MtgSuomi.fi

Muuta => Muuta keskustelua => Aiheen aloitti: Pulli - 21.08.12 - klo 19:28

Otsikko: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Pulli - 21.08.12 - klo 19:28

Alustalla ei siis ole merkitystä. Ja sitten sitten tähän samaan syssyyn; oon ostamassa kohta puoliin PS3:sta, onko sellasia must have-pelejä, niinku ps2lle shadow of the colossus ja ico, eikä mitää ripulia mitä suurin osa on. Itselläni löytyy jo demon's souls ja dark souls limited editionit ja god of war III on tulossa.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: jambo - 21.08.12 - klo 19:53

Ei kai varsinaisessa järjestyksessä:

Xbox:

1. Halo

PS2:

2. Final Fantasy X
3. Tony Hawk (3 tai 4 ei jaksa muistaa)
4. Metal Gear Solid -sarja (myös pc:llä)

PC:

5. C&C: Red Alert
6. Commandos
7. Defense of the Ancients (DotA)
8. World of Warcraft (WoW)
9. Heroes of Newerth (HoN)
10. Counter-Strike: Source (CS:S)

Ja piti jättää pelejä pois kyllä aika raakasti :D

Noita on tullu aikalailla eniten varmaan hakattua kautta elämän kevään, Red Alert ja Commandos ofc siellä kun olin 5-12v ehkä... Final Fantasyn pääsaveen tuli joku 120h pelattua aikaa, jostain syystä sitä jakso pirun hyvin. WoW, HoN ja DotA ollu sit varmaan aikasyöpöimmät. Nykyään en pelaa juuri muuta kuin HoNia. Ainiin paitsi Portal2 on tullu pelattua viime aikoina, sekä ykkönen että kakkonen aivan loistavia!

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Roinisto - 21.08.12 - klo 20:26

Ei ole konsoli eikä PC, mutta tässä tulee.


Commodore 64 pelit top 10 (aakkosjärjestyksessä):
-1942
-Archon
-Beach-Head II
-Burnin' Rubber
-International Karate+
-Lode Runner
-Maniac Mansion
-M.U.L.E.
-Ultima V
-Zak McKracken and the Alien Mindbenders

Bonussektori:
http://www.youtube.com/watch?v=CoGFV_xxR64

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Pulli - 21.08.12 - klo 20:39

Omat ehdottomasti nämä; suuri rpg-fani ja se näkyy.
Lähdetää ensimmäisestä konsolistani eli sega megadrive II:sta -> ps1-> ps 2 -> GBA -> Pc -> ps3.

-Sonicit 1,2,3 ja knucles, olisi paljon muitakin sega pelejä mut en just pelejä mieleen
- final fantasy VI, VII, VIII, IX ja XII (harmillisesti X oli kauheeta ripulia ja tidus puistattava, X-2 samaan kastiin ja no XI ei tarvii edes mainita)
- Ico ja Shadow of Colossus (jälleen taidetta)
- God of War trilogia (kreikan mytologia, juoni ja kratos)
- Metal Gear Solid trilogia
- Silent Hillit
- Golden Sunit (kivat rpgt käsikonsolilla)
- Pokemonit silver/goldista emeraldiin (näitä tuli hakattua satoja tunteja :D)
- Morrowind, Oblivion ja Skyrim (mahtavuutta, oblivion tosin pieni pettymys)
- Demon's Souls ja Dark Souls (parasta pitkään aikaa)

Tuli yli kymmenen mut hyviä jatko-osia/samoilta tekijöiltä tulleita helmiä ei pidä pois sulkea, paljon jäi jo pois muutenkin :D

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Pulli - 21.08.12 - klo 20:43

Pakko viel lisätä witcherit ja etenkin kakkonen, niin pirun kaunis ja täydellinen fantasiapeli<33

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Masti-core - 21.08.12 - klo 21:06

Nintendo 64:n Perfect Dark, hommattu yläasteella, tällä hetkellä pelattu 27 vuorokautta.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Tervonaattori - 21.08.12 - klo 21:36

Itsekin paljon pelanneena suuresti vaikuttaneita pelejä on suhteellisen vähän... sikäli kun tuon ottaa vakavasti.

Suurimpia vaikuttajia (jonkinlaisessa järjestyksessä):
1. Halo(t) - pääasiassa vaikuttajana kakkonen
2. Crash Bandicoot - tällä oikeastaan aloitin pelaamisen
3. Total Drivin' - toinen erittäinkin merkittävässä osassa ollut lapsuuden peli
4. Dragon Age: Origins - ensimmäinen peli, joka teki minusta PC -pelaajan :D
5. RAW 2 - hienoja pelisessioita, jotka olivat piiitkiä...

Monia muitakin hienoja pelejä löytyy, mutta vastasin painotuksella "elämääni suuresti liikuttaneet". Tuossa nyt ei järjestyksellä kummemmin edes ole väliä ja TOP-5 muodostaa mun pelihistorian elinkaaren Playstationin vaihtuessa XBoxiin ja vasta myöhemmin mukaan tullut tietokoneellakin pelailu.

EDIT: Alempi viesti muistutti Pokemon Sapphiren olleen "aika" kova sana... Oi niitä aikoja :P
EDIT: En tajua miten unohdinkaan koko Elder Scrollsin!! Ehdottomasti listalla nousee Morrowind, joka oli jotain aivan loistavaa ja upotti pääni Elder Scrollsien perseeseen... Ja Skyrim oli kanssa kermaisa.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: JunioRcmf - 21.08.12 - klo 22:06

• Diablo II: Lord of Destruction - Olin tähän pelin aikoinaan aivan koukussa. Ainut peli, jota jaksoin pelata aktiivisesti useamman vuoden ajan.
• Diablo I - Peli, jonka kautta tutustuin Diablo-sarjaan (ylllätys?) ja joka johti listan ykköspeliin.
• The Legend of Zelda: Ocarina of Time - Ilmestyessään ainutlaatuinen huippupeli, joka koukutti upealla ja kiinnostavalla maailmallaan (ja tarjosi ala-asteikäiselle pelurille useammat painajaiset kuin mikään kauhupeli koskaan).
• Super Mario All-Stars - Ensimmäisiä konsolipelejä joita pääsin koskaan pelaamaan Duck Huntin, Battletoads in Battlemaniacsin ja Donkey Kong Country 3:n ohella. Tämä peli(kokoelma) sai minut ruinaamaan vanhemmiltani ensimmäisen konsolini (Nintendo 64) joululahjaksi.
• Super Mario 64 - Toinen N64:n mukana saamistani peleistä, joka oli monella tavalla mullistava kokemus SNESillä pelaamisen jälkeen.
• Banjo-Kazooie - Tämä oli toinen N64:n mukana tulleista peleistä. Erittäin haastava nuorelle pelaajalle enkä koskaan onnistunut tätä läpäisemään edes kaverien avustuksella.
• Pokemon Red - Pokemon buumin aikaan Gameboy Pocketin mukana lahjaksi saatu peli, joka tutustutti minut japsiropeihin.
• The Witcher: Enhanced Edition - Ehdottomasti paras pelaamani roolipeli tähän päivään mennessä. Pelin synkkä ja raaka maailma, hahmot, mukaansa tempaava tarina ja hyvä/paha asettelun puuttuminen valinnoissa teki tästä ikimuistoisen kokemuksen itselleni.
• Team Fortress 2 - Peli, joka sai minut sisälle FPSien maailmaan. Tätä ennen ainoat FPS:t joita olin pelannut ja jossain määrin tykännyt olivat DOOM ja Turok 2, mutta ne eivät silti saaneet minua innostumaan FPS-genrestä. TF2 sen sijaan sai minut hetkessä koukkuunsa ja sen jälkeen on FPS-pelit maistuneet oikein mainiosti.
• Sonic the Hedgehog - Tuttavillani tuli tätä pienenä pelattua ja tämä tuntui silloin olevan ainut varteenotettava haastaja Super Mariolle.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: hall0n - 21.08.12 - klo 22:20

En kyllä tiedä, miten on minun elämääni nämä pelit vaikuttaneet, mutta jonkinnäköistä top10-pelit-listaa voin heittää (perustelujen kera!).

1. Metal Gear Solid 2: Sons of Liberty - Kaikkien pitäisi pelata tämä, mutta vasta sen jälkeen kun on pelannut ykkösen ja ihastunut ikihyviksi Solid Snakeen. Pelin hyvyyden voi loppujen lopuksi tajuta vasta siinä vaiheessa, kun ymmärtää miksi Kojima on laittanut päähahmoksi Raidenin. Saatavilla melkein joka laitteelle, ettei se ainakaan voi olla esteenä.

2. Metal Gear Solid - Ykköspleikan kurkoin peli. Aloitti käytännössä hiippailugenren ja elokuvamaisen tarinankerronnan. Hahmot, tunnelma, kaikki - ne vaan toimii.

3. Metal Gear Solid 3: Snake Eater - Loistavan pelisarjan kolmas osa. Oikeastaan nämä voisi olla ihan missä tahansa järjestyksessä vastaajasta riippuen, minulla ne sattuvat olemaan näin. Jos tykkää suoraviivaisemmasta juonesta ja bondimaisemmasta menosta niin kolmonen kolisee taatusti.

Seuraavat eivät ole missään paremmuusjärjestyksessä, vaan mielivaltaisesti listattuina.

Mashed (PS2) - Jos samalta sohvalta pelattavaa moninpeliä haluat, niin tässä on se. Joku voi väittää että olisi olemassa jokin parempi peli kaverisuhteiden koetteluun (samalla pitäen hauskaa), kuin tämä mutta ei ole. Uusimpien konsolien latauspalveluista löytyvä Wrecked on samassa hengessä tehty, mutta kadottaa jotain alkuperäisen pelin vetovoimasta. Ajetaan autoilla toisia vastaan, hauskaa kuin mikä.

Monster Rancher - Tätä tuli aikoinaan jauhettua ja kavereiden kanssa oli melkoinen kilpavarustelu. Mihinkään muuhun roolipeliin en ole ikinä hukannut näin paljoa aikaa, enkä näillä näkymin tulekaan hukkaamaan. Mahtava peli, jonka rikkomisessa meni hetki.

Crash Bandicoot - Yksi ensimmäisiä pelejäni ja tästä syystä nostalgia-arvot ovat melkoisen korkealla. Osat 1-3 ovat hyviä tasoloikkia vielä tänäkin päivänä ja löytyvät PS-storesta. Tämän tilalla voisi myös olla Rayman.

Heroes of Might and Magic III - Yksi harvoista pc-peleistä, joita on tullut pelattua ihan liikaa. Jälleen kerran kaverin tai parin kanssa samalta koneelta pelattuna mahtavaa kevyttä strategia- ja roolipelaamista. Uudemmista osista vitososa ainakin on ihan pelattava. Suurin piirtein samalla periaatteella toimiva King's Bounty myös kelpo peli.

Minecraft - Kumma juttu, ettei laudoilla ole missään mainintaa tästä autismisimulaattorista (paitsi mun avatarissa!). Legot on aina ollut lähellä sydäntä ja Minecraftilla voi luomisen vimmaa ja rakentamisen himoa tyydyttää ilman kalliita palikoita. Eikä tarvitse siivota jälkeenpäin! Minecraftin tuleminen XO:lle melkein sai minut ostamaan kyseisen konsolin.

Guitar Hero III: Legends of Rock - Lukiossa kaverin kanssa pelattiin ihan hulluna ja ainakin sen verran on elämään vaikuttanut, että vapaa-aika silloin aikoinaan kului aika pitkälti tämän parissa. Muovikitarapelit nykyään ovat aika meh, mutta kyllä silti joskus vielä kaivan lelukepit esiin ja viuhun.

Mass Effect 2 (PS3) - Koska todella prutku tietokone, niin ykkösosaa en ole ikinä pelannut. Uusin peli, johon on saanut aikaa uppoamaan ja uppouduttua pelin maailmaan. Kolmososaa en ole vielä pelannut, koska odottelen jotain ultimate-editionia jossa olisi sitten kaikki DLC:t valmiina.


Honorable mentions: Mirror's Edge, Tecmo Soccer, Super Mario Bros., Pro Evolution Soccer 5, Street Racer (PS), Peter Jackson's King Kong: Official Game of the Movie, Pokémon Red, Red Faction 2, Gran Turismo, Shadow of the Colossus.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Enterorrhexis - 22.08.12 - klo 00:31

1. Harvest Moon: Back to Nature (http://en.wikipedia.org/wiki/Harvest_Moon:_Back_to_Nature) (PSX) - Tämän listan totaalinen "aivot narikkaan" - peli lätkäistään heti kärkeen. Back to Nature on omaan makuuni koko Harvest Moon - pelisarjan esimerkillinen kultainen tekele, josta olisi myöhemmissä osissa pitänyt ottaa reilusti enemmän mallia. Pelin idea on/oli sen verran uniikkia tavaraa etenkin menneisyydessä, että sen pohjalta oltaisiin voitu tehdä useampi toimiva peli samalla kaavalla. Alunperin SNES:lle julkaistu ensimmäinen Harvest Moon asetti pelille todella kovan standardin, jota oli kiva räimiä eteenpäin mutta hieman opetellen. Tässä PSX-julkaisussa kamerakulmaa käännettiin n. 45^o ja ratkaisu oli erityisen toimiva. Pelin parasta antia on pyrkimys yhtäaikaa pitää yllä omaa maatilaa tuotteliaana, hoitaa eläimet ja vielä liehitellä kylän tyttöjä samaan syssyyn. Niin loistavaa maalais"realismia", että tähän peliin ei voinut muuta kuin rakastua ensikokeilemalla. Suosittelen ehdottomasti, jos sydän antaa yhtäänkään mahdollisuutta tälle loisteliaalle pelille. Natsumen mestariteos totta tosiaan.

2. Final Fantasy V (http://en.wikipedia.org/wiki/Final_Fantasy_V) (SNES/PSX/GBA) - Monet Final Fantasy - pelisarjan hc-fanit voisivat vetää tästä aivan tolkuttomat paskamyrskykilarit mutta itse uskallan olla sitä mieltä, että tässä on todella hieno tekele, jota jaksoi pelata alusta loppuun suunnattomalla antaumuksella. FF-pelisarjassa ei ole ollut mieluisampaa kehityspohjaa, kuin perusexpaamisen kylkeen lätkäisty job-systeemi monipuolisine valintoineen. Pelin stoori oli joiltain osin melko ohut ja perushuttua mutta itselleni siitä kyllä oli erityisen hyväksi pohjaksi. Tässä pelissä toimi kaikki.

3. One Must Fall 2097 (http://en.wikipedia.org/wiki/One_Must_Fall:_2097) (PC) - Erittäin loistavasti toteutettu Beat 'em up - mäiskintä ysärin syövereistä. Itse pidin tämän pelin sisällöstä aivan mielettömän paljon, koska peli ei jäänyt aikakautensa trendinä vallinneeksi arcade-mätöksi vaan onnistui olemaan erittäin loistava tournament modensa ansiosta. Pakko tämä on myöntää, että kyseessä on elämänhistoriani paras peli.

4. Final Fantasy IX (http://en.wikipedia.org/wiki/Final_fantasy_ix) (PSX) - Pelisarjan aloitin tahkoamalla sarjan seitsemättä osaa mutta muutaman vuoden odotuksen jälkeen silloinen Squaresoft lätkäisi pleikkarikauteni parhaan pelin tiskiin. Ysissä lähdettiin parin futuristisemman osan jälkeen klassisemmalle fantasialinjalle ja itse pidin pelin stooria erityisen koukuttavana. Tähän peliin on tuhlattu niin paljon pelitunteja, että suorastaan hirvittää. Myönnän tälläkin hetkellä meneväni peliä taasen kerran läpi, tällä kertaa ohjeen kera etten vain missaa mitään oleellista (Excalibur II:sta lukuunottamatta). Niin hyvä, että tämän ääreen kelpaa palata uudelleen ja uudelleen.

5. Mega Man (http://en.wikipedia.org/wiki/Mega_Man_(original_series)) - pelisarjan NES-tuotokset 1-6 sekä uudemman sukupolven konsoleille julkaistut NES-pelien pelattavuutta mukailevat Mega Man 9 ja 10 - Näistä ei pysty omaa suosikkiaan valitsemaan eikä näitä kykene toisistaan erottamaan ottamatta huomioon myös muita. Mega Man on sellainen pelikonsepti, joka toistettavuudessaankin on ollut yksi kaikkien aikojen positiivisimpia pelikokemuksia. Jokaisessa näissä on jotakin todella hyvää. Joissakin alun perinteiset 8 pomoa ovat paras osa kokonaisuutta, joissakin pelin sopiva vaikeusaste tuo oman tunnelmansa peliin. Olen sen verran kova näiden NES-pelien fanaatikko, että meikäläinen kyllä vetää kyseisiä pelejä läpi uudelleen ja uudelleen. En mikään speed runneri ole taitotasoltani mutta pelit itsessään ovat jo käyneet erityisen helpoiksi hyvän ulkomuistin ansiosta. Ei myöskään ole parempaa pelien soundtrackia, kuin näiden pelien aivan loistavat musiikit. Valitettavasti joudun jättämään jopa eeppiset FF-pelien Nobuo Uematsun sävellykset toissijaisiksi näiden renkutusten tieltä. Kunniamainintaa pelin erittäin onnistuneelle resurrektiolle uuden sukupolven konsoleilla.. ysi ja kymppi ovat erittäin maukkaita pelattavia joista ei voinut kuin tykätä.

6. Faxanadu (http://en.wikipedia.org/wiki/Faxanadu) (NES) - Sinä, joka et ole NESin Faxanadua pelannut, olet menettänyt erittäin paljon. Peli on siis tuollainen adventure-platformer-sidescrolling-RPG, joka tempaisi mukaansa meikäläisen jo NES-konsolin omistamiseni ensimmäisillä minuuteilla. Pelin tarina on hienosti yhdistetty pelin visuaaliseen toteutukseen, jossa ruskehtava maailma kuvastaa erittäin hyvin pelille keskeistä tapahtumaa: Elf-lähteen vedentulon tyrehtymistä, jota seurasi seudun totaalinen kuivahtaminen ja vaipuminen kaaokseen. Aivan loistavaa shittiä tarjoillaan tässä paketissa.

7. Breath of Fire III (http://en.wikipedia.org/wiki/Breath_of_fire_iii) (PSX) - Ehkä on käynyt jo selväksi, että olen RPG-pelien suuri ystävä. Tälle sijalle kipuaa Breath of Fire - sarjan kolmas osa, joka oli löytyessään aivan mieletön helmi. Olinkin pelannut SNES-pohjalta kahta ensimmäistä osaa ja pidin niistä paljon. Eräs kaverini aikoinaan meni suosituksestani hankkimaan tämän kyseisen pelin, koska olin kehunut sarjan kahta ensimmäistä osaa ja pelin ensimmäiset hetket iskivät suoraan tajuntaan. Peli on tarinaltaan mukaansa tempaava ja pidin erityisen vaihtelevasta menosta, jota peli tarjoaa kulkunsa varrella. Kunniamaininta pelin loistavalle taistelusysteemille.

