Aihe: GP Birmingham Legacy *9th*

[Nastaboi]

Pakkavalinta oli lyöty lukkoon jo hyvän aikaa sitten. Pelaisin Bant Deathbladea, jolla selvisin viimeksi Legacy Champsien finaaliin. Pystyn nykyisellään osallistumaan niin vähän turnauksiin, että aikaa kokeilla ja testailla eri dekkejä ei yksinkertaisesti ole. Olin tyytyväinen Leka Champsien listaan muuten kuin SoFI:n, Wastelandien ja siden Meddling Magejen osalta. Miekkaa ei halunnut ikinä nostaa, ja Wastelandit olivat kohtuullisen turhia - lukuun ottamatta muutamaa matchuppia, joissa ne sitten olivatkin tärkeimpien korttien joukossa. Lisäsin dekkiin pari Ponderia auttamaan oikeanväristen manojen kaivamisessa sekä torjumaan floodia. Sinisiä kortteja Forceja varten ei myöskään ollut liikaa.

Ehdin sentään pyöritellä dekkiä Cockatricessa reilun viikon ennen matkaa. Metaan on tullut uutena dekkinä Turbo Debths. Lisäksi muuta comboa pelataan vähemmän kuin miesmuistiin, jolloin Lands on myös erinomaisesti asemoitunut metaan. Sujautin pari Wastelandia takaisin ja vaihdoin StoP/Decay -splitin 3/2:sta 4/1:een, jälkimmäisen parantaessa myös reilujen dekkien matchuppeja. Czech Pile ja Miracles tuntuivat myös vähän heikoilta matchupeilta. Kokeilin Gideonia sideltä, mutta yksittäisenä se ei noussut riittävän usein tehdäkseen eroa tulokseen. Päädyin laittamaan SoFI:n sidelle, koska sen näkisi kuitenkin jokaisessa sidepelissä. Pakan nimi on tribuutti vanhalle Bant-pelaajalle, joka ystävällisesti jättäytyi reissusta pois ja luovutti huonepaikkansa minulle.

Death Metal Markku

3 Tropical Island
2 Underground Sea
1 Misty Rainforest
4 Polluted Delta
2 Tundra
1 Scrubland
4 Flooded Strand
2 Wasteland

4 Deathrite Shaman
3 Noble Hierarch
4 Stoneforge Mystic
1 Vendilion Clique
4 True-Name Nemesis
2 Leovold, Emissary of Trest

2 Jace, the Mind Sculptor
4 Brainstorm
4 Daze
4 Force of Will
1 Abrupt Decay
1 Umezawa's Jitte
4 Swords to Plowshares
1 Batterskull
2 Ponder

SB: 2 Surgical Extraction
SB: 2 Thoughtseize
SB: 2 Flusterstorm
SB: 1 Ethersworn Canonist
SB: 1 Containment Priest
SB: 1 Zealous Persecution
SB: 1 Abrupt Decay
SB: 1 Engineered Explosives
SB: 1 Sword of Fire and Ice
SB: 2 Meddling Mage
SB: 1 Rest in Peace

Muutokset Leka Champsien listaan siis -Wasteland -SoFI -Decay +2 Ponder + StoP sekä sideltä -Canonist -Priest + SoFI +RIP. Päädyin lisäämään RIP:n Landsia vastaan, jolloin Priestit olivat jo vähän redundantteja, ja jättämään sittenkin yleiskäyttöisemmät Meddlarit spesifimpien vihakorttien sijaan.

Esko ja Joona olivat ottaneet Finnairin lennot ja köröttelisivät bussilla Heathrowsta Birminghamiin. Norwegianin lennot olivat yli satasen halvempia, mutta menivät kaukaisemmalle Gatwickin asemalle. Sama bussi lähti toki Gatwickista, mutta en ehtisi siihen, ja seuraavalla olisin perillä vasta lähempänä aamukahta. Gatwickista pääsisi kuitenkin nopeasti junalla keskustaan, josta junalla Birminghamiin olisin perillä samoihin aikoihin tai jopa vähän ennemmin kuin pojat. Vaimoni (säästäväisyyden) kannustamana päätin valita seikkailumoodin ja Norwegianin lennot.

