Tutustuin tässä hiljattain Imperial 2030 -nimiseen lautapeliin, johon tykästyin heti ensipelaamisella. Itse en ollut pelannut aikaisemmin julkaistua Imperial-peliä, johon tämä 2030 myös mekaaniikoiltaan pohjautuu. Pelit ovat vissiin melko samanlaisia, mutta joitain selkeitä erojakin on. Imperial 2030:ssä on kuusi valtiota (USA, Brasilia, Eurooppa, Venäjä, Kiina ja Intia), jotka taistelevat näihin valtioihin kuulumattomien meri- ja maa-alueiden herruudesta. Karttana on koko maapallo lukuunottamatta etelämannerta ja Grönlantia. Mitä enemmän näitä neutraaleita alueita valtio hallitsee, sitä suuremman rahamäärän se saa verottamalla, mikä puolestaan lisää valtion arvovaltaa.
Yleensä en kauheasti välitä peleistä, joissa on tarkoituksena vallata alueita. Lähinnä siksi, että joskus tulee kahdelta vihollisrintamalta hyökkäystä ja sille ei sitten oikein mitään välttämättä mahda. Sen sijaan Imperial-peleissä ei olekaan tarkoitus sinänsä tehdä suurinta armeijaa ja vallata koko karttaa, vaan peli on sijoituspeli, jossa sijoitetaan valtioihin, eli ostetaan niiden osakkeita. Niistä valtiot maksavat osakkeidensa omistajilleen korkoa aina silloin tällöin, mutta osakkeet ovat myös pääasiallinen voittopisteiden lähde: Mitä isompia alueita ja mitä useammin valtiot pelin aikana verottavat, sitä enemmän ne saavat arvovaltaa. Arvovallaltaan suurimpien valtioiden osakkeet antavat sitten pelin lopussa vähäisempien valtioiden osakkeisiin verrattuna suuremman pistemäärän. Voitto ratkeaa siis sen perusteella, kuka onnistui eniten sijoittamaan parhaiten pärjäävien maiden osakkeisiin.
Ihan arpapeliä tämä ei kuitenkaan ole. Juonena tässä nimittäin on se, että henkilö, joka omistaa suurimman osakkuuden jostain valtiosta, saa määrätä mitä valtio vuoroillaan tekee. Yleensä hallitsemallaan valtiolla kannattaa esim. viedä alueita semmoisilta valtioilta, joista ei itsellään ole osakkeita, ja kannattaa olla passiivisempi niitä valtioita kohtaan, joissa itselläkin on rahaa kiinni. Lisäksi vielä, kun osakkeita ostellaan pelin aikana vähän väliä, niin näiden valtioiden omistajuus sitten tuppaa vaihtumaan aika ajoin, mikä tekee pelaamisestakin mukavan monipuolista.
Bonuksena pelissä ei myöskään ole tuurielementtiä juuri laisinkaan. Taistelutkin käydään niin, että yksiköt vaihtavat yksi yhteen, eli ei esimerkiksi nopata että kumpi jää henkiin. Peli ei myöskään ole ihan hirveän monimutkainen. Sen voisi ihan huoletta opettaa kokemukseltaan Settlers of Catan/Ticket to Ride/Carcassonne -tason pelaajalle. Suosittelen Imperial 2030:a kenelle tahansa lautapeliharrastajalle, jolle ~3 tunnin peliaika ei tuota ongelmaa. Peliä voi pelata 2-6 pelaajalla, ja itselläni on kokemusta 4-, 5- ja 6-pelistä, ja hyvin toimi joka kerralla.