8. Wonder Boy III: The Dragon's Trap (http://en.wikipedia.org/wiki/Wonder_Boy_III:_The_Dragon's_Trap) (SMS) - Tässä on taas näitä pelejä, joista voin kevein mielin sanoa seuraavan: Jos et ole pelannut sitä, olet menettänyt paljon. PELAA SITÄ HETI. Segan Master System ei ollut konsoleista se kaikkein terävin kärki ja harvemmasta kotitaloudesta tuo edes löytyi. Itsehän ostin kaveriltani Master Systemin aikoinaan 300 markalla (joka tuntui silloin huimalta summalta käytetystä koneesta) mutta sitäkin paremmalla syyllä - WONDER BOY III oli mukana!! Tämä sivusuunnassa rullaava, hitusen tarinapohjainen tasoloikka-seikkailupeli on yksi kaikkien aikojen parhaista Sega-titteleistä eikä suotta; Sisältö on pidemmän päälle mietittyä aikakauteensa nähden. Päähahmo seikkailee jumiutuneena erinäisissä eläinhahmoissa ja pyrkii eteenpäin käyttäen jokaiselle eläinmuodolleen tyypillistä kykyä. Alun lyhyen tarinajuoksentelun jälkeen pelin paras anti alkaa.. peli ei nimittäin ole suoraviivainen kentästä kenttään tasoloikka vaan peli muuttuu epälineaariseksi etenemisen etsiskelyksi. Suosittelen lämpimästi kokeiltavaksi. Piste.

9. Legend of Dragoon (http://en.wikipedia.org/wiki/Legend_of_Dragoon) (PSX) - Meinasin heittää tähän slottiin perinteisen Final Fantasy VII:n taikka Chrono Triggerin mutta sitten huomasin, että tunnesiteeni peleihin ei ole niin vahvalla pohjalla verrattuna tähän loistavaan joskin geneeriseen RPG-tuotokseen, jota pleikkarilla tuli aikoinaan napsuteltua. Pelissähän siis perinteistä RPG-stooria on maustettu henkilöiden kyvyllä saavuttaa itselleen ns. "dragoon spiritin" jonka ansiosta pystyvät muuntautumaan näiksi pelin tittelissäkin mainituiksi dragooneiksi, jonka muodossaan henkilöt ovat voimakkaampia. Pelinä aivan loistava tekele, joka antaa paljon anteeksi heikommissa toteutuspuolissaan, koska onnistui koukuttamaan ainakin meikäläistä oikein urakalla. Harmi ettei ole tullut vielä PSN Storeen ladattavaksi euroopassa.

10. Heroes of Might and Magic II (http://en.wikipedia.org/wiki/Heroes_of_Might_and_Magic_II) (PC) - Miten voisin unohtaa ne tuhottomat määrät tunteja jotka vietin väsäten editorilla peliin mappeja ja erinäisiä hauskoja tapahtumia mapin kulkuun liittyen. Monet sanovat kolmosen olevan HOMM-sarjan paras yksilö mutta itse olen jämähtänyt tähän kakkosen puolelle. Ehkä tämä puolueellinen mielipide johtui tuosta editorin olemassaolosta, joka mahdollisti peliin enemmän syvyyttä. Pelin sisältöön pystyi vaikuttamaan ja pelin varsinainen classikohtainen sisältö oli mukavaa tahkottavaa myös vastustajien linnoja vallatessa.

Kunniamainintoja jaan vielä seuraaville peleille sen koommin pidempiä selittelemättä sekä pahoitellen listasijoittumisen uupumista:

- Final Fantasy VII (Kyllähän tämä huomionsa ansaitsee)
- Final Fantasy VIII (Stoori koukutti, toteutuksen ontuessa)
- Chrono Trigger (Squaresoftin arvostetuimpia tekeleitä, arvostan itsekin)
- Secret of Mana (Innovatiivinen peli samalta firmalta)
- Seiken Densetsu 3 (Secret of Manan seuraaja)
- Primal Rage (Dinosaurus-beat 'em up oli loistavinta shittiä ala-asteiässä. Pelailin tämän pelin arcadekonetta kotikaupungin edesmenneessä Rollsissa enemmän kuin laki ja lapsuuden rahatilanne salli.)
- Gran Turismo 2 & 3 (Pelisarjan mukavimmat tekeleet joiden seurassa todella nautti)

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: tekintakka - 22.08.12 - klo 01:48

1. Counter Strike; Source (PC) - Ensimmäinen sija perustuu ihan vain ajanvieton määrään kyseisen pelin kohdalla (tämä on varmaankin negatiivinen vaikututus, vaikka ajanviettona hyvä peli ollutkin).

2. Final Fantasyt VII - X (PS) - Nämä pelit ovat aiheuttaneet suurimman osan poissaoloistani ala-asteen aikana. Kaikissa oli paljon hyvää, mutta:
- VII opetti parhaiten englantia
- VIII aiheutti korttipelillänsä hirveän keräilykorttivimman
- IX sisälsi parhaimman juonen ja mahtavimmat hahmot (Quinaa lukuunottamatta) sen ajan peleihin verrattuna
- ja X oli vain yksinkertaisesti fantastisen näköinen (silloin) & mielettömän koukuttava helppoudestaan huolimatta

3. Halo 1,2, ja 3 (XBOX & XBOX 360) - Nämä taasen ovat yläasteen poissaolojen takana :D Ja myös monen nujakan, kun tahdottiin selvittää oliko joku katsonut sinkohipan aikana toisten ruuduista muiden piilopaikkoja..

4. Legend of Zelda; Ocarina of Time (N64/GC) - Ensimmäinen peli, mitä koskaan pelasin N64:llä. Koska vanhemmat sanoivat aina: "Näytön katsominen läheltä aiheuttaa huonon näön", niin kaverin luona zoomailtiin ohjaimen johdon pitusen matkan päästä metrin päästä 14" tuuman näytöltä kyseistä peliä..ja tästä syystä tuli hankittua tapa siristellä silmiään vaikka näkisikin hyvin  :-\.

5. Super Smash Bros. Melee (GC) - Tämä peli aiheutti aggressiivista käytöstä häviäjissä aina. Tosin pelien jälkeinen neljän jonnen free-for-all-tilintasotusvapaapaini nosti kuntoa jonkin verran ja rupesi kilot ylipainoisella karisemaan  :).

6. Pokemon Blue & Red (GBC) - Ala-asteen aikana tuli pelattua näitä pelejä pihalla joka kesä nurmikolla makoillessa. Hieno sää, kylmää juotavaa, pieni tuulenvire ja tahto napata ne kaikki => siitä oli monet hyvät kesälomat tehty (Vieläkin harmittaa Gameboy Colorin huono näyttö, jonka takia piti aina olla osittain varjossa). Pokemonien vaihtaminen linkkikaapelin avulla rohkaisi etsimään myös naapurin mukuloita peliseuraksi - tästä se pokemonbuumi sitten lähti meidän pienessä koulussa.

7. Vessa-Yatzy (Alusta tuntematon) - Vessassa pelattava käsikonsoli, joka sisälsi valmistusvirheen takia vain Yatzy-pelin. Hyvä korvike Aku Ankalle pitkillä istunnoilla. Hieno peli, kunnes tippui pönttöön :|

8. Minecraft (PC)- Tämä on vienyt niin paljon vapaa-aikaa, että pitäisi poistaa kokonaan koneelta.

9. Crash Bandicoodit (PS), Mariokartit (GC), Spyrot (PS) ja vastaavat casuaalit pelit oli melko suosittuja peruskoulun aikana.

10. Silent Hillit (PS, PS2) ja Resident Evilit (PS) ovat aiheuttaneet niin paljon traumoja lapsuudessa, että oksat pois omenapuusta. Nykyään tosin pidän Post-Apokalyptisyyttä parhaimpana genrenä elokuville ja peleille.

Kunniamaininta vielä Team Buddies-pelille (PS).

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: acidus - 22.08.12 - klo 03:55

Suuntaa-antavassa järjestyksessä

1. The Legend of Zelda (NES) Tätä käynnisteltiin pelonsekaisin tuntein joka kerta. Nintendolla oli tapana kadottaa tallennetut savet. Alussa ihmeteltiin miksi yhdellä tallenteista peli on erilainen kuin muilla. Saven nimi oli ”zelda”.
2. BaldurŽs Gate (PC) Aloitin ensimmäisestä, sain sen viimeisenä päätökseen. Suosittelen pelaamista samalla hahmolla ykkösestä Throne of Bhaaliin.
3. Tecmo Cup Soccer Game (NES) Mieluisin NES-peli koskaan. Järkyttävä 32-kirjaiminen salasana systeemi. Captain Tsubasa jäänyt kokematta kiellellisten ongelmien vuoksi. Mutta lukemani sekä näkemäni perusteella voisi olla vielä parempi.
4. Counter-Strike (PC) Peli lienee jo kuopattu. Klaanikavereita näkee kuitenkin edelleen. Ainoa FPS johon jäin koukkuun.
5. NHL Eastside Hockey Manager 2007 (PC). Uusia kokoonpanopäivityksiä odotellaan taas kauden ollessa aluillaan.
6. Master of Orion II: Battle at Antares (PC) Jokin kumma saa minut palaamaan tähän aina uudestaan ja uudestaan. Varmaan seuraavaksi taas.
7. Fallout 2 (PC) Lajityypissään parasta, heti Baldurin jälkeen.
8. Mortal Kombat 1 ja 2 (Amiga/PC) Väkivaltaviihdettä kymmenvuotiaalle, eli varma suosio kavereiden kanssa ja ilman. Muistissa edelleen useampia erikoisliikkeitä sekä lopetuksia.
9. Sid Meier's Colonization (PC). Civilizationit syövät toisiaan. Tämä jää mieleen.
10. NHL 94 ja 98 (PC) Ensimmäiseen tein teameditorilla oman joukkueen kavereistani. Pääsin ihan omalla nimelläni kokemaan NHL tunnelmaa. 98 ei enää suostunut pyörimään vanhassa koneessani. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan koneenpäivityksen saloihin.

Honorable mentions:
- Command & Conquer: Red Alert (PC) Tanya Adams. Lara Croft ja muut typyt jäävät kauas taakse.
- Championship Manager pelisarja.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Schembo - 22.08.12 - klo 08:01

Täyttä kymmentä en kyllä millään saa kasaan kun on elämää suuresti liikuttaneet pelit kyseessä, mutta jotain kuitenkin.... Yrittävät olla jonkinlaisessa kronologisessa järjestyksessä.

1. Pac man 3D. Ensikosketukseni pelien maailmaan commodore 64 seurassa.

2. Monkey island 1 & 2. Loikkaus seikkailu/strategiapelien maailmaan alkoi tästä.

3. UFO enemy uknown. Tähän peliin käytetyn ajan omalla kohdalla ylittää vain diablo kakkosen kanssa vietetty aika, Parhaita pelejä vielä 20 vuodenkin jälkeen.

4. HOMM II & III. Puhdasta parhautta, varsinkin HOMM II oli kestosuosikki laneissa ysärin keskivaiheilla diablo ykkösen lisäksi.

5. Diablo II. Jep, julkaisupäivästä seuraavat kymmenen vuotta tuli viihdyttyä tämän tekeleen parissa melko intensiivisesti.

6. World of tanks. Yllättäen tälle paikalle hiipi world of tanks jonka parissa on nyt tullut viime kuukausi vietettyä. Mukavaa ajanvietettä pieninä tai isompina annoksina kun pääsee platoonassa ajelemaan. Seura vaikuttaa suuresti viihtyvyyteen joten kiitoksia Korhosen veljessarjalle, chipille ja pikulle. Omalla kohdalla kun nuo first person shootterit on ollut selkeitä inhokkeja mutta tanks on sen verran verkkainen tekelä että tämmöinen koordinaatiorajoitteinenkin yltää hyviin tuloksiin.

Välistä puuttuu paljon hyviä pelejä mutta valkkasin nyt tähän vain semmoiset jotka ovat vaikuttaneet suuresti vapaa-aikani viettoon.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: kivi - 22.08.12 - klo 09:34

Täysin hattuvakiolla kaivoin joukon pelejä jotka ovat joko vieneet merkittävästi aikaa, aiheuttaneet suurta iloa tai vieneet muuten vain mukanaan:

C64:

Maniac Mansion - ensimmäinen seikkailupeli jota pelasi mielellään, parserilla varustetut tekstiseikkailut eivät olleet tämän jälkeen mitään. Jälkikäteen ajatellen ongelmanratkaisu oli päätöntä ja peli sisälsi hillittömiä epäloogisuuksia, mutta samalla myös erittäin hupaisan tarinan ja runsaasti vitsejä jotka jäivät elämään ikuisesti.

Ultima IV - ensimmäinen RPG jonka pelasin useamman kerran läpi, samaan hengenvetoon voi mainita saman sarjan viitososan johon käytin vieläkin enemmän aikaa. Immersio oli tuohon aikaan jotain uskomatonta, ainoa uskomattomampi asia oli lerppujen vaihtorumba viitososan kohdalla.

Archon - kaksinpelinä puhdasta kultaa. Tätähän on yritetty vuosien varrella herätellä henkiin, mutta alkuperäinen on edelleen minulle se rakkain.

Bubble Bobble - kuin myös, tehty kaksinpeliin. Ala-asteiässä useat iltapäivät tuli tätä veivattua koulukavereiden kanssa.

Bruce Lee - taisi olla ensimmäisiä kuusnepapelejä joita pelasin tuntikaupalla, myöhemmin sen paikan vei Commando kun yritin saada tuloksen MikroBitin Peliluolan listalle (pelasin Commandoa putkeen kymmenen tuntia kunnes pisteet rullasivat ympäri).

Leaderboard Golf - ensikosketukseni golffiin, eipä moni kaveri tiennyt mitä eagle tai par tarkoittivat vielä vuosiin

Pool of Radiance - ja sitä seuranneet muut kultalaatikkopelit, Ultimoiden lisäksi eniten aikaa kuluttaneet. Oma D&D harrastus osaltaan helpotti näihin tutustumista ja kyllähän nämä osaa edelleen unissaankin pelata läpi.

PC:

Ultima Underworld I & II - Ultiman hienoudet pimeässä 3D maailmassa. Upeita pelejä. Jos näihin ei ole tutustunut, niin suosittelen sen edelleen tekemään. Varsinkin ykkönen on melko unohtumaton.

Monkey Island I & II - Parhaat seikkailupelit koskaan

Fallout I & II - näitä pelaan silloin tällöin edelleen, vapaa maailma, vapaa ongelmanratkaisu, ydinsodan jälkeinen maailma, NukaCola.

Freespace II - edelleen SE avaruussimu minulle. Se että tälle ei koskaan tehty jatkoa kyrsii.

Civilization (oikeastaan kaikki osat, mutta varsinkin II varasti ison osan elämästäni) - vielä yksi vuoro...

Half-Life - olenko ainoa joka pelasi tätä emopelin, ei CS:n takia?

World of Warcraft - tunnustan, /played > 450 days

Konsolit:
Super Mario Bros. (NES) - vertavuotavat kädet
Megaman II (NES) - vertavuotavat kädet osa 2
Super Mario Bros. 3 (NES) - vertavuotavat kädet osa 3
Silent Hill: Shattered Memories (Wii) - kerrankin kauhupelissä varsin koskettava tarina, ei aseita ja vain pakenemista

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Lightstorm - 22.08.12 - klo 10:07

1. Warlords 2 & 3. Vähän samaa maata HoMM 2:n kanssa, kuitenkin ihan omaa luokkaansa musiikkien ja graffojen puolesta. Näitä on pelattua miljoona ja viisi tuntia.

2. Heroes of Might and Magic 2 & 3. Täältä löytyy muuten broidin tekemiä loistavia ja haastavia karttoja (HoMM3: Umalgarn ja Arganthia ovat kunnon 10h mittelöintiä. HoMM4: The Life Of Hobbit ja Trapped Inside the Beast on makeita rp henkeen tehtyjä tekeleitä)
http://www.celestialheavens.com/thundermaps/ (http://www.celestialheavens.com/thundermaps/)

3. Commander Keen 4 - 7. Kunnon tasohyppelyä parhaimillaan, varsinkin Keen 4 lämmittää sydäntä edelleen.

4. Call of Duty 4. Tätä on tullut viimeiset vuodet pelattua niin paljon ettei mitään järkeä. Jatko-osat eivät omassa kategoriassa pärjää tälle mitenkään. FPS:ää parhaillaan!

5. Dransik. Graffat ja muusiikit (Thank you Paavo Härkänen!), kunnon nostalgiapeli 90-luvulta joka on edelleen pystyssä. Tässä olisi potentiaalia paljoksikin jos omistajat tekisivät pelille jotain.

6. Monkey Islandit, Full Throttle, Sam & Max, Indiana Jones (!), Roger Wilco ym ym. Lucas Artsin loistavat seikkailupelit.

7. Doom I & II. Ovatko nämä unohtuneet ihmisiltä? Monet sätkyt ja lanitukset näistä on penskana saatu :)

8. One Must Fall 2097. Näppäinkonfliktit ftv! Niin hyvä mättöpeli ettei sanotuksi saa :)

9. Triplane Turmoil, Wings, Liero ja kaikki muut unohtuneet suomiklassikkopelit.

10. Unreal Tournament. FPS jossa pomppiminen ja streiffaaminen on elinehto.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Antsi123 - 22.08.12 - klo 10:10

Yhdyn monen muiden suosikkeihin mutta haluan nostaa esille Star Control 1&2 pelit. Tässä pelimaailmassa oli yhtä paljon syvyyttä kun George Lucaksen Star warsissa
Vanha grafiikka näyttää jo naurettavalta mutta SC2:sta on tehty "uusi" versio jossa grafiikat laitettu täysin uusiksi - kestää pelata vaikka tänäkin päivänä

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Kide - 22.08.12 - klo 10:26

Pitää itsekin heti alkuun todeta, että kymmeneen peliin on hankala jäädä. Liikaa olisi vaihtoehtoja. Jotenka:

1. Heroes of Might and Magic III (PC). Joskus varhaisessa nuoruudessa pelailtu, suosikiksi jäänyt ja myöhemmin uudelleen löydetty peli. Silloin aikoinaan ei edes enklantia osannut vielä tarpeeksi, mutta jotenkin silti oppi tunnistamaan milloin vihut haluaa joinata ja milloin vain juosta karkuun. Kakkonen on ollut toki kanssa mainio vehje, mutta kolmosessa on sitä jotain.

