Aihe: Vanhempien suhtautuminen pelaamiseen

[Daigal]

Minulla kävi tuossa eilispäivänä, että alati kaikkea epäilevä äitini esitti, että tarvitsenko enempää kortteja, kun niitä alkaa olla jo jonkin verran (aika vähän vielä toistaiseksi). Ei niitä ole kuin muutama hassu sata. Muutenkin olen havainnut negatiivisen suhtautumisen peliin. Ne varmaan luulee, että unohdan kaiken muun, jos pelaan muutaman pelin silloin tällöin. Ihan turhaan pelaavat. Onko muut huomanneet samankaltaista ilmiötä? Vanhemmat epäilee ainakin täällä kaikkea uutta. Tällä kertaa viittaus oli rahahn kulumiseen. Harrastukset syö rahaa. Ja tämä on vielä halpaa johonkin muuhun nähden (esim. jääkiekkoon). Eli omia kokemuksia ja tuntemuksia.

Toivottavasti tällaista ei ollut jo valmiiksi. En ainakaan pikaisesti huomannut.

[Hopo]

Vanhemmat ovat pääsääntöisesti huolissaan kaikesta, mitä jälkikasvu touhuaa. Rahanmeno on hyvä argumentti, jolla voi torpata kaiken salibandysta ja tikanheitosta poikkeavan harrastuksen. Mutta ehkä he ovat oikeasti vain huolissaan sosiaalisesta puolesta. Korttien lätkiminen on mukavaa ja sosiaalistakin puuhaa, mutta kuten moni on ehkä huomannut, se myös vie aivan valtavasti aikaa kun mukaan lasketaan korttien hankkiminen, dekkien kasaaminen ja muu viilaaminen. Mikäli vanhemmat eivät ole itse kovinkaan intohimoisesti koskaan harrastaneet mitään, voi heidän olla vaikea käsittää korttiharrastusta, mutta se pätenee varmaan kaikkiin muihinkin "lajeihin". Voit kuitenkin aina muistuttaa siitä tosiasiasta, että kaikki korttien kanssa leikkimiseen käytetty aika on pois huumeidenkäytöstäsi sekä mummojen hakkaamisesta. Eikä Unholy Strengthissäkään ole enää pentagrammia houkuttelemassa sieluasi rajan väärälle puolelle.

[miinin]

Nuorilla ja etenkin lapsilla on usein paha tapa keskittää kaikki kiinnostus yhteen asiaan kerrallaan, onko kyseessä sitten jääkiekko, jääkiekkokortit, mopot vai mummojen potkiminen, niin muu jää helposti taka-alalle. Vanhemmat saattavat hyvinkin helposti pelätä lastensa rahankäytön tai jopa sosiaalisen toiminnan puolesta ja ilmaista huolensa ainakin nuoren silmiin hyvinkin jyrkällä tavalla. Vastareaktiona lapsi tai nuori tietenkin "kostaa" vanhemmilleen toimimalla heidän käskyjään vastaan ja oravanpyörä on valmis.

Kannattaa siis kesksutella vanhempien kanssa siitä, kuinka paljon rahaa peliin laitetaan ja miten paljon sen parissa vietetään aikaa. Ideaalitilannehan olisi tietenkin se, että veisit vanhempasi esimerkiksi katsomaan turnauspelaamista ja pyytäisit ystävällisesti, josko esim. turnausta tuomitseva judge voisi kertoa heille pelistä - jopa näin pienimuotoiselta auktoriteetilta tullut tieto usein avaa vanhempien silmiä pelin suhteen.

MtG ei todellakaan ole peli, mihin kaikki rahansa kannattaisi sijoittaa ja siksi kompromissit myös nuoren taholta ovat aiheellisia. Voisitte esimerkiksi sopia, että kavereiden kanssa pelailet mitä pelailet ja kerran viikossa käyt paikallisessa turnauksessa - FNM on tähän mitä erinomaisin ratkaisu: usein kerran kuussa pelataan limitediä, jolloin saisit myös uusia kortteja mukavan pelailun ohessa. Tällä järjestelyllä ei rahaa, eikä aikaa kuluisi liikaa ja uskoakseni molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä.

