Aihe: Magic aikojen alussa (eli ysäriaikaan)

[jambo]

Ja kertokaas nyt sedät vielä meille nassikoille, että millaista määtsikki oli 90-luvulla. Googlettamallahan me ei saada sitä kunnollista kokemusperäistä (s)partalaisen tietoa.

[Eibon]

Ja kertokaas nyt sedät vielä meille nassikoille, että millaista määtsikki oli 90-luvulla. Googlettamallahan me ei saada sitä kunnollista kokemusperäistä (s)partalaisen tietoa.

sellasta että 40 tai 137 kortin constructed main deckissä oli 7 disenchanttia ja sideboardilla pari swords to plowsharesia, puolilla pelaajista ei ollut hajuakaan miten säännöt "toimivat"... voit huvittaa itseäsi lukemalla vaikka legends sarjan korttien gametextejä niin saat jonkinlaisen käsityksen.

otukset oli sysihuonoja, lukuunottamatta paria poikkeusta, hypnotic specter, juzam djinn, savannah lion, serra angel... tälläisiä muistikuvia itsellä oli. Mitään deckkilistoja ei ollut kuin jossain duelist ja inquest lehdissä. Eli pelaajat oli jakautuneet jyrkemmin niihin joilla oli kaikki hyvät vehkeet ja deckit joilla kykeni voittamaan parissa kierroksessa (siis niin että vihu sai sen pari, ja itse pelasit aika monta) ja niihin joilla tosiaankaan ei ollut hajuakaan pelistä ja pelasivat viisivärisiä pakkoja basic landeillä ja kuvittelivat että craw wurm oli kova kortti.

mitään dräftäämistä ei oltu keksitty eikä mitään valmiita pakkojakaan, vaan "startter paketissa" sait kaikille väreille sattumanvärisiä kortteja ja buustereista tuli yleensä 3-4 basic landia, muiden commoneiden joukossa.

[FailSafe]

Ja kertokaas nyt sedät vielä meille nassikoille, että millaista määtsikki oli 90-luvulla. Googlettamallahan me ei saada sitä kunnollista kokemusperäistä (s)partalaisen tietoa.

vaan "startter paketissa" sait kaikille väreille sattumanvärisiä kortteja ja buustereista tuli yleensä 3-4 basic landia, muiden commoneiden joukossa.

Ysärin loppupuolella alkoi ilmaantua jo ihan preco-deckejä, ainakin tempestissä niitä jo oli. Noihin aikoihin aloittaneet eivät myöskään saaneet boostereista ainuttakaan basic-ländiä, vaan niitä tuli ainoastaan noista starttereista (joita toki piti haalia, että sai pakkoja rakennettua). Voi sitä pettymystä, kun basic-landeja alettiin tunkea boostereihin (muistaakseni veivät sen 15. kortin paikan boosterista).

Noihin aikoihin kolmella manalla 3/3 vanilla ukot oli jo "kovia" ja yleensä tuolla bodylla lisäominaisuudet lisäsivät cmc:tä vähintään parilla manalla. CMC 8-10 isommasta tramplaavasta ukosta, joka ei tee mitään muuta oli ihan hyväksyttävä hinta hyvässäkin pakassa.

Mielipiteisiin voinee vaikuttaa allekirjoittaneen naiivius aloitusaikoina ja netin ja sitä myötä vertailukohtien puute. Myöskään alkusarjojen nykymittapuullakin kovia kortteja ei ysärin loppupuolella ollut kohtuuhintaan saatavissa tai vaihdettavissa. Ja ne oikeasti hyvä kortit varmaan tuli tyhmyyttään vaihdettua pois johonkin nettletooth djinniin...

Voi aikaa, kun paikallisessa divarissa sai avata muoveista ice agen startterin, jonka törkeän hienot kortit on nykymittapuulla ihan susihuonoja.

[tko]

Eniten 90-luvun alun peleistä on ikävä antea. Voitin kerran kaverilta sen avulla Shivan Dragonin. Se oli kova lappu se.

[nikoh]

BG-lihapakassa oli mm verdant force, joka oli aika nuts xD.

Eka type 2 turnaus hävittiin kirkkaasti vihujen masticoreihin .

Muistan kun tuli soiteltua useasti Helsingin Safe Haveniin sääntötarkennuksia varten xD... Mahto rasittaa jengiä shopissa

[Hopo]

Antesta pelattiin ja se oli joskus kovin vittumaista. Silti mikään ei masentanut enempää kuin avata revised-buusterista duali, sillä eihän niillä mitään tehnyt ja basic landeja sai ilmaiseksi kavereilta.
Stäkin toiminta oli mallia LIFO, mitä nyt damagea tekevät fast effectit resolvasivat aina viimeisenä.