2. Morrowind (PC). Morroa on tullut hakattua hyvin, hyvin paljon, ja noh, vieläkin löytyy varmaan satoja questeja joille ei koskaan löytänyt aikaa. Pelin monipuolisuus on vain ällistyttävän ihanaa, ja jos Morron maailman saisi Skyrimin moottorilla, olisi aikas mainio peli kasassa. Tykkäsin myös pelin sisäisistä mahdollisuuksista rikkoa se jos siltä tuntui.

3. I Wanna Be The Guy (http://kayin.pyoko.org/iwbtg/downloads.php)! (PC) Tämäkin on taas yksi näitä hermoja raastavista otuksista. Koettelee kärsivällisyyttä ja vittuilee pelaajalle enemmän kuin mikään muu peli (satunnaiset kaatumiset kuuluvat vain asiaan). Suurin osa jaksaa ehkä ensimmäisen tai toisen ruudun kohdalle, mutta jos jotain peliä suosittelen niin se on varmaan tämä.

4. The Impossible Game (http://www.youtube.com/watch?v=_E96i-u_5E0). (iPhone) Toinen vastaava putkeen. Tämä bussimatkojen suosikki. 5 Leveliä tähän asti ja vieläkin yksi pelaamatta läpi. Loput tulee kyllä jo aika selkäytimestä. Mutta paljon on ollut hauskaa kun musiikki alkaa aina alusta.

5. Pokémon Silver (GBC). Toki alkuperäiset kolme, sekä Silverin remake ovat olleet lähellä sydäntä, mutta jotenkin tuo 2G Pokémon on noussut suosikiksi. Tarpeeksi alkeellinen, ei turhan hieno, mutta kuitenkin selvää edistystä RBY:sta (etenkin selectin käyttäminen), säädyllinen määrä eri otuksia, joten weaknessit voi vielä muistaa, ja riittävästi haasteita koska kaksi mannerta.

6. Diablo II (PC). Tämä on näitä pelejä, joita tulee hakattua aina kerran pariin vuoteen kaveriporukalla. Luodaan party, hankitaan kunnon kamat ja rikastutaan ekonomiassa. Ei vain voi olla tykkäämättä. (Etenkin siis LoD kyseessä)

7. Command and Conquer: Red Alert (PC). Tätä on tullut hakattua niin paljon, että Hell March soi päässä, erinäisistä muista kappaleista tulee selkeästi mieleen tämän pelin tehtävät ja ala-asteen kouluvihkot on täynnä melkein onnistuineita piirroksia taistelutilanteista. Paljon ja kivasti ovat korjailleet asioita RA2:een, joka myös on kova, mutta tällä on niin paljon nostalgia-arvoa, ettei paremmasta väliä.

8. Portal (PC). Olin tämänkin pelin suhteen hieman myöhässä, pelasin sen läpi vasta kakkosen ilmestymisen aikoihin, mutta ai että. Still Alive, Want You Gone sekä Cara Mia Addio on ihania, ihania kappaleita ja peliä haluaisi vain lisää ja lisää.

9. Triplane Turmoil (PC). Saksan kone sen olla pitää. Sopivan nopea, sopivan ketterä.

10. Peggle (PC). Periaatteessa lapsekkaan oloinen, mutta kuitenkin varsin haastava peli, olen tykännyt kovin paljon. Vieläkin pelailen.

Näitä kirjoitellessa tulee vain enemmän ja enemmän pelejä mieleen, mutta kaikkea tähän ei kuitenkaan ehkä saa. Myös Tune Quest toi suunnattomasti nostalgioita ja pisti pelailemaan vanhoja pelejä. Onneksi Internetsin kulta-aika ja emulaattorit.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Daemin - 22.08.12 - klo 11:33

1. Final Fantasy sarja kokonaisuudessan (PS:t ja PC)
Perusteluina yksinkertaisesti maailmat, joihin vain olen kadonnut yhä uudestaan ja uudestaan tuhansiksi tunneiksi. Ehdottamana helmenä muistossa FF VI ensikosketuksena sarjaan.

2. Doom 1 (PC)
Mielestäni räiskintäpelien klassikkojen klassikko. Aikansa parasta räiskintää ja nightmaretason vaikeusaste on jotain ihan muuta, mitä nykypelit pystyvät tarjoamaan. Omalla kohdalla lisäksi pelin läpäisy pelkälla moottorisahalla lämmittää sydäntä aina (loppuörkit tosin oli mahdotonta teurastaa moottorisahalla, mutta silti)

3. Worms 1&2 (PC)
Mikäs sen hauskempaa kuin mättää moninpelinä kaverin matoa singolla, banaapommilla tai vaikka lentävällä lampaalla. Toimii yhä edelleen kaveriporukalla.

4. Need for Speed High Stakes/ Road Challenge (PC)
Minulle se ainoa ja oikea Nepa. Toteutus loistava. Yksinpeli onnistunut eli pitkä ja tarpeeksi haastava. Erityisesti liukkauden toteuttaminen aikaansa nähden loistavaa. Kaksinpeli rautaista sekuntivääntöä, josta ei tunnelmaa puutu. Harmittaa vain nykypäivän nepojen tason lasku ja ihmisten tietämättömyys vanhoista nepoista, joissa painopisteenä puhdas ajaminen

5. Pokemon Red (GBC)
Pokemonbuumi iski myös minuun ja idea keräämisestä ja kouluttamisesta kaikessa yksinkertaisuudessaan vain koukuttava.

6. Deluxe Ski Jump -sarja (PC)
Yksinkertainen, mutta silti niin haastava. Hyppyrit todella erilaisia, joiden tunteminen todella palkitsi ja moninpelimättönä toimiva kuin mikä.

7. Slicks 'n Slide (PC)
Kentänrakentaminen monipuolista ja mielenkiintoista. Lisäksi mahdollisuus päästä itse suunnittelemaan tekoälyn ajoradat kiehtovaa ja haastavaa. Moninpelinä jälleen upeaa ajanvietettä.

8. Half-life 1 (PC)
Aikanaan tituleerattiin parhaimmiksi peliksi ja yhdyn väitteeseen. Tarina, pelattavuus ja ulkoasu uskomattoman hienoa yksinpelissä ja siihen kylkeen vielä täräytetään Counter Strike, niin ei paljoa selittelyä tarvita.

9. God of War 1 (PS1)
Kreikan mytologia kiehtovaa ja muutenkin tarina hyvin onnistunut. Siihen kun ymppää vielä todella sujuvan ja monipuolisen taistelemisen, niin legendaarinen olo tulee sitä pelatessa. Miinuksena omissa silmissä tosin lyhyys ja ennen kaikkea liikkuminen. Useammin tulee kuoltua parrulla tasapainoillessa kuin taisteluissa ja syö miestä, kun peliä ehdottaa tason helpottamista parrulta putoamisen takia.

10. Clickomania (PC)
Koukuttava ei muuta. Tetris ei ole koskaan iskenyt, mutta jotenkin tämä vain iski. Simppeli kuin mikä, värejä lisäämällä tai kokoa muuttamalla pientä vaihtelua, mutta yksinkertaisuudessa koukuttava. Joka koneelle tulee aina haettua ja huomaamatta sitä alkaa aina pelaamaan.

Listalta ulkopuolelta muutama elämääni järisyttänyt maininnan arvoinen peli:
Prince of Persia Sands of Time trilogian 2&3 osa (PS2). Liikkuminen puhdasta nautintoa
Commader Keen -sarja (PC). Ei erityisen hohdokas, mutta nuoruuden tahkomispelejä.
Carmageddon (PC). Romurallia ja moninpeliä hienolla toteutuksella

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Renter - 22.08.12 - klo 12:49

1. Chrono Trigger (SNES) -- Kyselemättä yksi kaikkien aikojen parhaimmista konsoliropeista. Tästä pelistä on kirjoitettu niin paljon, ettei siihen tarvitse enää mitään lisätä. Monta kymmentä kertaa läpi, mm. japaninkielinen versio pelattu :P

2. Legend of Zelda - Majora's Mask (N64) -- Zelda-sarjan mielestäni paras peli. Hahmonkehitystä ja kiinnostavia hahmoja enemmän kuin kaikissa muissa Zeldoissa yhteensä. Myös pelisarjan tummin ja vaikuttavin peli, harvassa on pelit, jossa pahis repii lapselta sielun että voisi kirota sankarin. Myös paras uintimekaniikka mitä olen nähnyt.

3. Lucasartsin seikkailut (PC) -- Indiana Jones & the Fate of Atlantis, the Dig, Sam&Max Hit the Road, Grim Fandango, Full Throttle, Day of the Tentacle. Tuossa henkilökohtainen lempparijärjestys, joka ei tosin ole kiveen kirjoitettu. Monipuolisia, kiinnostavia ja rakkaudella hiottuja pelejä joista vieläkin paistaa läpi rautainen osaaminen.

4. Mega Man 2-4 (NES) -- Vaikka "HYPI JA AMMU" tiivistää pelisarjan miltei täydellisesti, ei näistä hypipompi-valioista olla valitettavasti 20 vuoteen päästy paremmaksi. Muille konsoleille jatketut X, X2, ja uudemmista X8, 9, 10 ovat toki hyviä pelejä, mutta sanoo jotain että niitä pitää vieläkin verrata 'ikivanhoihin' peleihin.

5. Final Fantasy (NES, SNES, PSX, PS3) -- FF1, 3, 5, 6, 7, 13. Valitettavasti en ole 2,4 saanut pelattua eikä varmaan tule pelattua. Loput ovat genrensä valioyksilöitä. Ei puhuta PS2:lle ilmestyneistä hirvityksistä. FF13 yllätti positiivisesti seiskan jälkeen ensimmäisenä, jonka jaksoi pelata läpi asti.

6. Prince of Persia: Warrior Within (PC/PS2) -- Paljon parjattu sarjan kakkososa iski allekirjoittaneeseen kuin miljoona volttia. Ylivoimaisesti paras taistelusysteemi trilogiasta ja ajassa matkaamisen todella monipuolinen käyttö vakuutti ja vaikutti. Kolmosta ei kai voi syyttää keskinkertaisuudesta kun kakosen jälkeen johtoporras hiillostaa miksei ole God of Warin kliksuttelua, quicktime-eventtejä ja ykösosan söpöilyä.

7. Loput Zelda-pelit -- LoZ: Link to the Past, Legend of Zelda, LoZ: Ocarina of Time, LoZ: Link's Awakening, LoZ: Wind Waker, LoZ: Twilight Princess, LoZ: Oracle of Ages/Seasons, LoZ: Skyward Sword. 25 vuotta jatkunut pelisarja iskee vieläkin. Kovin moni ei tajua, kuinka paljon Action/Adventure-genre ja ihan kaikki muukin on velkaa Link to the Pastille ja Ocarina of Timelle. Jatkuvasti uusiutuva, uutta keksivä ja kokeileva pelisarja joka on mullistanut oman genrensä monta kertaa ansaitsee useammankin hatunnoston.

8. Nethack (PC) -- Vanha vihollinen. Aina joskus roguehammasta kolottaa, aloitan 'jos nyt yhden pelin' ja parin viikon päästä ilmestyn nethack-höyryisestä luolasta kun oikea elämä vaatii huomiota. Paras suoritus neljän ascension putki, nyt olen vältellyt ko. peliä kuin ruttoa ettei mene ihan överiksi.

9. Betrayal at Krondor (PC) -- Uskomattoman laaja seikkailu Midkemian maailmassa, tämän kautta löysin Raymond E. Feistin kirjat jotka ovat pysyneet kestosuosikkeina yli kymmenen vuotta.

Kymmenenneksi ei voi kuin listata hirveän kasan hyviä pelejä, joista kaikista voisi puhua loputtomasti: Master of Orion (PC), Guardian Legend (NES), Kirby's Adventure (NES), Ascendancy (PC), Space Empires 3 (PC), Jedi Outcast+Academy (PC), GTA: San Andreas (PC), Ratchet & Clank -sarja (PS2-PS3), Super Mario Bros 1-3, World, Land, Wii (NES,SNES,Wii), World of Tanks (PC), Bubble Bobble (???), Rainbow Islands (???), Actraiser (SNES), Tyrian (PC), Raptor (PC), Dino Crisis 2 (PSX), Batman (NES), Fallout 2 (PC), Bionic Commando (NES), .hack-4logia (PS2), Command & Conquer (PC), Gears of War (Xbox360), God of War 1-2 (PS2), Project Zero 1-2 (PS2), Sonic 1-2 (Sega Megadrive), Shining Force (Sega Megadrive). Noita kaikkia on tullut pelattua ihan luvattoman monta tuntia ja niistä on ammennettu inspiraatiota vaikka mihin :)

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: etro - 22.08.12 - klo 14:00

Helvetin hyviä pelejä on vaikka kuinka paljon, mutta seuraavien pelaaminen on saanut sairaitakin piirteitä :

Aikaa ennen PC:tä :

Archon
Paradroid
Wizard of Wor

Viime vuosituhat :

Star Control 2
Civilization 2
Mechwarrior
ADOM
Steel Panthers
Master of Magic

Ja siitä eteenpäin :

Soul Calibur (kolmas levy menossa, dreamcast ei enää nykyään toimi kuin kyljelleen käännettynä)
Jagged Alliance 2
Rome : Total War
Counter Strike + Day of Defeat - sourcen kohdalla siirryin seuraavaan peliin (mehustelu, SteamID:ni on 4-numeroinen)
Battlefield (minulle ne on kaikki sama peli, pelisarjaan näyttää stattien mukaan olevan n. 1000 tuntia upotettuna)

Hyvän BF3-putken valitettavasti katkaisi keväällä World of Tanks, lähinnä siksi että tiimin puusilmän viedessä tankin ei enää tarvinnut ahdistua, kun nyt niillä kaikilla on vaunu ja epäpätevyyden balanssi on saavutettu. Jossain 20k matsin kohdalla voisin siirtää sen tuonne ihan listaan, mutta nyt on vasta 5500 alla x)

Pelaan yleensäottaen aika harvoin useita pelejä - pelaan yhtä peliä kunnes se on puhki, sitten tulee joku uusi peli joskus. Ei tarkoita sitä että poistaisin niitä kovalevyltä, niitähän saattaa vielä pelata joskus, ja asentaminen on ihan hirvittävä vaiva !

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: JR1911 - 22.08.12 - klo 14:33

Kyllähän näitä löytyy:

Baldur's Gate II + ToB (PC)
Civilizationit (Amiga ja PC)
Wing Commanderit (Amiga ja PC)
Heroes of Might and Magic III (PC)
Pool of Radiance (C64)
Pools of Darkness (Amiga)
Mass Effectit (PC, harmi että kolmososa tuhosi suurimman mielenkiinnon sarjaa kohtaan)
Dragon Aget (PC)
World of Warcraft (PC, useampi vuosi tätä tuli pelattua)
SimCity 1, 2000 ja 3000 (Amiga ja PC)

Jotain varmasti unohtui, mutta eiköhän tuossa ole aika kattava lista omista suosikestani vuosien varrelta.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Padishar - 22.08.12 - klo 14:53

Pistetäänpä aakkosjärjestyksessä, koska ei näitä oikein paremmuusjärjestykseen osaa laittaa.

• Descent-trilogia
  Olen tämän pelisarjan fani, vaikka ei se sinänsä kovin kummoiselta tunnu muiden vastaavien rinnalla. Ehkä se on vain se kuusi vapausastetta, plus kolmososassa oleva jo jokseenkin mielekäs juoni.
• Diablo II
  Ykkösenkin pelasin yhdellä hahmolla läpi, mutta kakkosta tuli sitten pelattua kaikella ja vaikka kuinka paljon. Kolmososakin on loistava, mutta lienee liian aikaista vielä sitä nostaa jalustalle.
• Doom
  Yllättävän monta postausta kului ennen kuin tämä ensimmäisen kerran mainittiin. Luultavasti johtuu käyttäjien iästä. Kyllähän tämä peli jatko-osineen tuli hakattua aika moneen kertaan läpi.
• Fallout 2
  Vapaus tehdä mitä vaan ja mennä minne vaan oli tämän pelin julkaisuaikaan vielä melko uutta. Pelillisesti ja juonellisesti myös priimatavaraa.
• Half-Life
  1st person shootereita oli jo ennen HL:ää tullut, mutta kunnon tarinan kera pelaaminen oli aivan uusi kokemus.
• Jagged Alliance 2
  Ykkönenkin oli loistava, mutta siihen nähden kakkosen edistyneisyys käyttöliittymässä ja miksei ulkonäössäkin vie pidemmän korren.
• Severance: Blade of Darkness
  Jaksoin pelata pelin läpi jokaisella neljällä hahmolla. Ei ole Oblivionin tai Skyrimin taistelut mitään verrattuna tämän pelin vastaavaan (toki TES-peleissä on paljon muutakin kuin combat).
• Sid Meier's Civilization 2
  Tätä tuli hangattua uudestaan ja uudestaan. Ei ikinä kyllästyttänyt aloittaa uutta peliä.
• Space Hulk
  Vaikeusasteeltaan juuri sopiva, pulssin korkealla pitävä peli. Yleensä tehtäviä sai hangata kerta toisensa perään, mutta kyllä oli palkitseva olo kun sai vihdoinkin suoritettua. Freeze time -käskynjakosysteemi oli aivan omiaan tuomaan lisää sydämentykytyksiä. Jatko-osa Vengeance of the Blood Angels oli myös ok, mutta ei alkuperäisen veroinen. Jos saisin päättää jonkun pelin, johon tehtäisiin jatko-osa, niin ehdottomasti tähän.
• UFO: Enemy Unknown
  Monipuolisuudeltaan, juoneltaan ja pelattavuudeltaan aivan omaa luokkaansa. Oli ilmestyessään monta askelta muiden pelien edellä.

Warhammer: Dark Omen ja Myth: the Fallen Lords ovat myös lähellä sydäntä, mutta eipä tähän nyt kaikkea mahdollista voi listata. Nuo nyt tulivat ensimmäisenä mieleen.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: jotudin - 22.08.12 - klo 15:01

EDIT: Lisätty kommentteja, koska on-topic.

Sen enempää erittelemättä keskinäistä paremmuutta, vaikka listattujen nimikkeiden kesken suuria eroja onkin:

Civilization 2 & 4 (lisäosineen). Tähän on uponnut suurella todennäköisyydellä enemmän aikaa kuin muihin peleihin yhteensä. Jokainen peli on uusi kokemus, uusia taktiikoita, uusi maailma ja historia luotavana. Toimii niin monin- kuin yksinpelinä ja jaksaa aina joko mikromanageroida voittoon tai rytistellä huvikseen. Historialliset skenaariot ovat myös miellyttävä tapa tutustua historiaan ja kirjailla se uusiksi. Pidän myös kovasti Civilopedian selailusta ja faktojen tutkimisesta.

