Itse aloitin tämän harrastuksen joskus Revisedin aikoihin '93 tai '94. Parhaat kaverit partasivat välittömästi parhaat päältä, mikä ei toisaalta pidemmällä tähtäimellä haitannut yhtään. Eihän meistä kukaan turnauspelaajia ollut, kuhan vaan hauskaa pidettiin. Sen verran reiluja kaverit kuitenkin olivat, että antoivat raren raresta ja perustelivat vielä missä mitäkin vaihtamaani korttia kannattaisi pelata. Nuo kaverit ovat vuosien varrella lopettaneet pelaamisen ja minä yksinäisenä sissinä jatkan.
Yleensä tietämättömien ihmisten (tästä eteenpäin: nasu) kanssa vaihtaessani kerron heille mitä kortteja heiltä haluaisin. Sen jälkeen pyydän heitä valitsemaan minulta ne kortit, joita he haluavat. Jos näin saatu vaihto aiheuttaisi jommalle kummalle rahallista tappiota, ilmoitan tämän. Jos nasu ei ymmärrä miksi näin on, totean, että halua kortteja joita pelataan turnauksissa ja niillä on siksi enemmän arvoa. Yleensä tämä riittää ja annan nasuille lisää pahvia. Pyrin säilyttämään rahallisen tasapainon, tai jos nasu ei huoli enempää kortteja, totean, että hän jäisi vaihdossa rahallisesti tappiolle. Jos tämänkään jälkeen hän ei halua enempää kortteja, se on hänen oma valintansa. Näin on käynyt, kuin myös niin, että nasu on valinnut lisää pihviä. Näin toimiessani en koe suurempaa mielipahaa siinä, jos jään voitolle (varsinkaan jos en nasua tunne). Joku on joskus ehkä puolileikillään sanonut minun partailevan nasuja, kun vaihdan turnauspelaajan näkökulmasta kelvottomia rareja turnauskelvollisiin rareihin. En näe tätä näkökulmaa olosuhteisiin nähden kovin järkevänä. Huonoillakin korteilla on hintansa. Ja itse se nasu ne huonommat kortit sieltä hyvien(kin) joukosta valitsi. Itse pyrin noudattamaan käyttämäni (amerikkalaisen) nettikauppan hintoja (+ mitä korteista Suomessa saisi) hyväkseni arvioidessani vaihtojen tasapainoa rahallisesti. Jos nasulla on ns. pommi, pyrin antamaan ekstraa siitä. Ja huonompia kortteja annan yleensä enemmänkin. Jos nasu haluaa parempia kortteja, pidän yleensä hieman tiukemmin kiinni rahallisista arvoista, että en jäisi rahallisesti tappiolle liian usein. Ja kyllä minuakin on kiireessä parrattu, ei siinä mitään ("Ai eiks tää Word of Seizing ollutkaan samaa luokkaa ton Leyline of the Voidin kanssa???"). Että ei se oo helppoo vieläkään, ulkomaalaiset partaa ihan surutta. No, Leyline oli onneksi 5. kpl, joten ei niin harmittanut. Mitä opimme tästä? Minua on helppo parrata! Ja miksi vuodatin sanaista arkkuani? Kuka tietää, kevät on pitkällä ja mieli koko ajan korkeammalla! Ja mitä tulee nasujen mollaamiseen, niin eristäminen on perinteisesti yksi pahimmista kiusaamisen muodoista. Toivotaan, että Tampereen jantterit eivät hyljeksi minnuu.
![Pusu :-*](https://mtgsuomi.fi/keskustelu/Smileys/default/kiss.gif)