*Pitkä tylsä sepustus...*
...viimeöisestä EDH-läjäytyksestä, joka oli lopulta nautinnollisinta magicia pitkään aikaan. Pelailin Hyppothalamus, Bellua Inexpugnabilis aka Rafiq nykyään, sillä
kyllästyin kenraalivirtahepoon sen tehottomuuden takia. Lisäksi kaverit eivät millään halunneet ymmärtää sitä, että söötti siivekäs Hippo antoi heille kaikkea kivaa eikä sitä saanut sen vuoksi poistaa. Ilkimykset...
Kokoonnuimme ensin seitsemän hengen seurueena, joista kaksi casualmiestä sai hakea tuntumaa kolmen hengen tiimissä ja loput jakaannuimme kahden hengen tiimeihin. Pienen mietinnän jälkeen sovimme värikoodin, jonka mukaan tiimit pelaavat ja siirryimme sopivaisesti värikoodin mukaisesti istumaan (lila, sininen, lila, vihreä, sininen, lila ja vihreä). Puolustauduimme oikealta ja välitimme vahingon eteenpäin vasemmalle perisuomalaisen reilun pelin hengessä. Vuorot samanaikaisesti, vinkkejä omista korteistaan sai antaa kaverille ja puhua avoimesti strategiasta, mutta käsikorttejaan ei saanut näyttää, ellei väläyttänyt kaikille. Yhteiset lifet ja kun joku kuolee, peli päättyy. Näistä aineksista sitten lähdettiin tykittelemään tuntikausia.
Ensimmäiset kaksi peliä olivat silkkaa perseraiskausta, sillä violetin tiimin Rofellos oikealla puolellani tykitteli nutsit tyyliin, turn2 kenraali, turn3 Reflection, Garruk, Gamekeeper. Valkoinen Mangara hapuili manascrewn kanssa ja mono-U pelasi draw-land-gota. Tässä kohtaa Merieke (vihreä) vei Gamekeeperin, josta kätevästi otti Karmic Guiden tyhjään graveen (meh meh) ja itse jäädin tojauttamalla Ringin Reflectioniin ja sitä seuraavalla vuorolla Akroma's Vengeancen. Tiskissä oli huolestuttava määrä Karn-combon (vihreä) osia, kolmannessaan kun kävi nostelemassa kymmenisen korttia. Ylireagoinnin johdosta Mana Reflection tulikin takaisin. Tässä kohtaa facepalmasin ja naureskeltiin tekh-peliliikkeelle, sillä vuorojärjestys oli sininen (minä), lila ja vihreä. Vastaukseksi tulikin kiitos ja kumarrus, Verdeloth the Ancient räväytti 20 toukkaa tiskiin Garrukin ollessa viidessä loyaltyssa ja oman vuoroni Rout sai counteria. Karn ei pystynyt nousemaan Vengeancen jäljiltä ja peli päättyi siihen. GJ:tä huudeltiin ja Rofellos mies läimäytti kiitollisena olalle. Hiljennyin häpeämään ja kokoamaan muserrettua egoani.
Tässä kohtaa seitsemäs peluri painui nukkumaan ja pääsimme sopivaisempiin tiimeihin. Rofellos kuitenkin sanoi jälleen hyr hyr, derp eikä asiaa auttanut, kun kaveriliikkeenä tokalla vuorolla pamahti Mind Twistiä viidellä Meriekeltä ja heitin kaiken bisneksen pönttöön. Karn taisi tässä pelissä pyörähtää ja voittaa. Rofelloksen vehkeet sai Meriekeä sekä Helm of Possessionia. Tässä vaiheessa harmiteltiin joukkueiden olevan aivan liian epätasaiset jonka vuoksi pelit kestivät hädin tuskin yli viidennen vuoron. Siispä jokainen siirtyi oikealle, todettiin että Merieke + Rofellos sekä Karn + Zur oli aivan liian rikkinäistä, jotta vasemmalle haluttaisiin siirtyä. Tiimit olivatkin seuraavaksi sangen sopusuhtaiset, Rafiq + Merieke, Karn + Rofellos ja Mangara + Zur. Käytännössä kaikilla oli sopivan rikkinäistä yhdistelmää eikä kukaan saanut kovinkaan suurta etulyöntiasemaa.
Näistä aineksista oli sangen mukava lähteä pelaamaan, varsinkin kun vanhan kunnan casualmiehet (pelailivat manaburnin kera ja vanhoilla säännöillä) alkoivat päästä formaatista jyvälle ja nauttia pelistä. Voitan tiimilleni nopan tietenkin ja pakollisen draw-land-go kierroksen päätteeksi (taisi toppi tai mana vault pörähtää tiskiin jossain) pääsin iskemään peliin Oathin. Harmi kyllä en saanut vielä Forbidden Orchardia kaveriksi. Kierros jyrähtää jälleen ilman erityisyyksiä, Karn pamautti käden tiskiin ja Rofellos tuli peliin. Mangara oathaa Shikarin ja Zur Trinket Magen. Kiihyt tiskiin ja Shikarille kengät jalkaan. Omalla vuorolla mehustelin Primeval Titanin, Avenger of Zendikarin, Akroman tai kymmenen muun voitan-kohta-pelin-läskin oathaamisella. No tässä kohtaa ei voi todeta muuta kuin, että aina saa toivoa. Kaveri sai Clonen, joka halusi Shikariksi ja minä sain Mystic Snaken. Kaikista pihveistä ja pienistä käyttömiehistä osuin ainoaan joka ei tee mitään Oathista. Alemmuutta ei silti saisi tuntea, SoFI:n myötä piskuinen mato muodostui erittäin käyväksi kelloksi. Seuraavaksi Karn sai ilon Oathata, pakasta katosi kolmasosa ja suurin osa konpovehkeistä kunnes Emrakul ylväästi asteli pöytään ja pientä painetta alkoi kehittymään. Yhtä ylväästi se sai kuitenkin maistaa exileä, asialla taisi olla Mangara. Rofellos rakenteli hiljalleen asioita, manakiihyä lipui tiskiin.