Jos vanhempasi ovat yhä tätä harrastusta vastaan, kannattaa heitä muistuttaa siitä, että peli kehittää matemaattista ajattelua, kielitaitoa, ongelmanratkaisua ja onpahan tämän lisäksi vielä sosiaalista toimintaakin! Kannattaa siis tosiaan selittää, tai pyytä jotakuta muuta selvittämään vanhemmillesi mistä tässä pelissä todella on kysymys.

Tiivistelmä:
Keskustelkaa, sopikaa pelisäännöt ja tehkää kompromisseja.

[kolatatti]

Se mitä monet eivät huomaa kun puhutaan rahasta ja MtG-korteista, on se että ne voivat olla ihan oikeasti jopa sijoitus. Itse kun esimerkiksi teinivuosinani hankin 4kpl Mana Draineja á 60mk/kpl, ei äitini ollut kovinkaan mielissään rahankäytöstäni ja ilmaisi oman selkeästi eriävän mielipiteensä asiasta. Hänen mielestään toimin silloin hätiköiden ja vailla järjen hiventä. Jokainen voi sitten miettiä tuliko rahat laitettua väärään paikkaan, kun samalla rahalla olisin voinut varmasti ostaa jo vaikkapa uuden mopokypärän tai useita grammoja hassista.

Toki on helppo kuvitella itse olevansa oikeassa ja perustella vaikka millä tavalla erinäistä käyttäytymistä. Sitä voi aina kokeilla että suhtautuu asiaan kuin asiaan loogisesti ja jättää tunnehommat sitten niille kuuluvaan arvoon. Tämä tosin voi joillekin ihmistyypeille olla hankalaa jos kyseessä on esim. itselle hyvin tunteellinen asia tai asia jota on käsitelty ennenkin enimmäkseen tunteiden kautta, esim. oma lapsi. Jos sekä sinä, että vanhempasi mietitte asiaa oman tulevaisuutesi kannalta, voisi ihan normaali väittely (ei siis sama asia kuin kinastelu) olla hyödyllistä molemmille. Jos väittelyn perussäännöt on hallussa tai molemmat osapuolet ovat lukeneet OS012:n ja käsittäneet sen edes jollain tasolla, on älykäs ja tuottelias väittely mahdollista.

On aina parempi mielestäni puhua asioista kuin ajatella, että "ei toi nyt mua kuitenkaan ymmärrä", koska sellainen ajattelu voi johtaa vain loittonevaan ihmissuhteeseen.

[hall0n]

No ei minun vanhempani enää jaksa oikeen välittää kunhan kunhan omilla rahoilla kustantaa ja hankkii ne rahat laillisesti. Joskus tulee jotain pientä v*ttuilua kun ostaa isompia eriä kortteja mutta ei siitä jaksa välittää ja siihen se sitten yleensä jääkin. Ja jos niille kertoo että on saanut jonkin arvokkaan kortin niin sillä ne yleensä rauhottuu.

[olppari]

8 vuotta sitten kun aloteltiin pelaileen ni muistan sen verran että yks kaveri ei saanu kerätä mustia kortteja koska ne oli saatanallisia. Kyllä se kiltisti äitiä totteli koska muuten olisi pelailu loppunut kokonaan.

[cosminen]

Kun olin nuori ja asuin himassa, jouduin vanhemmilleni kyllä kertomaan mitä roolipelit ovat, kun nuo ensin säikähtivät kirjojen kuvia ja olivat myös kuulleet näitä "hienoja" tarinoita kuinka "roolipeleissä pelaajat kutsuvat demonoita pelinjohtajan avustuksella pelikirjoissa olevien loitsujen avulla"... kovasti kun selitin kaikkea ja luin jopa tämmöisen loitsun demonin summonoimis loitsun rolemasterin loitsukirjasta meidän olohuoneessa, vanhempani ymmärsivät, että eivät nuo pelit ole saatanan palvontaa.
Myöhemmin Äitini osallistui jopa erääseen larppiin pelaten noitaa, joka kovasti esitti hyvää, mutta olikin pimeyden voimien puolella... että näin...