Colonization. Civilizationin pikkuveli, jossa kaikenlainen strateginen suunnittelu ja hidastempoinen rakentelu on maukas tapa viettää aikaa. Usemmiten logistiikan ja tuotannon suunnittelu tempaisi mukaansa ja voiton tavoittelu jäi puolitiehen.

Heroes of Might and Magic 3 kaikkine lisärojuineen, etenkin mainio WoG (!). Voi veljet tätä on hitsattu niin kaverien kuin broidinkin kanssa vuosikaudet. Hot seat oli se paras pelimuoto. WoG laajensi jo entuudestaan monipuolista peliä ja ulkoasu oli kenties pelisarjan miellyttävin.

ADOM. Jotenkin sitä aina jaksoi aloittaa uuden hahmon ja uppoutua askeettisen ulkoasun ja loputtomien luolien pariin. Voi sitä voitontunnetta, kun selvitti uuden tason tai onnistui selviämään vielä vähän ennen korruptioon kippaamista. Koskaan en läpi päässyt, mutta hitosti tunteja upotettu tähän lajityypin parhaaseen edustajaan.

Red Alert 1-2. Imho parasta RTS:ää kautta aikain. Fiilis oli kohdallaan, vanha kunnon vastakkainasettelu toimii paremmin kuin säkillinen utopistisia keksittyjä vastuksia. Musiikit, välidemot yms. jaksavat vieläkin miellyttää. Pelasinpa viime vuonna vanhan RA:n taasen läpi ja ei se ollut yhtään kärsinyt ajan hampaasta.

Morrowind. Laajuus ja monipuolisuus. Ei kai tässä muuta tarvita? Lisäksi ei kädestä pitäen opetettu kaikkea, juoksutettu pääjuonta läpi tai tehty asioita liian helpoksi. Hahmokombinaatioita ja uudelleenpeluu arvoa on ihan sikana. Tämän avulla pilasin monet tenttiviikkoni aikanaan.

GTA-sarja. Nousu ei-mistään maineeseen ja mammonaan on aina miellyttänyt. Etenkin Kolmannesta osasta eteenpäin. Vanhempia tuli pelattua vähän kieliposkella, mutta ei sellaista vapautta ja pahennusta herättävää sisältöä ollut paljon koettu.

Settlers 2 (+ 2: Anniversary). Hidas strateginen kliksuttelu, tuotannon ja logistiikan virittely. Kuten Colonizationissa, myös tässä, vei mukanaan. Taistelut yms. mekaniikat olivat nerokkaat. Aikaa paloi tuntikaupalla per kartta. Sitten kampanjan jälkeen pelattiin custom karttoja. Ja alkuperäisessä oli vielä kuorrutteena jaetulla näytöllä ja kahdella hiirellä moninpeli samalla koneella <3.

Dungeon Keeper 2. Unohdin ekalla kierroksella. Huumori oli aivan parhautta ääninäyttelystä, demojen kautta easter eggseihin. Ja taas kerran strategista rakentelua ja virittelyä. Jatko-osaa odotin kuin kuuta nousevaa tai vallankumousta. Peruttiin s****na.

Bonusmainintana mm. Gear of War ja Halo -sarjat (co-op takia pelkästään). Viihdyttävää ja huolella tehtyä, mutta ei ansaitse paikkaa em. listalla.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Zwine - 22.08.12 - klo 18:48

Nämä tulee ekana mieleen:

C64
IK+ (Ensimmäinen pelaamani mätkintä. Vieläkin muistelee lämmöllä miten pistettiin pelikaverien hahmoilta housut kinttuun)

SNES:
NHL '94 (Lukemattomia tunteja)
Super Mario World (Ensimmäinen ja ainoa tasoloikka joka on tullut koluttua täydellisesti)
Street Fighter II

PC:
Command & Conquer: Red Alert (Ensimmäinen PC-pelini ja komeat välivideot/musat)
Final Fantasy VII (Materia koukutti)
Quake1 (Quakeworldia 288k motukalla)
Action Quake 2 (Paras snipersimulaatio)
Counterstrike 1.6
Dark Age of Camelot (Ensimmäinen ja pitkäikäisin MMORPGni. Korvautui LOTROlla kun ei PvP enää maistunut)
The Lord of the Rings Online (Tuli hommattua lifetime sub, ainoa peli johon tulee säännöllisesti palattua)

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: mairou - 22.08.12 - klo 20:05

Varmaankin se meni jotakuinkin näin:

Super Mario 1-3, FF7 ja 8, MGS1.

Sitten tapahtui Half-Life, ja siitä se counter-strike alkoikin ja eipä se oikein vielä ole loppunutkaan, vaikka kovasti yrittäävätkin jotain uutta versiota aina sylkeä ulos.

Tsiljoonatuntia and counting.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

Siinä järjestyksessä jossa pelit ovat elämääni tulleet:

C64 - River Raid : Peli ei ollut kummoinen, mutta koska se saatiin tingittyä kuusneban mukaan ensimmäisenä pelinä niin nousee listalle.

C64 - Wizball: Peli jota pelasivat usein myös molemmat vanhempani. Ensimmäinen läpipeluu oli suunnaton onnistumisen kokemus.

NES - Megaman 2 (+sarjan muut osat): Lukuisia läpipeluita. Kymmenisen kertaa läpi ilman elämän menetystä. Näihin ei kyllästy koskaan. Silloin kun ei ollut Nessiä saatavilla piti sarja hommata emulaattorilla Nintendo DS:lle. Kentät varsinkin tuosta kakkosesta ovat päässä kuin pyörälläajo. Ei löydy sanoja kuvaamaan miten paljon näitten pelaamisesta olen nauttinut.

NES (ja C64) - Bubble Bobble: Veljen kanssa satoja yrityksiä pelata peli Nessillä Good Endiin asti ilman conttareita. Lopulta se projekti onnistui.

NES - Battletoads: Peli joka vei voiton meikäläisestä vaikka tätä koitin ihan tosissani tapella läpi. Oli välillä jopa ihan yleisöä seuraamassa parhaita yrityksiä ja tunnelma oli kuin kasarileffan videopelihallissa.

PC - Warcraft 2: Nousee itselle genren edustajista mieluisimmaksi Dune kakkosen, Red Alertin ynnä muiden ohitse.

PC - Monkey Island 2: Ehkä se kaikkein mieleenjäänein. Lienee edelleen suosikkipeligenreni. Muita mieleenpainuneita Day of the Tentacle, Grim Fandango, Larry 6 ja Larry 7. Harmi että tämänkaltaisia pelejä ei kukaan tee nykyisin.

PC - Civilization 2/4: Näissä peleissä varmaankin aika kului kaikista petollisimmin. Kuten joku muukin totesi: Vielä yks vuoro - Ja lopulta olikin jo aamu.

PC - Heroes of Might and Magic 3: Pitää olla koneella aina ja kaikissa olosuhteissa.

PC - Puzzle Pirates: Näihin muihin verrattuna uudehko peli. Nopeatempoista puzzlettelua ja hauskaa piratiseerausta. Välillä jopa erehtyy tutustumaan muihin ihmisolentoihin piraattihahmojen takana.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Rancid- - 22.08.12 - klo 21:48

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

PC - Monkey Island 2: Ehkä se kaikkein mieleenjäänein. Lienee edelleen suosikkipeligenreni. Muita mieleenpainuneita Day of the Tentacle, Grim Fandango, Larry 6 ja Larry 7. Harmi että tämänkaltaisia pelejä ei kukaan tee nykyisin.

Tekeepäs. Sen porukan nimi on Telltale Games.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:53

Kiitti vinkistä. Tutustunpa firmaan.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: JunioRcmf - 22.08.12 - klo 21:57

Lainaus käyttäjältä: Chaosworm - 22.08.12 - klo 21:04

Siinä järjestyksessä, jossa tulee mieleen:

Jade Empire
Penumbra: Overture & Penumbra: Black Plague
Amnesia: The Dark Descent
The Hobbit (vuodelta 2003)
Aveyond-sarja kokonaisuudessaan, mukaanlukien Ahriman's Prophecy
Mega-Lo-Mania
Lemmings
Fable: The Lost Chapters
Conquer Online
Katawa Shoujo

EDIT: Suurin osa listastani ei kaivanne perusteluja, ja niitä muutamaa en jaksa alkaa erikseen perustelemaan.

Koska kaikki tiedämme miten nämä pelit ovat suuresti liikuttaneet elämääsi.

Vähän outo fiilis tulee threadista, jonka nimi on "Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit." ja aloitusviestissä mainitaan vain pari hyväksi todettua peliä ilman selitystä siihen miten pelit ovat varsinaisesti liikuttaneet ketjun aloittajan elämää vai ovatko ollenkaan.

Useassa muussakin viestissä on vain lista peleistä ilman sen kummempia perusteluja. Itse ainakin listasin nimenomaan pelit, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet elämääni jollain tavalla tai tehneet erittäin suuren vaikutuksen vaikka mielestäni parempiakin pelejä on olemassa. Jos ketjun nimi olisi ollut "Top10 suosikkipeliäsi" niin oma listani ja perustelut valinnoille olisivat ainakin olleet erilaisia. Mielestäni tämän nimisessä ketjussa olisi mukava kuulla perusteluja miksi listatut pelit ovat vaikuttanet elämääsi eikä vain lukea listaa (vanhoista) hyvistä peleistä.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: jotudin - 22.08.12 - klo 22:38

Lainaus käyttäjältä: JunioRcmf - 22.08.12 - klo 21:57

Lainaus käyttäjältä: Chaosworm - 22.08.12 - klo 21:04

Siinä järjestyksessä, jossa tulee mieleen:

Jade Empire
Penumbra: Overture & Penumbra: Black Plague
Amnesia: The Dark Descent
The Hobbit (vuodelta 2003)
Aveyond-sarja kokonaisuudessaan, mukaanlukien Ahriman's Prophecy
Mega-Lo-Mania
Lemmings
Fable: The Lost Chapters
Conquer Online
Katawa Shoujo

EDIT: Suurin osa listastani ei kaivanne perusteluja, ja niitä muutamaa en jaksa alkaa erikseen perustelemaan.

Koska kaikki tiedämme miten nämä pelit ovat suuresti liikuttaneet elämääsi.

Vähän outo fiilis tulee threadista, jonka nimi on "Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit." ja aloitusviestissä mainitaan vain pari hyväksi todettua peliä ilman selitystä siihen miten pelit ovat varsinaisesti liikuttaneet ketjun aloittajan elämää vai ovatko ollenkaan.

Useassa muussakin viestissä on vain lista peleistä ilman sen kummempia perusteluja. Itse ainakin listasin nimenomaan pelit, jotka ovat jollain tavalla vaikuttaneet elämääni jollain tavalla tai tehneet erittäin suuren vaikutuksen vaikka mielestäni parempiakin pelejä on olemassa. Jos ketjun nimi olisi ollut "Top10 suosikkipeliäsi" niin oma listani ja perustelut valinnoille olisivat ainakin olleet erilaisia. Mielestäni tämän nimisessä ketjussa olisi mukava kuulla perusteluja miksi listatut pelit ovat vaikuttanet elämääsi eikä vain lukea listaa (vanhoista) hyvistä peleistä.

Totta turiset. Olisihan se mieluisaa lukea listan lisäksi muiden kokemuksia, varsinkin, kun löytyy paljon samoja nimiä. Lisäilin hätäisesti perustelujani pahimpaan nälkään.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Thaurwylth - 22.08.12 - klo 23:27

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

Muita mieleenpainuneita Day of the Tentacle, Grim Fandango, Larry 6 ja Larry 7. Harmi että tämänkaltaisia pelejä ei kukaan tee nykyisin.

Eivätkö modernin ajan kolmiulotteiset Zeldat mene hyvin etäisesti tähän kategoriaan?

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

NES - Battletoads: Peli joka vei voiton meikäläisestä vaikka tätä koitin ihan tosissani tapella läpi.

Oleksie muuten vanhemmalla iällä katsonut tästä netin läpipeluuvideoita? Ei hyvä elämän Helvetti varsinkin niitä loppupään kenttiä. Siellä on pikkuisen jäistä settiä tarjolla.

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

Nousee itselle genren edustajista mieluisimmaksi Dune kakkosen,

No jopas nyt!

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

PC - Civilization 2/4: Näissä peleissä varmaankin aika kului kaikista petollisimmin. Kuten joku muukin totesi: Vielä yks vuoro - Ja lopulta olikin jo aamu.

Warlords 2 aiheutti aikoinaan vahvasti samaa.

Ja pari viestiä tuossa yllä ketjun ja listausten laadusta. Tämmöistä se listaaminen nyt vain on: täyttä paskaa, ellei erityisestä syystä muuta johdu. Vissiin luonnonlaki.

-- Nute
Oulu

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Pulli - 22.08.12 - klo 23:36

Osoitin lähinnä tän keskustelun teille muille, on kiva lukea muiden kokemuksia hyvistä peleistä ^^ itse kirjoitin lyhyesti, koska päällimmäiset muistikuvat peleistä ovat että ovat mahtavia, pelattu uudestaa ha uudestaa, eli uudelleen peluu arvo jääny hyvin mieleen. Se on aika kova kriteeri mullistavalle pelille ^^

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Pulli - 22.08.12 - klo 23:43

Ja listaus käy kyllä minusta tähänkin keskusteluun, joku laittaa kymmenen peliä jotka on liikuttanut omaa elämää ilman kommentteja, niin okei, ne kymmenen on häntä liikuttanut. Mukava se tietty on lukea että miksi. Mutta jos pilkkuu ruvetaa nylkyttää niin perustelua voi myös joku vaatia esim tohon top-10 suosikki peliä.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Polari - 23.08.12 - klo 00:18

Lainaus käyttäjältä: Thaurwylth - 22.08.12 - klo 23:27

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

NES - Battletoads: Peli joka vei voiton meikäläisestä vaikka tätä koitin ihan tosissani tapella läpi.

Oleksie muuten vanhemmalla iällä katsonut tästä netin läpipeluuvideoita? Ei hyvä elämän Helvetti varsinkin niitä loppupään kenttiä. Siellä on pikkuisen jäistä settiä tarjolla.

Mihin kohtiin tämä muuten viittaa? Ei siellä lopussa minusta mikään ollut erityisen jäistä alkupuoleen verrattuna muuten kuin sen takia, että harjoitellakseen pitää aina vetää ensin alkupeli läpi mikä jossain vikassa kentässä alkaa jo käydä työlääksi. Muutamassa ikävimmistä paikoista on myös 1up poimittavana minkä kanssa voi grindata vaikka maailman tappiin. Suoritusnäyte löytyy heittämällä foorumin hakuun battletoads, linkkasin fceux-replayn ilahdusketjuun kun viimein meni läpi.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: SahtiAine - 23.08.12 - klo 00:56

Onhan tuommoinen Battletoadsin läpipeluu tullut katsottua että mitä siellä vielä olisi edessä ollut. Tason 11 taikinapyöräralli koitui useimmiten kohtalokkaaksi kilpparille. 2-3 kertaa selviydyin hyvin vähillä elämillä tasolle 12 joka olisi ollut viimoinen kenttä. Noilla kerroilla tuho tuli hyvin nopeasti niin etten oikein päässyt edes koskaan harjoittelemaan kunnolla tuota lopputornin huipulle pomppimista.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Yan - 23.08.12 - klo 01:42

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 23.08.12 - klo 00:56

Onhan tuommoinen Battletoadsin läpipeluu tullut katsottua että mitä siellä vielä olisi edessä ollut. Tason 11 taikinapyöräralli koitui useimmiten kohtalokkaaksi kilpparille. 2-3 kertaa selviydyin hyvin vähillä elämillä tasolle 12 joka olisi ollut viimoinen kenttä. Noilla kerroilla tuho tuli hyvin nopeasti niin etten oikein päässyt edes koskaan harjoittelemaan kunnolla tuota lopputornin huipulle pomppimista.

Ne on btw sammakoita, ei kilpikonnia... :) ...tai sitten olen kujalla, enhän mä kuitenkaan ole koskaan niin paljon pelannut mitään millään koneella, että se ois liikuttanut niin kilpikonnia, kuin sammakoitakaan mihinkään...saati sitten elämää!

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: DawnStar - 23.08.12 - klo 08:34

Age of Empires 1!  :'( niin ja leijonakuningas 1 :D

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: mishrasfart - 23.08.12 - klo 11:31

Koskettavimpia pelejä: (enemmän tai vähemmän nostalgiasyistä):

c64
1. Gateway to Apshai - ensikosketus tietokonefantasiaan, loistava luolastopeli
2. Wizball - erittäin koukuttava ja raivostuttava, koskaan en läpäissyt :(
3. Wizard of Wor - moninpelin juhlaa, oikeasti jännä ja intensiivinen

PC DOS-aika
1. Ultima 7: Serpent Isle - mahtavuutta joka asteikolla
2. Lands of Lore 1 - sopivassa suhteessa letkeää seikkailua, toimintaa, ongelmanratkontaa ja fantasiaa
3. DOOM 1 - tämä oli jotain uutta
4. Scorched earth "mother of all games" - parhainta ajanvietettä moninpelinä sitten Wizard of Wor:n
5. Eye of beholder 1 ja 2 - haastava, jännittävä, koskettava, mieleenpainuva

PC WINDOWS-aika (ei paremmuus- tai aikajärjestyksessä)

Master of Magic - genrensä parhaimmistoa, toimiva kokonaisuus
UFO: Enemy Unkown - top 3 all-time favourite PELAAN EDELLEEN AJOITTAIN
HoMM 1 - tästä se lähti  (2-osa näki eniten peluuta) parhainta ajanvietettä moninpelinä sitten Scorched earthin
Diablo 1 - teinivuosien kadottaja :O
Counter-Strike - en osaa sen paremmin selittää, koukutti vuosia
Stonekeep - Luolastofantasian parhaimmistoa (aliarvostettu) Erittäin hieno peli kaikenkaikkiaan.


*huokaus*

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Lightstorm - 23.08.12 - klo 12:59

Lainaus käyttäjältä: SahtiAine - 22.08.12 - klo 21:04

PC - Civilization 2/4: Näissä peleissä varmaankin aika kului kaikista petollisimmin. Kuten joku muukin totesi: Vielä yks vuoro - Ja lopulta olikin jo aamu.

Civit on kyllä paras mahdollinen esimerkki tuosta "vielä yksi vuoro". Kukaan ei mainitse Civ 3:sta, itse ainakin pidin siitä paljon kun sitä kautta peli tuli tutuksi, mutta oliko kolmosessa jotain vikaa? Nelonen on myös oma lemppari näistä.

En löytänyt sitä versioita missä on myös Bush, mutta hyvä on tämäkin :)
http://www.youtube.com/watch?v=TqtzhxzJzMI (http://www.youtube.com/watch?v=TqtzhxzJzMI)

Otsikko: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Sleepless - 23.08.12 - klo 12:59

Olenko ainoa jolle vanha kunnon Dungeon Master on tarjonnut elämyksiä jo kolmella vuosikymmenellä?