Tärkeimpänä kuitenkin se, että korttipooli oli todella mitätön verrattuna nykyiseen. Silti lähes jokainen mustareunainen kortti oli ihan tuntematon, sillä ensimmäisiä expansioita (The Dark, Antiquities, Legends) ei kovin paljoa Suomeen tullut myyntiin. Onneksi tulvaportit aukesivat Fallen Empiresin myötä ja Goblin Flotilloista ei ollut kenelläkään pulaa.

Ja Safe Havenin korttihinnasto oli vähintään raamatun asemassa kun vaihtoja tehtiin.

[pegeteus]

Muistoja jostain '97-'98 ajoilta:
Kaveri pelas Type 2:sessa Tempestin tultua hurjaa wurmivyörytys pakkaa, Safehavenissa pärjäsi ihan hyvin kun porukka ei ollut matoihin varautunut. Dekin idea oli muistikuvieni mukaan pelata 'Joku Tonttu' tai vastaava-Llanowar Druid-Rootbreaker Wurm, lisää matoa ja Overrun:ia vielä päälle.

Toinen Type 2-muisto Safehavenista oli, kun samainen kaveri pääs finaaliin sinisellä controllilla. Pelasin dekkiä vastaan 'testauksessa' n.100 kertaa, ja Capsize/Tradewind Rider/Man-o'-War tekivät pahaa jälkeä vihreätä Rogue Elephant/Harvest Wurm/Fallow Wurm pakkaani vastaan. Finaalissa oli kaverillani vastassa Tommi Hovi, muistaakseni hänkin pelasi sinistä controllia. Tiukalle menivät pelit, mutta ratkaiseva käänne tuli kun kaverini unohti maksaa Waterspout Djinn:in upkeepin. Hovin 'paskaks' huuto kaikuu vieläkin korvissani. Olimme kaverini kanssa tuolloin n.14 v, joten olisi kyllä ollut hienoa nähdä hänen voittavan koko turnauksen.

[tko]

Joskus melko pian Alliancesin ilmestymisen jälkeen kiinnostus taikakortteja kohtaan katosi ja yritin myydä lappuja Safe Haveniin. Yritykseksi se jäikin, sillä esim. Force of Willit tai dualit, joiden toinen tyyppi ei ole island eivät kelvanneet. Onneksi.

[Roinisto]

Noin niinkuin ulkomuistista

Main:
4 Jackal Pup
4 Mogg Fanatic
4 Goblin Lackey
4 Mogg Flunkies
4 Goblin Cadets
4 Cursed Scroll
4 Lightning Bolt
4 Fireblast
4 Goblin Grenade
4 Fork
16 Mountain
4 Wasteland

Sideboard:
4 Red Elemental Blast
4 Pyroblast
7 jotain irrelevanttia korttia

[Roinisto]

lisää, koska töissä on tylsää.

"Tokan vuoron tappo"-pakka:
4 Carnophage
4 Sarcomancy
4 Dauthi Horror
4 Dauthi Slayer
4 Phyrexian Negator
4 Dark Ritual
4 Demonic Consultation
4 Hatred
4 Duress
3 Unmask
1 Kaervek's Spite
16 Swamp
4 City of Traitors

Tai

4 Pox
4 Dark Ritual
4 Hymn to Tourach
4 Duress
4 Demonic Consultation
3 Steel Golem
4 Diabolic Edict
4 The Rack
4 Urza's Bauble
3 Cursed Scroll
4 Wasteland
2 Mishra's Factory
16 Swamp


Itselläni taisi tulla enimmäkseen pelattua juurikin monopunaisia tai -mustia pakkoja.

[kivi]

Itse aloitin aikanaan kaverien yllyttämänä kesällä -94, samana päivänä kun Legends tuli myyntiin. Helsingin Fantasiapeleistä oli Starter dekit loppu joten ostin kymmenen Revisedin buusteria ja myyjän kehoituksesta kaksi pussia Legendsiä. Antoi vielä myyjä pari kymmentä basic ländiä kaupan päälle ja ohjekirjankin kun semmoisen olisi saanut vain Starter paketin mukana. Suuntasin takaisin pohjanmaalle kavereiden kanssa pelailemaan ja ihmettelemään kortteja.

