Isot puut kaatuvat kovempaa, ja niinpä ratingini on menneen syksyn ja talven PTQ:iden katastrofin myötä sukeltanut jonnekin sinne 1800:n alle. SMQ-kiertueesta puhuttiin mestari Oksasen kanssa pitkin alkuvuotta - kukapa unohtaisi Roopen viimevuotisen road warrior -henkisen taisteluvoiton, joka kulminoitui SM-kisojen topkasiin? Itsesabon kruunaamaton kuningas kuitenkin päätti ensimmäisen SMQ:n aikana olla Espanjassa. GP:llä. Pelaamassa Legacya. Samaan aikaan, kun olympiakiekossa ja -curlingissa pelattaisiin finaalipelejä. Ei näin.
Mun oli tarkoitus istua kiltisti kotona katselemassa kisojen kohokohtaa, mutta sitten tapahtui Hannu Vallin:
Day changed to 23 Feb 2010
(#vaihdetaan.net: 21:45 < Retardi> tarttisko joku Helsingistä kyytiä SMQ:lle?)
21:47 <Rancid-> tykytykytilttilt @ smq
21:47 <Rancid-> haluan pitää kilarointivaran
21:47 <Retardi> mutta et ole pääkaupunkiseudulta
21:48 <Rancid-> ja tämä on viime ptq:n perusteella luonnollisesti valtaisa ongelma :P
21:48 <Retardi> heehe
21:49 <Retardi> en vaan oo ite vielä 100% varma onko mulla autoa :)
Vallin aikoi lainaan tarvitsemistaan korteista päätellen pelata Boss Nayaa, johon lappuja iloisesti lupailinkin. Tajusin kuitenkin vähän ennen Tampereen Standard-FNM:ää, että Espanjaanhan tosiaan lähti aika paljon myös Standardissa pelikelpoisia vehkeitä, kuten fetchit... Noh, onnistuin jotenkin löytämään pöydältäni kolme Arid Mesaa ja kolme Verdant Catacombsia, ja muut tamperelaiset sankarit Olli Hämäläinen etunenässä auttoivat loppujen korttien kanssa hienosti. Päätin testata Nayaa FNM:n kivikovassa metagamessa, ja pyytää joko Rikulta tai Jarilta UW-controllin lainaan, jos niillä näyttäisi sujuvan merkittävästi paremmin. Seuraa juonipaljastus: ei sujunut, joten pysyin plan A:ssa.
3-0-1 (tasuri UW controlin kanssa) menneen FNM:n jälkeen Naya-lainakorttien puute ja vastaavien Jund-laitteiden ylitarjonta sai Vallinin kilahtamaan ol' switcheroo -plänille, jossa autoin parhaani mukaan saadakseni porvoolaisilta puolestaan vähän optimaalisempaan buildiin tarvittavia laitteita lainaan. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui mun Helsinkiin siirtymisen aikatauluttaminen: edelliskerralla käytetty aamuyön junailu tuntui vähän nihkeältä, joten Vallin ehdotti, että raahaudun porojen toimistolle illalla ja punkkaan siellä. Tämähän käy, joten 23.02 lähtevällä Pendolinolla olisin Tikkurilassa 0.21 ja pienen säädön jälkeen päästäisiin nukkumaan melkein ajoissa. Arvatkaapa mikä vika tässä plänissä oli.
Jos veikkasitte Pendolinoa, voititte juuri yllätyspalkinnon. Italian ihme päätti olla lähtiessä reilun vartin myöhässä ja pysähtyä tunniksi ihmettelemään Toijalan jännittäviä maisemia. Mukavaahan se toki oli, kun olin jättänyt läppärini kotiin ("en mää kerkee siinä junamatkalla mitään kuitenkaan tehdä") ja selän takana sopivasti amishenkiset sisko ja sen veli juttelivat mielenkiintoisia asioita moottorikelkoista ja autoista ja viinasta ja mistä ne nyt jossain Hyrynsalmella onkaan kiinnostuneita. Lämmitti mukavasti vanhan mieltä kuulla viattomuutensa säilyttäneiden jutustelua. Aikani kuluksi kirjoittelin dekkilistan valmiiksi ja suunnittelin vähän saidausta yleisiksi olettamiani arkkityyppejä vastaan.
