Caveat: Kaikki, mitä seuraavaksi todetaan, edustaa henkilökohtaista tulkintaani laista ja osin siitä, miten viranomaiset voivat sitä tulkita. Esitän suppeasti Magicin turnauspalkintoihin liittyvää ongelmallisuutta tuloverolain ja arpajaislain näkökulmista. Pyrin viittaamaan melko keveästi pykäliin siksi, että teksti pysyisi ymmärrettävänä ja mukavana luettavana. Sikäli kun jotakuta kuitenkin kiinnostaa, pykälät ja oikeusistuinten tuomiot on mainittu tekstin lomassa. Ohessa on kevyt lyhenneavain, jota seuraa erittäin karkea tiivistelmä tästä esityksestä.
TVL = Tuloverolaki 1535/1992
AL = Arpajaislaki 552/1992
TL;DR spoilerin takana:
Magic ja muut TCG:t tulisi argumentoida pokerista merkittävästi eriäväksi toiminnaksi, jolloin keräilykorttipelejä ei pidettäisi itseisarvoisesti arpajaistoimintana. Magic =/= arpajaiset -tulkintaan liittyy seuraavia näkökohtia:
- Shopit ja muut turnausjärjestäjät voisivat myöntää palkintoja myös rahana ilman erillisiä juridisia kommervenkkejä
-> Jos Magiccia pidetään arpajaisina, oikeastaan minkä tahansa palkinnon myöntäminen on kirjaimellisesti lakia lukien lähes mahdotonta
- Palkintojensaajat ovat ilmoittamisvelvollisia pelin kautta saamastaan nettotulosta
-> Jos peliä pidettäisiin arpajaisina, niin tuloverovelvollisuutta ei olisi, mutta eipä toisaalta olisi mahdollisuutta saada palkintoja
Suomessa toimeenpannuista Magic-turnauksista saatavat palkinnot ovat veronalaista ansiotuloa, jos turnaukset eivät ole AL 2 §:ssä tarkoitettuja arpajaisia, sillä palkintoja ei ole erikseen määrätty verovapaiksi. (TVL 29 §) Jos turnaukset ovat arpajaisia, niistä saadut palkinnot eivät ole veronalaista tuloa. Tähän liittyy kuitenkin muita ongelmia, joihin palaan luvussa 2. (TVL 85 §)
Jos turnauksia ei pidetä arpajaisina, turnausjärjestäjällä ei ole mitään erityistä estettä jakaa rahaa tai muuta rahanarvoista palkintona. Turnausjärjestäjä voi luonnollisesti olla verovelvollinen elinkeinotoiminnan tulostaan, mutta Suomen turnausympäristössä tämä ei liene mitään uutta esimerkiksi Fantasiapeleille, Poromagialle tai Puolenkuun Peleille. Rahan jakaminen itsessään ei aiheuta erityistä vero-oikeudellista lisätaakkaa verrattuna boostereiden tai muun tavarapalkinnon jakamiseen. Liiketoiminnan näkökulmasta lienee kuitenkin mielekkäämpää jakaa boostereita palkintoarvolla X etenkin silloin, kun boosterit on ostettu sisään X:ää alemmalla hinnalla.
Mikäli turnauksia edelleen pidetään muuna toimintana kuin arpajaisina, palkintoja saavan pelaajan näkökulmasta voitetut boosterit, kredut tai raha ovat rahanarvoista ansiotuloa, joka tulisi ilmoittaa Verohallinnolle muuna ansiotulona. Tästä tulosta saa kuitenkin vähentää tulon hankkimisesta aiheutuneet kulut, kuten matkakulut, turnausten osallistumismaksut ja kenties ainakin osan turnauspäivän ruokamenoista. Muita vähennettäviä eriä voisivat olla artikkelisivustojen premium-tilimaksut ja jossain määrin myös irtokortit (TVL 29 ja 31 §). Tässä tapauksessa ongelmallista voi olla palkintojen arvostaminen ja toisaalta tulon hankkimisesta aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuuden määrittäminen, sillä ns. elantomenoina pidettäviä menoja ei saa lähtökohtaisesti vähentää. On epäselvää myös Magicin ulkopuolisissa yhteyksissä, mikä on tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä riippumatonta menoa ja mikä taas riittävän selkeästi siihen kytkettyä menoa.