Flunssa iski jo vappuviikonloppuna. Keskiviikkona oli opettajien lentopalloturnaus, johon oli ilmoittautunut kymmenisen pelaajaa. Hyvä, ajattelin, ei tarvitse itse pelata vaan voin lähteä mukaan vain kannustamaan ja koutsaamaan. Kuinkas sitten kävikään, puolet ilmoittautuneista oli jäänyt pois jonkin tekosyyn varjolla, kun oli niin paljon muita ilmoittautuneita ja jouduinkin pelaamaan. No, onneksi lentis on matalan sykkeen peli. Seuraavana iltana oli talviklassikko WH40K vs. MtG Hartwallin harjoitushallilla. En ollut todellakaan pelikunnossa, mutta oli vähän pakko raahautua paikalle, kun peruutusten takia olin lopulta joukkueemme viides pelaaja ilman maalivahtia. Joukkueiden välinen tasoero paljastui halliolosuhteissa koko karuudessaan. Edellisinä vuosina ulkojäillä lumisohjossa kahlatessa pelit olivat olleet varsin tasaisia, mutta kunnon alustalla olimme täysin vastaantulijoita. Loppulukemat muistaakseni 15-2 turpiin. Yritin olla spurttailematta läpiajoon väistämättä karkailevien taitoniekkojen perään, mutta eihän sitä osaa puolivaloilla pelailla ja vaatteet läpimärkinä jo ensimmäisen kympin jälkeen.

Jos muuten luet tätä ja osaat luistella, ole ehdottomasti yhteydessä kevättalvella, ettei Magic-yhteisö joudu taas vastaavan nöyryytyksen eteen. Tai ainakin että saataisiin se Eetu sieltä kentältä takaisin paikalleen maaliin.

Viikonloppuna alkoi kurkku rohista ja nuhan toveriksi tuli yskä. Tiistai-iltana lähti ääni, ja nukkumaan mennessä iski horkka. Palelin ja hikoilin läpi yön. Terkkari kuunteli keuhkot ja totesi että rohinaa on vain kurkun päässä, joten eiköhän virusperäistä ole. Työkaveri arveli koivun siitepölyä ja että se voi alkuun nostaa kovankin kuumeen. Itsekin aloin taipumaan perusflunssa + allergia -selitykselle. Sai vähän huilailtua päivän ja seuraava yö meni jo mukavammin, joten koin olevani ihan matkustuskunnossa. Ja matkustaminenhan on vain kevyttä istuskelua, eikös niin?

Ostin netistä vielä junaliput molemmille väleille. Lentokenttäjunaan myytiin vain anytime-lippua mikä oli sinänsä ihan fiksua, mutta Birminghamin junaan paras diili oli kiinteä 20:03 lähtöaika. Jäisi siis noin tunti aikaa selvitä Victorian asemalta Eustoniin metrolla tai parhaassa tapauksessa jopa kävellen ja muutaman nähtävyyden bongaten. Ihmiset saadaan koneeseen paikoilleen muutaman minuutin myöhässä, mutta sitten ei tapahdukaan mitään pitkään aikaan. Lopulta kapteeni selittelee jotain matkatavaroiden lastauksen hitaudesta ja että Englanti on laittanut meille 12 minuutin ylimääräisen aikasakon, jota ennen ei saa lähteä. Kone nousee lopulta 45 minuuttia myöhässä.

