Kysehän on muokatusta teoriasta tämän maailmankaikkeuden synnystä ja kulutuksen mahdollisesta voimasta.
Henkilökohtaisesti en tietenkään kallistu mihinkään suuntaan, varovainen kun olen, mutta on hyvä tietää kaikki teoriat ja harkita niitä keskenään.
Tässä yksi.
Oletetaan että kaikki tämä todellakin syntyi pienestä alkuräjähdyksestä. Ainetta tuli pienestä pisteestä ja se muka kimposi pois poispäin keskustasta.
Uskon että ymmärtääksemme maailmaa paremmin meidän tulisi selvittää kuinka ainetta syntyy.
Takaisin teoriaani.
Oletetaan että alkuräjähdys jatkaa maailmamme laajentamista loputtomiin itsensä ympäri, mutta niin, että siinä on raja meidän ja tuntemattoman välissä. Tämä meidän maailmamme ja tuntematon koskettavat toisiaan rajalla, ja näin syntyisi ainetta.
Maailmassamme ei edes synny ainetta, vaan jos se koskaan syntyy, se syntyy
rajalla. Maailmamme vain kuluttaa ainetta. Kun aine on kulunut äärimmäisyyksiin, jää kiveä, niinhän, vai kuluuko sekin pois aikanaan?
Tähän väliin sanon että vaikka termiä aika käytetään, oikeasti se ei koskaan kulje eteen tai taakse vaan kyse on kappaleen suhteesta toiseen liikenopeudessa. Olenko väärässä?
Joten palataan teoriaani. Mitä jos siellä, missä (meidän maailma) on tyhjää eikä palaminen tai kuluminen käy laajalla alueella- mikäli jotakin näkymätöntä ainetta (esim. pimeä aine) on siellä niiden elottomien kivien kanssa - mitä jos se kaikki elottomuus pimeän aineen avulla aiheuttaa romahduksen? Ei mustaa aukkoa, vaan romahduksen. Kaikki pimeä aine tiivistyy ja hävittää elottoman kiven tyhjyyksiin (musta aukko?
) luoden läikän tuntemattomalle rajan sen ja maailmamme väliin josta tuntematon kuluu pois sitä mukaa kun maailmamme valtaa sen luoden materiaa itselleen uusiksi.
Kun jotakin kuluu, onko ihan varma ettei mitään jäänyt puuttumaan?
Esimerkiksi jos tiedämme jonkun kappaleen aineet tismalleen ja tiedämme että jos sen kuluttaa nopeasti siitä jää tietyt aineet jäljelle. Entä jos meiltä jäi jotain huomaamatta? Mitä jos aine kuluessaan hävittää osan itsestään toiseen ulottuvuuteen?
(Lämpö on kuulemma säteilyä joka aiheutuu aineiden välisistä reaktioista, eli mitä jos se on todiste siihen että reaktio hävittää pienen määrän ainetta muualle kuin meidän maailmamme)
Tätä lähemmäksi päästäisiin tarkkailemalla ainemääriä silmä kovana ennen ja jälkeen kulutusta sekä vertailemalla eri määriä ja materiaaleja keskenään.
Teksti on sekava ja lajittelematon mutta onko tarpeeksi kova pähkinä professorille.
Minusta tuntuu että on nyt pieni musta-aukko pään sisällä(ei mitään vakavaa mutta piti vähän miettiä)