Kirjoittelin tavoilleni uskollisena jälleen raporttia hyvistä juomiskeikoista ja koska viimevuotisenkin setin tänne laitoin, niin laitetaan myös tämä.
D-day + 6, kolmatta päivää krapula. Joukkueemme selvisi taistelusta ilman uhreja, mitä alkoholimäärään nähden pidettäköön suurena ihmeenä. Taisteluyksikkömme ydinjoukko koostui päämajan asukeista, eli allekirjoittaneesta sekä Rikusta, omista rakkaistani Naakasta ja Jennistä sekä etelästä peiteoperaatioon liittyneestä Tuomaksesta - unohtaa ei tietenkään sovi myöskään legendaarista sotamarsalkka Santalaa. Taisteluiden aikana ydinjoukko sai paljon tilapäisiä vahvistusmiehiä, joista enemmän tuonnempana.
Perjantain hyökkäystä kohti Sulo-klubia alettiin suunnittelemaan jo lähes aamupäivästä, kun saavuin mökiltä päämajaan ja vanha vittunaama Sampo saapui visiitille. Kertailimme kesän tapahtumat Guitar Heron äärellä ja ihastelimme hienoa säätä. Sampo suuntasi kuitenkin camping-alueelle piknikille syntymäpäiviensä kunniaksi... On se noilla keski-ikäisillä rankkaa! Pelailin tovin GH:a ja soittelin yleisesti "juukalaisena puunnussijana" tunnetun Naakan paikalle taisin nöyryyttää tätä PES:in parissa ja korkkasimme ensimmäiset. Naakka siirtyi omaan saunailtaansa, minkä jälkeen paikalle saapui Jenni ja pari tuntia tämän perään myös Riku sekä Tuomas. Kello alkoi olla pykälässä ja taistelusuunnitelma oli vielä punomatta, joten päätimme korkata ensimmäiset. Riku yllättyi hienoisesti, kun olin ostanut tämän huoneeseen sohvan ja kadottanut pöytäfutiksen, joten päätimme korkata ensimmäiset tämänkin kunniaksi. Jennin kanssa suuntasimme Stam1nan keikalle, jossa itse taistelin tieni lähelle eturiviä pittaamaan, kun taas Jenni jäi taka-alalle turvaan. Stam1na veti jälleen kerran loistavan keikan ja kohtasinpa pitissä vielä Helsingin nörttimaisteri Matin... Pitti oli puolillaan lapasia ja muita kintaita, jotka eivät tahtoneet tolpillaan pysyä, joten niitä piti olla nostelemassa pystyyn... ja tuuppimassa takaisin kumoon. Järjestysmiesten tarjoamat viilentävät suihkut pitin ylle varmistivat sen, että oli ehkä ihan hyvä idea jättää kunnon puhelin kotiin ja käyttää pilipalipalikkaa. Vaikka puhelinvalinta olikin onnistunut, niin samaan kategoriaan ei mennyt Croksien valinta pittikengiksi - ottivat pari numeroa lisää kokoa ja mukavan hiekkaisen ulko- ja sisämuodon.
Keikan jälkeen lähdimme päämajaan vaihtamaan vaatteet kuiviin ja juomaan illan ensimmäiset. Soittelimme myös Antulle, joka kutsui meidät heidän kopilleen, jotta voimme samaa matkaa suunnata Hanoi Rocksiin. Kello oli univormun vaihdon jälkeen kuitenin jo sen verran monta, että päädyimme vaan viemään taisteluvyöt heidän kämpilleen ja lähdimme toiseen tulikokeeseen Jennin, Antun ja Ellun voimin. Hanoi Crocksit soittelivat ihan mukavasti, joskin yleisen toiveen vastaisesti Micheal ei tippunut rakenteista, joita pitkin hän kiipeili, ihan kuin oikeatkin rokkitähdet. Törmäilimme myös kommandori Fuckfaceen ja tämän joukkueeseen eli Emmiin ja Nooraan, joiden kanssa vietimme loppukeikan ja kertailimme taas kesän tapahtumat. Päätimme keikan ja kertailun jälkeen suunnata Antun ja Ellun peesissä näiden kopille. Porraskäytävässä Anttu varoitteli meitä sanoin "siellä on ihan siistejä tyyppejä, koittakaa kestää!" Oven auettua pahin painajaiseni kävi toteen: Riku ja Välkky odottivat sisällä, hyvä että Anttu varoitteli, niin pystyin sentään välttämään sydänkohtauksen. Eihän noita naamoja selvinpäin kestänyt katsella, joten pakkohan se oli korkata ensimmäinen... Liekö oli juoma mennyt pahaksi, kun alkoi tuntua jo päässä, mitä harvoin ensimmäisen jälkeen tapahtuu...