Lento etenee sujuvasti ja saattaisin teoreettisesti ehtiä 18:50 lähtevään Gatwick Expressiin (pidemmälle on ollut edes kirjoittanut aikatauluja muistiin), jolla pitäisi ehtiä vielä triviaalisti metrolla Eustoniin. Säntään ulos koneesta ensimmäisenä, jolloin en voikaan valua massan mukana, vaan säntäilen vähän sinne tänne ennen kuin löydän oikean oven. Sujahdan automaattisen passintarkastuksen läpi ja juoksen juna-asemalle. Juna-asemalla on portit, joihin pitää joko syöttää kertalippu tai näyttää älykorttia. Itselläni on mobiililippu, jossa on pelkkä QR-koodi. Hetken aikaa ähistyäni ängen portista samalla avauksella jonkun kanssa ja syöksyn oikealle raiteelle. Juna on siinä, kolme täyteen tungettua vaunua ja asemalaiturilla moninkertainen määrä ihmisiä tutkimassa puhelimiaan kaikessa rauhassa. Yritän ovelle, mutta virkailija häätää minut pois ja viheltää junan matkaan.

Odottelen jonkin aikaa, josko lähtenyt juna olisikin ollut vain paikallinen prutku ja oikea Gatwick Express suhahtaisi laiturille hetkellä millä hyvänsä tyhjentämään sen, mutta totean pian tappioni ja etsin näyttötaululta seuraavan expressin, joka lähte jo vartin päästä. Rotisko köröttelee kuin körötteleekin Victorian asemalle 35 minuutissa, ja kello on 19:40. Aikaahan on mainiosti, ehtii vaikka käymään vessassa! Löydän portin, jolla on virkailija, jolle voin esitellä QR-koodiani. Löydän metroaseman ja lippuautomaatin. Liikennelaitos haluaisi kaikkien hankkivan matkakortin, mutta ostan turistina pelkän turistihintaisen kertamatkan: 5 £ neljän pysäkinvälin matkasta. Matti mainitsi ohimennen lauantai-iltana, että Lontoossa on sitten sellainen fiksu systeemi, että kunhan vain näyttää maksukorttia portilla mennen tullen ja matka rahastetaan automaattisesti. Hyödyllinen tieto siinä vaiheessa.

Metrossa vilkaisen uudestaan kelloa: 19:55. Ja taas mennään. Euston. Juoksu lähimmälle uloskäynnille. Parin mutkan jälkeen huomaan kyseisen käytävän johtavan vain vaihtoraiteelle uloskäynnin osoittautuessa hätäpoistumistieksi. Käännös takaisin ja oikealle uloskäynnille. Liukuportaat, sitten toiset liukuportaat. Kolmannet. Asemarakennus! Lähtevien junien laiturit siintävät kaukaisuudessa. Tuossa on laituri, tuossa on junani. Kello on 20:01. Portaiden alapää on tukittu liivipukuisten lipuntarkastajien toimesta. Räpellän puhelimesta esiin kuvankaappauksen seuraavasta QR-koodista, mikä kelpaa lädille, ja ryntään junaan. 20:02, ei edes tiukka.

Junan wifi-yhteys ulkomaailmaan oli maksullinen mutta Virginin omaa viihdeportaalia sai selailla junalipun hinnalla. Aivot narikkaan -viihteeksi valikoitui Deadpool, josta ehti katsoa sopivasti puolet junan jo ollessa perillä. Ensimmäinen näkemäni asia asemalle sisään päästyäni oli Subway. Otin kaikki kasvikset vain huomatakseni, että brittityöntekijät eivät osaa kääriä patonkeja riittävän tiukkaan täytteiden välissä pysymisen kannalta. Seuraava näkemäni asia oli käytävän ylle kissankokoisilla kirjaimille kirjoitettu Birmingham NEC. Lähdin kulkemaan labyrintissa tiputellen leivänmurusia reitilleni Hannun ja Kertun tapaan. Turnaus oli luonnollisesti kompleksin kauimmaisessa kulmassa.