Ensimmäinen rare oli Nevinyrral's Disk ja löytyihän boostereista myös vängän oloinen Vesuvan Doppelganger. Kovasti oli kavereilla ihmettelyä kun Legends pusseista paljastui mustareunaisia(!) kortteja. Pelattiin ympyräpelejä enimmäkseen. Joku oli lukenut säännöt hieman väärin ja luultiin että vuorossa saa pelata vain yhden artifaktin/enchantmentin/creaturen. Tästä syystä ensimmäisen vuoron Black Vise oli jokseenkin ylivoimainen. Antesta pelattiin, tietysti, kun se säännöissä kerran oli. Rariteeteista ei ollut mitään tietoa, puhumattakaan siitä mitä kortteja yleensä on olemassa. Parin kuukauden pelaamisen jälkeen ilmestyi The Dark. Sitä tajuttiin jo jonkin verran ostaa, mustareunaisia kortteja. Witch Hunter oli kova, Sorrow's Pathia ihmeteltiin. Joku opetti säännötkin suhteellisen oikein. Instanttien lisäksi oli Interruptit olemassa, banding oli hiukan hämmentävä aluksi.

Turnauksissakin käytiin Lapualla ja parrattiin toisiltamme kortteja. Voitin yhden turnauksen G/R pieksudekillä featuring Kird Ape ja Channel + Fireball ja valitsin palkinnoksi mielummin Nightmaren kuin kolme dualia. Niitä kun oli muutenkin paljon, oikeasti kalliit kupongit olivat Shivan Dragon, Royal Assassin ja Mahamoti Djinn. Revisedissähän oli rareslotissa myös basic ländejä. Treidaaminen oli aika villiä. Ostettiin parta-Akin liikkuvasta korttimyymälästä ensimmäiset Scrye ja Duelist lehdet ja kuultiin rariteeteista ja muista korteista yleensä. Ladattiin BBS:sistä korttilistoja ja settilistoja. Kansioista tai sleeveistä ei ollut tietoakaan. Ihmeteltiin että joku kortti voi olla 50 taalaa jenkeissä! (Betan Black Lotus). Odotettiin Fallen Empiresiä ja todettiin että se oli paskaa kun se ilmestyi. Tähän päättyi vuosi -94, jos oikein muistan.

Tämän jälkeen omat taidot kehittyivät, aloin ymmärtämään paremmin peliä. 4th Editionin ilmestyessä tajusin että Revised Editionia kannattaa haalia joten kiersin Etelä-Pohjanmaan kirjakauppoja ja ostin boksit pois. Raahesta löytyi kirjakaupasta boksi jonka joka boosterissa oli pelkkiä rareja. Parhaiten sijoitetut markat ikinä. Vuoden -95 tienoilla tilattiin ensimmäistä kertaa singlejä jenkeistä, mm. setti Mana Draineja ja kikkis. Samoihin aikoihin alkuperäinen peliporukka hajosi joista vain kaksi jatkettiin pelaamista. Matkustettiin kauemmas turnauksiin ja pelaamaan. Lopulta kaveri lähti opiskelemaan kun minä vietin abivuottani ja lopetti pelaamisen ja myi kokoelmansa pois jonka ostin osalla YO-lahjarahoja (nykyrahassa 200 eurolla mintti kikkis, setti draineja, Moat ja 12 dualia). Pelikavereita ei ollut joten omakin pelailu jäi vähiin kunnes törmäsin nuorempien poikien porukkaan (yläasteikäisiä) jotka pelasivat keskenään keittönpöytämätsikkiä. Suoritin ensimmäiset Craw Wurm partaukset. Ostin ensimmäisen moxini, maksoin siitä 300 markkaa. Yläasteikäiset peliseuralaiseni ihmettelivät mielenterveyttäni. Opintoja rahoittaakseni myin 40 dualin setin 600 markalla, onneksi oli toinenkin setti omaan käyttöön.

Muutin syksyllä -96 Helsinkiin ja aloin yliopisto-opintojen sijaan notkumaan Safe Havenilla. Kiitos Magicin en koskaan valmistunut yliopistosta, mutta siirryin myöhemmin kauppakorkeaan. Loppu alkaakin olla enemmän lähihistoriaa.