Jussi ehti onneksi ainakin osittain peittämään ruman naamansa. Kuvissa myös Ellu ja joku minulle tuntematon naishenkilö.
Kello kiisi jälleen eteenpäin ja houkuttelimme ihmisiä Kotiteollisuutta katsomaan, tehtävä osoittautui hyvin hankalaksi, sillä kämpän vieraslista koostui pääasiassa aivokuolleista jäämiehistä. Napsin puhelimeen talteen numeroita, joilla saisimme porukan kiinni keikan jälkeen ja suuntasimme Jennin kanssa suorinta reittiä vakaasti välttäen kohti aluetta. Keikalla ihmiset olivat jäissä ja tuntuivat tietävän vain Helvetistä itään -levyn hittibiisien kertosäkeiden sanat, joita sitten lauloivat kuin kirkkokuorolaiset, hyvää rock-henkeä, paistit! Tiivistelmä keikasta: Hynynen ei osannut sanoja, Hongisto heitteli rypäleitä yleisöön, Hyrde kävi rummuttamassa kauniin balladin Terveet kädet -orkesterilta ja lavalla nähtiin useita alastomia ihmisiä - paremmalla yleisöllä olisi siis ollut loistokeikka, mutta nyt jäi vähän valjuksi. Keikan jälkeen soittelin kaikki numerot läpi, joista yhteenkään ei saatu yhteyttä - välttelin ilmiselvintä syytä tähän ja ynnäilin heidän sijainnikseen Bepopin, kellonajaksi 0300 hours ja suunnaksi oman sängyn.
D-day + 1, ensimmäinen virallinen rokkipäivä alkoi sillä, että heräilin järkyttävään krapulaan, mikä on ihmeellistä, sillä korkkasin muistaakseni vain yhden koko perjantain aikana. Lähdin potkimaan Rikua ja Tuomasta ylös, jotta pystyimme kertailemaan heidän versionsa loppuillasta, johon sisältyi mm. Rikulle ja Jakelle baarijonossa isotellut turilas, täysi baari ilman tuttuja ja perinteinen grillin kautta kotia -reitti. Riku ja Tuomas halusivat jotain muuta kuin kebabia, kun taas itse kaipasin juurikin sitä. Haimme Joonan saksalaisen tyttöystävän päämajaan ja pojat koukkasivat ABC:lle ruokailemaan, kun taas minä ja Jenni haimme kebabia lähimmästä paikasta Janinen ihmetellessä Suomen menoa.
Naapurin Väläkky ja Jussi saapuivat paikalle - Jussi näytti yleisen rumuutensa lisäksi vielä aivan zombielta - syytäkään ei tarvinnut kaukaa etsiä: neljän päivän suojakännit ennen rokkia on kuulema päällikkösuunnitelma. Riku ja Tuomaskin palailivat ruokareissultaan ja matkalla otin päihin Jussilta PES-matsissa. Välkky kaipaili kovasti parturia, eikä millään uskonut, että kellon lähestyessä kahta lauantaina harvempi parturi enää häntä suostuu kaihitsemaan... Mies kuitenkin uskoi ihan seinään ja kun zombie-Jussia saatettiin takaisin hautapaikalleen lähti Eetu mukaan, kun ensin oltiin etsitty lähimmät 50 parturia Joensuun seudulta. Naakka soitteli kyytiä kämpiltään meille ja RPOP-hengessä nakitimme Tuomaksen hakemaan tämän samalla, kun saapuu takaisin Eetun parturinmetsästykseltä.