Tiimini vuorolla tapahtui lähinnä draw-land-gota. Itse iskin Aura of Silencen tiskiin, Merieke rimpuili manascrewn kanssa, mutta sai silti tavaraa tehtyä. Rofellos taisi saada siinä ohessa poistoa. Matoni lämäytti kuutta kalloon ja nosti käteeni Sun Titanin, joka Auran kanssa oli sangen kätevä. Jytinää ja tytinää, galaksit repesivät, luurangot nousivat haudoistaan, Karn vapautui raudoistaan ja yritti tulla voittamaan pelin, mutta hidastin myllytystä Auralla. Rofellos vastasi tätä tapahtumaa ennen Oathaamalla Emrakulin. Tässä vaiheessa alkoi näyttämään nihkeältä. Mangara ei tehnyt mitään, Zur mylläsi puolet pakasta kunnes osui Sun Titaniin joka otti Loxovasaran, kaveriksi vielä kengät ja gravelta Oblivion Ring Emrakuliin combatissa. Huokaus, johon vastattiin asiaankuuluvasti sisäpiirisuolalla. Carebear simply doesn't care.
Tämän jälkeen peli pysähtyy siihen, että käytännössä minä pyöritän Auraa edestakaisin Sun Titanilla ja lyön Madolla nostaen blankkoa kahmalokaupalla. Efektejä tulee kaziljoona, joista esimerkkinä Terastodon Oathiin, Mangaran kenkiin ja Merieken Gilded Lotukseen, poisto Oblivion Ringiin. Aikakausien piikittelijä sai Mangaraa, Sun Titan tykittää ylöspäin samoja lifejä mitä Mystinen Kärmes nakuttaa alaspäin ja Karnin pyöriminen estetään kolmelta taholta yhtäaikaa. Lopulta tilanne resetoidaan DoJilla, kun Rofellos on rakentanut tolkutoman armeijan ja Titanikin on jo lähtenyt kävelemään. Tässä vaiheessa lifet ovat sangen kutkuttavat. Minun tiimilläni on selkeä johto 34 lifellä, Rofellos+Karn kitkuttaa seitsemässä elämänpisteessä ja Zur+Mangaralla on fiksaatio lukuun yksitoista. Milloin vain saisin tehtyä kymmentä vauriota Celestial Colonnaden ja Rafiqin avulla. Tuolloin Karn pääsisi tosin lyömään todennäköisesti lethalia sen ratkaisevan pisteen verran. Kyseessä oli siis klassinen Mexican Standoff! Meillä oli etulyöntiasema voittaa koko matsi, mutta pelkäsimme seuraavan tiimin viimeistelevän työn meidän puolestamme ja sehän ei missään tapauksessa sopinut. Siispä keräsimme kaiken mahdollisen backup-plänin mitä pakoista löytyikään valmistellen Ultimate Showdownia ja minä vastasin läskin rakentamisesta. Rofellos vietti suuren osan ajasta lomalla saatuaan Meddling Magea.
Kaikkea tätä hidasteltiin tolkuttomalla massatuholla, Intervention Pactilla ja poistolla. Joka vuorolla rakensin bisnestä tiskiin, Tooth And Nail pakotettiin kounterista läpi, joka löysi Primeval Titanin ja Avenger of Zendikarin, Wrath. Akroma, Rafiq ja Qasali Pridemage, Intervention. Vengeance, johon counter, johon Null Brooch jota en voinut tuhota ennen counteria sillä olin käyttänyt viimeisen manani Skullclamppiin joka meni Akromalle. Derp ja facepalm. Rafiq uudestaan ja perään Meloku. Rofellos heräsi eloon luoden Tornado Elementalia ja kaveria. Mangara tuli myös tiskiin Rings of Brighthearthin kanssa. Jostain syystä tiimimme alkoi tuntea pelonpoikasta, sillä olimme antaneet voiton avaimet naapureille. Lukemattomien blankkojen noston jälkeen Merieken Evacuation tyhjentää maailman, topdeck-Rancor Celestialille ja Rafiq jälleen tiskiin. Grand Slam thank you M'am! Peli aaltoili suuren osan aikaa ja suhteellisen hitaasta toiminnasta huolimatta aika lensi ja oli niin perkuleen hauskaa.
Neljä ja puoli tuntia peliä päättyi siihen pisteeseen ja tyytyväisinä lopettelimme siihen, koska kello läheni puolta viittä aamulla. Yhden meistä oli tarkoitus muutamaa tuntia myöhemmin lähteä Kuopioon ja toisella taisi olla töitä mökillä. Siinä oli se, jälkimainingeissa nämä itarat casual-miehetkin jo suunnittelivat omia pakkojaan ja olivat silminnähden innoissaan formaatista. Jälleen voitto mtg:lle.
Aihe: Epäonnistuneiden ketju, pelivirheet ja parhaat naurut, Tänne vaan avautumaan! (Luettu 30334 kertaa)