[Sabo]

Jaa, mitäköhän sitä tarinoisi. Alkuaikoina ('95-'98) MTG oli Suomessa suhteessa todella suosittua. Turnausten pelaajamäärät olivat siinä 40-50 hengen kieppeillä. Porukka kävi myös harjaamassa paisteja Tukholmassa ja sitten '96 lähtien Pro Toureilla. Ensimmäinen isompi turnaukseni oli Ice Age/Alliances block constructed PTQ. Pelasin UR-controllia joka viuhutteli Thawing Glaciereilla ja Illusionary Forces oli mauton liha. Necropotence oli muistaakseni bannissa, mutta main dekissä piti olla setti Stone Raineja Kjeldoran Outpostia vastaan. Silti tuli turpaan valkoisilta yksykkösiltä. Ennen 5th editionia säännöissä olivat mukana vielä  instanttejakin vikkelämmät interruptit ja välillä sääntöihin tuupattiin myös valoakin nopeammat mana sourcet (Dark Ritual) joita ei ehtinyt edes counteroida. Damage prevention step oli myös pitkään, eli esim Samite Healerin käyttöön ei voinut respondata instanteilla. Säännöt ovat siis yksinkertaistuneet ja myös parantuneet, sillä aikaisemmin oli tavallista että jokin uusi kortti räjäytti koko sääntöhäkyrän, jota jouduttiin sitten paikkailemaan purkalla. Esimerkkinä jossain välissä sääntöjä väliaikaisesti korjattiin lisäämällä vuorojeen väliin oma steppi (en suoralta kädeltä muista minkä kortin takia). Tällä taas oli vinkeitä seurauksia kun esim. Wall of Rootsilla saikin siinä stepissä loputtomasti manaa.

Trendi on koko ajan ollut, että creaturet ovat vahvistuneet ja muut kortit huonontuneet. Ensimmäisten aggropakkojen nopea mies oli kahden manan 2/2 jolla oli haitta (Ironclaw Orcs). Hyvänä esimerkkinä Vintagessa pelattujen vanhojen settien ('94-'98) korttien listalla ei paljoa creatureja näy, pari ihan hyvää spelliä ja ländiä sitten löytyykin.

Kuriositeettina vielä: aloittaessani MTGtä '95 Tommi Hovia paljon pelätympi vastustaja oli hänen isoveljensä Kimmo.

[duracel]

Esimerkkinä jossain välissä sääntöjä väliaikaisesti korjattiin lisäämällä vuorojeen väliin oma steppi (en suoralta kädeltä muista minkä kortin takia). Tällä taas oli vinkeitä seurauksia kun esim. Wall of Rootsilla saikin siinä stepissä loputtomasti manaa.

Tämä oli kai joku Time Vault -juttu. Yritin Crystal Keepistä etsiä mikä siinä oli. Jotenkin sitä piti vuorojen välissä käyttää. Vaikka varmaan Muinaisen Paskan Ystävät RY eri mieltä onkin, 90-luvun Magicista en kyllä noita sääntöjä kaipaa lainkaan.

Edit: Jos nyt joku keksii mennä tuota Crystal Keepiä lueskelemaan, niin hyvänä nyrkkisääntönä kannattaa pitää sitä, että mikään siellä kerrottu ei nykypäivänä ole oikein.

~jari

[Rancid-]

Joo, pienellä Veijo Googlen avustuksella alan päästä jyvälle siitä mistä tässä oli oikeastaan kyse. Eli: Time Vaultiin tökättiin errata, jonka sivuvaikutuksena vuorojen väliin tuli uusi phase, jossa piti päättää untappaako Time Vaultin vai ei. Tuossa phasessa sitten aktivoitiin Wall of Rootsia äärettömän monta kertaa (seinän rajoitus ei päde koska ei ole kenenkään vuoro, ja tuohon aikaan mana sourceja sai käyttää valoa nopeammin jolloin seinä ei kuollut omaan nollatoughnessiinsa) ja jotenkin sitten ne manat pysyivät poolissa Stasiksella skipatun untap phasen (kyllä, phasen) läpi upkeepiin, jossa ne työnnettiin Magma Mineen, joka sitten ammuttiin vastustajaa nassuun.

[Sabo]

Vaikka varmaan Muinaisen Paskan Ystävät RY eri mieltä onkin, 90-luvun Magicista en kyllä noita sääntöjä kaipaa lainkaan.

Sääntöhelmiä vuodelta 1996

Muistan elävästi kuinka tuota kaaviota tuli ihmeteltyä aikoinaan...

[Thalian]

On kyllä tyyli ennen tarkoitusta noissa kuvissa...

[freedfromthereal]

ja niihin joilla tosiaankaan ei ollut hajuakaan pelistä ja pelasivat viisivärisiä pakkoja basic landeillä ja kuvittelivat että craw wurm oli kova kortti.

