Noniin, PT:llä on taas käyty ja maitojunalla tultu kotiin. Ajattelin suorituksen tasosta huolimatta kertoa hieman tarinoita matkasta tarunhohtoiselle magic-korttien ammattilaiskiertueelle. Max on kirjoittanut (
http://www.gatheringmagic.com/max-sjoblom-montreal-deck-lists-02212013-standard-and-the-pro-tour/) meidän standard-deckistä ja testailuista, joten siitä en kirjoita tässä aivan kauheasti. Tämä toimikoon epävirallisena tuuttailuraporttina.
Tarina alkaa, kun saavumme maanantaiaamusta GG:n kanssa Helsinki-Vantaalle. Testausporukkaan kuuluvat myös Max ja liuta ruotsalaisia, jotka ovat lentäneet jo aikaisemmin Lontooseen GP:lle. GP ei meitä byejen (ja minun tapauksessani myös taitojen) puutteen vuoksi juuri tykytellyt.
Matka sujuu testailun merkeissä melko tasaisesti Pariisiin asti, jossa meidän pitäisi suorittaa ripeä vaihto isompaan lintuun Atlantin ylitystä varten. Kiiruhdettuamme koneesta ulos etsimme näytön seuraavan lennon lähtöportin tarkastamista varten. Taulussa lukee kuitenkin vain terminaali D ilman sen kummemmin eriteltyä porttia. Saman ongelman kohtaamme myös lentokentän muissa näytöissä, joten päätämme kysyä asiaa paikalliselta virkailijalta. Virkailija näpyttelee hetken näppäimistöään, ja antaa sitten meille porttimme tarkemmat koordinaatit todeten samalla lentokentän järjestelmästä: there is no logic. Muutenkin lentokentän (Charles De Gaulle) arkkitehtuuri on hieman sekava, ja reittien ja opastekylttien paikat tuntuvat suurin piirtein nopalla heitetyiltä. Kerkeämme kuitenkin ajoissa seuraavalle lennolle jonotettuamme aikamme paikallisten suosimassa sekopallohärdelli-muodostelmassa. Vähän ennen koneeseen pääsyä Air Francen virkailija vetää minut sivuun ja haluaa nähdä passini. Tässä vaiheessa mietin jo, onko jotain vialla, mutta ilmeisesti virkailija halusi vain naureskella kaverinsa kanssa uudelle suomalaiselle passilleni. Kuulemma siihen on taas laitettu kaikenlaista uutta ja suomalaisilla taitaa olla vähän liikaa rahaa kun näitä aina päivitetään.
Ranskalaisten taituruuden hämmästely ei lopu tähän. Jo lennon alussa (Air France) on täysin selvää, ettei kuulutuksia tarvitse edes yrittää kuunnella, sillä ne tulevat a) rämisevästä kaiuttimesta b) hyvin vaikeaselkoisella englannilla. Noh, kyllä Finnairinkin perämies veti melkoista rallienglantia avauslennolla, joten ongelma taitaa olla universaali. Matkan aikana edessämme istunut ranskankielinen vanhempi herrasmies alkaa kesken lennon virittämään lentoyhtiön torkkupeittoa ylhäällä sijaitsevan matkatavarahyllyn oven ja käytävän toisella puolella sijaitsevan väliseinän väliin roikumaan (

). Ei oikein vieläkään ole minulle selvinnyt se, mitä tällä yritettiin saada aikaan. Joka tapauksessa, kun ukkoa käskettiin lopettamaan virittelynsä lentokoneen henkilökunnan toimesta, kaveri sai jonkin sortin raivarin. Seurasi kiivassanainen keskustelu ranskaksi, jonka seurauksena kaveri siirtyi istumaan koneen peräosaan. Ilmeisesti paikassa oli jotain vikaa, jota kaveri yritti peitolla sitten fiksata. Kaikesta huolimatta Air France saa kuitenkin positiivisen kokonaisarvosanan, kun koneen viihdejärjestelmässä löytyi runsaasti uunituoreita leffoja.