Yhytin muut suomalaiset, annoin Markulle lainakortit ja sain Aleksille aiemmin lainaamia korttejani takaisin. Paitsi yhtä Force of Willia, joka pelaisi vielä yhden kierroksen trialia. Juttelin Oli Birdin kanssa ja pihistin juomapullon täyttökerran tuomarien vesisäiliöstä. Oli hyväksyi reittivalintani Gatwickin kautta ja suositteli sitä muillekin. Sain korttini ja lähdin seikkailemaan hotellia kohti. Nopein reitti olisi luonnollisesti ollut käytäviä takaisin, mutta halusin nauttia mieluummin kauniista yöilmasta ja kiersin ulkokautta. Reitti ei ollutkaan ihan niin suora miltä se kartalla näytti, mutta lopulta hotelli ja kauppakeskus loistivat pikkuisen järven vastarannalta.

Esko ja Joona olivat löytäneet pitserian, jonka tuotoksia kehuivat varsin kelvollisiksi. Hotellin avainkortit piti kuulemma ohjelmoida joka kerta uudestaan, koska NEC:ssä olevat voimakkaat magneetit (kuinka ne oikein tekevät sen?) kuulemma neutraloivat ne sisään astuessa. Ensimmäisen yön sänkypaikat arvottiin dualeilla. Minä ja Esko pääsimme Tropical Islandille Joonalle jäädessä Scrubland käteen. Vuodesohvan peti oli luonnollisesti liian lyhyt, jolloin jalat roikkuivat päädystä yli, ja pohjan viipaleet tuntuivat ohuen patjan läpi joka liikahduksella. Tropical Island oli lämmin ja pehmeä. Tosin hikoiluni ei välttämättä johtunut sängystä; heräsin vartin välein tukehtumaan yskääni.

Kahden tunnin aikaero parempaan suuntaan tekee ihmeitä: ei haittaa, vaikka olisi nukkunut tunneissa laskettuna miten vähän tahansa, kunhan saa nousta tavallista myöhemmin. Aamiaisella oli kolmen MTG-nörtin lisäksi miehiä, joiden lihakset pullistelivat v-aukkoisten t-paitojen hihoista ja naisia, joiden takapuolet pullistelivat tiukoissa jumppatrikoissa. Eräänkin vastaan tulleen kaapin paidassa luki mutant. Nautin täyden englantilaisen aamiaisen, toki teellä kun kerran Englannissa ollaan. Nappasin kioskista mukaan nenäliinapakkauksen, joka sattui olemaan terapiaistuntomallia. Sitä olikin hyvä ojennella bädäritarinoiden kertojille, joita, kuten jokainen hyvin tietää, tällaisessa turnauksessa kyllä riittää. (Kuva: Joona)



Illalla pakkalistaa kirjoittaessa huomasin unohtaneeni pyytää Markulta vielä yhden Abrupt Decayn sidelle. Markku lupasi tulla tuomaan sen ajoissa, mutta varttia ennen turnauksen alkua tulee viesti, joka kertoo heidän päässeen vasta taksiin. Jään pyörimään huolestuneen näköisenä pöytäni viereen, jolloin ystävällinen tuomari tulee muistuttamaan, että puuttuva sidekortti ei ole rangaistava rike ja että voin lisätä puuttuvan kortin sidelleni heti kun saan kopion käsiini, vaikka kesken matsin. Decayt saapuvatkin ensimmäisen gamen aikana. Matsikuvaukset tuttuun tyyliin lyhyinä.

R1 Elves
W 2-1
G1: Vihu jäin yhteen landiin.
G2: Jätin Dazet sisään koska ne vahingossa olivat hyviä edellisessä pelissä. Olisihan minulla ihan sidepläänikin ollut, mitäpä sitä seuraamaan.
G3: Saidasin oikein ja voitin jommallakummalla sweeperilla.

R2 Juha-Matti Vanhatupa Steel Stompy
W 2-0
G1: Juhis jäi liian pitkäksi aikaa yhteen landiin.
G2: Juhis ei oikein nostanut mitään.