Muistan kun menin elämäni ensimmäiseen magic turnaukseen joka oli type 1:stä (eli nykykielellä vintagea) omakutoisella RG dekillä joka kehitti manaa orcish lumberjackin ja mana vaulttien avustuksella ja castasi sitten kortteja kuten Craw wurmin jolla ajoin vastustajan yli. (Channel+fireball löytyi  tietty myös)
Menin  dekillä 3-3.

[Lightstorm]

Omat muistot lähtevät eteenpäin vuosilta 1997-98; Tempest-Urza blockien ajoilta jolloin tuli myös osallistuttua Safe Havenin "aloittelijaturnauksiin" - pelaajia oli niin paljon, että jos voitit kyseisen turnauksen, niin jouduit mustalle listalle etkä enää saanut osallistua noihin. Muistan vielä kun omalla green controllilla jouduin tuolle listalle  (Pakka sisälsi muistaakseni näitä:
Rofellos, Llanowar Emissary
Llanowar Elves
Masticore
Spike Weaver
Plow Under
Deranged Hermit
Thorn Elemental!
Yavimaya Elder
Creeping Mold
Uktabi Orangutan
Stampeding Wildebeests
Jotain lifegainia / regrowth tyylistä korttia oli myös, mutten vaan muista mitä.


Nassikoilta (joihin itsekin tuolloin jokseenkin lukeuduin) kusettaminen (partaaminen) oli melkoisen vilkasta Safe Havenin pöydillä ja varsinkin siinä tiskin edessä jossa katseltiin kuolavanat pitkinä kansioita joihin oli tulostettu kuvat seteittäin korteista hintojen kera - se oli tosiaan se mistä arvot katsottiin.

Masticoren, Hammer of Bogardanin ja Morphlingin hinnat pyörivät tuolloin sadan markan huikeissa lukemissa.
Masticore oli melkoinen dominoija tuolloin vaikka hyviä/toimivia pakkatyyppejä (Stasis, Livari, U control, Suicide black, WW, Enchantress, Wildfire stax, RDW, Stompy..)olikin valtava määrä ainakin oman muistikuvan mukaan. Sidelapuista löytyy kaikkea melkoisen julmaa jokaista väriä kohtaan. Muistan Urzan olleen melko rikkinäinen sarja kun siitä muistaakseni heti bannattiin mm. Tolarian Academy ja restrictoitiin GaeaŽs Cradle, Tinker?, Crop Rotation?, Yawgmoth's Will?

Muistan vielä sivusta katsojana tilanteen jossa tiukassa pelitilanteessa ollut pelaaja tarvitsi top deckistä Masticoren. Jännittyneenä pelaaja sitten nosti vuorollaan kortin, näki sen olevan juuri Masticore ja innosta puhkuen nostin sen innoissaan ylös ja läymätti pöytään niin, että se taittui keskeltä kahtia. Siinä vaiheessa varmaan toivoi kortin olleen jokin muu.

Sitten Invasion printattiin v. 2000 ja oma innostus luhistui hiljalleen kaveriporukoiden lopettaessa myös pelaamisen..


Tässä sivussa voisi kiittää lämpimästi Toni Niittymäkeä uutterasta työstä kortti- ja lautapelien parissa. Aina herra jaksoi olla ystävällinen ja avulias (+muu Safe Havenin henkilökunta), kun tultiin kyselemään ja tiedustelemaan ties mistä milloinkin. Sellainen muistikuva itsellä on, että Tonilla olisi ollut ajatus perjantain turnausten kanssa sellainen, että nuorille olisi tarjolla jotain muutakin kuin ryyppäämistä.

[monkoosi]

Ah Lapua... Toki kaikki muukin muinainen. Noi revisedin rareboksit oli poikaa, itsekkin niitä jokusen buusterin avannut. Paras partaus taitaa olla aikanaan jossain Seinäjoen lähistöllä joen rannassa pelattu Parta-Akin turnaus kun  taas vaihteeksi Akin yrittäessä kusettaa palkinnoista tappelu päätyi kompromissiin ja sain Akilta jokusen boksin portal kolosta. Yritin muistella Niittymäen esi-isän eli Jonkan Jonkka-conissa (jossain espoon perukoilla) joulun aikaan pelatun turnauksen Ernodeckkiä. listalla oli ainakin läjä Ernoja, cannoneersseja sun muuta. Turun jossain nuopparilla pelatut Stasis väännöt vuodelta miekka ja kivi jossa naureskeltiin ku jengi oli oppinu skuuppaan Stasikselle ymmärtämättä, että kaikki ei sen takia edes pelannut voittokeinoa(eipä sillä, että niitä ois noin muutenkaan tarvinnut välttämättä.)