Puunnussija pullistelee, minä himoilen Jussin pizzaa, kun taas ko. sankari himoilee Eetua
Myö 100-0 Nuo (PES 2008)
Lopulta porukka saatiin lähtöpisteeseen ja Jussi oli läpikäynyt reinkarnaation lähes ihmisen näköiseksi olioksi - suihku oli kuulema auttanut... Olimme maksaneet isot rahat rannekkeista ja jo monet bändit missanneet, joten päätimme, että nyt on aika tehdä jotain muuta kuin lähteä alueelle bändejä katsomaan - korkkasimme ensimmäiset. Pudotimme Jussin kaiketi Antulle, mutta ehdimme kuitenkin melkein katsomaan SMG:n pari viimeistä biisiä. Matkalla Eetulle tehtiin stailaus, koska kaikkien yllätykseksi mikään parturi ei häntä ollut vastaanottanut... Jennin laittama kampaus oli mallia "varma pesä tänään" ja mies näytti lähes ihmiseltä.
Jussi, minä, Eetu (Välkky) eturivissä, takana Jenni, Eero (Naakka/Puunnussija)
Tuomas, Jenni, Janine ja Riku
Naakka, minä ja Riku
Välkyn parturoimaton tukka mallia "kuollut kärppä" tuunataan maalliin "varma pesä", stailistina Jenni
Alueella jätettyämme katsomatta bändit kiersimme läpi molemmat ilmaiskrääsäkojut ja Jenni suuntasi kaverinsa matkassa jonnekin. Jos en aivan väärin muista, niin tässä vaiheessa ryhmämme oli jollain tapaa kutistunut kokoonpanoon: minä, Välkky ja Naakka... Alueelta löytyi sumopainipaikka, jonka käisttämätön 16e/paini hinta tuntui täysin ylitsepääsemättömältä, kun taas tästä avauduttuamme tarjottu huokea 12e/paini hinta tuntui niin hyvältä, että pitihän se käydä kokeilemassa. Puunnussijasta ei taaskaan ollut mitään vastusta ja minuutin painin jälkeen tuntui siltä, että 12e tähän oli todella noheva sijoitus!
Seuraava päämäärämme oli takaisin viinan pariin, joskin ensimmäisen varikkopysähdyksen otimme Antun kämpillä, jonka parvekkeelta huutelimme Jussin kanssa yläkerran naapureille bileiden yhdistämisestä, mutta johonkin se suunnitelma kariutui. Parvekkeelta bongasimme myös ohimenevät Jonnan ja Jennin, joten huutelimme heidätkin bilepaikalle... Korkkasimme kai tässä vaiheessa ensimmäiset (boy, when is this getting old?) ja suuntasimme omille kämpille Guitar Heron pariin... Kevyt kenttähumala hankaloitti marssilaulujen onnistumista ja taisimme Naakan kanssa soitella Cydoniaa useamman kerran sitä kuitenkaan läpipääsemättä - vaikeustasona kiukkuinen medium. Naakka myös vedätti Rikua, Tuomasta, Jenniä ja Jonnaa jollain täysin puuntakaisella käsienpyörittelyllä monta minuuttia ja tyytyväisinähän nuo käsiään pyörittivät.
Käsienpyörittelyyn kyllästyneet pallopäät (Jenni, Riku, Jonna ja Tuomas)
Ilmeisesti jossain näillä main päätimme ottaa shotteja, jako oli jotakuinkin näin: Eetulle kaksi, kolmelle muulle yksi ja minulle sekä Eerolle loput kahdesta viinapullosta. Eetu kertoi sottailleensa, että toinen minusta ja Eerosta on noiden jälkeen katollaan, mutta sehän nyt oli pelkkää harhaluuloa - tosin noin puolentunnin painimatsissa puunnussija-Naakka oli useammankin kerran ottavana osapuolena... Ainakin kuvien perusteella jossain vaiheessa painien jälkeen suuntasimme jälleen festarialueelle, mutta en kyllä muista nähneeni tuona päivänä muita bändejä kuin Eläkeläiset - ehkä siinä sitten tuli korkattua se toinenkin. Matkalta muistan sen verran, että omassa ennakoidussa alueellesaapumiserässämme kämpiltä poistui minun ja Jennin lisäksi Naakka, mutta matkan aikana tämä katosi jonnekin, eikä vastannut puhelimeen. Ennen eläkeläisten keikkaa tapasimme muutamia koulukavereita, minä punnersin kymppiä huonosta jutusta ja muutoinkin oltiin vesiselvinä. Eläkeläisten kaikki biisit kuulostivat tismalleen samalta, mutta humppamadot möyrivät siitäkin huolimatta läpi yleisön isoissa määrin.