Korteista, jos oikein muistan niin vanhempani olivat toisaalta tyytyväisiä että rahat menivät sinne ja vkl:ät kuluivat pelatessa eikä ryypätessä.... nyt kun olen 30v ja noista on aika kauan aikaa, eivät vanhemmat YLLÄTTÄEN kommentoi pelaamistani... paitsi joskus mutsi kyselee että "Ootko saanut arvokkaita kortteja? Eikö ne nyt kannattaisi sitten myydä? Elä nyt hyvä mies ruokarahojasi niihin kortteihin tunge? Vieläkö te aikamiehet jaksatte korttia pelata?"

Eli jos jollain on ongelmia, sanon samaa kuin muutkin, puhu vanhemmillesi, esittele peli ja kortit ja korjaa ajatus virheet, esim: tuo joka ei saanut kerätä mustia kortteja voi kertoa vanhemmilleen, että onhan maailmassakin hyvää ja pahaa, ja voivathan esim: näyttelijätkin näytellä pahoja hahmoja/rooleja, muuttumatta itsesilti pahoiksi/riivatuiksi/demoneiksi, tämä sama pätee myös pelissä, joka on kuitenkin vain peliä, ei todellisuutta

[Daigal]

Toimivia ehdotuksia. Täällä ei vaan järjestetä minkään sortin turnauksia ja kaikki pelaajat ovat aloittaneet vasta jokunen kuukausi sitten pelaamisen. Tunnen jopa neljä pelaajaa meidän kylältä. Mutta sellaisella porukalla saa jo ihan mukavat pelit aikaan. ME vaan täällä vähän kaivattais kokeneempaa pelaajaa opastamaan meitä. Tällaiset uutukaiset ja itseoppineet pelaajat ei varmaan huomaa/tiedä pelistä ja sen hienouksista juuri mitään. Eikä me pelatakaan kuin n. kerran kaksi viikkoon. Eikä vanhemmat nyt sitä katso pahalla. Niiden mielestä se on vähän sama asia kuin fantasiakirjojen lukeminen tai fantasian kirjoittaminen. Siis irrottautumista oikeasta elämästä. Ne on vaan huolissaan siitä rahan kulutuksesta, mutta kyllä se minusta on ihan hyvin pysynyt kondiksessa, varsinkin kuin melkein puolet korteistani olen lahjoina saanut. Mutta eiköhän se ajan myötä lopu ja kun jostain saa hankittua enemmän rahaa siis varmaan kesätöiden kautta niin ei ne enää niin paljon valita asiasta. Mielissäänhän ne on siitä, että on mielekästä tekemistä, mutta niiden mielestä kortit ei saa viedä päähuomiota elämästä vaan pitää huolehtia myös sosiaalielämästä ja koulunkäynnistä, ja fyysisestä kunnosta.

[vodel]

Heitäppä pienenä piikkinä vanhemmille seuraavan kerran kun valittavat "Ai että ei korttia pelaamaan? No höh, voinhan mä kai sitten mennä isojen poikien kanssa juomaan kaljaa" eli vanhemmille hieman perspektiivia asioihin. Tietysti jos vanhemmat eivät ole hirveän huumorintajuista porukkaa, voi tuollainen kommentti poikia jopa väliaikaisen korttien takavarikon

[Fumba]

Ihan hyvinhän nuo suhtautuvat. Eivät kustanna mitään, mutta eivät myöskään kiellä, tai edes huomauttele asiasta. Välillä kauhistelevat, että meneepäs paljon rahaa noihin. Välillä jopa kysyvät, että miten pelit sujuivat, tai jotain sinne päin.