Kaiken kaikkiaan Magicia voitaisiin verotuksessa pitää harrastustoimintana, jonka harjoittajien ensisijaisena tarkoituksena ei ole saada suoraan rahanarvoisia tuloja, vaan saada muuta hyötyä ja hauskuutta. Harrastuksesta aiheutuneet menot eivät ole vähennyskelpoisia paitsi siinä tapauksessa, että harrastus tuottaa jollakin tavalla rahanarvoista tuloa. Näin on menetelty esimerkiksi pienimuotoisen eläintenkasvatuksen, tavaroiden valmistamisen ja ketjumarkkinointitoiminnan yhteydessä, joissa kaikissa yhteistä on yleensä toistuva tappiollisuus ja mahdollisuus satunnaisiin tuloihin. Tämä tulkinta lienee erittäin soveltuva myös suuren osaan Magic-pelaajien tuloista Suomessa ja jopa maailmalla.
2. Magic-turnausten palkintojen luonne - arpajaiset vai kohtuullista vastiketta suorituksesta? AL 2 §:n mukaan arpajaisilla tarkoitetaan "toimintaa, johon osallistutaan vastiketta vastaan ja jossa osallistuja voi saada kokonaan tai osittain sattumaan perustuvan rahanarvoisen voiton." Tähän määritelmään nojautuen Helsingin hovioikeus (Tuomio 10.4.2008 nro 985) on pitänyt pokeria arpajaisiin rinnastettavana toimintana, sillä taitoelementistä huolimatta sattuman läsnäolo on melko selkeää. Pintapuoleisesti Magicia voitaisiin pitää vastaavana toimintana, mutta erilaisuuden puolesta voidaan argumentoida vakuuttavasti.
Pokerin ja Magicin keskeisenä erona voidaan mainita ainakin se, että Magiciin liittyy merkittävästi erilaisia tapoja harrastaa myös itse pelaamisen lisäksi - keräily, vaihtaminen, tuomarointi ja oheistuoteharrasteet kuten videopelit tulevat ensimmäisenä mieleen. Validi argumentti erontekoon olisi myös viitata sellaisiin maihin, joissa Magicia ei pidetä ao. maan lain edessä arpajaisina. Jos asiaa haluaa selvittää oikeusvertailun näkökulmasta, niin Bazaar of Moxenilta ja muilta verrattain suurilta eurooppalaisilta turnausjärjestäjiltä kannattanee kysyä lisää. Toisena argumenttina voitaisiin pitää sanktioidun pelaamisen olemassaoloa: pelaaminen palkitsee myös pelkästä osallistumisesta ja keskinkertaisesta menestymisestä, eikä pelaamisen yksikäsitteinen ja ainoa motiivi ole tästäkään näkökulmasta raha tai rahanarvoiset asiat.
Jos Magicia pidetään pokeriin rinnastettavana toimintana, siitä ei voida lain perusteella myöntää rahapalkintoja. Tämä perustuu AL 11 §:ssä mainittuun Veikkaus Oy:n yksinoikeuteen järjestää Suomessa raha-arpajaisia. Jos toimintaa edelleen pidetään pokeriin rinnastuvana arpajaistoimintana, tulisi myös tavara-arpajaisten järjestämiseen hakea lupaa. Tämänlaisen luvan järjestämisessä ongelmana puolestaan on se, että niitä AL 5 §:n perusteella myönnetään vain Suomessa asuville yhteisöille ja säätiöille, joilla on yleishyödyllinen tarkoitus. Lyhyesti ilmaistuna Magicin rinnastaminen pokeriin aiheuttaisi sen, ettei Magic-turnauksista voitaisi käytännössä myöntää palkintoja.