Kentältä pääsemme bussille hotellille, ja jätettyämme laukut hotellin aulaan menemme läheiseen ravintolaan ottamaan kunnon sydäripizzat parin bissen ja heads-up winstonin kanssa. Ensimmäisessä draftissa näyttää, että mulla ei ole deckiä (suht tasanen BUG) ja Samilla taas on (Boros kai jollain splashilla?), mutta harjaan silti kivasti 3-0. Sami ottaa seuraavassa helpon countersweepin, jonka jälkeen meille ilmoitetaan, että paikka suljetaan. Tämä aiheutti hieman närkästymistä, sillä olemme olleet hereillä jo suhteellisen pitkän tovin, hotellihuone on Maxin nimissä ja kaveri on ilmoittanut, että lento myöhästyy reilusti. Ilmeisesti Kanadassa kaikki menee n. 20.45 kiinni arkisin, joten emme näe muuta vaihtoehtoa, kun tuutata hotellin aulaan odottamaan Maxia ja huoneeseen pääsyä. Tovin sohvalla koomaamisen jälkeen olo alkaa olla jo epätoivoinen, kun silmät eivät pysy enää kummallakaan auki. Päätämme ottaa rohkeasti yhteyttä respaan ja anoa polvillamme huoneeseen pääsyä. Ei tarvitse paljoa anella, kun respan tyttö toteaa pirteästi, yes, you have access to the room. Ilmeisesti Max oli tajunnut laittaa joitain muitakin nimiä, kuin itsensä, varaukseen ja kaveria ei edes tarvittu. Ai olisiko sitä huoneeseen pääsyä voinut kysyä aikaisemmin? Hyvin pelattu, pojat! Kaikesta huolimatta pääsemme nukkumaan ja yön aikana Maxkin ilmaantuu huoneeseen.
Testailupäivinä ei tapahtunut mitään kovin mielenkiintoista, paitsi tutustumista kanadalaisuuteen ja etenkin montrealilaisiin. Ei pitäisi ehkä tulla yllätyksenä, mutta ensinnäkin joka tuutista tuli lätkää. Joka ravintolassa, jossa matkan aikana kävimme, pyöri jonkinasteinen lätkämatsi telkkarissa. Aamulla pyörivät edellisen illan kohokohdat ja illalla päivän matsit. Järkevään kellonaikaan alkavat NHL-matsit olivat kyllä ainakin minulle ja Samille jotain, jota jäimme matkasta kaipaamaan. Toinen kulttuurishokki oli, että Quebecin provinssin ainoa virallinen kieli on ranska. Tämä ei kyllä menoa haitannut, sillä kaikki paikalliset tuntuivat puhuvan myös suhteellisen täydellistä englantia. Olin kuitenkin ennen matkaa kuvitellut, että meininki on enemmän kaksikielistä. Ehkä ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, mutta tulipa kuitenkin.
Yleisvaikutelma Kanadasta oli itselläni ainakin huomattavasti positiivisempi, kuin kuvani maan etelänaapurista. Jengi tuntui olevan ystävällisempää, ja sekopäitä oli katukuvassa hieman vähemmän. Jälkimmäinen nyt saattaa johtua lähinnä siitä, että kuka helvetti haluaa olla kadulla Montrealissa talvella? Tuuli oli välillä sellainen, että suomalaisillakin alkoi olla ikävä kotiin lämmittelemään. Jenkkilän reissuilla olen kuitenkin aina ollut kesäisin, jolloin kadulla notkuminen on loputtomasti mukavampaa.
Seuraa raportin pakollinen magic-osuus:
Itse PT meni penkin alle, kuten tapana on ollut. Draftista otettiin heti kättelyyn reipas 1-2 alku, kun jouduin Dimirille, jota en ollut draftannut koskaan ennen PT:tä. Yleisplääni oli, että Dimirille ei sitten mennä, vaikka maksettaisiin. Ensimmäisen draftin jälkeen sekä minä että Max olimmekin suunnitellusti päätyneet UB:n kostolle. Tulos oli Maxin osalta yhtä masentava, kuin minullakin. High fives all around!