Kymppi (merkki liian huonosta jutusta)
Joku humppabändi, jollain muka merkittävällä juhlakeikallaan, joillakin muka merkittävillä festareilla
Keikan jälkeen luontava osoite oli Humala town, joka kuulema sijaitsi jälleen päämajassamme. Ovella Naakka tuli meitä vastaan kilpaillen humalatilansa puolesta minun kanssani, ehkä jopa minut siinä hienoisesti voittaen. Naakka kertoi unohtaneensa puhelimen sotahuoneeseen ja jotenkin päätyneensä legendaariseen Ravintola Mikkoon juttelemaan tuntemattomien kanssa. Hän kuitenkin lupasi tuoda päämajaan neljä naista ja katosi seuraavaan osoitteeseen. Kämpillä ei hetkeen ollut kuin minä ja Jenni, mutta kohta myös ryhmä "usual suspects" saapui paikalle, eli Riku, Tuomas, Välkky ja Jussi sekä kohta heidän peesissään Naakka neljän (3) naisensa kanssa. Sini, Pilvi ja Saru (en vieläkään usko tuota oikeaksi nimeksi, vaikka paperit jouduinkin kysymään...) viihtyivät siinä missä muutkin. Välkky oli ns. liekeissä ja jutut olivat jopa Välkyn tasolle aivan perkeleen hauskoja - tai sitten oma humalatilani oli vaan jopa omalle tasolleni ihan perkeleen korkea. Herrasmiehenä Eero muisti tietenkin kestitä tyttöjä minun viinoistani ja joku saattoi mainita että niitä naisia on muuten kolme, ei neljä (3).
Dr.Santall / Mr. Ice
Välkky pääsi dzzzzz-humalaan ja antoi soittaa siinä määrin, että pudotti puhelimensa parvekkeelta - on mielestäni vähintäänkin normaalia, että puhelinta hakemaan lähdettäessä pitää housut jättää kämpille ja edet' lähes kontaten kellarin kautta parvekkeen alle. Reilun pelin hengessä Riku tietenkin yritti kaataa olutta Välkyn päälle tässä kuitenkin hyvin tehokkaasti onnistumatta. Eetu kapusi yläkertaan, jossa Eero oli tiukassa tukevassa, ehkä yhden tai kaksi nauttineena. Eetun kanssa kahdestaan parvekkeelle hän yltyi ilman housuja ampiaiskieltä illan puhuneena filosofoimaan, että on vähän outo fiilis, kun hän on yleensä tottunut olemaan se "illan pelle", mutta tällä kertaa Eero on hoitanut sen puolen. Mukavahan se on välillä ottaa lomaa viihdyttäjän roolista, eikö? Eero teki jälleen perinteisen katoamistempun pari naista mukanaan ja kellon kolkutellessa kaiketi ei-enää-niin-pikkutunteja kampesin sänkyyni Jennin seuraksi, kun taas Riku, Jussi, Saru ja Välkky vielä siirtyessä naapurioveen jatkamaan.
Herättäessä näkymä olohuoneessa ei ollut niin kovin yllättävä: Eetu sohvalla ja merkit katossa olleesta tunnelmassa laskeutuneena ympäri huonetta. Korjaussarjani oli RPOP-hengessä pääasiassa juotu, osa pakkasessa pahemmassa syväjäässä kuin Riku pahimmillaan ja loput pöydällä lämpimänä, parhautta! Pari tuntia pähkäiltyämme päätimme suunnata muonituskeskukseen, eli Kielo-nimiseen ravintolaan noin 50 metrin päässä kotiovelta - Kielo oli kiinni, joten kenttäkeittiö Amarillo ravitsi joukkueemme, eli marsalkka Miininin ja kenraalit Santala, Himmanen, Viitanen ja Räty. Tilaamiseen ei omalla kohdallani mennyt kuin talvisodan verran ja muut meinasivat hermostua minun arpoessani ruokia vielä muiden tilatessa, joten päädyin ottamaan "samanlaisen" tietämättä mitä tilasin. Turttilloja kannettiin pöytään ja Eetun tarinat varmistivat, että kenelläkään ei varmasti ollut tylsää... "SIE LUPASIT!!" Joku väittelytilanne vaati varmistusta netistä, mutta "Charlies don't surf", ainakaan pilipalipalikalla, kyllä nyt olisi N95 kaivattu! En muista olinko mukana väittelemässä, mutta jos olin, niin voin vakuuttaa, että oma kantani oli oikeaa ja teidän kantanne väärä - IN YOUR FACE!
