Turnauspalkinnoksi kannattaa laittaa sellaista, joka valtaosaa potentiaalisista osallistujista miellyttää. Tällä tavalla saadaan maksimoitua osallistujamäärä, mikä mahdollistaa mainostettua mehukkaammatkin palkinnot - kaikille.
Irtokorttipalkintojen suurin ongelma ja riski on siinä, mitkä kortit palkinnoiksi valitaan. Jos vaihtoehtona ei ole vaihtaa mainostettua palkintoa kreduiksi 1:1 arvolla (mikä on ainoastaan positiivinen asia, kunhan se ilmoitetaan turnausilmossa selkeästi), tulee palkinnoksi ottaa kortteja joiden likviditeetti karkeiksi, Jaceiksi, jne. hyödykkeiksi on mahdollisimman hyvä. Tällä tavalla palkinto ei jää hyödyttömänä lojumaan, vaan lähtee eteenpäin jollekulle, joka sitä tarvitsee. Arvokorttien lisääntynyt kierto on valtakunnalisesti koko pelaajakunnan sekä formaatin kannalta positiivinen juttu.
Pelkkien krediittien tarjoamisen ongelma on palkinnon neutraalius. Lauseessa "Voittajalle X kredua, jossa X = pelaajien määrä kertaa 10" ei ole samaa hohtoa kuin lauseessa "4 Tarmogoyfia voittajalle". Toinen näistä hokemista tulee kiertämään puskaradion kautta läpi koko maan myös niille ihmisille, joilla ei ole kapsi-nickiä. Toinen ei. Jos palkinnoista valtaosa tullaan jakamaan kreduina, suosittelen tästä huolimatta antamaan voittajalle jotakin uniikkia hienoutta, joka säilyy muistona turnauksen voitosta toisin kuin muisto 50 euron virtuaalisetelistä. Tämä periaate toimii IRL esim. futiksen MM-kisoissa ja yksilölajeista vaikkapa olympialaisissa: saavathan voittajat tsiljoona biljoonaa rahaakin, mutta suuret massat kohkaavat mm-pokaalista ja metallimitaleista. Wizards yrittää vastaavaa MtG:n Regular-tasolla Game Dayn voittajille jaettavilla kunniakirjoilla - jotka tosin IMO feilaavat aika pahasti. Keskikokoisen budjetin turnaukseen suosittelisin keinotekoisen tiploomin sijasta vaikkapa oikeasti lahjakkaan taiteilijan palkkaamista alteroimaan voittajan arvosingle, josta kuvat ennakkoon nettiin. Tällöin kansan mielipide on luultavammin "vau miten hieno, tahtoo tuollaisen" kuin "jakaisivat nyt edes setin sitä korttia kerralla, joku single ei jaksa kiinnostaa".
Ennakoitua suurempaa pelaajamäärää voidaan toki kompensoida lisäämällä kreduja/boostereita jo ennestään julkistettuun palkintopottiin pääluvun mukaan. Tämä on hyvä ilmoittaa turnausilmossa, mutta ihan rehellisesti sanottuna tämä ei juuri ketään osallistujaa kiinnosta turnaukseen osallistumisen kannalta. "Voittamaan sinne lähdetään!" Omakohtaisen kokemuksen pohjalta väittäisin mutuna, että irtokorttipalkinnot on se asia, jolla pelaajat rehentelevät niin ennen turnausta kuin vielä sen jälkeenkin. "Kerätään autolastillinen porukkaa ja lähdetään turnaukseen X hakemaan ne dualit pois " ja "Kuulitkos, että nönnönnöö voitti turnauksesta X setin dualeita?" vs. "Voitin muuten tsiljoona pilkku neljä kredua."
Tiivistelmä mielipiteistäni:
- Voittajalle / top X:lle kannattaa turnausilmossa assignata arvokortteja/käyttiksiä. Niillä on merkittävä markkinointi- ja tunnearvo, jota ei voi korvata. Jopa "2 fetsiä voittajalle" on ollut iskevä mainoslause edullisen osallistumismaksun turnauksissa Joensuun suunnalla.
- Pelaajamäärän ylittäessä arvokortteihin vaaditun minimiosallistujamäärän kannattaa loppuosa palkinnoista jakaa kreduina/boostereina. Vaikka kredut muodostaisivat valtaosan palkintopotista, niiden markkinointiarvo turnausilmossa on huonompi kuin irtokorteilla.
- Mahdollisuus irtokorttien vaihtamisesta kreduiksi 1:1 jakaumalla ei ole keneltäkään pois. Se vain tekee onnelliseksi nekin ihmiset, jotka haluavat irtokorttien sijasta kreduja. Epäedullisella jakaumalla kreduiksi muuntamisesta sen sijaan saa herkästi kusetusleiman otsaansa.