Heräsin tänä aamuna yhdeltätoista ja nousin ylös katselemaan kolmea nukkuvaa porsasta. Päässä tuntui hassulta, kaikki vaakasuorat pinnat olivat täynnä tölkkejä ja astioita, ja takin taskussa oli monella sadalla eurolla resolvaamista odottavia kauppakuitteja. Porsaat piti vielä ruokkia kerran, joten ruuanlaittoonhan siinä oli kaikesta huolimatta ryhdyttävä. Oli hyvin aikaa miettiä elämäänsä ja sitä, miten pahasti on päässä ollut vikaa kun tällaisen tapahtuman lupautui järjestämään. Nyt huoneen nurkkaan sikiöasentoon meneminen tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.
Kiitos Jani, Matti, Roope, Markku, Anna, Kosti ja Joose. Kiitos kaikille katsojille.
Never forget. Never again.