Ruokailun jälkeen suuntasimme ammusvarastolle hakemaan lisää juomia ja arvuuttelimme onko Naakka saanut edellisenä iltana. Soitimme ja koitimme tiedustella asiaa, mutta herrasmies paljastaa moiset asiat vasta kun on humalassa. Kukaan ei ilmoittautunut ajokuntoiseksi, joten Naakka joutui pyöräilemään paikalle muiden aloitellessa tukevaa humaltumista. Itselläni ei ole mitään käsitystä mitä bändiä olimme menossa katsomaan, mutta kapteenit Himmanen ja Viitanen kyllästyivät Naakan odottamiseen ja lähtivät taistelutantereelle, me jäimme pelailemaan Guitar Heroa ja muistaakseni Naakka oli jälleen surkea. Kuten todettua, Eero oli herrasmiehenä tarjonnu viinani muille ja juonut itse loput, joten oli aika hakea hänen viinansa eilisestä viinanarikasta - lämmin Dry Vodka oli ehkä parasta ikinä, mutta eihän se auttanut kuin pakottaa alas. Naakka hoisi kyllä pääosan juomisesta hengaillessamme alueen ulkopuolella aurinkoa ottaen tämän pelikavereiden kanssa saisikohan tähän lauseeseen vielä jotenkin lisää pituutta ja vähemmän pilkkuja?
Ihan koko pulloa emme puoleen tuntiin saaneet tuhottua, joten nakkasimme loput takaisin viinanarikkaan ja ampaisimme alueelle. Koff piti ovella kilpailua, jossa piti juosta valjaat ja kuminauha selässä mahdollisen pitkälle. Kisassa juoksijoita oli kaksi vastakkain ja voittaja sai paidan, ketään ei liene yllätä, että Nakka jäi jo alkukiihdytyksessä ihailemaan ilmeisesti kaunista pihlajaa ja komea T-paita lähti supersotilas-Miininin matkaan. Seuraava etappi oli anniskelualueen Jägermeister-setti, jossa oli jekkubatteryn lisäksi tarjolla myös pöytäfutista, jossa nöyryytimme ennakkoon hehkutettua keravalaisduoa sekä nelin-, että kaksinpelissä... Pelin jälkeen tosin jouduimme tunnustamaan, että minulla on pöytä kotona ja että ensimmäisen yliopistovuoden tehokkainta opiskelua minun ja Naakan kohdalla oli pöytäfutiksen peluu aina muiden istuessa luennoilla.
Jossain tämän... Tai ehkä edellisen päivän korkean humalan leirivaiheessa kohtasimme kaksi herrasmiestä naapurijoukkueesta: toinen kantoi Englannin pelipaitaa, toinen taas Newcastlen (ihanpa oikeasti). Neillä heitin leikkimielistä jalkapalloläppää Englannin EM-menestyksestä ja Newcastlen valioliigan voitosta. Kohtasimme samat kaverit myös hieman myöhemmin ja jatkoin samaa leikkimielistä läppäilyäni, jonka tämä taistelupari tulkitsi ilmeisesti seuraavasti: "Kuka vitun idiootti pukee moisten joukkueiden paidat päällensä - näköjään juuri teidän näköisenne typerät mulkut, miun isoveli vetää teitä turpaan, ihan varmasti vetää, sillä on mopo!" Mikä johti siihen, että herra "Uuni" Newcastlesta kertoi, että heillä kaveriensa kanssa menee hermot minun juttuihini ja jotain sen suuntaista plus nyrkki silmään ja pako paikalta. Ilmeisesti isku oli kuitenkin vain pieni neppaus, koska mitään jälkeä ei jäänyt ja humalatila tarjosi sopivan suojan välittömältä kivulta.
Tämä kuva tuskin kuuluu tähän kohtaan, mutta tuollainen lava siellä taisi olla...
