollut hyvä :)

Pakko kommentoida... Toivottavasti kyseessä on nyt se että antero/valtteri ei älynnyt untäppiä tuota landia ja ottaa siitä vireää manaa vai mitäs ihmettä?  :o
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: miinin - 01.02.09 - klo 12:57
Pakko kommentoida... Toivottavasti kyseessä on nyt se että antero/valtteri ei älynnyt untäppiä tuota landia ja ottaa siitä vireää manaa vai mitäs ihmettä?  :o

Miten usein vastustajan landin saa untappia ilman mitään syytä ja tämän lisäksi ottaa siitä vielä manaa itselleen?
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: DragonSlayer - 02.02.09 - klo 00:50
Miten usein vastustajan landin saa untappia ilman mitään syytä ja tämän lisäksi ottaa siitä vielä manaa itselleen?


Sanotaan että täppään forestin ja saan siitä manaa. Enkö saisi untappiä sitä ja olla ottamattakaan sitä manaa?? Onlinessa toimii ainakin, niin paineilla kuin millä tahansa landilla.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: miinin - 02.02.09 - klo 01:52
Sanotaan että täppään forestin ja saan siitä manaa. Enkö saisi untappiä sitä ja olla ottamattakaan sitä manaa?? Onlinessa toimii ainakin, niin paineilla kuin millä tahansa landilla.

Luulisi näillä pakkasilla olevan kylmä olla jatkuvasti pihalla...

Saaren VASTUSTAJA otti sitä punaista manaa vihreän sijaan, Saari ei vastustajan landeista saa manaa, ei punaista, ei vihreää eikä edes väritöntä. Hän ei myöskään saa vastustajan landeja untappia, vaikka vastustaja niistä ottaisi kuinka väärää manaa. Eikä etenkään SM-kisatasolla tuon kaltaisia muutoksia saa omillekaan landeille tehdä.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Dreamer Insane - 10.02.09 - klo 09:50
Taannoin pelailin kaveria vastaan, sillä on tiskissä joku Terrorille immuuni liha josta haluan päästä eroon.
Itsellä tiskissä Grave Pact ja kädessä Shriekmaw. Hardcastaan Mawin. -_-'
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Thaurwylth - 10.02.09 - klo 11:40
Tässä ketjussa ei ole alun perin tarkoituksena esitellä yksittäisiä pelivirheitä, vaan pelejä, jotka ovat kokonaisuudessaan täydellisessä peniksenimurointimoodissa.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: jkk - 10.02.09 - klo 11:57
Tässä ketjussa ei ole alun perin tarkoituksena esitellä yksittäisiä pelivirheitä, vaan pelejä, jotka ovat kokonaisuudessaan täydellisessä peniksenimurointimoodissa.

Älkää vaan pilatko Thaurzien hienon threadin alkuperäistä jaloa tarkoitusta mielenkiintoisilla jutuillanne!
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: jhavuka - 01.05.09 - klo 16:07
Tapahtuipa hetki sitten modossa:

Draftasin Tempest-Tempest-Stronghold-draftissa monomustan läjän. Vastustajani aloittaa ensimmäisen matsin toisen pelin seuraavasti:

Vuoro 1: Plains
Vuoro 2: Forest, Circle of Protection: Black (http://magiccards.info/tp/en/220.html)

No niin, tämähän näyttää hyvältä.

Vuoro 3: Forest, Trained Armodon
Vuoro 4: Plains, Light of Day (http://magiccards.info/tp/en/239.html)

::)
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Arcane - 02.05.09 - klo 18:46
Safe Havenin Reborn Releasen Shards-Conflux-Reborn draftissa pelaan Grixis-läjää runsain poistoin, mutta vähin miehin. Lopputulos kuitenkin 2-1 ja kenties tuli mehusteltua pelauksilla koko draftin edestä:

Kierros yksi, peli tilanteessa 1-0.
Lifetilanne 2-1 minun hyväkseni.
Vastustajalla on 2/1 lenturi jota en voi blokata, nitkutan peliä viimeiseen asti, kunnes combattiin mennessä pelaan Volcanic Falloutin.

Kierros 3. Ensimmäinen peli, vastustaja kuudessä lifessä ja yksi käsikortti. Pelaan Singe-Mind Ogren ja osun foili Progenitukseen. Räkäistä naurua.
Toinen peli, vastustaja yhdeksässä lifessä, yksi käsikortti ja laskee ahkerasti manojaan. Odotan jo aivan täpinöissäni, saan vuoron, harkitsen lyömistä, mutta päätän pelata Singe-Mind Ogren nähdäkseni viimeisen käsikortin ja.... OSUN PROGENITUKSEEN! ;D
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Kamulium - 02.05.09 - klo 19:27
Pelaan lihaluolaa, ja pöydässä ainoa musta source on Urborgi. Vastustajalla on mauton kavu tiskissä, ja tarjoilen sille ennen ajoja Slaughter Pactia - Kavu hautaan, mutta kaveri ennen vuoron passaamista pelaa Urborgin. Asdasd. :D Vuoron neljä, tjsp, pactihäviö nyt vaan on suolaa.
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: kirini - 05.05.09 - klo 23:32
minulla aikanaa tuli tehtyä surkea pakka.
pelasin kaverini kanssa ja hänellä oli ornithopter ja minulla ei yhtään artifactin/lentävän/permanent tuhoajaa koko pakassa.

siinä sitten otin köniin  orni+howl from beyond yhdistelmältä.

jostain syystä pakkaan tuli muutos
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: paavo3 - 25.06.09 - klo 05:53
Tuli topdekattua tuikitärkeä landstallin rikkoja, bonesaw: http://img301.imageshack.us/img301/9683/bonesaw.png
Otsikko: Vs: Surkuhupaisimmat MTG-pelit
Kirjoitti: Sherrypie - 28.06.09 - klo 00:47
Meillä oli kamun kanssa loistava casual-highlander matsi, molemmissa pakoissa kolmannen sadan puolella kortteja. Toisella on jäljellä jotain 20 elämää, minulla noin 10. Vastustajalla on joukko kavuja pöydässä. Topdekkaan obliteraten. Maailma räjähtää, ja nostelemme tusinan vuoroa siinä kasaillessamme peliä uudestaan. Saatuani tarpeeksi manaa kokoon pamautan Warp Worldin :D
Hieno kirosanalista kuuluu toiselta puolelta pöytää kun kumpikaan ei saa kuin läänejä ja pari hassua otusta. Taas manojen kasauduttua ja elämieni tiputtua kolmeen, nousee Decree of Annihilation. Tässä vaiheessa vastustaja heittää kätensä pöytään ja lähtee vessaan. Että näin meilläpäin.