Hämmentävää, en olekaan kirjoittanut viestiä tänne ennalta, vaikka olin aivan varma.
Noh, ilmiselvät ja jo mainitut ohitan vain listaamalla: Warcraft 1&2, ADOM, Halo-sarja, Jagged Alliance: Deadly Games, Mass Effect 1, Knights of the Old Republic, Monkey Islandit, Liero, Slick's 'n Slide ja vastaavat, Bioshock, Fable 1&LC ja vaikkapa Ninja Gaidenit. Nämä ovat ne helpot nopeat vastaukset.
Sitten päästään itse elämää suurempiin:
UFO: Enemy Unknown.
- Mitä tähän voi pistää kuin superlatiivisia kehuja? Tämä on täydellinen paketti täydellisyyttä ja jumalauta paras. Se tunne kun penskana pelasi yksin kotona koulun jälkeen kun talven pimeys hiipi pikkuhiljaa ympärille ja aloitti tehtävän. Kuumottaa kun joutuu yötehtävään kaupungissa, kun aseet ovat vasta rakenteilla ja tutkimusosasto on hidas. Hermostuttaa jo valmiiksi kun tunnari lähtee soimaan
alkuvalikossa, mutta kun pääsee
varusteluvalikkoon ja itse peliin... Paniikki kasvaa, kun kriittisimmässä vaiheessa ulostaa jätkät aluksesta eikä mitään näe tai kuule. Vuoro vaihtuu, askelia pimeydessä ja ovien aukeamisia. Omalla vuorollaan asettelee heikoimmat edeltä, jotta ykkösmiehet pystyvät viimeistelemään uhan, kunnes yhtäkkiä PEW PEW AAAAAHHHHHHH. Ämyrit täysillä paskat valuvat punttiin, kun esiin astelee Ethereal. Jätkät kärriin ja porukka vittuun suoraan. Ruumiit jääköön taakse, näille möröille ei käydä sähisemään millään leluilla vaan Blastereilla ja Psionic-skillit katossa.
Warhammer 40k: Dawn of War
- Peli on omalla kohdalla täysin uskomaton yhdistelmä strategiaa ja taktiikkaa sekä tunnelmaa. Jos jollekin pitää lyhyesti kuvailla, mikä on Warhammer, niin se on
tämä. Se joka väittää, ettei kyseinen intro saa intoa pelaamaan/orgasmoimaan ruudulle, niin kyseessä on menetetty tapaus. Kyseinen video sai minut istumaan pelin ja lisäreiden parissa 2004-2011 välin melko tiuhaan tahtiin, niin netissä kuin yksin. Pääosin yksin, sillä tekoälyongelmistaan huolimatta skirmish moodi on hyvin nautittava istua. Pelin teknistä puolta ja pelattavuutta en kummemmin kommentoi, sillä satunnaisia karttaongelmia lukuunottamatta kyseessä on erinomainen peli ja näistä olen jauhanut muilla foorumeilla vuosien mittaan ihan tarpeeksi. Dawn of War 2 muutti toimivan konseptin liian pieneksi, mikä oli minulle suunnaton harmi. Ihan kiva, mutta ei millään tavoin samanlainen kokemus mitä ykkönen. Space Marine oli ja on hauska peli, harmi vain että aivan liian helppo (arvostelijat valittivat vaikeutta, mitä vittua??) ja yksinkertainen.
Master of Orion 2
- Jatketaan strategialinjalla. Kyseessä on SE avaruusstrategia, mitä tulee pelata, jos genreen lähtee. Se on hyvin laaja, monipuolinen ja oikeasti vaikea. Varsinkin päivityksen jälkeen, joka balansoi Plasma Cannonin op-faktorin helvettiin, tehden siitä lähes hyödyttömän. Perkit myös muutettiin hieman, tehden pelin parhaasta perkistä hyvin vaikean tasapainotettavan muiden kanssa, mikä on vain hyvästä. Lisäksi rodut ovat aggressiivisempia ja toimivat enemmän luonteelleen sopivasti ts. sotaisat rodut hyökkäävät milloin vain kehen vain ja miten vain, valloittajat pommittavat paskaksi uudet valloitukset ja ottavat ne itselleen ja jälkeenpäin antavat nimellisen korvauksen rauhasta ja passiiviset sopivat sotijoiden kanssa ja rynnivät joukolla. Interaktio siis toimii, vaikka se päivityksen jälkeen on yhä hieman liian yksinkertainen. Teknologiapuu on yhä liian lyhyt, mutta ei kaikkea voi saada. Aivan sama. Paras vitun peli UFO:n ohella koskaan. Ostin GoGista reilu vuosi sitten, kun alkuperäinen cd sanoi itsensä irti. Samalla sain ykkösen, joka on reilusti riisutumpi, mutta silti pätevämpi kuin monet nykypäivän paskoista.
Full Throttle
- Lucasarts & Tim Schafer <3. Vastuussa monista lapsuuden leikeistä, kun pulkkamäessä painittiin ja viskottiin onelinereita pelistä. Erinomainen musiikki, tarina, graafinen ilme ja huumori.
Katsokaa/kuunnelkaa itse. Suosittelen katsomaan koko tuon Longplayn, sillä itse ainakin katsoin kokonaisuudessaan ja nautin
Olisi niitä muitakin, mutta en jaksa alkaa kirjoittamaan romaania.