Juna saapui lopulta Tikkurilaan varttia vaille kahdelta, ja Vallin soittikin mulle saman tien. Alkuperäisillä suunnistusohjeilla näytti päätyvän raiteiden ali kulkevasta tunnelista jonnekin hyvin pimeään ja autioon paikkaan, joten kokeilin toiselta puolelta löytyvää Tikkurilan keskustaa. Paska pläni oli tämäkin: ensin vastaan käveli tummempi mieshenkilö hyräillen mitä lie arabiaa, ja hänen takanaan kalpeanaamaisempi kaveri otti kävelyyn tuntumaa lumihangesta paljain käsin. Nyt rupesi jo pelottamaan sen verran paljon, että soitin Vallinilta tarkempia ohjeita. Ilmeisesti siellä pimeässä ja autiossa paikassa oli joku parkkipaikan tapainen, missä Vallin odottikin. Stereoista kuuluva Piano Man vei pelon mennessään, ja toi tilalle muistikuvat aamulla luetusta
Basic Instructions -sarjiksesta.
Toimistolla kikkailtiin vähän korttien kanssa, jonka jälkeen Vallin suuntasi kotiinsa nukkumaan. Itse preferoin naisten curling-finaalin katselua, jossa Ruotsin ja Kanadan kapteenit kisailivat siitä, kumpi onnistuu lahjoittamaan enemmän pisteitä pois. Kanada voitti sidebetin ja Ruotsi olympiakultaa. Toimiston vessasta löytyi joku pokerilehti, jonka kolumnissa otettiin kantaa Ilari Sahamiehen iltapäivälehtien lööppeihin päätyneillä miljoonatappioilla. Muistuttivat siinä, että ne samat miljoonat on alun perin voitettu pokerista, ja Ilari omien sanojensa mukaan "veti vaan läpällä". No big deal. SMQ:n faktoja tarkistaessani huomasin, että ennakkoilmoittautuminen olisi ollut käynnissä ja että paikkoja oli mennyt 51/56. Oho, vois vissiin itsekin ilmoittautua.. jo kolmelta turnausta edeltävänä yönä. Toimiston sohvalla ehdin nukkua huonosti pari tuntia ja aamulla käkättelin, että onneksi Lindroos ei ole paikalla:
PÄIVÄ 2
En nyt oikein osaa kuvailla sitä auvoista tunnetta, kun herää siihen, että Lindroos ilmoittaa jostain vessan uumenista olevansa tosi pirteä 5h yöunien jälkeen. Se mies on ihan omaa luokkaansa! Suolasi varmaan intissäkin kaikkia koko ajan: "Nojoo, nukuttiin vain vartti, mut mä nukuin tosi hyvin sen vartin! Painitaanko? Mistä saa ruokaa?"
Vallin soitteli joskus puoli kahdeksan aikaan ja kyseli, mitä haluaisin mäkkäristä aamupalaksi. Tilasin viisi juustoburgeria ja petyin katkerasti, kun mies saapuikin paikalle tyhjin käsin. Ilmeisesti paikassa oli vielä yömenu käytössä eikä sieltä ollut saamassa muuta kuin aterioita. Porojen korttimyyntikamojen roudaamisen jälkeen yritimme uudestaan, ja maagisen kello kahdeksan thresholdin täytyttyä saimmekin haluamamme sapuskat. Juustopurilaisen kääreeseen painettu ravintotietotaulukko tiesi kertoa, että kolmella purilaisellaan Vallin oli täyttänyt päivän suolasuosituksensa, ja minä olin vetänyt melkein kahden edestä. Ehkä juuri tämän vuoksi matkalla mehusteltiin vanhoilla lastenlauluilla ja keksittiin niihin uusia sanoja, joista esimerkkinä tämän raportin otsikko.