R3 4C Loam (kieltäydyn kutsumasta tätä Aggro Loamiksi, dekkihän on puhdas jarru/kontrolli)
W 2-1
G1: Vihulla oli kaikki eli Chalice@1, Punishing Fire ja Waste+Loam.
G2: Vihulla ei ollut poistoa ensimmäisen vuoron shamaaniin.
G3: Vihu mulligoi eikä osunut toiseen landiin.

R4: Moon.dec
L 0-2
G1: Hävisin nopan, mulligoin kuuteen ja skuuppasin ekan vuoron Mooniin.
G2: Mulligoin neljään, mutta olin silti voittamassa kunnes viimeisellä mahdollisella vuorolla nostettu Fiery Confluence poisti tiimini ja samalla manani.

R5: Elves
W 2-1
G1: Vihu pelasi T1 Nettle Sentinel T2 2 Nettle Sentineliä. Olisin voinut valita aika monta erilaista linea kuin valitsin ja voittaa helposti, mutta kämmäilin pelin pois ja kuolin pieksuihin.
G2: Tein sarjan pienempiä kämmejä joilla ei ollu väliä, koska olin koko ajan niin paljon boardissa edellä.
G3: Minulla oli Flusterstorm vihun Natural Orderiin. Hän väitti kämmänneensä ja että olisi pitänyt odottaa vuoro pelatakseen Flusterin ympäri, mutta hän ei ollut edes nähnyt sitä kakkospelissä, enkä usko, että hänellä olisi ollut aikaa edes odottaa yhtä vuoroa.

Turnausväsymys alkoi todellakin painaa, ja minun täytyisi parantaa peliäni huomattavasti selvitäkseni kakkospäivälle. Vastustaja oli mainio tyyppi. Hän flippasi sekoittaessaan pakkaani kortin ympäri ja kutsui heti itselleen tuomarin. Kakkospelissä itselleni tapahtui sama, jolloin hän räjähti nauramaan ja totesi, että nyt olemme sitten tasoissa.

R6: Monoblack Reanimator
W 2-0
G1: Vihu sai 6/7 Griselbrandin mutta sen verran myöhässä, että TNN kaikilla lisävarusteilla ajoi nopeammin.
G2: Counteroin Lilianan ja muuta hänellä ei sitten ollutkaan näyttää.

R7: Grixis Delver
W 2-0
G1: Vastailin yks-yhteen, kunnes sain Jiten aktiiviseksi.
G2: Nappasin sweeperillä 2-1:n, minkä jälkeen vihu nostikin pelkästään vastauksia ja landia.

Puzzle: Sinulla on kädessä Batterskull ja 2 fetchiä. Pöydässä on Noble ja 6 landia. Dekissä ei ole enää yhtään haettavaa landia jäljellä. Vihulla on Grudge gravella, pari käsikorttia ja kaiken väristä manaa. What’s the play?

Slämmäsin Batterskullin, vihu tylysti rikkoi sen endissä, ja bluffini paljastui. Myöhemmin selvisi, että ei hän mitään bluffia ajatellut, hänellä vain sattui olemaan toinen Grudge kädessä ja ajatuksena ostaa aikaa pakottamalla pompottamaan skullia.

R8: ANT
W 2-1
G1: Pidin käden, joka olisi ollut hyvä reiluja dekkejä vastaan, ja vihu pyöri esteittä.
G2: Nostin juuri riittävästi vastauksia vihanallejen ajellessa vihun piiloon.
G2: Gravella on 2 Flusterstormia. Minulla on Clique ja Noble. Pelaan viidennen landin, ja kädessä on yksi kortti. Mitä nimeät Therapyyn? No tietenkin Flusterstormin. Voisiko sitä Forcea enää yhtään selvemmin signaloida? Koko matsin ajan erittäin kohtelias vastustajani meni aivan tilttiin. Totesi mm., ettei ole hävinnyt yhdellekään siniselle dekille koko päivänä. Jätin hänet itsesyytöstensä pariin mätkimään itseään pelimatolla päähän.