Limitediä päästiin treenaamaan about pari draftia ruotsalaisten kanssa, ja loput modossa. Se, ovatko mododraftit relevantti harjoitusmuoto PT:lle, jätetään seuraavan kuvan varaan:
https://twitter.com/thebloom_/status/301803338947772417/photo/1Ensimmäinen draftidecki:
1x
Simic manipulator1x
Master biomancer1x
Undercity plague1x
Lazav, Dimir Mastermind1x
Incursion specialist1x
Basilica screecher1x
Riot gear2x
Grisly spectacle3x
Metropolis sprite2x
Keymaster rogue1x
Gutter skulk1x
Sages row denizen1x
Slate street ruffian1x
Clinging anemones1x
Beckon apparition1x
Duskmantle guildmage1x
Undercity informer1x
Millennial gargoyle1x
Psychic strike1x
Simic guildgate1x
Dimir guildgate7x
Swamp7x
Island1x
ForestTämän jälkeen päästiin pelaamaan standardia, jota olikin tullut pelattua hieman enemmän. Deckistä sen verran, että pelasimme UWR controllia (eli ei boros charmeja, ei augureja). Eka päivä päättyi itselleni ihan kivasti 0-2 alun jälkeen 4-4 tulokseen.
Toisen draftin decki:
1x
Master biomancer1x
Rust scarab1x
Hands of binding1x
Deathcult rogue2x
Metropolis sprite2x
Spell rupture2x
Simic fluxmage2x
Scab-clan charger1x
Keymaster rogue1x
Simic charm1x
Cloudfin raptor1x
Riot gear1x
Drakewing krasis1x
Incursion specialist1x
Pit fight1x
Rubblebelt raiders1x
Nimbus swimmer1x
Spire tracer1x
Hindervines1x
Simic guildgate7x
Forest9x
IslandToinen päivä alkoi 2-1 draftilla, avasin biomancerin ja sain olla koko draftin Simicillä. Olin parhaimmillani 7-5 tilanteessa, josta 3-1 olisi riittänyt rahoille. Valitettavasti runi (eli taidot) loppui tässä vaiheessa, ja lopulta tulos oli 8-7 -> drop ennen viimeistä kierrosta, kun piti ehtiä katsomaan Canadiensin matsia. Toisen päivän peleistä mieleen jäi kujakas kreikkalainen, joka sekoituksen aikana tiedusteli kotimaatani. Vastattuani Suomi, kaveri riemastui, että eikös se PT Dublin ole Suomessa? Noh, lausuntaanhan maat hieman samalla tavalla. Myös esper pelaajien kujaisuus riemastutti molempina päivinä, kun tenttasin pelien jälkeen pelaavatko he rest in peaceja sidellä (kyllä), toivatko he niitä sisään (ei). Olikin vähän helpompi matchuppi, kuin mitä testauksessa oli ollut, kun pelattiin spiraaliplääniä, pikeä ja neljää snapperia.