Edellisenä iltana Hannu oli yrittänyt tulostaa Google Mapsista jotain ohjeistusta autoiluun, mutta paperin loputtua printteristä suunnitelmasta luovuttiin. Mulla ei tietenkään ole mitään käryä mistään, mitä tapahtuu Porvoon itäpuolella, joten tuudittauduin tietämättömyyden tuomaan autuuteen ja päätin harrastaa Vainikais-tyyppistä suolailua,
jos kun jokin menisi pieleen. Lappeenrantaan asti kuitenkin päästiin sujuvasti, kunnes kävi ilmi, ettei kellään autossa olevalla ollut oikeastaan mitään havaintoa, miten tässä kaupungissa ajetaan turnauspaikalle. Fiksuna poikana olin ottanut Havukaisen numeron ylös turnaukseen ilmoittautuessani, ja Janilta saikin ohjeet, joilla jopa Vallin löysi perille. Herrat Ahvenainen, Pulze ja joku yrittivät kuitenkin vielä suolata väittämällä, että kisapaikan ovelle ei pääsisi autolla, vaan kamoja jouduttaisiin roudaamaan talon ympäri parkkipaikalta. Väärässäpä olivat.
Ilmoittautumisen aikaan huomattiin, että eihän mulla mitään käteistä ole eikä täällä käy pankkikortti. Vallinilla oli vähän samanlaiset ongelmat, joten porojen kassasta lainatulla kakskymppisellä päästiin etenemään. Havukainen halusi varmistaa, että Vallinin DCI-numero on oikein, joten mun piti käydä kysymässä Hannulta kolmen viimeisen numeron oikeellisuutta. Närkästelin tästä, että mun muistiin ei luoteta kolmea numeroa enempää, joten Vallin haastoi mut muistamaan DCI-numeronsa jossain vaiheessa päivää kokonaan. GP:ltä kuului terveisiä, että pelaajia on yli 2200 ja että Reporterissa on jostain syystä kovakoodattu 1998 pelaajan raja. Mahtoi olla tiskin takana mukavaa ratkoa tätäkin ongelmaa. Lappeenrannassa selvittiin 53 pelaajalla ja ekan rundin byen sai tietysti Hannu Vallin.
Round 1 - Mikael Heikinheimo (Jund)Nacatl, Hierarch ja Reliquary ajoivat vastustajan nopeasti kymppiin, mutta sitten pöytä jumittui mun runsaista Rangereista huolimatta. Onneksi on beatstickeistä mauttomin eli Birds of Paradise, joka kahden Hierarchin turvin kävi nylkyttämässä kahta pinnaa vuorossa. Viimeisen silauksen antoi Sejiri Steppe, jolla pulu pääsi kätevästi ohi vastustajan
Double Dragonista.
Toisessa pelissä tapahtui lisää sitä samaa: mun aggroalku ajoi vastustajan alhaisiin lifeihin, ja pöydän stallattua lintu otti lekan kouraan ja hoiti loput.
1-0 (2-0)
Ruokatauolla siirryin enemmän tai vähemmän porvoolaisen seurueen kanssa olympiasimulaattoriin. Ensin kellään ei oikein ollut mitään havaintoa, mihin ollaan menossa, joten mentiin vaan sinne mihin edellä menevä meni, vaikka sekin menee vaan sinne, mihin joku sanoi, että olis ehkä fiksua mennä. Fiksummat päättelivätkin varmasti, että tässä simuloitiin Suomen huippuunsa organisoitua puolustustyöskentelyä USA-pelissä. Janne Ryynäsen osuus simulaattorissa tuli myöhemmässä vaiheessa matkaa, kun keulilla lähteneestä joukostamme menivät ensin kaikki perässä lähteneet miehet ohi ja sitten vielä pari naistakin. Kukaan ei sentään onnistunut kaatumaan. Mukavan rasvaisten pizza-annosten jälkeen olikin miellyttävää taittaa paluumatka ylämäkeen.
