Yleisön pyynnöstä (huolimatta), Legacy-dekkien etymologiaa, vuorossa "Jonnet ei tiedä"-edition vol.1.
"Sligh", eli alkuperäiseltä nimeltään "Geeba" (from an RPG term for the Goblin language, which was one word: "geeba!").
Geeba-dekin kehitti Jay Schneider kesällä 1994. Miksei dekin nimi siis ole a) Geeba b) Schneider c) mitä tahansa muuta kuin "Sligh"? No katsokaas, kun:
"As Jay himself tells it, he and his wife were scheduled to go to on vacation the weekend of the Pro Tour Qualifier in Atlanta, so he gave the "Geeba" deck to Paul Sligh. Paul went on to perform extremely well at the PTQ, and tournament reports and players outside of the Atlanta area caught on to the power of the deck, which came to be named "Sligh" after the man who played it, not the man who designed it."
Geeba-dekin perusajatuksena oli yhdistää aggressiivinen manatuho (4x Strip Mine) matalan manacostin miehiin ympäristössä, jossa
- hitaat W control ja U control dekit dominoivat formaattia
- jonnet olivat juuri ja juuri tajunneet että Necropotence on hyvä lappu formaatissa, ja "Geeba" oli kenties aggroin dekki jonka formaattiin pystyi kasaamaan Necroa vastaan
- creaturet olivat kaikki paskaa ("Geeba" itse pelasi sellaisia herkkuja kuten 4x Ironclaw Orcs, 2x Orcish Librarian mm mm mmm!)
- mana curve alkoi useimmiten vitosesta
- deck building rulena joka ikisestä setistä (MYÖS HOMELANDSISTA!) oli pakko ottaa 5 korttia mukaan listaan (mm. 2x Dwarven Trader tästä syystä sisällä mm mm mmm!)
-> MD Strip Mine, SB Manabarbs ja SB Active Volcano pitivät huolen siitä, että vihulla ei joko ollut ikinä manaa castata cmc 5+ spellejään, tai jos vihu sai joskus manat kasaan, niin vihu kuoli lähes välittömästi Manabarbsiin.
"Geeba"/ "Sligh" on tunnettu/ikoninen pakka sen takia, että 1) se oli kenties ensimmäinen dekki, jonka yhteydessä alettiin puhua termistä "mana curve", 2) se on kenties MtG-netdeckaamisen pioneeri ja 3) se pelasi pieniä paskoja miehiä.
Mana curve -pioneeriydestä:
"The classic Sligh deck is distinguishable from your normal mono-red burn deck by the concept of the mana curve, at the time an unheard-of term. Jay first came up with the concept, then built the deck around his idea, realizing that the best decks would not be based on a single card but on a group of cards. The Sligh deck wants to be able to play a land and be able to use all its mana available on that turn, moving up in casting cost progressively. This means the deck contains more one- and two-drops than three- and four-drops."
Netdeckaus -pioneeriydestä:
"In 1996, The Dojo, the first of the Magic-related websites, was not yet in full swing, so Usenet newsgroups and The Duelist were the only sources of Magic tournament information. Fatefully, once of the first actual "tournament reports" came out of that Atlanta PTQ from David Doust of New Wave, which printed the decklist of this very curious, very unusual mono-red deck that performed far better than the author of that report believed possible.
The deck was cheap and easy to build, consisting mostly of commons and uncommons and a few "chaff" rares normally found in the backs of trade binders. The most expensive card in the deck was Manabarbs, which were very easy to purchase or trade for. Under the old Fourth Edition rules, Manabarbs completely shut down Circle of Protection: Red.
It consistently beat Necro. This was when Necropotence was beginning its reign, and out of nowhere came this janky deck that could consistently beat it, something few other decks could accomplish."
Pienistä paskoista miehistä:
"The first Sligh deck had Brass Men, a powerful 1/3 for only 1 generic mana, but cost 1 to untap. To the Sligh deck, the drawback is negligible. Ironclaw Orcs were a mainstay of Sligh in the early days, being a 2/2 for only 1R, the drawback being that they could block no creature of power greater that 1. Since the Ironclaw Orcs only purpose was to be an offensive weapon, they seldom were ever used to block, and hence their drawback isn't a drawback at all."
Kyllä, kahden manan 2/2 vanilja nalle olisi tuohon aikaan ollut LIIAN HYVÄ KORTTI joten siihen laitettiin drawback. Creaturet olivat paskaa, spellit olivat rautaa, t. Necropotence.