Positiivisesti kuitenkin suhtautuvat. Mutta, jos rupeaisin ostamaan Mana Draineja 100€/kpl, niin saattaisi jo jotain huomautusta tulla.

[Nastaboi]

En asu enää kotona, joten vanhempien suhtautumisella on vähänlaisesti merkitystä. Äitini tosin on Suomen merkittävin lastenfantasiakirjallisuuden tutkija, joten häneltä löytyy jopa asteittaista kiinnostusta peliä kohtaan. Onlgemana onkin enemmän vaimon suhtautuminen, ymmärrystä siltä suunnalta ei juuri heru. Tosin olen ollut havaitsevinani, että tämä ilmiö ei ole harrastuksesta kiinni. Kaikki, minkä takia joutuu olemaan useammin kuin kerran vuodessa poissa kotoa, on selvä viesti siitä, että oikeasti välittää harrastuksetaan, tässä tapauksessa typeristä korteistaan, enemmän kuin kumppanistaan.

[miinin]

Kaikki, minkä takia joutuu olemaan useammin kuin kerran vuodessa poissa kotoa, on selvä viesti siitä, että oikeasti välittää harrastuksetaan, tässä tapauksessa typeristä korteistaan, enemmän kuin kumppanistaan.

Hehe, itselläni ei ole vastaavaa ongelmaa - vaikke Sannaa ko. kortit juuri kiinnostakaan, niin olen silti saanut hänelle opetettu powerien nimet ja casting costit:) Eilenkin tuo tuntui kuuntelevan ihan mielenkiinnolla, kun lueskelin vanhoja SideBoardeja ja selitin hänelle millä tapaa Oathi on kehittynyt silloisesta Morphlingilla ja Spikeilla pyörivästä Extended-härvelistä jossain määrin varteenotettavaksi Vintage-pakaksi:)

Omat vanhempani (kasvatuksen ja koulutuksen ammattilaisina) suhtautuivat pelailuuni hyvinkin ymmärtäväisesti, joskin puolisalassa piti suuremmat korttiostokset tehdä - heitä oli kovin vaikea vakuuttaa siitä, että kolme Mana Drainia hintaan 70€ on ihan hyvä diili. Epälyt kai juonsivat juurensa siitä, kun yritin aiemmin vakuuttaa heitä siitä, että täysi sarja Donrussin Elitejä (aikanaan niitä arvostetuimpia lätkäkortteja, joita tarjolla oli) oli hyvä sijoitus:) Mutta voisinkin tässä joku päivä kirjoitella pro-MtG-tietolehtisin, jota juoniorit voisivat tarpeen vaatiessa tarjota vanhemmilleen luettavaksi.

[Vilhis]

Minäkään en enää asu kotona, mutta Äitini suhtautumisella pelaamiseeni on oikeastaan merkitystä. Meillä on erittäin hyvä äiti-poika suhde ja hän pitää minua "järkevänä nuorena" (  ) joten hän käsittää minun olevan tosissani tämän harrastuksen suhteen ja maksaa usein osallistumiseni Prelluihin. En ole yrittänyt juuri selittää pelistä mitään, onhan kyseessä kuitenkin keski-ikäinen nainen. Tukea tulisi varmasti vaikka kyseessä olisi jokin muu kuin korttipeli. Silloin kun asuin kotona, hän myös maksoi usein huuto.netistä huutamiani mtg-kohteita, ehä jopa vähän liiaksi  

[Eetu]

minä asun kotonani vanhempien luona mutta he eivät ole koskaan kieltäneet pelaamasta. pelaan myöskin roolipelejä mutta nisstäkään ei ole tullut mitään sanomista. eihän siinä mitään outoa ole kun vanhemmat veljenikin ovat pelanneet niitä minun ikäisenäkin ja nuorempana. kyllähän vanhemmat joskus sanoo että kannattaa miettiä haluaako käyttää rahansa juuri siihen. eipä siinä mitään kun suoranaista vastustusta ei ole tullut ja onhan se  äitinikin välillä maksellut huuto netistä ostelemianikin kortteja