[kivi]

Stasis pelasi sentään Howling Minejä joilla voitti kun vastustaja joutui joka Minestä nostamaan ensimmäisenä.

[monkoosi]

Siksipä niitä ei välttämättä tarvinnut, muistaisin vaan, että joillain dekeillä sen voitti syystä tai toisesta niiden kaivosten läpi.

[kivi]

Siksipä niitä ei välttämättä tarvinnut, muistaisin vaan, että joillain dekeillä sen voitti syystä tai toisesta niiden kaivosten läpi.

Feldon's Canet ainakin auttoivat pitkittämään pelit herkulliseen nolla-nollaan, tosin Stasis pelasi itsekin caneja.

[nnmn]

Ensimmäinen prelikka, jossa kävin, ja ilmeisesti myös ensimmäinen prelikka ikinä, oli Miragen prellu Tampereella joskus kauan sitten. Se on yllättävän hyvin mielessä, vaikka aikaa on 15+ vuotta virrannut.

Näin jälkikäteen ajateltuna setti on limited-mielessä mielenkiintoinen, koska mustalla on yksi common X-spell, punaisella 1 common ja 1 uncommon X-spell, common incinerate sekä halpoja common ukkoja. Vihreällä on siedettävä creaturesetti, ja hyvät synergiat punaiseen kiltamaagin, Savage twisterin yms vuoksi. Valkealla on pacifism ja joukko kolmen manan 2/2 miehiä. Sinisellä on kolmen manan 1/1, joka pheisaa ulos blokatessaan ja Prismatic lace. Tätähän ei silloin tiennyt, koska mitkä ihmeen spoilerit.

En noihin aikoihin (jos koskaan) osannut pelata kovin hyvin, mutta onneksi wizardit vähän jelppivät tekemällä common runin, josta avasin muistaakseni 3 kertaiset Kaervek's Torch ja Dirtwater wraith, Delirium, ja muuta sikaisaa. Päädyin sitten punamustalle pienellä sinisellä splashilla (kiltamaagin aktivointi). Turnauksessa oli mielenkiintoinen sääntö, että pakkaan sai vaihtaa sisään vain viisi(?) basic landia. Tämä teki kolmannen värin käytännössä pakolliseksi. Sääntö ei onneksi elänyt kauaa. Olisiko ollut enää voimassa edes Tempestin aikoihin? Turnauksessa walkkailin ja Xäilin toiseksi häviten finaalin mirrorin.

90 luku oli myös aikaa, kun Drew Tucker piirsi magic kortteja: Flare
ja taivaalla liihotti Phelddagrif, tuo moninpelien lahja-piñata.

ps.
Jos haluatte matsin, joka on täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin kokeilkaa stasis vs sandsipoise.

[Anssi]

Miragessa oli sinisellä Ray of Command joka oli melko vahva. Onhan se common-Torch vähän pöhkö.

[malin]

Turnauksessa [Mirage prerelease] oli mielenkiintoinen sääntö, että pakkaan sai vaihtaa sisään vain viisi(?) basic landia. Tämä teki kolmannen värin käytännössä pakolliseksi. Sääntö ei onneksi elänyt kauaa. Olisiko ollut enää voimassa edes Tempestin aikoihin?

Muistaakseni tuo vain viiden basic-landin lisäämisen salliva sääntö poistui joskus Masques-blokin julkaisun aikoihin eli 6th Editionin sääntöjen mukana, veikkaisin.
Ice Age sealedissa / draftissa tietääkseni sai lisätä viisi Snow-covered - landia. Mä en oo tähän tarpeeksi old school, ei omaa kokemusta.


Muistaakseni Masquesiin asti Starter Deckit olivat oiskohan 60-korttisia ja basic landeja 4-5 kappaletta kutakin. Siihen kun saa viisi basic landia lisätä niin kolmevärisellä ollaan jos ei auennut nonbasiceja tai sattunut osumaan harvinaisen montaa kappaletta yksittäistä basicia. Invasionista lähtien Startterit (myöhemmin Tournament Deckit) olivat suurempia (75-korttisia?) ja basic landeja oli kuusi jokaista.

About Kamigawaan asti sealed turnaukset pelattiin startterilla ja kahdella boosterilla (esim. Invasion startteri, Planeshift boosteri, Apocalypse boosteri). Pikkusettien prereleaset tekivät poikkeuksen about Nemesiksestä lähtien ja ne pelattiin pääsetin Starter Deckillä ja kolmella boosterilla.