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: kivi - 23.08.12 - klo 13:34

Lainaus käyttäjältä: Sleepless - 23.08.12 - klo 12:59

Olenko ainoa jolle vanha kunnon Dungeon Master on tarjonnut elämyksiä jo kolmella vuosikymmenellä?

Et toki, tosin itse pääsin tutustumaan siihen vasta myöhemmin kun en skippasin suoraan Amigan ja Atarin ohi PC:hen. CSB:tä en itse ole pelannut, pelkästään alkuperäistä, mutta kyllähän se pesi selkeästi Eye of the Beholderit ja oli oikeastaan paras dungeon crawl kunnes Ultima Underworld julkaistiin. Itse en sitä omalle listalleni nostanut koska se ei mitään aivan unohtumattomia kiksejä henkilökohtaisesti tarjonnut vaikka erinomainen peli onkin.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Polari - 23.08.12 - klo 14:46

Lainaus käyttäjältä: Lightstorm - 23.08.12 - klo 12:59

Civit on kyllä paras mahdollinen esimerkki tuosta "vielä yksi vuoro". Kukaan ei mainitse Civ 3:sta, itse ainakin pidin siitä paljon kun sitä kautta peli tuli tutuksi, mutta oliko kolmosessa jotain vikaa? Nelonen on myös oma lemppari näistä.

Civeissä on aina ollut ongelmana se miten loppupeliä kohden pakka leviää ja joka vuorosta tulee loputonta nysväystä joka puolella valtakuntaa, ja kolmosessa tämä oli pahimmillaan (ainakin osista 2-5, ykköstä en ole kokeillut). Itselleni kolmonen oli äärimmäisen turhauttava koska tuon takia sitä ei oikein kiinnostanut pelata, mutta toisaalta siihen totuttuaan kakkonen näytti ja tuntui niin karulta että ei sekään napannut. Sitten ei ennen nelosta tullutkaan pelattua mitään civeistä.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: miinin - 23.08.12 - klo 18:44

Siivoilin hieman lankaa: kenellekään ei anna mitään, jos luettelet listan pelejä, sillä kukaan muu ei tiedä miksi kyseiset pelit ovat juuri sinuun vaikuttaneet. Kenellekään muulle listallasi ilman perusteluja ei ole mitään arvoa. Toki sinusta on itsestäänselvää miksi peli X on ollut niin hieno ja vaikuttava, mutta lukija ei välttämättä ole edes pelannut sitä. Perustele siis valintasi ainakin lyhyesti - jos et jaksa sen vertaa vaivaa nähdä, niin eiköhän se ole parempi sitten olla kokonaan postaamatta.

---

Omaa listaa ilman sen kummempaa järjestystä - kuten listasta huomaa, niin melkoisen casual-gamer olen ja pelialustana tietokone tai jompikumpi Xbox.

Left 4 Dead 2: Reilu pari vuotta tämä on ollut selkeä suosikkipelini ja oikeastaan tämä peli innosti minut  taas pelailemaan vuosien tauon jälkeen. Kohta 800h olen tätä jauhanut ja varsinaisesti missään vaiheessa ei ole käynyt tylsäksi. Epäsymmetriset tiimit ja zombie-teema kiehtovat tässä pelissä kovasti.

Batmud: Itselläni on usein tapana innostua asiasta kovasti, tehdä sitä täysillä jonkun aikaa ja sitten kyllästyä - taisi olla ennen armeijaa, kun aikaa oli rajattomasti ja tekemistä rajallisesti... Päivä saattoi hyvinkin sisältää heräämisestä yömyöhään pelaamista ja seuraavana päivänä sama uusiksi. Pelimaailma oli kooltaan jotain täysin käsittämätöntä, partyssa palloilu hauskaa ja opittavaa oli vain ihan järyttävä määrä... Hieno peli kaiken kaikkiaan!

Fifa/PES-sarja: Futisintoilijana näitä on tullut tahkottua lähes uskoon asti: konsoleille on aina ostettu 4 ohjainta ja 2vs2 pelejä pelattu, turnauksia järjestetty ja ennen kaikkea nöyryytetty vastustajia. Opiskeluaikaan ei ollut ihan yhdet eikä kahdet luennot tai demot, jotka vaihtuivat pöytäfutikseen ja konsolipotkikseen. Edelleen kun neljä kaveria sattuu samaan paikkaan, niin Fifat kaivetaan esiin. Sääli etteivät nämä yksinpeliin tarjoa oikein mitään.

Civ-sarja: yhtä yksittäistä osaa on mahdoton nostaa ylitse muiden, mutta ykkösestä lähtien näitä on tullut tahkottua, vaikka kolmonen jäikin välistä. Koukuttaa todella ärhäkästi ja hauskaa on, vaikka pelissä olisikin ihan paska, kuten omassa tapauksessani on.

Oblivion/Skyrim: Morrowindiä tai aiempia osia en valitettavasti pelannut, mutta näistä sai mukavan fantasia"rope"-fiksin... Melkoisen kevythän tuo roolipelimäinen elementti näissä on, mutta hienoa seikkailua komeissa maisemissa ja mielenkiintoisia tarinoita. Pidin kovasti myös pelien vapaudesta, jota tosin en ihan täysin Oblivionissa ymmärtänyt, vaan imeydyin mukaan tarinaan niin, että kuvittelin porteilla olevan kovakin kiire... Jostain syystä en kumpaankaan ole toista pelikertaa saanut aikaiseksi, mutta yksi melko kattava läpipeluu on kyllä ollut molemmissa todella antoisaa. Ainut miinus pelien osasta, joka toistaa itseään: kylläpä kiinnosti se 10. identtinen portti käydä sulkemassa tai tappaa se 74. lohikäärme, joka kuoli yhdellä iskulla, kunhan laskeutui kiertelynsä päätteeksi maahan.

Warlords 2: Nostalgia-trippi, tätä käytiin naapurissa nassikkana pelaamassa hot seattina paljon. Koskaan emme tainneet peliä loppuun asti pelata vaan siinä vaiheessa kun koneen ohjastamat valtiot oli tuhottu, niin aloitettiin uusi peli, eikä keskenään sodittu koskaan... Bonuksena se vuoron vaihdosta kertova ritari (http://www.freegameempire.com/Img/Cache/Games/Warlords-2/Screenshot-1.png) näytti mielestämme ihan possulta ja olikin melkoinen pettymys, kun kolmosta pelatessamme tajusimme, että ihan ihminen sen oli tarkoitus olla.

HoMM-sarja: Kun aluksi olimme pelanneet King's Bountyä kyllästymiseen asti, oli tämän pelisarjan löytäminen melkoinen osuma kultasuoneen - tätäkin pelattiin pääasiassa samalla tavalla kuin Warlords 2, eli kaikki muut tapettiin, mutta kun olisi kaverin kimppuun pitänyt käydä, niin mielummin aloitettiin uusi peli - eikä kaveria oikein mitenkään autettukaan... Pelaaminen oli eräänlaista pasianssia, mutta niin, että välillä kaveri pääsi pelaamaan omaa pasianssiaan... En sitten tiedä miksi tämä oli mukavampaa, kuin pelaaminen ilman taukoja kotona...

Sims-sarja: Kodin rakentelu oli aina mukavaa! En tiedä olenko kuinka tyypillinen pelaaja, mutta minua ei oikein missään vaiheessa kiinnostanut mitä itse Simeille tapahtui, vaan pääasiassa olin kiinnostunut talon rakentamisesta ja parantamisesta ja Simit olivat välttämätön työväline tähän. Jossain vaiheessa kokeilin pelata myös loputtomalla rahalla, mutta yht' äkkiä peli olikin tylsää... Kai se tosielämätyylinen grindaaminen seuraavaan tavoitteeseen vain koukuttaa tässäkin... "Vielä kun kaksi päivää käy töissä, niin saa uuden kotiteatterin..."

Fallout 1 ja 2 sekä Baldur's Gate: Upeita pelejä lapsuudesta - näitä tuli hinkattua kerran jos toisenkin alusta lähes loppuun. Etenkin Fallout kakkonen oli uskomattoman upea kokemus, vaikka ihan kaikkea ei ymmärtänytkään:) Näitäkin tuli naskalina pelattua niin, että itse pelasi ja pari kaveria katsoi vierestä pelaamista - on se lapsen mieli kummallinen. Fallout kolmosen tuloa odottelin innolla, mutta ei se vaan oikein iskenyt... Sitä en koskaan saanut pelattua edes kovin pitkälle, vaikka siinä piti olla kaikki eväät omaksi suosikiksi.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: hall0n - 23.08.12 - klo 22:52

Lainaus käyttäjältä: miinin - 23.08.12 - klo 18:44

Sims-sarja: Kodin rakentelu oli aina mukavaa!

Täälläkin Simsiä pelattu lähinnä rakennussimulaattorina ja Varsinainen Pelaaminen oli vain rahankeräämistä rakentelua varten. Sims julkaistiin aikoinaan myös PS2:lle ja vaikka se onkin infinitesti toimivampi hiirellä, niin tässä oli jaetun ruudun kaksinpeli. Sitä tuli pikkuveljen kanssa pelattua oikein urakalla, vaikka peli olikin paljon rajoittuneempi PC-versioon nähden (romun määrää rajoitettu rankasti, vain yksikerroksisia taloja ja niin edelleen).

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Lightstorm - 24.08.12 - klo 00:05

Lainaus

Left 4 Dead 2:

Warlords 2:

Itsekin olen L4D:hen tykästynyt. Kun kampanjoita on tavalliseen tyyliin tarponut tarpeeksi, niin versus moodi luo pelimaailmaan melkoista haastetta onnistua, niin ihmisenä kuin zombinakin. Venäläisiltä kanssapelaajilta on miltei mahdoton välttyä, mutta he ovat useinmiten loistavaa peliseuraa jos puhuvat englantia. Parhaat lanipelit on ollut, kun Lefti ykkönen oli koko poppoolle uusi, aivan mielettömän hyvät muistot edelleen.
Toinen kunnon zombimättö löytyy Cod5:sta, suosittelen lämpimästi mikäli löytyy kavereita joiden kanssa pelailla. Noin muuten Cod 5 on melko kehno verkossa pl. kampanjaa.


Warlords 2 kommenteillesi oli pakko hymyillä, sillä meillä toimittiin veljen kanssa samoin. Joskus harvoin otettiin ns. "kenttätaistelu", että roudattiin kaikki yksiköt riviin ja pistettiin mittelöksi. Musiikit ovat myös loistavia, ne kaikki muistaa miltei unissaankin vielä, kuten kartatkin (Europe, Erythea, 200BC, Transylvania..). Omien yksiköiden ja armeijoiden luominen oli myös veikeätä säätämistä (tosin kolmosessa vähän mielekkäämpää). "Greetings Warlord!" - naama muuttui kolmosessa melkoiseksi kumihirviöksi.



Omasta listastani unohtui Fantasy General (http://www.youtube.com/watch?v=QveekxH2LEE). Tätä tuli pelattua todella paljon aikoinaan, kampanja on uskomattoman hyvä. Musiikkeja jaksaisi kuunnella loputtomiin ja lukuisien sankareiden (Borrick!!) sekä yksiköiden "details"-taiteet hivelevät taivaita upeudellaan.
Panzer Generaalia on sanottu paremmaksi, mutta fantasiamaailmalle ei pärjää tankit ja pyssyt.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: VariSami - 24.08.12 - klo 11:08

1. Pokémon Yellow: Olen pelannut jokaisen sukupolven käsikonsolipelejä. Aivan alkujaan tutsuin peleihin pelaamalla tätä isän työpaikalla Mustassa Pörssissä. Kun siis konsoleita pystyi vielä kokeilemaan kaupassa.

2. Planescape: Torment: Mullisti käsitykseni siitä, millainen tietokoneroolipeli olisi paras mahdollinen. Rakastin tarinapainotteisuutta ja koko Planescape-versumia (viimein olen saamassa kasaan tabletop D&D:tä sen ympärille). Se on vain niin hyvä tarina ja maailmaan on panostettu.

3. Yu-Gi-Oh!: The Sacred Cards: Make no mistake - tämä peli on kuraa. Mutta se on kuraa, jonka emulaattoriversiota pelaamalla opin pitämään YGO!-korteista. YGO!-korttien kautta olen tutustunut todella hienoihin ja tärkeisiin ihmisiin ja ne johtivat minut myös MTG:n pariin. Ilman tätä en olisi täälläkään.

4. Lionheart: Legacy of the Crusader: Ennen Planescapea tämä mullisti näkemyksiäni ainutlaatuisesta maailmasuunnittelusta ja erilaisesta fantasiasta. Jos pelin dialogista voi saada geekgasmin, kuuluu se listalleni. On sääli, ettei tässä oikeasti voinut tehdä neuvottelijahahmoa (toisin kuin Tormentissa), vaikka mahdollisuus annettiin.

5. Final Fantasy VIII: Ensimmäinen Final Fantasy, jota pelasin. Itse asiassa myös käytännössä peli, joka sai minut aloittamaan konsolipelaamisen. Aiemmin olin tyytynyt seuraamaan vierestä, kun pikkuveli nuohoaa tasohyppelyitä. Ei ehkä suosikkini sarjassa mutta rakastan silti. Varsinkin korttiminipeliä.

6. Runescape: Vaikka en ole pelannut tätä 8. luokan jälkeen, oli kyseessä todella iso juttu 4.-7. luokilla ja varsinkin yläasteella tämä oli tärkeä yhdistävä tekijä minun ja eräiden kavereideni välillä. Osaan olen edelleen yhteydessä.

7. Fable II & III: Fable II oli ensimmäinen kunnolla toteutettu steampunk-peli käytännössä, jota pääsin pelaamaan. Lisäksi rakastin sitä, kuinka vaatteilla ei ollut minkäänlaista stattivaikutusta, koska näin sai pelata juuri haluamansalaisen näköistä hahmoa tarvitesematta välittää optimoinnista. Ja huumori iskee. Rakastan Fablejen tyyliä. III on tietenkin uudempi tuttavuus, joka ei alkuun vakuuttanut, mutta josta lopulta pidän jopa enemmän kuin kakkosesta.

8. Tales of Symphonia: Tämä oli co-op bondauspeli minun ja eräiden tärkeiden kavereideni välillä. Olin vielä aika ulkopuolinen kyseisessä porukassa ennen tätä. Kyseessä on kasa todella tärkeitä ihmisiä, vaikken ole heidän kanssaan tekemisissä nykyisin niin paljon kuin ennen.

9. Atelier Iris: the Eternal Mana: Tutustumiseni Atelier Iris sarjaan. Pidin todella pelin tyylistä ja eräistä suhteellisen innovatiivisistä mekaniikoista. Esimerkiksi satunnaisia aineksia yhdistelemällä toimiva alkemia, joka saattaa pienillä muutoksilla tuottaa uusia esineitä on kaltaiselleni näpertelijälle taivas (joskin todellisia reseptejä on rajattu määrä). Nautin myös myöhemmästä versiosta Atelier Iris: Grand Phantasm. Välistä on jäänyt yksi kappale, jonka aion vielä joskus nuohota.

10. Final Fantasy Tactics Advance: Jo toinen Final Fantasy? Sentään tyydyin kahteen, ja ne ovat täysin erilaisia. Tactics Advancea tuli pelattua emulaattorilla aika paljon ja olen saanut siitä paljon innoitusta mm. tabletop-peleihin. Lisäksi se sai minut innostumaan Disgaea-sarjan peleistä, joista olen nauttinut suunnattomasti.

Listaan voisi lisätä periaatteessa Diablot, muutaman Final Fantasyn, Neverwinter Nightsin, Icewind Dale II:n ja ties vaikka mitä. Jos asiaa oikeasti ajattelee, jopa Croc-sarjan pelit saattaisivat mennä joidenkin tuoreemmista yli, koska tutustuin sitä kautta ihmisiin, jotka olivat joskus tärkeitä. Tai Tekken III. Mutta valitsin kuitenkin nuo.

Edit: Muokkasin aika rajusti, kun muutama tärkeä blast from the past tuli mieleen.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Renter - 24.08.12 - klo 13:22

Lainaus käyttäjältä: VariSami - 24.08.12 - klo 11:08

5. Final Fantasy VIII: Ensimmäinen Final Fantasy, jota pelasin. Itse asiassa myös käytännössä peli, joka sai minut aloittamaan konsolipelaamisen. Aiemmin olin tyytynyt seuraamaan vierestä, kun pikkuveli nuohoaa tasohyppelyitä. Ei ehkä suosikkini sarjassa mutta rakastan silti. Varsinkin korttiminipeliä.

korttiminipeliä.

korttiminipeliä.

korttiminipeliä.

No voi perkele. Kohta soi päässä...

Dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du.

http://www.youtube.com/watch?v=F0m8-wZEuH8

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: VariSami - 24.08.12 - klo 13:26

Lainaus käyttäjältä: Renter - 24.08.12 - klo 13:22

Lainaus käyttäjältä: VariSami - 24.08.12 - klo 11:08

5. Final Fantasy VIII: Ensimmäinen Final Fantasy, jota pelasin. Itse asiassa myös käytännössä peli, joka sai minut aloittamaan konsolipelaamisen. Aiemmin olin tyytynyt seuraamaan vierestä, kun pikkuveli nuohoaa tasohyppelyitä. Ei ehkä suosikkini sarjassa mutta rakastan silti. Varsinkin korttiminipeliä.

korttiminipeliä.

korttiminipeliä.

korttiminipeliä.

No voi perkele. Kohta soi päässä...

Dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du-dum-du.

http://www.youtube.com/watch?v=F0m8-wZEuH8

Like. Nyt se soi minunkin päässäni mutta ah tätä nostalgiaa.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Kavu - 24.08.12 - klo 15:14

Yritetäänpäs kasata jonkinlaista listaa itsekin. Järjestys on satunnainen. C64 ja NES - klassikot jäivät pois koska olen sen verran nassikkana ks. laitteilla pelaamista harrastanut.

1. Diablot
- Ykkönen veti mukaan tunnelmallaan ja pelattavuudellaan, kakkoseen (+LoD) tuli uhrattua älyttömiä määriä aikaa (tosin kunnon bolottajiin verrattuna ei lähes yhtään) ja kolmonen on vain parantanut edellisistä.

2. HoMM:t
- Kakkonen oli minullakin ensi kosketus tähän sarjaan, mutta kolmosta pidän edelleen sarjan parhaana. Molempia on tullut hakattua aika runsaasti. Nelonenkin oli vielä ihan hyvä mutta ei koukuttanut yhtä paljoa kuin edelliset.