[Daigal]

Mulla ei ole mitään toivoa saada vanhempiani (varsinkaan äitiäni) ostamaan minulle kortteja muuten kuin lahjaksi. Sekään ei aina toimi, mutta kyllähän tässä tulee toimeen näinkin. Vaikka ottaahan se vähän päähän, kun tulee valituksia. Siihen on kuitenkin jo niin tottunut, että ei sitä enää edes välitä. Kun tämän harrastamisen pitää hillittynä niin eipä lisää ongelmia ainakaan tule. Tosin nyt yhden kaverin kanssa vaihdetaan kortteja vähän (kaveri asuu muutaman sadan kilsan päässä) niin ne ei välttämättä tykkää siitä, että vaihtelen kortteja ventovieraiden kanssa. Ne kun ei ole nähnyt vielä kyseistä kaveria. Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin...

[mahonen]

Minun osaltani porukat eivät pahemmin valita. Välillä tulee juttua, että "aijjai kun on tuo sinunkin korttipelisi lapsellistahommaa", mutta silti he kyllä aina sponssaavat minua mm.Postimerkeissä joten olen aivan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen.

[Rok]

Uh... vanhoilliset vanhemmat, eivät usko harrastuksiin, joihin ei kuulu rankkaa ruumiillista työtä.

Äitini saarnasi pitkään, ennenkuin luovutti huomaten, ettei sen saarnoista ollut apua. Isä pysyy hiljaisena aina kun puhun MTG:stä ja pitää sitä vain hömpötyksenä. Kuh.
Mut nyt ollaan 18! Enää ne ei voi sanoo yhtään mitään! MUHIHIHIHI!

[Thaurwylth]

Mut nyt ollaan 18! Enää ne ei voi sanoo yhtään mitään! MUHIHIHIHI!

Hä???

[luma]

Mut nyt ollaan 18! Enää ne ei voi sanoo yhtään mitään! MUHIHIHIHI!

Kyllä se vaan taitaa mennä niin, että ainakin niin kauan kuin asut kotona, vanhemmilla on sananvaltaa.

[Lollie]

Täytän kohta 19, mutta asun vielä kotona. Eipä siinä vanhemmat hirveästi ala mitään sanomaan, paitsi kun kortit on vallanneet olohuoneen pöydän viikoksi ("Tule nyt siivoamaan ne jo pois, vai haluatko että lasken siihen viinilasini?"). Hyvin ne ymmärtävät, että kortit ovat harrastus muiden joukossa, tietysti säännöllinen aikidossa käynti laannuttaa ne hiukan. On sitten vähän liikunnallistakin harrastusta. Ja vielä kun muistaa huilua silloin tällöin puhallella että säilyy se taiteellisuuskin. Mtg:n pelaaminen kyllä kehittää hyvin ongelmanratkaisua ja myös taitoa hallita kokonaisuuksia.

Niin ja isommat ostokset, siis boksien ostot olen yrittänyt pimittää, mutta eipä siitä kummallakaan kerralla tullut mitään. Selitin sitten vaan kuinka paljon edullisemmaksi tuli ostaa ne yhtenä läjänä. Jos en olisi ostanut niitä siten, niin sitten kaupasta pari boosteria kerrallan ja olis tullu noin 30% kalliimmaksi. Ja kun laatikkoon on tipahtanut tietynlainen kirje niin saa joskus kuulla että "jaa taas olet ostanut uusia kortteja", ja sitten selittää että eiku vaihdoin.

Ehkä suopeuteen vaikuttaa myös se, että kaveriporukkakin pelaa. Voi perustella, että sitten olis ihan ulkopuolinen jos ei itse pelaisi.. Tietenkään tuo ei ole mikään kunnon perustelu.

[luma]

Ja kun laatikkoon on tipahtanut tietynlainen kirje niin saa joskus kuulla että "jaa taas olet ostanut uusia kortteja", ja sitten selittää että eiku vaihdoin.

Tuttu juttu