Ja boosterit olivat siis 15-korttisia aina öö... Lorwyniin asti? Vanhimmat pikkusetit, Arabian Nightsistä Chroniclesiin ja Alliancesiin, olivat 8-13 - korttisia.

[kane]

'96 kun aloitin niin rentoja uusia mtg-tuttavuuksia tuntui tulevan vastaan joka baarireissulla & bileissä.
Kotiturnauksia oli paljon ja useimmat tutut käyttivät aika kohtuudella rahaa sekä boostereihin että irtokortteihin.
Alliances-boosterit olivat myynnissä ärrällä, fantsussa ja kirjakaupoissa. Boostereiden taso oli kuitenkin auttamatta jo laskenut. Tempestin ilmestyessä pidin ensimmäisen pidemmän tauon boostereiden ostossa, mutta en kuitenkaan lopettanut pelailua.

Ne, jotka olivat v. '97 mittapuulla "kahjoja", saattoivat yhtäkkiä ostaa hurjat 600mk (~100e) maksavia UL powereita. Aika moni pelaaja oli jo lopettamassa. Niinpä sekä naamatusten että netin kautta saattoi ostaa rv dualeja reilusti alle 10e kappalehintaan. Revisediä liikkui paljon, UL oli jo rutkasti harvinaisempaa ihan common-tasollakin. Muutamaa vuotta myöhemmin wanhojen lappujen tarjonta alkoi selvästi kasvaa, kun monet alkoivat tilata kortteja jenkeistä.

Ensimmäiset kortit, jotka itse ostin netistä olivat sellaisia, joita en ollut saanut millään saanut vaihdettua kavereiltani: Sol Ring, Serra Angel, Erhnam Djinn, Winter Orb... Pari kuukautta myöhemmin tutustuin paikalliseen "diileriin", jolta aloin ostaa naamatusten revisedin dualeja (aloitin Tundrista ja Savanneista). Hän oli myös eka tyyppi, jolla näin merkillisiä AN kortteja: Juzam, Jihad, Drop of Honey, Army of Allah jne. "Diileri" oli itse lopettelemassa magicin peluuta ja yritti myydä minullekin UL moxejaan 100 euroa kappale, mutta ajatus tuntui hullulta, lol. Mieluummin sitä osti satasella kasan Diskejä, Necroja, Kjeldoran Outposteja yms. 5 euron lappuja. Tai boostereita.

Olihan se hienoa aikaa. Kortit olivat todella tyylikkäitä ja turhan monimutkaisia mekanismeja ei vielä ollut olemassa. Mirage ja Visions herättivät jo mutinaa revised-veteraaneissa, kun niissä alkoi olla outoa flankingia sun muuta.

[Arska]

Turun suunnalla pelailin 95-97 ja joissakin turnauksissakin kävin Helsingissä, Tampereella ja kerran Raumalla ja Vaasassakin. Päällimmäisenä muistona on, että aikanaan kortit olivat paljon yksinkertaisempia kuin nykyään, eli voisin väittää, että nykyään pelaaminen on haastavampaa. Pelaajien tasokin tuntuu korkeammalta.

Olin 15 vuoden ajan täysin ulkona touhuista ja viime kesänä palasin lähinnä casualipelailun merkeissä. Tämän vuoden puolella olen käynyt parissa Gatecrash-limitedissä ja yhdessä Modernissa. Alun perin lopetin, koska silloin harrastamani T2 (eli nykyinen Standard) tuntui vaativan jatkuvaa rahallista panostusta eikä sellainen houkutellut. Nykyään tilanne tuntuu olevan sama... potenssiin kaksi, koska erityisesti raret ovat niin tärkeitä. Aiemmin sentään melko suuri osa pakasta saattoi olla commoneita ja uncommoneita ilman, että pakan taso heikkeni.

Mahtaako täältä löytyä ketään, joka pelaili Turun suunnalla n. -96 ja kävi Hansan Raxissa, jossa kokoonnuttiin joka torstai? 

[Fogxanic]

Muistan kun monovihreässä lihapakassani oli Johtull Wurm, Spined Wurm, Redwood Treefolk ja Ironroot Treefolk jokaista yksi kappale. Pelit meni sillein että pelattiin landia vuoron perään ja slämmäiltiin ukkoja tiskiin sitten yleensä keneltä löytyi suurin kohtuu ajassa vei pelin. Myöhemmin vaihdoin mustaan jossa oli mm. Revenant ja Sengir Vampireja useampiakin. Siinä tuli pelattua poistoa eli Dark Banishingiä ja Terroreitakin taisi olla. Tämä oli siis Tempest blokin aikaan kun alotin pelaamaan.