3. THPS:t
- Tämän puuttuminen topicista toistaiseksi hieman yllättää. Kakkonen oli se joka koukutti ja sen jälkeen onkin tullut kaikki PC:lle löytyvät sarjan osat hakattua niin täysin läpi kuin vain on mahdollista. Fantasiaskeittaus on juurtunut niin syvään että Alcatrazissa käydessänikin vertailin koko ajan aitoa paikkaa THPS 4:n kenttään.

4. Jagged Alliancet
- En itse asiassa ole vieläkään pelannut ykköstä, mutta Deadly Games oli aikanaan jotain hienoa ja ihmeellistä ja JA2 sitten räjäytti pankin. Pitkään sitä jaksoi vääntää jo silloisellakin koneella, jolla luodin matka aseesta vastustajan kalloon kesti sekunteja. Sittemmin on tullut pelattua tehokkaammilla koneilla enemmän.

5. Falloutit
- Ensi kosketus tapahtui tässäkin pelisarjassa kakkososan kautta. Silloisella koneella siirtymät alueiden välillä kestivät minuutteja, joten lopullisen läpikahluun joutui siirtämään myöhemmäksi kun koneessa oli tehoa enemmän kuin tarpeeksi. JA2 tapaan tätä kuitenkin jaksoi todella pitkään jyrätä tuskaisista lataustauoista huolimatta. Myöhemmin pelasin ykkösen ja kolmoseenkaan en ollut niin pettynyt kuin useimmat. Pääjuoni oli toki mitä oli, mutta maailma ja sen tunnelma oli hanskattu hyvin. New Vegasissahan sitten jo onnistuttiin juonipuolellakin ja saatiin vihdoin Fallout-nimen arvoinen 3D aikakauden peli.

6. Grim Fandango + vastaavat
- Luuranko-noir tuonpuoleisessa on kuitenkin itselleni kauheasta käyttöliittymästä ja jatkuvasta kaatuilusta (nykykoneilla) huolimatta se oldschool seikkailujen kuningas. Maininnan arvoisia toki myös Monkey Islandit, Sam&Max, Day of the Tentacle ym.

7. Planescape: Torment
- Menee melkein nippuun edellisten kanssa, koska kyllähän tämä on pääasiassa seikkailupeli. Erittäin kevyiden roolipelielementtien ja näennäisen taisteluhaasteen takia laitan kuitenkin erikseen. Pelasin pelin vasta muutama vuosi sitten ja maailma oli silti jokseenkin tajunnanräjäyttävä.

8. Slicks'n'Slide
- Vaikka kaiken maailman Wingsiä, Scorched Earthia ja Wormsia tuli paljon samalla koneella pelattua, ylivoimainen ykkönen oli silti Slicks. Huikea ajotuntuma, järjetön määrä ratoja ja ah, niin ihanat toisiaan lukottavat näppäimet.

9. FIFAt ja PESsit
- Tai melkeinpä toisin päin, sillä kuutoseen asti PES oli ylivoimainen mutta puoleen vuosikymmeneen ei ole PESsin suuntaan halunnut vilkaistakaan FIFAn ylivoiman takia. Parhaimmillaan 2v2 turnauksina mutta mitä tahansa kaksinpelistä ylöspäin on tullut hakattua ja paljon.

10. Guitar Herot
- Jostain syystä muovisen lelukitaran näppäily on aina iskenyt ja tätä pelisarjaa tulikin hinkattua aika huolella, kunnes monen vuoden leikkisoittelun jälkeen lopulta luovutin ja opettelin oikean instrumentin. Sen jälkeen on GH-sessiot olleet aika vähissä, mutta kyllä näiden pariin välillä mielellään vieläkin palaa.

Eiköhän tästä jotain tärkeää unohtunut, mutta tärkeitä olivat ainakin kaikki mukaan päässeet..

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: malin - 26.08.12 - klo 16:26

Vastaanpa huvikseen minäkin. Tämä ei siis ole lista peleistä, joita pidän parhaana - tämä on lista peleistä, jotka lienevät vaikuttaneet muhun varsin paljon.

Secret Agent: The Hunt for Red Rock Rover (Sam Secret Agent) / Super Mario Bros
Jompi kumpi näistä taisi olla ensimmäinen Alley Catia, PC-Mania ja Tetristä kehittyneempi peli jota pelasin ja hyviä tasohyppelyitä kumpikin. Konsolia en ole koskaan omistanut joten Mariot sun muut on aikoinaan kavereilla pelattuja. Molemmat joka tapauksessa ensimmäisiä pelaamiani tasohyppelyitä ja sen jälkeen on about kaikki Apogeen pelit (ainakin shareware-versiot) tullut tahkottua läpi, ehkä loppua kohden vaikeutuvaa Monster Bashia lukuun ottamatta. Ja aina koittaen löytää kaiken mitä pelissä on löydettävänä. Pelejä, joita jaksoi pelata koska aina oli jotain uutta löydettävää / piste-ennätys tehtävänä. Ainakin siihen asti kunnes about kaikki oli löydetty.

Indiana Jones and the Fate of Atlantis / The Legend of Zelda: A Link to the Past
Ja nämä oli sitten mun ensikosketuksia aidosti laajoihin peleihin, Zelda konsolipelinä taasen kavereilla koottu. Vieläkin mun lempigenreäni - laaja peli, paljon tutkittavaa ja oivallettavaa ja juoni joka kantoi.
Englannin taito oli vähäinen ja Indyssä moonstonejen pyöritys piti tehdä tuurilla läpi - menetelmällä, koska vihjeitä ei ymmärtänyt. Ainakin Atlantiksessa, jossa käytettiin heti kaikkia kolmea kiekkoa ja ratkaisu oli erilainen kuin aikaisemmin. Valitettavasti en ole vieläkään pelannu Indyn puhuttua versiota (CD-versiota) - diskettiversio kun oli koneella ei vähiä markkoja viitsinyt käyttää saman pelin uudestaan ostamiseen. Ehkä ne vielä löytäisi netistä...
Oli muuten vaikeaa saada n. 10 megan peliä mahtumaan 20 megan kiintolevylle josta 5 megaa vei Windows 3.0 - aikana, jolloin peliä ei voinut tallentaa usein koska kiintolevytila ei riittänyt tallennukseen.

The Incredible Machine
TIM:iä pelatessani havaitsin aina etsiväni täysin tavanomaisesta poikkeavaa ratkaisua ja tykkääväni räjähdyksistä. Monta kenttää sai ratkaistua käyttämällä murto-osaa annetuista tavaroista. Listalla, koska TIMin avulla ehkä ymmärsin itsestäni sen, että harvoin etsin ns. valtavirran ratkaisua ongelmiin ja teen purkkaviritelmiä.

Simcity 2000
Ach, simulaattorit. Menevät tylsäksi vasta ihan lopussa kun kaikki jo sujuu. Ensin Simcity 2000, sitten Theme Park, Railroad Tycoon (alkuperäinen ja ainoa peli josta isänikin tykkäsi - vierestä katsoen), Rairoad Tycoon deluxe, Transport Tycoon jne. Tiedän saavani huomautuksia, mutta mielessäni Civilization, Settlers / Serfcity ja Colonization kuuluvat osittain tähän samaan genreen - ensin rakennellaan pienillä resursseilla, sitten kehitytään ja laajennetaan ja mikromanagerointi jatkuu. Ainakin tältä se naperosta tuntui.

Outcast
Peli, joka tuntui parhaalta pelaamaltani yksinpeliltä. Sekoitus Zeldaa, Doomia (vain perspektiivi, tosin takaa kuvattu - perspektiivi oli helpompi pelata) ja Secret of Manaa aikanaan loistavalla grafiikalla ja vieläkin hyvältä tuntuvalla musiikilla. Laaja kuin Secret of Manat ja suurelta osin epälineaarinen. Juoni kantaa hyvin, vaikkei hahmo pelillisesti kehity ja vieras maailma on laaja ja tuntuu realistiselta työskentelevine Talaneineen (ihmishahmoineen). Tunnelma hyvä ja sitä ei yhtään haitanneet yksittäiset Stargate-viittaukset. Keskustelut veivät eteenpäin mutta toimintaosat pystyi pelaamaan Thiefinä piilossa, aiheuttamatta hälytystä tai suurella asearsenaalilla (joka loppui kesken jos tätä teki aina) kimppuun käyden. Petyin suuresti, kun sen jatko-osan kehitys lopetettiin. Ensimmäiseen läpipeluuseen meni likimain sata tuntia ja silti paljon jäi löytämättä. Suosittelen vieläkin! Aikanaan tuli pelattua 320:200 - resoluutiolla, nykyään näemmä myös 1280:1024-resolla, houkuti houkuti...

Command & Conquer / Warcraft I
Rakenna ja valloita. Mulle genrensä ensimmäiset edustajat. Tämän jälkeen Red Alert, Starcraft ja Warcraft II & III paransivat tästä. Välillä turhauttaviakin kun vihollinen vaan jyrää. Ns. luonatehtävät ei ollu mun lemppareita, niistä puuttui rakentelu ja kehitys. Warcraft II oli myös ensimmäinen peli, jota tuli pelattua moninpelinä modeemiyhteyden yli useita kertoja. Tämän havaitsi puhelinlaskussa....

Wings ja Auts
Ensin hetken Autsia, sitten V-Wingiä ja Kopsia kunnes löytyi se paras, Wings. En vaan ollu moninpelissä kovin hyvä ja deathmatcissa kuolin kyllä vastustajia useammin vaikka tietokonedummyjä saikin listittyä. Wings nousi kategorian kuninkaaksi laajan asearsenaalin ja erityisesti kenttäeditorin (= Neopaint tai joku muu piirtelysofta) ansiosta ja itse tehdyt kentät olivatkin usein TODELLA laajoja (nimim. melkein 10min etsinnän jälkeen löytyy vastustaja, vaikka samalla ruudulla pelatessa tiesi, missä vastustaja liikkuu). Erityisenä suolana mahdollisuus tehdä kenttiä, jotka näyttävät normikalliolta mutta ovat oikeasti ns. ilmaa eli sen läpi voi lentää - näin tehtiin runsaasti salareittejä. Teinpä yhden puzzle-kentän jossa tehtävänä oli keksiä tapa hyödyntää asearsenaalia (räjäyttää itsensä seinän läpi, poistaa maalla tai vedellä myrkkyä jne) jotta pääsisi tiettyyn paikkaan ilman teleporttia.

Triplane Turmoil
Lisää samalla koneella kaksinpelattavia suomipelejä! Ach, ne musiikit ja pelattavuus. Aivan huippuluokkaa. Yksinpelinä tylsempi, tehty nimenomaan kaksinpeliksi.

Action Supercross / Across (ei Elastomania)
Eka peli jota tuli grindattua ihan oikeasti parempien tulosten saavuttamiseksi. Peli, jossa ensimmäistä kertaa yritin ja yritin jotta saisi pari sekuntia paremman ajan ja vertailin nettireplayta ja yritin toistaa samaa. Oma motivaatio tosin lopahti myöhemmin kaverien tiimiytyessä maailmanennätysten grindaamiseksi ja Elastomaniaa jaksoin vain hetken.

LORD (Legend of the Red Dragon), hetken aikaa myös Planetarion
Modeemin yli peli MBNetissä (siis BBS:ssä) ja PelitBBS:ssä, jossa pystyi vuorokaudessa tekemään vain rajatun määrän asioita. Joten joka päivähän piti käydä tekemässä nämä asiat - expaa, leveleitä, rahaa, peli läpi ja alusta sama, hieman kehittyneempänä hahmona ja muilta saatuina rahalahjoina jotta uusi läpipeluu olikin helpompi jo alussa saaduilla laatutavaroilla. Ei näyttänyt muiden mielestä fiksulta käydä välitunneilla pelaamassa tätä nopeudella, jossa kukaan takanaolija ei ehtinyt näkemään, mitä tekstiä ruudulla vilahti kun seuraava ja sitä seuraava tappelu oli jo ohi. Ehkä kolme vuotta jaksoin tätä about päivittäin. Liian pitkään siis. Ikinä en ymmärtänyt, miten jotkut pystyivät pärjäämään jäämällä tasolle kaksi ja kehittämällä hahmoaan siellä.

Liero
Välitunti- ja koulunjälkeisaktiviteetti noin viiden vuoden ajan. Pelattavuudeltaan mielestäni paras suomipeli - nopea tempo ja laajat vaihtoehdot ja tarve reagoida todella nopeasti tai tappio kaksinpelissä on varma. Välillä kyttäilyä eri puolilla ruutua että aseet ovat käytettävissä, välillä suoraan päin ninjaropea käyttäen. Paria kaveria lukuun ottamatta vieläkin uskaltaisin haastaa muita panokselliseen kaksintaistoon ja antaa toiselle merkittävän etumatkan - sen verran selkärangassa tämä aikanaan oli. Tosin mun vahvuus taisi olla reaktio- ja näppäilynopeus.

Hups, tuli liikaa pelejä. Menijo.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Ziilot - 26.08.12 - klo 17:36

1. Counter-Strike
Tätä on tullut pelattua varmaan jo yli 3000h, enemmän tai vähemmän aktiivisesti vuodesta 2003. Klaanimeiningit oli kova juttu joskus ja vieläkin tulee oltua yhteydessä pelikavereihin ihan muissa merkeissäkin.

2. Diablo II LOD
Yläaste meni tämän pelin parissa ja ne päivittäiset(/öiset) 300 meparunia ei välttämättä vaikuttaneet positiivisesti koulumenestykseen.

3. Lemmings
Tietokonepeliharrastus alkoi tämän pelin myötä joskus 90-luvun puolessa välissä, alle kouluikäisenä kuitenkin.

4. Tomb Raider & Heroes of Might and Magic II
1997 tuli uusi tietokone taloon ja lomareissulta Norjasta ostin nämä kaksi loistavaa peliä

5. Total Annihilation
Ostettu 20 markalla Suomalaisen kirjakaupan alelaarista, varmaan paras ostos ikinä.

Loistavia pelejä löytyisi listattavaksi enemmänkin, mutta veikkaan että tässä on nämä elämääni "suuresti" vaikuttaneet pelit.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Enterorrhexis - 26.08.12 - klo 23:33

Malinille muuten propsit Apogee-muistutuksesta. :) Itsellenikin taisi olla kyseinen Secret Agent: The Hunt for Red Rock Rover noita kaikkien aikojen ensimmäisimpiä pelikokemuksia (Ski or Die!:n ohella) ja silloin hamassa menneisyydessä Apogeen tuotanto oli kaikkein parasta mitä maa päällään kantoi. Itsekin olen tahkonnut miltei kaikki kyseisen firman tunnetuimmat sharewarena julkaistut tekeleet.. edelleen hyvät muistot kyseisistä. Kunniamainintojen lista kasvaisi näitä latoessa todella monella hyvällä nimikkeellä. Omina suosikkeina juurikin Secret Agent sekä Crystal Caves. :D

Toisena hyvänä voisi mainita Commander Keen - pelisarjan, joka piti ostaa nyt Steaminkin kautta, että pääsi naksuttelemaan noita vanhoja "hyvän ajan" pelejä. ;)

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Rancid- - 27.08.12 - klo 00:31

Maailmanhistorian parasta PC-peliä ei ole vielä ketjussa mainittu, joten mainitsen. System Shock.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Härsilä - 27.08.12 - klo 01:12

Subspace Continuum.  Sanat ei riitä kuvaamaan peliä, saatika siihen käytettyä aikaa.. No ajan sentään voin sanoa, tällä hetkellä yli 3000 tuntia. Siitä sitten laskemaan vuorokausia yhden pelin parissa.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: FusionClock - 27.08.12 - klo 08:13

Lainaus käyttäjältä: Rancid- - 27.08.12 - klo 00:31

Maailmanhistorian parasta PC-peliä ei ole vielä ketjussa mainittu, joten mainitsen. System Shock.

System Shock 2:n taisin saada jonkin pelin kylkiäisena joskus. Oli paikoittain hieman jännittäväkin, kun ei voinut vain ammuskella kaikkea. Äänet olivat myös hyvin tehdyt, paikkasivat vanhentunutta grafiikkaa tunnelman puolesta. Alussa ainakin selkäpiitä karmi putkella aseistettujen vihollisten huudot. SS2 on kuitenkin näitä "wanhan ajan" pelejä, joissa pitää vähän osata jotain, joten en peliä loppuun saanut pelattua. Ensimmäistä osaa ei tullut kokeiltua, kun tuo toinen oli jo silloin sen verran vanha. BioShock 1 oli ihan kiva hengellinen seuraaja, ehkä hieman yksinkertaisemman oloinen. Kokeilemisen arvoinen jos jostain pikkurahalla saa ja piti SS-sarjasta.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Warma - 28.08.12 - klo 16:12

Pahoittelen esseen pituutta, mutta rehellisesti sanottuna tiettyjen nimikkeiden puute alkoi häiritä ja olen liian obsessiivinen jättääkseni asiaa sikseen. Jos jostakin asiasta voin puhua ummet ja lammet, se on sitten tämä.

Falloutit, Planescape, Portal, ensimmäinen UFO, Team Icon pelit, Jagged Alliancet ja monet muut ilmiselvät listaukset eivät kaipaa lisäkehuja, eikä niistä kannata jauhaa sen enempää. Sen sijaan muutamista (ainakin tässä ketjussa) vähemmälle huomiolle jääneistä teoksista voisin sanoa sanasen.

(ainakin melkein aakkosjärjestyksessä)

"It took six days to create the Earth. Another World took two years."
Tämä oli todella tärisyttävä kokemus varhaisnuoruudessa. Kerronta ei käytä sanoja tai tekstiä, vaan pelkästään vektorihahmojen resurssien pakosta vähäeleistä pantomiimia. Kaunis taustataide ja hyvä loppumusiikki kruunaavat kompaktin ja pelimekaanisesti erittäin toimivan kokonaisuuden.

Bioforge yrittää aivan tosissaan luoda jotakin uutta ja sinetöi mielipiteeni siitä, että yrittäminen on oikeastaan paljon tärkeämpää kuin onnistuminen. Skifistisen tarinan juoni on epäihmiskeskeinen ja julma, eikä sysipaska pelattavuus onnistu pilaamaan teosta.

Cannon Fodder on paljon enemmän kuin osiensa summa. Peliä kuvaa parhaiten sen omasta ohjekirjasta löytyvä lausahdus:
"And on a more serious note: don't try playing this at home, kids, because war is not a game - war, as Cannon Fodder demonstrates in its own quirky little way, is a senseless waste of human resources and lives. We hope that you never have to find out the hard way."

Cave Story on kerronnaltaan vähän vajavainen, mutta pelimekaanisesti ja jaksotukseltaan yksi parhaita metroidvanioita, mitä on tullut vastaan. Musiikit ovat tässäkin iso arvostuksen aihe.