Round 2 - Vantte Kilappa (Jund)Mä nostin Bloodbraid Elffejä ja korttietua tuovia laitteita ja mun Knightit oli isoja eikä Vantte saanut niitä poistettua. Vantte ei juuri pelannut mitään rele-Vantteja asioita.
2-0 (4-0)
Jossain vaiheessa edellistä matsia kuulin, kun pari pöytää tuonnempana pelaaja kysyi vastustajaltaan, montako korttia tämä sideboardasi ja tehosti kysymystään väittämällä, että siihen on pakko vastata. Enpä ehtinyt huudella väliin, että ei muuten tartte vastata, ennen kuin mies kertoi jo. Muistin sentään käydä valistamassa ainakin kysymyksen kohdetta, että tuollaiseen ei sitten ole pakko vastata.
Round 3 - Antti Humalamäki (Jund)Mulla oli molemmissa peleissä aika nopeasti joku iso lifelinkillä varustettu pihvi. Jundilla on kuulemma vähän vaikeeta sellaisten kanssa. Lopetin gamet 38 ja 26 lifessä.
3-0 (6-0)
Tiedättekö muuten, mikä on vihreä, elää metrin syvyydessä maan alla ja syö kiviä?
...no sehän on tietenkin vihreä kivensyöjä!
Round 4 - Markus Lehtinen (Naya)Game 1: Mulligoin viiteen playlta. Vastustaja sai Knightille lekan kouraan.
Game 2: Nelos- tai vitosvuoron tappo playlta.
Game 3: Pitkän väännön jälkeen hävisin viimeisellä lisävuorolla Vlädin aktiiviseen Knight of the Reliquaryyn ja Baneslayer Angeliin, koska en Sejiri Steppen takia voinut ajaa omalla lifelink-laitteellani tarpeeksi bufferia, että olisin selvinnyt elossa.
3-1 (7-2)
Matsin jälkeen kuulin, että LSV:n mukaan mirrorissa kuuluu sidettää Nacatlit ja Rangerit ulos. Onneksi olin ehtinyt lukea tästä dekistä niin paljon ennakkoon.
Muuten hyvistä turnaustiloista oli molemmat vessat remonttikunnossa: oikeanpuoleisesta oli kahva rikki niin, että lukitunkin oven sai auki, ja vasemmanpuoleisessa lavuaarin vesilukko vuosi lattialle pari milliä paksun vesimaton. Myös tuomaritekniset ongelmat jatkuivat: mikä rikkomus on kyseessä, jos Vampire Nocturnus on pelissä, mutta pakan päällimmäistä korttia ei paljasteta?
Round 5 - Hannu Vallin (Jund)Vallin on 4-0 ja ehdottaa tasuria. Ehdotan puolestani, että Hannu skuuppaa. Pelaamme ykköspelin. Molemmilla kusee manat, mutta nostan itseni ulos ahdingosta Hannua nopeammin.
Hannu ehdottaa jälleen tasuria. Enpä suostu. Mulla kusee punainen väri ja Hannu ajaa helposti yli. Pienen miettimisen jälkeen Hannu skuuppaa kuitenkin matsin 2-1 maksimoidakseen "tiimin" slotit.
4-1 (9-3)
Hypoteettinen kysymys: Jos kaivamme kuopan maapallon läpi, esim. etelänavalta pohjoisnavalle, ja pudotamme kuoppaan kiven, miten syvälle se putoaa? Vastaus kuudennen rundin jälkeen!
Round 6 - Sami Häggkvist (Jund)Sami on 4-0-1, joten ID:llä molemmat kisoihin. Sami tietenkin voittaa huparit. Vallin pääsee tasuroimaan myös, mutta Vlädi päättää vetää läpällä vampyyrimiestä vastaan. Puuntakaisesti ykköspöytä joutuu deck checkiin. Seuraava tuomarointipulma: mitä tapahtuu, jos on sovittu ID, pelataan hupipelejä ja tuomari tulee tekemään deck checkiä? Deck checkissä ei huomata mitään, joten pojat jatkavat pelaamista, kunnes kolmannen pelin aikana Malin tulee vampyyrimiehen dekkilistan kanssa paikalle vakava ilme naamallaan. Listassa on yhteensä 6 kpl Malakir Bloodwitchejä, joten game loss napsahtaa suuhun. No, kuten Juice sanoisi, elämässä pitää olla dunkkua.