"Geeba" -alkuperäinen dekkilista:
Main deck:
2 Dragon Whelp
2 Brothers of Fire
2 Orcish Artillery
2 Orcish Cannoneers
4 Ironclaw Orcs
3 Dwarven Lieutenant
2 Orcish Librarian
4 Brass Man
2 Dwarven Trader
2 Goblin of the Flarg
1 Black Vise
1 Shatter
1 Detonate
4 Lightning Bolt
4 Incinerate
1 Fireball
1 Immolation
4 Strip Mine
4 Mishra's Factory
2 Dwarven Ruins
13 Mountain
Sideboard:
1 Shatter
1 Detonate
1 Fireball
1 Meekstone
1 Zuran Orb
3 Active Volcano
2 Serrated Arrows
1 An-Zerrin Ruins
4 Manabarbs
Lähde:
https://www.wizards.com/sideboard/article.asp?x=sb20001005aJos "Geeballe" haetaan nykymäätsikistä manttelinperijöitä, niin ehdokkaiksi kelpuutan ainakin taannoisen Legacy-dekin "UW Tempo", joka pyrki Weathered Wayfarer + Wasteland + Jötun Grunt + Fathom Seer -synergioilla kontrolloimaan omaa land countiaan saadakseen tutoroitua Wastelandeja Wayfarerilla pakasta pistääkseen vihun manat aktiivisesti paskaksi. Samaan aikaan pienet paskat miehet ajelivat Jitten kanssa vihua piiloon. Manttelinperijäksi kelpuutan myös nyky-Legacyn Death & Taxesin, jossa Wasteland + Rishadan Port + Thalia aktiivisesti kusevat vihun manoja samalla kun pienet halvat nallet ajavat naamariin.
Vastoin yleistä harhaluuloa "Burn" alkoi kehittyä Slighista vasta monta vuotta tästä myöhemmin, vuoden 1998-1999 tiimoilla. Vuonna 1998 kehiteltiin ensin "Deadguy Red" dekki, missä oli sen verran tehokkaita 1-3 manan pulttivehkeitä, ettei vihun manoja ollutkaan välttämättä pakko jarrutella että dekki ehtisi 20 lämään asti. Tästäkin huolimatta mainissa oli silti edelleen 4x Wasteland ja sidellä 2x Dwarven Miner sekä 4x Ankh of Mishra pitämässä vihun manat erittäin tiukasti kurissa, koska voi.
Vuonna 1999-2000 Extended -kaudella Seth "Pooh" Burn popularisoi arkkityyppi "Burnin" vastavetona Oath of Druidsin suosiolle. Mainissa 4x Wasteland + 4x Price of Progress pitämässä vihun manat kurissa ja sidellä 4x Pyroblast + 3x Anarchy + 2x Spellshock pitämässä U ja W controllit kurissa. Edelleen, creaturet olivat paskaa ja spellit hyviä, t. Oath of Druids.
"Pooh Burn was originally designed by Seth "Pooh" Burn and Marc Aquino for PT Chicago '99. It became the standard Sligh deck last season when Alex Shvartsman used it to tear up the Grand Prix circuit, placing in the Top 4 at Madrid and Taipei, Top 8 in Seattle, and Top 32 in Philadelphia. It was conceived in an era when beating Oath of Druids was a key priority. For that reason, the deck is characterized by having only one creature, Jackal Pup, that stays on the table and risks activating an Oath. If an Oath did come into play, the Pooh Burn player could usually shock the Pup out of the way, and try to finish the Oath player off with burn, Ghitu Encampment, and Cursed Scroll."
"Pooh Burn" (1999) - Main deck:
4 Jackal Pup
4 Mogg Fanatic
3 Ball Lightning
3 Viashino Sandstalker
4 Incinerate
4 Fireblast
4 Shock
2 Hammer of Bogardan
4 Price of Progress
4 Cursed Scroll
17 Mountain
4 Wasteland
Sideboard:
3 Ghitu Encampment
2 Spellshock
3 Anarchy
4 Pyroblast
3 Keldon Vandals
3 Bottle Gnomes
Lähde:
https://www.wizards.com/sideboard/article.asp?x=sb20001207b...jokseenkin samoihin aikoihin Goblin Aggro -arkkityyppi alkoi erkaantua Sligh-arkkityypistä Goblin Lackeyn Urza's Saga -printtaamisen (1998) ansiosta, jolla sai Goblin Mutantin nopeasti tiskiin.
"Lackey Sligh" 1999(?) - Main Deck:
4 Jackal Pup
4 Goblin Lackey
4 Mogg Fanatic
3 Goblin Patrol
4 Mogg Flunkie
3 Goblin Mutant
3 Ball Lightning
4 Shock
4 Incinerate
4 Fireblast
3 Cursed Scroll
16 Mountains
4 Wasteland
Sideboard:
3 Price of Progress
2 Anarchy
4 Pyroblast
4 Pyrokinesis
2 Rathi Dragon
Aihe: Dekkien nimeämiskäytännöt Legacyssä (Luettu 14155 kertaa)