Aurinko paistoi, juoma oli kylmää ja meininki suorastaan loistava, joten lähdimme jälleen ilmaiskojuille lipastamaan Soneran siistit -mallisia aurinkolaseja sekä universumin hienoimpia huiveja. Myöhemmin kuulimme, että näiden saamiseen edellytetty tanssiesityksemme ilmeisesti streamattiin nettiin tai jotain muuta yhtä tylyä. Sisu-kopin peukkupainissa vein taas Naakkaa ja siitä kiitokseksi Jenni sai Sisuja ja minä ja Naakka halveksivia katseita kojutytöltä. Soittelimme Rikulle näiden sijaintia ja kertoivat olevansa päämajassa, joten suuntasimme sinne. Matkalla soittelimme uudestaan ja R-osasto oli jossain vaiheessa jo ohittanut meidät ja oli matkalla alueelle. Kohtasimme matkalla kuitenkin maailman karvaisimman, eniten kuolaavan ja koviten läähättävän koiran - enkä edes puhu Eerosta. Koira oli ihan parhautta ja silittelimmekin sitä ihan reilun tovin. Lopulta matkamme jatkui ja soittelimme porukkaa kämpille, huutoomme vastasi viime-rockista minullekin tuttu Maija, Eeron ex Marjo ja uusi tuttavuus Pauliina-taikakauliina.
Ennen näiden saapumista Eero kuitenkin näytti herkemmän puolensa, minun sekoitellessa viinoja tämä rakkauden anti-sankari tuli keittiöön ja kysyi "Oot sie jo halailuhumalassa?", mikä oli ehkä hellyyttävintä, mitä mies voi toiselle sanoa kuulostamatta homolta. Olimme ilmeisesti molemmat painihumalassa, sillä otimme tiukat painimatsit, missä voittaajan arvaamiseksi ei tarvinne kysyä apua cpt.Obviousilta. Painien jälkeen olimme ainakin kuvan perusteella halailuhumalassa ja hieman tämän jälkeen hiljattain mainitun kapteenin aisapari General Failure vieraili Eeron luona: tämän kontatessa lattialla hän päätti tehdä kaksi käsiliikettä peräkkäin samalla kädellä, mikä luonnollisesti johti siihen, että tämä tippui otsa edellä lattiaan. Hieman myöhemmin hän kyseli paikkaa missä lepäillä ja Jenni ohjasi sankarimme sänkyyni... Itse olin vielä painihumalassa ja koitin painia sammuneen taisteluparini kanssa,vaikka Jenni sitä kuinka yritti estellä. Kohta Naakka kuitenkin selvisi sen verran, että pyyteli varmuuden vuoksi oksennusämpäriä, mitä varten kannoin hänelle lasisen boolikulhon, jonka asetin ilmeisesti oksennusta ennakoiden kypärämallisestä hänelle päähän. Jenni korjasi tilanteen viemällä boolikulhon pois ja tuomalla sängyn viereen ämpärin - jonka minä sijoitin Eerolle päähän.
Eerosta ei enää oikein irronnut hupia, joten lähdin tyttöjen kanssa leikkimään vesisotaa tms. Marjo tai Maija suihkutteli toista vessassa suihkulla jostain minulle epäselvästä syystä... Tyttöjen siirtyessä painiin eteisen puolella ajattelin yhdistää painin ja suihkun kastelemalla neitoset suihkulla, hyvä idea! Seuraavaksi nakattiin pyyhkeitä kehään ja jatkettiin viinan juomista. Jossain näillä main R-ryhmä palasi kämpille ja Eetu liittyi seuraan Apin kanssa. Maijalle etsittiin jostain housut ja itse kadotin ainakin kuvien perusteella omani - onneksi löysin säärisuojat korvaamaan! Varustukseni oli kuitenkin puutteellinen, mutta onneksi löysin jostain vaatekomeron perukoilta uskomattomimman, henkeäsalpaavimman ja seksikkäimmän vaatekappaleen ikinä: Ruokolahden Palloseuran verryttelytakin vuodelta '96! Oli sanomattakin selvää, että tätä ei riisuta loppurockin aikana, vaan tämä maastopukujen ja muiden taisteluasujen kiistaton kuningas oli tullut jäädäkseen! Niin isänmaallista ja ylvästä tunnetta en muista koskaan aiemmin tai myöhemmin kokeneeni, snif!