7-1 -tilanteesta toiselle päivälle. Onnistuin hyvin nollaamaan vitoskierroksen possuttelujen jälkeen ja pelaamaan viimeiset kolme kierrosta hyvätasoista magicia. Tarkkaavaisimmat lukijani saattoivat panna merkille, että pelasin kuusi ensimmäistä kierrosta pelkästään ei-sinisiä dekkejä vastaan, ja että kyseiset pakat säännöllisesti hävisivät vähintään yhden pelin itselleen. Pelatkaa sitä libraryn manipulaatiota, kun sitä formaatissa kerran on tarjolla. Joona hävisi viimeisen rundin Steel Stompylle ("vihu aloittaa… vihu pelaa sol landin… vihu täppää sen… vihu ottaa siitä manaa… chalice@1 gg") ja oli myös 7-1, samoin kuin suomalaisista Aleksi ja Lauri. Esko meni 5-3 ja scrubaussänky kutsui.

Ensin toki vähän iltapalaa. Kauppakeskuksen joka ravintola oli täyttynyt nälkäisistä magicpelaajista sekä joistakin bodareista, ja jonotusaika oli toista tuntia, joten söimme hotellin ravintolassa mieleen painumattomat burgeriateriat. Toki tukossa olevalla nenällä ei mitään maistanutkaan. Matti oli lentänyt osallistuakseen pelkästään Standardiin ja esitteli mehukasta voittokeinotonta UW kontrollia. Hän oli kahdesta samannimisestä hotellista kävellyt ensiksi tietenkin sille väärälle, joten hän liittyi ruokaseuraksi keräämään voimia uuteen yritykseen.

Riemu repesi Eskon päästyä scrubaussänkyyn, joka sai välittömästi uusia lempinimiä kuten Stinging Barrier tai tietenkin pinnasänky, koska se pingaa käyttäjäänsä jatkuvasti. Tai ehkä sittenkin vehicle, jota on pakko crewaa ja joka hyökkää aina (nukkujan kimppuun). Henki kulki aavistuksen paremmin, mitä eivät tosin yhtään auttaneet loppumattomat huonot läpät ja niihin väsyneenä tukehtuminen. Toistaiseksi toteuttamatta on muun muassa suunnitelma, että dazettuaan vastustajaa kahdesti peräkkäin voi laulaa/lausua ”Those were the Daze my friend”. Sitten kun seuraavalla vuorolla on vielä kolmas, voi jatkaa ”you thought they’d never end!” Aamulla pojat olivat kuitenkin mieltä, että olin yskinyt vähän vähemmän yöllä kuin viimeksi. Ehkä nukuinkin paremmin, ehkä olivat jo tottuneet. Kakkospäivä alkakoon.

R9: Grixis Delver
L 0-2
G1: Mulligoin neljään.
G2: Mulligoin kuuteen ja en nostanut fetchlandeja, joten yksi Wasteland riitti leikkaamaan valkoisen värin pois.

R10: Steel Stompy
W 2-1
R1: Pidin tonttupainoisen käden drawilta ja vastustajalla oli Chalice. Löysin Jiten noin vuoron liian myöhään.
R2: EE oli kolme yhteen.
R3: Missasin linen, jolla olisin voittanut matsin helposti, ja jouduin tekemään moninkertaisen työn voittaen lopulta viimeisellä lisävuorolla.

Minulla on: DRS, Mystic, Leovold, Jitte ja kolme landia, mutta ei landeja gravella shamaanin aktivointiin, kädessä Zealous Persecution. Vihulla on: Ravager, Skirge, Chalice@1, Chalice@0, fakkis untapissa. Laitan Jiten kiinni Leovoldiin ja ajan. Vastustaja käy kysymässä tuomarilta pöydän ulkopuolella (mutta kuitenkin niin että kuulen), miten AP-NAP -triggerit menevät stäkkiin. Vihu blokkaa Ravagerilla ja uhraa fakkiksen sekä ylimääräisen Chalicen. Molemmat passaavat, ja Skirge saa counterit ennen Jitteä. Välittömästi tämän jälkeen tajuan, että pönttöönhän meni landi, jolla olisin voinut castata Persecutionin vastauksena triggeriin. Hienosti meni taas. No, voitin silti lopulta.