[Tomppa]

Itse hankin ansimmäiset korttini -94 jenkkilässä, mutta en viitsinyt ostaa Legendsin pusseja, vaikka niitä minulle aikoinaan tarjottiin. Suomeen ja Poriin palattuani pääsin varsinaisesti pelaamaan ja vaihtelemaan kortteja. Fallen Empires oli juuri julkaistu ja jokaisella pelaajalla oli kymmenen Hymn to Tourachia.

Ensimmäinen turnaukseni oli Ia/4th edition selaed turnaus Porissa joulukuussa 1995. Pääpalkintona oli Ali From Cairo ja kakkossijalle Island of Wak-Wak ja Scarecrow. Kolmoselle ei sitten palkintoja ollutkaan. Pelaajia oli lähemmäs 50 ja osa Turusta saakka.

Minulla on jossakin vanhoja valokuvia tuosta turnauksesta. Muistan vain elävästi kuinka kauhea sealed-formaatti tuolloin oli. Varsinkin kun ländejä sai lisätä sen 5. Eikä Snow-Coveredejä, vain basiccejä. Muistan myös yllättävän hyvin 3x Weatherlight-dräftin, joka pidettiin paikallisen roolipeli-kerhon tempauksen yhteydessä puolijoukkueteltassa. 6 valkoisen pelaajaa kahdeksasta. Bad beats.

Siitähän kuitenkin pelaaminen jatkui. Muutin Otaniemeen opiskelemaan ja pelailin Safella sekä Örkkien kanssa. Käydessäni Porissa toin mukanani bokseja ja myin pusseja, joita ei saanut Suomalaisesta. Maksoin parilla boksilla matkakuluni. Välillä dräftäilimme kaikki raret palkintoina voittajalle. Urza's-Block ja Mercadian Masques, sekä kiinankielinen 7th edition tuli tutuksi.

Tulipa hankittua ensimmäiset poweritkin noin -97 (Ancestral) ja ensimmäinen betan moxi (Emerald) -99. Emerald maksoi minulle 300 mk sekä neljä markkaa postikuluina.

GP Helsinki -99 oli hieno turnaus, vaikka hävisinkin viimeisen kierroksen win-and-in pelissä, jossa vastustajani ruotsalaiset kaverit koittivat jatkuvasti kiertää taakseni ja kertoa mitä kortteja kädessäni on. Tomi Korkki pelasi itsensä toiselle päivälle, mikä kiihdytti aika monen silloisen pelaajan mieltä. GP:llä oli paikalla myös maailmaa GP:llä kiertänyt Alex Shvartsman, joka toimi epävirallisena diilerinä. Hänen kansionsa ensimmäinen sivu oli pelkkiä alphan ja betan Lotuksia. Hänellä oli kansiossaan hiukan toista sataa poweria.

Finlandia-taloa lähimmät pankkiautomaatit tyhjenivät käteisestä jo lauantai-illalla. Ensimmäiset venäläiset pelaajatkin olivat tulleet pelaamaan ja ostivat kortteja hirveillä hinnoilla. Signeerattu FoW 75 mk ja dueleita 30-80 mk. Ostin itse ensimmäisen fbb dualini eräältä parralta 100 markalla (fbb Tundra). Bonusmuistona myin juuri MCM:ssä samaisessa tilaisuudessa Tom Wärnerstrandin signeeraaman italo Giant Sharkin 5 €. Tom signeerasi paljon kortteja tuolloin, mutta ei juurikaan jenkkilässä, joten hänen signeerauksellaan on jonkin verran arvoa.

Tarinoita eri turnauksista ja persoonista olisi aika paljon, mutta minulla ei ole niin tylsää töissä, että voisin kirjoittaa kovin paljon pidempään. Riittänee sanoa, että joku voisi kirjoittaa aiheesta aika mielenkiintoisia muisteloita (Planu kehiin...  )

[PnPgamer]

vaikka ei minulla ole edes 2000 luvultakaan kokemusta mtg:stä, niin muistan joskus lueskelleeni vanhoja pelit lehtiä kun niitä veli tilaili, ja siellä oli välillä mainoksia magic the gatheringistä. Ajattelin että ihme touhua kun jotain kortteja pc-peli lehdessä. xD