Squaresoftin kulta-ajan pelit (Chrono Trigger ja FF5/6/7) ovat hyvin kiiteltyjä genressään, jota voi luonnehtia lähinnä mahtipontiseksi satuhömpäksi. Näistä ovat muutkin puhuneet, mutta halusin mainita ne lähinnä siksi, että olen aika lailla eri mieltä siitä, miksi ne ovat niin onnistuneita.
Kaikkien pelien pääjuonet ovat pohjimmiltaan keskinkertaista roskaa, joissa tuntematon sankari nousee pelastamaan maailmaa. Oleellista on, että niiden asenne on tämän suhteen täysin läpinäkyvä, vilpitön, ja rempseän optimistinen. Jossakin vaiheessa firmalla oli lähes täydellinen käsitys siitä, millaisilla hahmoilla ja täsmälleen millä vakavuusasteella tällaisia tarinoita pitää kertoa, minkä satoa erityisesti mainitut pelit ovat. Huomionarvoista on, että mielestäni sekä puljun vanhemmat, että uudemmat pelit ovat ratkaisevasti heikompia esityksiä.

Kuten Demon's Souls, myös Dark Souls saavuttaa enemmän sallimalla pelaajalle vähemmän mukavuuksia. Yrityksen ja erehdyksen kautta tapahtuva, raastava ja kaltaiseltani mämmikouralta kovastikin hermoja vaativa eteneminen palkitsee välidemojen ja parempien aseiden sijaan onnistumisen tunteella. Moni peli on tätä vaikeampi tai turhauttavampi, mutta missään en ole nähnyt pelimekaniikan tukevan kokemusta samalla tavoin.

Guardian Legend sekoitti luolastoromppausta ja tyypillistä ylöspäin vierivää räiskintää, eikä yhdistelmää ei ole toistettu sittemmin paremmin. Niukasti parempi kuin Megaman 2, mikä riittää koko NES-konsolin kuninkuuteen.

Loom on omissa kirjoissani Lucasartsin klassikkoseikkailujen kärkipäässä. Nerokas käyttöliittymä ja onnistunut valinta klassisen musiikin suhteen ovat pelin valtteja. Viimeisin ei tietty olisi alkuunkaan toiminut ilman asiaankuuluvaa juonta.

Magic Carpet ja Sacrifice tulevat tässä yhteenniputetuiksi samankaltaisuutensa vuoksi. Yhdistelmät resurssienhallintaa, jumalpeliä, toimintapeliä ja reaaliaikastrategiaa vaativat näpräämistä, mutta yksittäisiä palasia on kuitenkin rajallisesti, mikä tekee pelaamisesta melko leppoisaa. Sacrificessä jopa juoni on kokemisen arvoinen (Magic Carpeteissa sitä ei juuri ole). Niille, jotka tietävät mikä Battlezone (1990-luvun versio, ei alkuperäinen) on, nämä ovat mielestäni paremmin toimivia yritelmiä aiheesta, mutta tankkipeli ei myöskään ole huono.
Joku voisi kertoa, sisältääkö koko genre muita pelejä.

Odin Sphere on mielestäni paras George Kamitanin kynästä tullut peli (GrimGrimoiren strategiaosuuden pelaaminen on sanalla sanoen tervan juomista ja Muramasa Demon Bladen vähäisempi panostus tarinankerrontaan ei ehkä ollut oikea ratkaisu). Pelimekaniikka toistaa itseään, mutta spritetaide on ylittämätöntä ja alkuperäisteoksia lainataan oikeassa määrin ja oikein tavoin. Illuusio perinteisestä näytelmästä viehätti minua kovasti, etenkin avustettuna sopivasti yliampuvalla dramatiikalla. Myös valinta kertoa tarinaa hahmo kerrallaan, kokonaiskronologiasta välittämättä, on erittäin onnistunut.

R-Type -sarja ahtaiden ja hitaiden räiskintäpelien joukossa suurimman vaikutuksen tehnyt jatkumo. Graafinen tyyli ja teemat ovat todella yhtenäisiä, kun taas erilaisten kuolemattomien hävittäjän palasten (bit/force) ansiosta asemoituminen on näissä paljon tärkeämpää kuin suoranainen väistely. Erityisesti R-Type Delta kunnostautuu kaikessa mikä on pelisarjalle oleellista, ollen suurimman kiitoksen arvoinen.

Star Control 2 on jo mainittu pariin kertaan, mutta minulla on silti pakottava tarve alleviivata, että tämä on mielestäni aivan köykäisesti paras koskaan tehty peli. Huumori, kerronta ja saatavilla olevan informaation monimuotoisuus ovat jääneet pitkälti ainutlaatuisiksi. Myös toimintaosio on mainio.

Supreme Commander FA oli ilmestyessään RTS-genren kuningas. Nykyään Starcraftissa on ehkä toimivampi balanssi, järkevämmät konevaatimukset ja isompi yhteisö, mutta FA:n täysin simuloitu taistelu (ammusten lentoradat, ennakko, aito fysikaalinen osumantarkistus) ja kehittynyt käyttöliittymä nostavat sen ylitse muiden. GPG munasi mahdollisuutensa esportsin saralla jättämällä pelin oman onnensa nojaan ja bugit korjaamatta, mutta nyttemmin faniyhteisö pelaa yhä peliä itsetehdyn matchmaking-käyttöliittymän avulla (FA Forever).

Tie Fighter on kuraisesta lisäosastaan, Star Warsista ja nollarealismistaan huolimatta yhä allekirjoittaneeseen suurimman vaikutuksen tehnyt avaruuslento"simulaattori". Freespace 2 pääsee lähelle, mutta Tien alkutehtävien alivoimaiset alukset ja joukon tuoma turva ovat jotakin, mitä ei nähdäkseni ole kunnolla toistettu. Harmillisesti pelin ylivoimaisesti parhaat tehtävät on pian pelattu ja loppupelissä kuollaan tylsyyteen erilaisten superhävittäjien puikoissa.

Touhou-sarja. Luudalla lentävillä loleilla on sormenpäissään taistelulaivan tulivoima, ammuskelu on vähän kuin leikkiä ja lopuksi juodaan teetä. Jepjep. Musiikit ja mekaniikka tekevät kuitenkin pelin, ja samoin kuin Dark Soulsissa, vaikeustaso on viritetty siten, että läpäisy on harjoitusta ja keskittymistä vaativa, mielihyvää tuova saavutus. On mainittava, että luotihelvettiammuskelujen genre ei ole niin esoteerinen kuin äkkiseltään luulisi, ja nipponissa näitä pelejä on joka sormelle ja varpaalle. Merkittäväksi Touhoun tekee mielestäni se, että juuri siinä värikkäät luotikuviot onnistuvat samanaikaisesti olemaan sekä tasosuunnittelua, että tyylikästä visuaalista ilmaisua.

?????? (Turgor / The Void) on venäläisen, hieman kokeilevamman puljun melkein liikaakin yrittävä mustavalkoinen, resurssienhallintapainotteinen toimintapeli. Tällä kertaa taidemasturbaatio kuitenkin toimii, enkä voi olla pitämättä poikkeavasta miljööstä ja erinomaisesta dialogista. Toisin kuin peleissä yleensä, Voidissa hahmot valehtelevat ja johdattelevat pelaajaa omien päämääriensä mukaisesti, eikä missään vaiheessa voi todella olla varma toimivansa järkevästi. Tällainen epävarmuus aiheuttaa stressiä eri tavalla kuin tyypillinen kauhussa käytettävä naamallehyppimissäikyttely. Potentiaalinen kuolema taas on hidasta kitumista, koska mikään pelin uhista ei ole pelihahmon omia elintoimintoja ja värin nälkää vaarallisempi.

Muitakin olisi, mutta nuo tärkeimpinä. Olisi erityisen hauskaa kuulla joltakin muulta Voidin läpäisseeltä, mitä tämä näki pelissä ja missä määrin arvostaa sitä. En todellakaan ole varma, onko positiivinen arvioni siitä pelkkää projisointia.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Uthen - 28.08.12 - klo 17:23

c64
1. Bubble Bobble (Veljen kanssa pelaillessa koittaien rikkoa toisen ennätystä pisteissä)
2. Track and field (Niin monta hajonnutta ohjainta tämän takia ja omien ennätysten parantelua)

PC DOS-aika
1. Settlers 1 (Jotkut viikonloput meni tätä kaverin kanssa pelaillessa ja ainoastaan 9 kokonen map kelpas siinä sitten saattoi kestää yli 20 tuntia ennen ekoja kohtaamisia vihujen kanssa. Kyllä muitakin osia tuli pelattua, tosin ei tuntunut niin samalta.)
2. Dungeon Master (tämä peli herätti mielenkiinnon roolipeleihin aikanaan)
3. Transport Tychoon (josta sain innostukseni myöhemmin pelailla Sim Cityjä sun muita näpertely pelejä)

PC WINDOWS-aika
1 UFO: Enemy Unkown (Itselläni myös vielä pelauksessa ja tietty sinne piti tehä aina agentit Dana Scully ja Fox Mulder)
2 HoMM 3 (viikonloppujen kadottaja myös)
3. Diablo 2 (eka kosketus miltä se oikea grindaus tuntuu :D )

Nintendot:
Secret of mana (Jotenkin tämän tarina innoitti pitkän aikaa)
Mega Manit: (Erityisesti 2,3 ja X joiden eeppisiä musiikkeja tulee vieläkin fiilisteltyä tubesta. Tietysti tuli myös hinkattua näitä alusta loppuun älyttömästi)

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Fal - 13.11.12 - klo 05:50

Olen varmaan myöhässä mut heitänpä oman osanottoni tähän ketjuun näin yöunien puutteessa..

1. Legend of Zelda: Ocarina of Time (http://www.youtube.com/watch?v=nmB9LsIozSQ (http://www.youtube.com/watch?v=nmB9LsIozSQ))
Aika monta tuntia on mennyt tämän pelin parissa. Monta turhautunutta hetkeä etsiessä vielä niitä viimeisiä kultaisia hämiksiä. Vielä yksi heart container jostain.. Legendaarista. Ensimmäinen Zeldapeli, jonka tahkoi läpi alusta loppuun, master questilla ja ilman. Tämän jälkeen pelannut tietysti vanhempia ja uudempiakin (Skyward Sword vielä odottaa, mutta ehkä senkin joskus vielä), mutta OoT vaan oli jotain!

2. Fable. PC:llä ja Xboxilla (ei se 360). Kunnon Hack'n'slashia. Sitä parasta. Aivot narikkaan, katana käteen, jousi olalle ja pätkimään vihollisia! Fable II on ollut nyt viimein ajossa Xbox 360:n puolella. Mukavaa pelattavaa sekin, ihan samaa fiilistä ei kuitenkaan saa...

3. Golden Sun, GBA. Peli on toisten mielestä liian Final Fantasy, toiset ei ole koskaan kuulletkaan. Itse en koskaan oikein pelannut FF:iä, mutta tämä tuli pelattua läpi pariin kertaan. Erikoisesineiden metsästäminen, mukavat pienet luolastot, pikkaisen pohdiskeltavaa. Jatko-osakin oli aika timanttia.

4. Jagged Alliance 2. Taktikointia, optimointia. Niin montaa strategiaa, niin monta tapaa pelata, niin monta kaunista kesäpäivää juoksennellen Arulcossa tappamassa pahiksia. Tippa nousee aina toisinaan yhä linssiin, kun kyseisen pelin Linux-version potkaisee tulille..

5. SpaceChem, aivopähkinä. "Vielä yksi haaste" ja hupsista kello on 8 aamulla. Minne se yö meni? Ja miksi päätäni särkee? Koska suunnittelin hienoja molekyylirakentelulaitteita ja seurasin kiinnostuneesti tarinaa. Mahtava indiepeli. Suosittelen kaikille, jotka tahtovat ottaa mittaa omasta älystään.

6. Black And White. Yleensä pelin ensimmäisen tason loppupuolella huomaan, että käteni on punainen.. Ja lemmikkini juoksee kylän laitamilla syöden satunnaisia kyläläisiä. En osannut koskaan olla kiltti ja armollinen. En paljoa välittänyt siitä miten ihmisten huomion sain. Yleensä tulipallo, joka lentää kylän yli pelottaa ne pienet maalaistollot tarpeeksi hyvin. Mitä sitä turhia lepsuja siunauksia siis tekemään?

7. Day of the Tentacle, Monkey Island, "Point and click". SCUMMVM on edelleen asennettuna koneelle. Ja monta peliä sieltä löytyy. Niin mahtavaa huumoria koko valikoima täynnä.

8. Defence of the Ancients (DotA) ja myöhemmin Heroes of Newerth (HoN). Tuhansia pelejä, niin monta tiukkaa matsia ja helppoa voittoa. Toisinaan tiesti myös tappion karvasta kalkkia, mutta aina ei voi voittaa..

9. DooM. Vähän liian nuorenakin ehkä jo pelattu peli, josta saa edelleen haastetta irti. En ilmeisesti ole tarpeeksi hyvä pelaaja, sillä Nightmare haaste on menossa vasta DooM II tasolla 16..

10. Fallout, roolipelien kärkinimiä. Ykkönen tahkottu useaan otteeseen läpi. Kakkonen jäänyt aina vähän vaiheeseen.. Kaverini oli jostain saanut tämän pelin aikanaan käsiinsä ja totesi, ettei hänellä ole intressiä. Ojensi levyn ja viikkoa myöhemmin oli ensimmäinen läpipeluu suoritettu.

Monia, monia mahtavia pelejä jäi mainitsematta. Nämä tarinat jääkööt toiseen kertaan. Monia nostalgisia hetkiä on jätetty mainitsematta, mutta onneksi muutamat aiemmat ovat jo pari tärkeää maininneetkin.

Oma lempitekemiseni minkä tahansa pelin kanssa, missä saat tehdä itse hahmosi, on tehdä jotain, joka toimii huonosti ja on vaikeaa. Diablo 2? "Grim Reaper" necromancer ilman summoneita. Ainut sallittu ase: scythe. Fallout? Hahmo ilman älykkyyttä. Hyvä kun osaa puhua! Joku toinen peli? Osaat ehkä jatkaa jo tästä.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Masa88 - 13.11.12 - klo 10:12

Nonii, nyt kun Fal olet pelannut Ocarina of Timen MAster questilla ja normina läpi, niin on aika kokeilla Über challengea!  ;)

Säännöt siihen

(click to show/hide)

-3 hearts, no Heart Pieces whatsoever
-Buy Giant's Knife and break it ASAP, and use that at all times (except in the
 Graveyard and while fighting Ganon)
-All Medallions
-1 Bottle
-No deaths (death counter at file select must say 000)
-No Iron Boots
-No capacity upgrades
-No Great Fairy gifts except Magic Meter and Din's Fire
-No Gold Skulltula family gifts from 20 or more Gold Skulltulas
-No Goron Bracelet
-No Fire Arrows
-No Lens of Truth
-No Longshot
-No Silver Scale
-No Zora Tunic
-No Gerudo's Card
-No Maps or Compasses
-No Biggoron's Sword
-Cannot use Action Replay, Gameshark, etc.
-Cannot use Crooked Cartridge (touching your game cartridge while playing)
-Cannot use Din's Fire outside the central room of the Water Temple
-Cannot use Megaton Hammer to attack enemies (exception of stunning Volvagia)
-Cannot use Megaton Hammer outside the Fire Temple
-Cannot use Deku Sticks to attack enemies
-Cannot use power crouch stab
-Cannot use bottle except to show Ruto's Letter to King Zora
-Cannot learn any songs except Song of Time, Zelda's Lullaby, and Minuet of
 Forest
-Must have Shadow Medallion before entering Forest Temple
-Must fight Dark Link

Ja sitten Topicciin (Tosin en kymmentä kappaletta löytänyt):

1. Zeliard
Oma lapsuudensuosikkipeli, jonka vasta muutama vuosi sitten pääsin läpi :D Joko mie oon surkee taikka sitten peli on haastava. Tosin, en ole sitä jatkuvasti pelannut sinä aikavälinä.

2. Super Mario 64
Tämä lähinnä siksi että se on ensimmäisen konsolini ensimmäinen peli. Toisin kuin vanhemmat super mariot, tässä on 3D maailmat ja tähtiä kerätään että päästään linnassa eteenpäin kuolemattomuuden sijaan.

3. LoZ: OoT
Samalla linjalla ollaan Falin kanssa, paitsi että kaikki syrämenpalat on jo kerätty, mutta Skulltulloja puuttunee vielä reippaasti. OoT ja Master Quest suoritettu, über challengessa vasta ekaan temppeliin pyrkimässä.

4. Tales of -pelisarjan pelit
Näistä en ole kuin Vesperian ja Symphonian pelannut läpi, mutta ne eivät tuottaneet pettymystä. Kaikista muista (tai ainakin suurimmasta osasta) RPG-peleistä Tales of -pelisarjan pelit erottaa Real Time -taistelumekaniikka.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: höpömies - 13.11.12 - klo 13:40

Jaa a, nämä eivät ole missään arvo/paremmuus järjestyksessä.

1. PES, eritoten Pes 2006 PS2:selle. Hävisin kaverille satoja euroja, kun hakattiin joka päivä. VITTU!

2. Heroessit, toki tuo maaginen HoMM3 jota useat työpäivätkin on tullut pelattua. (palkallisesti)

3. Tony Hawk. Sai tyttöystävän aikanaan hyvin äkäiseksi.

4. NHL 2010-2012. ^ Ajoi tyttöystävän pois.

5. CS:Source. Sori kaikki og miehet, mutta en koskaan fiilannu 1.6:sta.

6. Falloutit. Kermaa, ei voi ylistää liikaa.

7. Tulihan sitä pokemonia pienenä miehenä hakattua paljonkin, kaverit pelaa vieläkin! Ite tipahdin kärryiltä ku tuli yli 150 pokemonia.

8. C&C Red Alert ja Tiberian Sun. Oujee. Nassikkana oli hauskaa.

9. Skate 3 Meinas unohtua.

10. DUCK HUNT!


Ookke, nyt ei vaan tuu mieleen enempää.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Ttvetjanu - 26.11.12 - klo 12:36

1. DotA -
Pelasin useita vuosia sitten dota-leaguen liigassa kakkosdivisioonassa; käytin GGCn salattuja huoneita ja pelasin maailman parhaitten kanssa. Elin DotAa useita vuosia. Oli päivittäisiä treenejä ja pitkiä keskusteluja mahdollisista strategioista. Katseltiin replyitä parhaista klaaneista ja mietittiin miten ne voitettaisiin. Nykyään pelaan HoNia sillon tällöin kavereitten kanssa.

2. Counter Strike (1.3-Source) ja DoD -
Näissä (enemmän CS) olin kanssa erittäin aktiivinen pelaaja, pelasin useissa klaaneissa ja public servut oli hassuttelua varten.