Laintulkinnassa saattaa olla merkityksellistä myös se, mistä hyvästä osallistuja muodollisesti maksaa. Jos turnausjärjestäjä ei peri nimenomaista maksua turnauksesta vaan perii sen jostakin muusta turnaukseen liittyvästä asiasta, osallistumisen voitaisiin katsoa olevan vastikkeetonta eikä kyseessä välttämättä katsottaisi olevan arpajaiset. Arpajaisten määritelmässä edellytetään vastiketta arpajaisista, ja toisaalta "[v]astikkeena ei pidetä osallistumisilmoituksesta arpajaisiin osallistuvalle koituvia posti-, paikallis- tai kaukopuhelumaksuja taikka vastaavia kuluja, jotka eivät tule arpajaisten toimeenpanijan hyväksi." Esimerkiksi Kuukkaconin osallistumisen yhteydessä majoituksesta pyydettävää vastiketta ei välttämättä pidettäisi suoraan turnauksen vastikkeena, vaikka järjestävä taho sen perisikin. Tämä on mielestäni kuitenkin hyvin epäselvä ja pahimmillaan keinotekoinen tulkinta, enkä pitäisi sitä ensisijaisena argumentointikeinona sen puolesta, että Magic-turnauksissa saisi myöntää palkintoja.
3. Nykytila ja miten siitä liikutaan poisMagicilla tai muilla keräilykorttipeleillä ei ole Suomessa selkeää, nimenomaista oikeustilaa. Tästä johtuen yksittäisen henkilön voittamien boostereiden tai välttämättä rahapalkintojen perään ei liene juurikaan kyselty, eikä toisaalta turnausjärjestäjiä ole pyydetty esittämään tavara-arpajaislupia. Isoin syy asioiden toimintaan siten kuin ne nyt toimivat on juurikin se, että aihe on vakaasti tutkan alapuolella: suomalaisten pelaajien Magic-tulot ovat sekä yksilö- että kokonaisuustasolla rahallisessa mielessä niin vähäiset, ettei esimerkiksi Verohallinnon liene tarkoituksenmukaista selvittää asiaa tarkemmin. Epäselvä oikeustila ja lajin vieraus monelle tarkoittavat myös sitä, ettei lakia soveltavien viranomaisten ole välttämättä edes mahdollista selvittää asiaa riittävällä vakavuudella.
Oikeustilan jäykkyyteen vaikuttaa toisaalta se, että erityisesti arpajaislaki on ollut paikallaan verrattain kauan. Turnausjärjestäjien näkökulmasta taas tavaraa jaetaan todennäköisesti liiketaloudellisista syistä sekä siksi, "että näin on aina tehty." Näin aina tekemistä selittää osaltaan se, että harrastustavaran jakaminen palkintona on ollut aiemmin ja nyt huomattavasti vähemmän huomiota herättävää kuin rahan maksaminen.
Voimassa olevaa epäselvyyttä voidaan purkaa esimerkiksi sillä, että rahaa yksinkertaisesti ryhdytään jakamaan turnauspalkintona, jolloin viranomainen ottaa asiaan ennemmin tai myöhemmin kantaa. Yritysten tai muutoin ammattimaisesti turnauksia järjestävien tahojen näkökulmasta olisi kuitenkin järkevää hakea asiasta maksullinen ennakkoratkaisu tai selvittää asia oikeusistuimessa. Kaikissa näissä ratkaisutavoissa ongelmia ovat selvitykseen menevä aika sekä siitä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi asia voitaisiin vieläpä ratkaista turnausjärjestäjän ja pelaajien näkökulmasta huonolla tavalla eli siten, että Magic-turnauksia pidettäisiin arpajaisina. Nämä asiat huomioiden on ymmärrettävää, että turnausjärjestäjät tekevät asiat mieluummin siten kuin ne on aina tehty. Tätä ratkaisutapaa ohjannee taustalla logiikka siitä, että jos olosuhteet eivät muutu eikä vertauskuvallista ampiaispesää sohita, niin toimintaa voidaan jatkaa samoin seuraamuksin kuten ennenkin.
Pitkän aikavälin ratkaisuna kukin yksilö voi edistää asiaa äänestämällä eduskuntaan lainsäätäjiä, jotka ovat valmiita purkamaan rahapelimonopolia ja siten uudistamaan arpajaislakia. Tästä en puhu kuitenkaan sen enempää, sillä todennäköisempi ja nopeampi ratkaisutapa asiaan on saada jonkin oikeusistuimen antama ennakkotapaus, johon tulevaa toimintaa voidaan peilata.
- Kake, kauppatieteiden kandidaatti vero-oikeudesta
Äänestys
Aihe: [Kysely] Miten sinä haluaisit palkintosi isommassa turnauksessa? (Luettu 21420 kertaa)