Kun PT oli scrubailtu kasaan, päätimme tuuttaroida katsomaan Canadiensin ottelua, jonka ruotsalaiset olivat vakuutelleet alkavan kahdeksalta. Kun saavuimme Bell Centeriin, oli ensimmäinen erä kivasti melkein lopussa, eikä lippuja saanut tietenkään enää mistään. Olisihan ne voitu varata päivällä joo, mutta ei oikein osannut ennustaa, moneltako PT loppuu! Lohdutuspalkintona pääsimme katsomaan matsia hallin kyljessä olevaan sporttibaariin, joka oli ammuttu täyteen paikallisia faneja. Matsin aikana mietimme, lähdemmekö lähellä oleviin pelaajabileisiin, vai menemmekö vain hotellille? Päätettiin kuitenkin, että käydään nyt parilla oluella ja mennään sitten nukkumaan
No nyt kun tarkemmin ajattelee, niin ansaltahan tuo kuulosti! Ilta alkoi rauhallisissa merkeissä, biljardipöytä piti ainakin minut ja GG:n hetken aikaa viihdytettynä, jolloin ruotsalaiset pääsivät karauttamaan paikalle. Tästä eteenpäin Molson (joka maultaan muistuttaa lähinnä kraanavettä) virtasi ja tunnelma kohosi (mitä enemmän joi, sitä vähemmän Molsonin mauttomuus haittasi). Biljardissa otettiin joku Suomi-Ruotsi maaottelu, jossa edustimme Samin kanssa Suomea. Koska olin kadottanut hienomotoriset kyvyt jo jokunen tuoppi sitten, työnjaoksi jäi räiskiä palloa johonkin suuntaan ja katsoa vierestä, kun GG hoiti homman kotiin. Pelini sai lähinnä erään nimeltämainitsemattoman brasilialaisen hall of famerin nauramaan räkäisesti. Ja tämä kaveri ei kuulemma koskaan naura. Kostoksi pääsin itse nauramaan, kun kyseinen brassi riipaisi karaokessa siivullisen Abbaa. Ilta päättyi lopulta n. puolen baarin väestä ollessa lavalla ja laulaessa ruotsalaisten kanssa Katy Perryä. Täysin suunnitelmien mukaan lähdimme baarista kotiin n. klo 3 aamuyöllä. Onneksi kotimatkalla ei vastaan sattunut yhtään
shadow alley denizeniä (+ kaveria).
Pienoisessa darranpoikasessa sankarimme heräilivät n. puolenpäivän aikoihin sunnuntaina ja suuntasivat saitille harjaamaan moneydrafteja. Ensimmäiset uhrit löytyivätkin melko nopeasti, ja vapautamme teamin Jackie, Duke + random käteisestä. Tässä vaiheessa ruotsalaiset ilmoittivat, että sopii saapua n. seitsemän aikoihin top8-illalliselle, Joel tarjoaa. Ai kaks tuntia aikaa? No helposti ehtii vielä yhden moneydraftin! Juosten takaisin saitille, josta löydämme toisen Jackien johtaman tiimin valmiina rematchiin. Ai vieläks noi paistit haluaa tuhoutua?? Snapcall! Tästä n. 1,5 tuntia myöhemmin on aiemmin voitetut rahat hävitty takaisin, ja aika lähteä nöyränä juhlistamaan ruotsalaista menestystä. Lesson learned in team draft: hatedraftaa enemmän. Passasin 2. draftissa 3. pussin doublestrike ogren, joka tuhosi ainakin Maxin ja itseni draftissa. Olkaapa hyvä vaan, pojat!
Illallisen jälkeen lähdemme vielä seuraamaan magic-pelaajien karaokesessiota. Hilpeyttä aiheutti Sam Mustan (vinkki: kirjoittaa SCG:lle) eeppisten tanssitaitojen lisäksi myös paikallinen Wolf Run slotti. Tällä kerralla game planimme oli kuitenkin tiukempi ja aikaisemmasta viisastuneena onnistumme jo yksien tuoppien jälkeen lähtemään taksilla hotellille.
Lähtöpäivänä olikin aikaa enää lähinnä random shoppailulle ja muulle tuuttailulle. Käytiin random kaupoilla ja vielä Bell Centerissä ostamassa fanikamaa. Lopulta päädyttiin kiipeämään jollekin paikalliselle nyppylälle, ja tutustumaan siellä sijaitsevaan kampusalueeseen.
Dark alley denizenit pysyivät koko päivän piilossa, ja pääsimme lopulta taksilla turvallisesti kentälle asti. Charles De Gaulle ei yllättänyt positiivisesti paluumatkallakaan, kun saman terminaalin D osiosta E osioon siirtymiseen vaadittiin melkein lentokentältä poistumista. Pidemmittä puheitta: See you in the PTQs!
Props:
+Neljäs Pro Tour
+
Spire Tracer+Five Guys
+Ihmisten aikaan alkava NHL-jääkiekko
Slops:
-
Shadow alley denizen-Subway
-SM-liiga
-Molson