3. Dark Souls -
Pidän tällä hetkellä hermotaukoa DSstä, eli en ole vielä pelannut valmiiksi. Mutta kokemuksena niin palkitseva ja antoisa että pakko antaa tälle propsit.

4. Bioshock -
Harvoja uusia pelejä joita olen jaksanut pelata läpi. Ehkä hieman turhan helppo mutta tunnelma on aivan loistava. Odotan vain uusinta osaa.

5. Runescape -
Tätä tuli hakattua 4-5 vuotta. Ennen kun siitä tuli runescape 2 siis. Aloitin pelaamaan kun servereitä oli vain joku 5. Lopettaessani omistin kaikki "harvinaiset" esineet (partyhätit jne.), miljoonia kullassa; useita settejä kaikkia aseita jne. Myin accountin 200€.

6. Utopia -
Ensimmäinen ja ainoa selainpeli johon olen jääny koukkuun. Kuningaskunnan hallitseminen ja hyökkäysten systemaattinen organisointi oli helvetin hauskaa. Harmi vaan että vie aikaa.

7. Final Fantasy 9 -
Ainoa muu FF jota olen pelannut on 8 ja se ei ollu läheskään yhtä hyvä.

8. Tony Hawk Pro Skater 2 -
Tän kanssa tuli vietettyä erittäin paljon aikaa ala-asteella. Ja se musiikki.

9. Halo (se 1.) -
Multiplayeria tuli hakattua usein 4 pelaajan voimin; yksinpeli pelattua läpi kaksi kertaa yksin ja kerran kahdesti. Aivan loistava peli.

10. World of Warcraft -
Pelasin noin puoli vuotta (ensimmäiset puoli vuotta julkaisusta). Onneksi muutin suomeen niin ei tarvinnu jatkaa; muuten pelaisin varmasti vieläkin.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: jotudin - 26.11.12 - klo 15:53

Lainaus käyttäjältä: Ttvetjanu - 26.11.12 - klo 12:36

3. Dark Souls -
Pidän tällä hetkellä hermotaukoa DSstä, eli en ole vielä pelannut valmiiksi. Mutta kokemuksena niin palkitseva ja antoisa että pakko antaa tälle propsit.

Olen mietiskellyt, millaista mielihyvää tämänkaltaisten pelien pelaaminen tuo? Tuleeko tästä sellainen olo, että joutuu pelisession päätteeksi soittamaan vakuutusyhtiöön ja ostamaan uuden ohjaimen konsoliin? Peli, josta on pidettävä hermotaukoa.. hämmentävää. Ei sillä, kiehtoo ostaa ko. nimike, koska kokemus voi olla aivan muuta kuin mitä osaan kuvitella. Oliko jopa tämän pelin (tai pelisarjan) tekijöitä, joka sanoi, että nykypelit ovat liian helppoja ja eivät tarjoa tyydytystä voitosta tms?

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: syfilisx - 26.11.12 - klo 16:06

Kuullut huhuja, että Dark/Demon Souls pelit on reilulla tavalla vaikeita ja siksi ne palkitsee. Nykyään mulla ainakin tökkii konsolipeleissä, kun osa on vaikeita just väärällä tavalla.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Babu - 26.11.12 - klo 18:41

Lainaus käyttäjältä: syfilisx - 26.11.12 - klo 16:06

Kuullut huhuja, että Dark/Demon Souls pelit on reilulla tavalla vaikeita ja siksi ne palkitsee. Nykyään mulla ainakin tökkii konsolipeleissä, kun osa on vaikeita just väärällä tavalla.

Joo. Dark/Demon's Souls ovat tosiaan vaikeita siksi, että ne ovat vaikeita eikä siksi, että olisivat epäreiluja. Tuttu sanoi, että pelit tuovat mieleen NES-fiilikset kun Contraa sun muita tahkosi itku silmässä.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Yms - 26.11.12 - klo 19:03

Lainaus käyttäjältä: Babu - 26.11.12 - klo 18:41

Lainaus käyttäjältä: syfilisx - 26.11.12 - klo 16:06

Kuullut huhuja, että Dark/Demon Souls pelit on reilulla tavalla vaikeita ja siksi ne palkitsee. Nykyään mulla ainakin tökkii konsolipeleissä, kun osa on vaikeita just väärällä tavalla.

Joo. Dark/Demon's Souls ovat tosiaan vaikeita siksi, että ne ovat vaikeita eikä siksi, että olisivat epäreiluja. Tuttu sanoi, että pelit tuovat mieleen NES-fiilikset kun Contraa sun muita tahkosi itku silmässä.

Näinkin vaikean pelin saa tehtyä itselleen liiankin helpoksi kun löytää sen voittamattoman pelityylin. Toki jos on internetin ihmeellisessä maailmassa kaiken aikaa niin vaikeusaste on suoraan potenssiin kolme, mutta itse aloin kokemaan Dark Soulsin turhankin helpoksi ~1000h mättämisen jälkeen aloitettuani kaiken aivan alusta. Myöskin kaikki NG+ ja siitä edespäin eivät omasta mielestäni tuoneet tarpeeksi ylimääräistä haastetta.

Kaiken tuon ulinan jälkeen myönnän kuitenkin että DS on silti jotain aivan raivostuttavan vaikeaa kunnes siihen pääsee kiinni. Mutta siksi se palkitseekin aivan älyttömästi.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Polari - 26.11.12 - klo 20:40

Lainaus käyttäjältä: Yms - 26.11.12 - klo 19:03

Lainaus käyttäjältä: Babu - 26.11.12 - klo 18:41

Lainaus käyttäjältä: syfilisx - 26.11.12 - klo 16:06

Kuullut huhuja, että Dark/Demon Souls pelit on reilulla tavalla vaikeita ja siksi ne palkitsee. Nykyään mulla ainakin tökkii konsolipeleissä, kun osa on vaikeita just väärällä tavalla.

Joo. Dark/Demon's Souls ovat tosiaan vaikeita siksi, että ne ovat vaikeita eikä siksi, että olisivat epäreiluja. Tuttu sanoi, että pelit tuovat mieleen NES-fiilikset kun Contraa sun muita tahkosi itku silmässä.

Näinkin vaikean pelin saa tehtyä itselleen liiankin helpoksi kun löytää sen voittamattoman pelityylin. Toki jos on internetin ihmeellisessä maailmassa kaiken aikaa niin vaikeusaste on suoraan potenssiin kolme, mutta itse aloin kokemaan Dark Soulsin turhankin helpoksi ~1000h mättämisen jälkeen aloitettuani kaiken aivan alusta. Myöskin kaikki NG+ ja siitä edespäin eivät omasta mielestäni tuoneet tarpeeksi ylimääräistä haastetta.

Kaiken tuon ulinan jälkeen myönnän kuitenkin että DS on silti jotain aivan raivostuttavan vaikeaa kunnes siihen pääsee kiinni. Mutta siksi se palkitseekin aivan älyttömästi.

Kai se nyt on helppoa jos on kaikki kertaalleen opeteltuna ja tuoreessa muistissa. Kyllähän Battletoadsiakin läpsytteli menemään kun pitkällisen grindauksen kulminoituessa sai viimein vedettyä koko roskan loppuun asti (eikä edes mennyt tuhatta tuntia), mutta en mä sitä silti haasteen puutteesta lähtis syyttämään.

Lainaus käyttäjältä: jotudin - 26.11.12 - klo 15:53

Lainaus käyttäjältä: Ttvetjanu - 26.11.12 - klo 12:36

3. Dark Souls -
Pidän tällä hetkellä hermotaukoa DSstä, eli en ole vielä pelannut valmiiksi. Mutta kokemuksena niin palkitseva ja antoisa että pakko antaa tälle propsit.

Olen mietiskellyt, millaista mielihyvää tämänkaltaisten pelien pelaaminen tuo? Tuleeko tästä sellainen olo, että joutuu pelisession päätteeksi soittamaan vakuutusyhtiöön ja ostamaan uuden ohjaimen konsoliin? Peli, josta on pidettävä hermotaukoa.. hämmentävää. Ei sillä, kiehtoo ostaa ko. nimike, koska kokemus voi olla aivan muuta kuin mitä osaan kuvitella. Oliko jopa tämän pelin (tai pelisarjan) tekijöitä, joka sanoi, että nykypelit ovat liian helppoja ja eivät tarjoa tyydytystä voitosta tms?

Itse arvostamissani peleissä tulos on kiinni omasta osaamisesta, ja palkinto on se tunne kun aiemmin mahdottomalta tuntuneet haasteet alkavat sujua, tietäen että se on vaatinut pelaajalta muutakin kuin käytettyä aikaa. Jos pelin haaste ei missään vaiheessa riitä turhautumiseen asti tai peli päästää epäonnistumisen jälkeen eteenpäin ilmaiseksi, niin ei sen päihittämisestäkään kummoisia fiiliksiä irtoa.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Karjanvarastaja - 26.11.12 - klo 21:30

Hämmentävää, en olekaan kirjoittanut viestiä tänne ennalta, vaikka olin aivan varma.

Noh, ilmiselvät ja jo mainitut ohitan vain listaamalla: Warcraft 1&2, ADOM, Halo-sarja, Jagged Alliance: Deadly Games, Mass Effect 1, Knights of the Old Republic, Monkey Islandit, Liero, Slick's 'n Slide ja vastaavat, Bioshock, Fable 1&LC ja vaikkapa Ninja Gaidenit. Nämä ovat ne helpot nopeat vastaukset.
Sitten päästään itse elämää suurempiin:

UFO: Enemy Unknown.
- Mitä tähän voi pistää kuin superlatiivisia kehuja? Tämä on täydellinen paketti täydellisyyttä ja jumalauta paras. Se tunne kun penskana pelasi yksin kotona koulun jälkeen kun talven pimeys hiipi pikkuhiljaa ympärille ja aloitti tehtävän. Kuumottaa kun joutuu yötehtävään kaupungissa, kun aseet ovat vasta rakenteilla ja tutkimusosasto on hidas. Hermostuttaa jo valmiiksi kun tunnari lähtee soimaan alkuvalikossa (http://www.youtube.com/watch?v=Snx72PXJ7CY&feature=relmfu), mutta kun pääsee varusteluvalikkoon ja itse peliin (http://www.youtube.com/watch?v=Dp_tdLizEdo&feature=relmfu)... Paniikki kasvaa, kun kriittisimmässä vaiheessa ulostaa jätkät aluksesta eikä mitään näe tai kuule. Vuoro vaihtuu, askelia pimeydessä ja ovien aukeamisia. Omalla vuorollaan asettelee heikoimmat edeltä, jotta ykkösmiehet pystyvät viimeistelemään uhan, kunnes yhtäkkiä PEW PEW AAAAAHHHHHHH. Ämyrit täysillä paskat valuvat punttiin, kun esiin astelee Ethereal. Jätkät kärriin ja porukka vittuun suoraan. Ruumiit jääköön taakse, näille möröille ei käydä sähisemään millään leluilla vaan Blastereilla ja Psionic-skillit katossa.

Warhammer 40k: Dawn of War
- Peli on omalla kohdalla täysin uskomaton yhdistelmä strategiaa ja taktiikkaa sekä tunnelmaa. Jos jollekin pitää lyhyesti kuvailla, mikä on Warhammer, niin se on tämä (http://www.youtube.com/watch?v=PX2v_cTG3K8). Se joka väittää, ettei kyseinen intro saa intoa pelaamaan/orgasmoimaan ruudulle, niin kyseessä on menetetty tapaus. Kyseinen video sai minut istumaan pelin ja lisäreiden parissa 2004-2011 välin melko tiuhaan tahtiin, niin netissä kuin yksin. Pääosin yksin, sillä tekoälyongelmistaan huolimatta skirmish moodi on hyvin nautittava istua. Pelin teknistä puolta ja pelattavuutta en kummemmin kommentoi, sillä satunnaisia karttaongelmia lukuunottamatta kyseessä on erinomainen peli ja näistä olen jauhanut muilla foorumeilla vuosien mittaan ihan tarpeeksi. Dawn of War 2 muutti toimivan konseptin liian pieneksi, mikä oli minulle suunnaton harmi. Ihan kiva, mutta ei millään tavoin samanlainen kokemus mitä ykkönen. Space Marine oli ja on hauska peli, harmi vain että aivan liian helppo (arvostelijat valittivat vaikeutta, mitä vittua??) ja yksinkertainen.

Master of Orion 2
- Jatketaan strategialinjalla. Kyseessä on SE avaruusstrategia, mitä tulee pelata, jos genreen lähtee. Se on hyvin laaja, monipuolinen ja oikeasti vaikea. Varsinkin päivityksen jälkeen, joka balansoi Plasma Cannonin op-faktorin helvettiin, tehden siitä lähes hyödyttömän. Perkit myös muutettiin hieman, tehden pelin parhaasta perkistä hyvin vaikean tasapainotettavan muiden kanssa, mikä on vain hyvästä. Lisäksi rodut ovat aggressiivisempia ja toimivat enemmän luonteelleen sopivasti ts. sotaisat rodut hyökkäävät milloin vain kehen vain ja miten vain, valloittajat pommittavat paskaksi uudet valloitukset ja ottavat ne itselleen ja jälkeenpäin antavat nimellisen korvauksen rauhasta ja passiiviset sopivat sotijoiden kanssa ja rynnivät joukolla. Interaktio siis toimii, vaikka se päivityksen jälkeen on yhä hieman liian yksinkertainen. Teknologiapuu on yhä liian lyhyt, mutta ei kaikkea voi saada. Aivan sama. Paras vitun peli UFO:n ohella koskaan. Ostin GoGista reilu vuosi sitten, kun alkuperäinen cd sanoi itsensä irti. Samalla sain ykkösen, joka on reilusti riisutumpi, mutta silti pätevämpi kuin monet nykypäivän paskoista.

Full Throttle
- Lucasarts & Tim Schafer <3. Vastuussa monista lapsuuden leikeistä, kun pulkkamäessä painittiin ja viskottiin onelinereita pelistä. Erinomainen musiikki, tarina, graafinen ilme ja huumori. Katsokaa/kuunnelkaa itse. (http://www.youtube.com/watch?v=7iVxsqEqK_I) Suosittelen katsomaan koko tuon Longplayn, sillä itse ainakin katsoin kokonaisuudessaan ja nautin :)


Olisi niitä muitakin, mutta en jaksa alkaa kirjoittamaan romaania.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Ttvetjanu - 27.11.12 - klo 00:17

Lainaus käyttäjältä: jotudin - 26.11.12 - klo 15:53

Lainaus käyttäjältä: Ttvetjanu - 26.11.12 - klo 12:36

3. Dark Souls -
Pidän tällä hetkellä hermotaukoa DSstä, eli en ole vielä pelannut valmiiksi. Mutta kokemuksena niin palkitseva ja antoisa että pakko antaa tälle propsit.

Olen mietiskellyt, millaista mielihyvää tämänkaltaisten pelien pelaaminen tuo? Tuleeko tästä sellainen olo, että joutuu pelisession päätteeksi soittamaan vakuutusyhtiöön ja ostamaan uuden ohjaimen konsoliin? Peli, josta on pidettävä hermotaukoa.. hämmentävää. Ei sillä, kiehtoo ostaa ko. nimike, koska kokemus voi olla aivan muuta kuin mitä osaan kuvitella. Oliko jopa tämän pelin (tai pelisarjan) tekijöitä, joka sanoi, että nykypelit ovat liian helppoja ja eivät tarjoa tyydytystä voitosta tms?

Ainoa syy miksi siinä ei pärjää on omien taitojen puute. Tälläkin hetkellä tein tyhmästi ja pelasin liian pitkälle (olisi pitänyt palata nuotiolle) ja kuolin niin kauas etten ole varma pääsenkö enää sinne. Eli kaikki keräämäni raha/xp on jumissa tosi kaukana. Kerään rohkeutta lähteä hakemaan niitä; jos kuolen matkalla ne on menetetty. Aina kun huomaa pärjäävänsä ja esim. tappaa jonkun osuuden "bossin" tunne on erittäin palkitseva. Toisin tuossa pelissä tuntuu siltä että aina joutuu vaan vaikeampiin ja pahempiin paikkoihin mitä pidemälle etenee. Esimerkkinä maan alle mennään useampaan otteeseen ja aina tuo alue muuttuu kauheammaksi; on sammakoita joista tulee tauti johon ensinnäkin kuolee samantien ja se muuttaa HPn puoleen kunnes parantuu siitä taudilta (joutuu ostamaan potioneita). Jos tauti tulee uudestaan niin HP taas puolittuu jne. Välillä muut pelaajat hyökkäävät sinun maahan; useimmiten ovat niin paljon korkeampi levelisiä ja paremmilla aseilla ettei toivoa ole ollenkaan. Tavoitteena silloin on juosta mahdollisimman lähelle nuotioita joten kuoltaessa ei tarvitse hakea itseään kauan.

Pelikokemuksena kuitenkin erittäin hieno ja tunnelma on aivan loistava (ahdistava).

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Wintersmith - 28.11.12 - klo 11:37

Olisiko nämä aikajärjestyksessä tai sinnepäin.

1. Elite (tuli sitä Space Roguetakin pelattua)
2. Dungeon Master
3. Hack/Nethack/Adom/Angband/Rogue
4. Eye of the Beholder
5. Fallout 1 ja 2 ->sci-fi rpg
6. Quake ->ensimmäiset multiplayerit
7. Half-life
8. Halo: Combat Evolved -> Quaken jälkeen seuraava peli, jossa tuli kavereita vastaan pelattua
9. Elder Scrolls: Morrowind (ja Oblivion)
10. Laser Squad-->UFO-->Jagged Alliance 2
11. Dragon Age: Origins

Näistä löytyy neljä peliä, missä oma hahmo ei kehity aseistusta lukuunottamatta. Hahmon kehittäminen pelin sisällä on minun juttuni. Enkä ole missään rpg-pelissä pelannut evil-hahmoa, koskaan. Pakolliset missiot, joissa pitää varastaa tai murhata porukkaa, esim. jotkut Daedra-jutut, jäävät kaivelemaan. Ja DA:O, huh huh. Hahmoni lahjoittelevat rahaansa ja romujaan, suojelevat heikompia, yms. hyvis-juttuja.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: syfilisx - 01.12.12 - klo 13:46

Oletko pelannut Planescape Torment, siinä hyvää tehdessä tuntui, ettei mitkään uroteot hyvitä menneisyyden syntejä. Hieno peli, yksi parhaita.

Otsikko: Vs: Top-10 elämäänne suuresti liikuttaneet konsoli/pc-pelit.
Kirjoitti: Wintersmith - 02.12.12 - klo 11:46

Planescape: Torment on jotenkin päässyt livahtamaan ohi. Ei ole tullut kohdalle. Baldur's Gaten voisi kyllä lisätä listaan. Ja Neverwinter Nightsit.