Mielestäni ylivoimaisesti noloin puoli Magicissä on siitä tehdyt tietyt erittäin kyseenalaiset kirjat. Siinä missä Robert J. Kingin Onslaught-kirja oli itse asiassa jopa yllättävän mukaansatempaava , sillä koko siinä Ixidor-Nivea-Akroma -jutussa oli tiettyä (kylläkin tragikoomista) tunteellisuutta ja viihdyttävyyttä, muut lukemani opukset (Ravnica ja Time Spiral -syklit) menivät auttamattomasti tehdasfantasian puolelle. Tiivistelmänä voisi sanoa, että WotC palkkasi muutaman täysin lahjattoman henkilön (muistaakseni Cory Herndon ja jotain kumppaneita) ja pisti heidät suoltamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman
eeppistä, mutta muuten lukijalle täysin yhdentekevää tekstiä, tämä totta varsinkin Time Spiralin tapauksessa. (Tosin edellä kuvattu prosessi kuvastanee hyvin fantasiakirjallisuuden nykytilaa, vaihda vain tapauskohtaisesti WotC ja henkilöiden nimet) Siis joo, Dominarian pelastamisessa nyt on vielä jonkinlaista uskottavuutta (jos uskottavuudesta nyt ylipäätään voidaan puhua fantasian piirissä), mutta randomisti ilman mitään selitystä ilmaantuvat Planeswalkerit (Leshrac) ja täysin päähenkilöihin liittymätön ja päälleliimattu Bolaksen ja Leshracin Epic Duel of Epic Proportions plus koko Multiversen! pelastaminen... Siis haloo. Enää ei riitä, kun pelastaa maailman, pitää pelastaa
maailmankaikkeus.
Henkilökohtaisesti pidän Mtg:n loresta ja storylinestä, jota täydentävät mukavasti korttien hauskat flavor-tekstit. Nämä antavan mukavan pienen lisämerkityksen pelaamiselle, ja alun alkaenkin luin kirjat vain yleisestä kiinnostuksesta Mtg:n maailmaa kohtaan. Mutta siinä vaiheessa, kun aletaan pukea sinänsä potetiaalisesti puhuttelevaa tarinaa kaikin puolin mitäänsanomattomaksi ja ulottuvuutta vaille olevaksi muottikirjaksi, on jotain mennyt pahasti pieleen. Palkkaisivat sentään jotakuinkin pätevät kirjailijat hommaan ja luopuisivat siitä tietystä sivumäärästä yms. Robert King oli esim. mielestäni ihan ok. Ennen kuin kukaan ehtii sanoa, että "this is life", niin myönnän tietysti tämän olevan vain naiivi toive, että (varsinkin amerikkalaiset) kapitalistit eivät ottaisi joka ikisestä asiasta sen kaupallista arvoa irti ja rahastaisi kaikella mahdollisella, mutta samantien voisi toivoa maailmanrauhaa ja ikuista elämää, jälkimmäisten toteutuminen on nimittäin todennäköisempää.
Toisaalta jos hyvää makua olisi noudatettu Mtg-franchisen kohdalla, lappujen printtaaminen olisi pitänyt lopettaa aikoja sitten, viimeistään ennen Jace 2:sta
Aihe: Magic-storylinet (Luettu 10669 kertaa)