Tuomas, Emmi, minä ja joku random-urpo, joka ei varmasti ole minun kämppikseni!
Maija, minä ja Eetu tyttöjen eteissuihkun jälkeen.
Kohta porukka valui taas pieninä palasina alueelle katsomaan Nightwishiä, jotenkin joukkomme jakaantui taistelupareiksi aivan eri puolille aluetta ja Jennin kanssa näimme ainakin Ossia ja Asko Matiasta ja löysimme vastarakastuneet Fuckfacen ja Emmin, muista en tiedä, mutta keikan päätyttyä palasimme kämpille, missä Tuomas oli jo nukkumassa ja Riku piti Eetua sotavankina... Fiilis oli sellainen, että Päätös-klubille ei ehkä tule lähdettyä, mutta juotuamme pari oli YUP sittenkin pakko nähdä, SIE LUPASIT! Jäähallilla etsimme Eeron käsiimme, oli kuulema jossain vaiheessa käynyt nukkumassa jossain pensaassa ja oli keskivertaista tehokkaammassa humalassa. Martikainen johti joukkonsa loistavaan keikkaan ja Homo Sapiensin ja Ronski Roseniuksen loppuspiikkien jälkeen palasimme kämpille. Pauliinan peesiin lähti joku random-äijä kiltissä, jonka kuitenkin Naakan kanssa blokkasimme ovella pois porukasta.
Jälleen kerran näkymä kämpillä ei ollut yllättävä: Eetu ja Riku makasivat sohvilla ja yksi oli ilmeisesti korkattu, koska pöydällä oli jokunen tölkki, pullo, lasi jne. Keikan väliin jättäneet Riku ja Eetu olivat useamman tunnin ihan jäissä ja Riku suuntasikin kohta Tuomaksen seuraksi unille ja Jennikään ei jaksanut taistella loppuun asti - juopottelu on kestävyyslaji, amatöörit! Eetun, Eeron, Maijan, Marjon ja Pauliinan kanssa kuitenkin pidimme henkeä yllä katsomalla mm. Facebookista Välkyn fanclubia, parhaita Monty Python -pätkiä, Ahmedia ja monia muita, jatkuvasti tietenkin juomia nauttien. Taikakauliina ja Maija väsähtivät jossain vaiheessa ja Eeron ja Marjon muistellessa menneitä jäimme Eetun kanssa kahdestaan ihmettelemään meininkiä.
Pauliina-Taikakauliina ja Maijakin hyytyivät lopulta
Eero ja Marjo sentään jatkoivat loppuun asti
Lopulta paikalla ja taistelukunnossa oli itseni lisäksi enää Eetu, kello oli noin kuusi aamulla ja Eetun työt kolkuttelivat kolmen ja puolen tunnin päässä - korkkasimme vielä parit ja kampesin nukkumaan. Eetu pyyteli herättelemään kahdeksalta ja lupasin näin tehdä, eikun kello soimaan! Kohta Eetu tuli kuitenkin kertomaan, että ei oikein saa henkeä ja menee kotiin nukkumaan... Kahdeksalta heräsin kelloon ja ryömin naapuriin, jossa Eetu avasi oven t-paitaan ja pyyhkeeseen sonnustautuneena, kertoen, ettei ollut nukkunut silmäystäkään - joukkueemme toivotti hyvää työpäivää ja palasin unille.
Seuraavana päivänä oli Richterin-asteikolla 14,28 asteen vapina ja krapula, tuijottelin vessan seinään, enkä uskonut työpaikan tyttöjenkään unissa kenenkään kanssa vehtaavani. Soittelin vertaistukea Naakalta ja Eetulta - molemmat olivat zombie-moodissa ja oloni helpottui noin 0,0 astetta. Krapula tosiaan jatkui aina keskiviikkoon, jolloin illasta oli vaan pakotettava itsensä uuteen humalaan, mutta se onkin jo ihan toinen tarina.
Todella isosti kiitoksia kaikille osallistuneille, tämä rokki oli parhautta! Over and out!
Ilmoitti,
Aihe: Juomiskertomus (Ilosaarirock 2008) (Luettu 4452 kertaa)