4-1-1 (9-3)
Lopputuloksissa ~oikeat ihmiset kansoittavat kärkipäätä, ja vampyyrimies suolautuu ikävästi yhdeksännelle sijalle. Vlädi kuulemma lahjoitti omat palkintopussinsa hänelle, josta ainakin itse annan hyvämiespisteitä. Kärjen takana turnauksessa oli mielestäni juuri niin... no, kirjava taso kuin saattoi odottaakin. Vastaus hypoteettiseen kysymykseen muuten on: metrin syvyyteen.
Ai miksikö metrin? No koska siellä vihreä kivensyöjä nappaa kiven suuhunsa ja syö sen.
Round 7 - Paluumatka (jälkipelit)Paluumatkan aluksi Malin viihdyttää kansaa Risto Reipas -jutuilla:
Mikä on sellainen Risto Reipas, joka jakaa oikeutta? - Tuomaristo Reipas.
Mikä on sellainen Risto Reipas, joka julkaisee kirjoja? - Karisto Reipas.
Mikä on sellainen Risto Reipas, joka asuu korkealla? - Vuoristo Reipas.
Mikä on sellainen Risto Reipas, josta saa sähköä? - Paristo Reipas.
ja sokerina pohjalla...
Mikä on sellainen Risto Reipas, joka ei koskaan käytä lenkkareita? - Lenita Airisto Reipas.
Malinista huolimatta kävimme hakemassa jostain läheiseltä ABC:lta vielä vähän evästä. Kotiin päin lähdettäessä tienhaara tarjosi vaihtoehdoksi Kuusankoskea ja Helsinkiä, joten Vallin palasi Juiceen todeten "Kuusankoski here I come" ja käänsi keulan Helsinkiin. Matkalla löytyi Kaipiais-tehdas, jossa Arttukin varmaan on tuotettu. Ihan hyvää duunia tekevät. Vallin ei muistanut muistihaastettaan (
) joten latelin DCI-numeron mielestäni oikein, mutta ilmeisesti olin kuullut yhden numeron väärin. Matkalla analysoitiin myös Suomen huvipuistoskene, mehusteltiin Vallinin tulevilla projekteilla (joita en tässä spoilaa sen enempää) ja Malin hyötykäytti vaatimaansa etupenkkipaikkaa nukkumalla.
Porojen toimistolla etsiskelin kotimatkatechejä. Junia ei kulje koko yönä, joten mut heitetään Kehä ykkösellä olevalle bussipysäkille odottamaan Tampereen bussia... joka ajaa ohi viereisestä rampista, jossa ei ole pysäkkiä lainkaan. MITÄ VITTUA?! Onneksi heti perään paikalle ilmestyy Turkuun matkalla oleva bussi, joka kuljettaa mut lentokentälle vaihtamaan oikeaan autoon. Tampereen bussia kuljettaa joku virolainen viiksivallu, joka oli preferoinut ajaa pysäkistä ohi, "kun en ma nahnut siella ketan". Kiitti vitusti. No, Tampereelle päästiin ja hetken miettimisen jälkeen lauantaiyön valomerkkibussi Hervantaan hävisi kotimatkan tarjouskilpailun taksille.
Ja näin päättyy
päivä joka muistetaan. Kiitos kaikille raportin tekoon vaikuttaneisiin tapahtumiin osallistuneille (paitsi virolaiselle bussikuskille), nähdään viimeistään SM-kisoissa!
Aihe: Huomenna mennään Neuvostoliittoon - SMQ LPR Top8 (Luettu 2972 kertaa)