R11: Grixis Delver
W 2-0
G1: Vihu pyöri tyhjää cantripeillä sillä välin, kun itse pelasin asioita.
G2: Zealous Persecution vei kaksi flippaamatonta delveriä, ja vastus nosti taas pelkkiä reaktiivisia kortteja niiden jälkeen.

R12: DNT
W 2-0
G1: Nostin enemmän StoP:eja ja sain Jiten ensimmäisenä aktiiviseksi.
G2: Vastustaja mulligoi kuuteen eikä pelannut koko pelissä oikeastaan mitään.

R13: Turbo Depths
W 2-1
G1: Nostin sopivassa suhteessa uhkia ja häirintää.
G2: Vihu tappoi molemmat shamaanini ja onnistui quarteroimaan minut pois väreiltä. Kuolin tuhanteen Safekeeperin tikarinpistoon.
G3: Toisen vuoron Clique näytti käden ilman toista landia. ”Pidä kaikki.”

R14: Grixis Delver (feature match joka ei näy missään)
W 2-1
G1: Poistin pari ensimmäistä uhkaa ja vastus skuuppasi aktiiviseen Jitteen.
G2: Grixis teki mitä Grixis osaa: pelasi hankalasti poistettavia uhkia ja sotki mana baseani riittävästi, jotta sai vietyä Therapylla sekä EE:n että Persecutionin ennen kuin sain ne järkevästi castattua.
G3: Pidin landikkaan käden, vastus one-landerin. Grudge vei Jiten, mutta rikoin vastustajan toisen landin ja lähdin miekalle toivoen, että hän ei nosta fetchiä. Viimeisellä vuorollaan vastus nosti landin ja slämmäsi Pricen, mutta minulla oli Daze ja päälle vielä tarvittaessa StoP 5/3 Nemesikseen.

R15: Grixis Delver
0-0-3 ID

Tässä kohtaa asiat alkoivat mennä pieleen. Edellisen kierroksen standingeja ei ollut nähtävillä missään, eikä ajantasaisten standingien etsimisen yrittäminen kännykällä virallisilta coveragesivuilta käynyt edes mielessä. Tiimitsätissä arvellaan, että pitäisi pystyä tasuroimaan. Lopulta viimeisen kierroksen pairingit kuulutetaan. Standingit laitetaan seinälle samaan aikaan pairinkien kanssa tai oikeastaan niiden jälkeen. En pysty lukemaan pientä standings-lappua väkijoukon yli. Yritän ottaa kuvan lapusta, mutta siitä ei saa mitään selvää. Yritän uudestaan, sama juttu. Onnistun näkemään ainoastaan, että 36 pisteessä (12-2) tai yli on tasan 10 pelaajaa, olen kuudentena ja tiebreakerien ero molemmin puolin on selvä. Joonakin toteaa, että helposti voi tasuroida, ja kaksi alempaa pöytää joutuu pelaamaan.

Pöydät 3-6 kuulutetaan feature matchiin. Tämän pitäisi ehkä soittaa hälytyskelloja, mutta coveragen kannalta 7. pöydän matsi on varmasti joka tapauksessa merkityksetön, joten feature ei välttämättä tarkoita yhtään mitään tasuroinnin suhteen. Lähden kävelemään vastustajani ja tuomarin kanssa kohti feature match -aluetta. Vastustajani ei ole ihan varma, voiko tasuroida, ja mainitsee jotain pelaajista, joilla on jo tasuri. Kieliongelmien takia aivoni eivät rekisteröi vihjettä. Hallin puoliväliin mennessä olen saanut hänet vakuuttuneeksi ID:n turvallisuudesta. Paiskaamme kättä, ja tuomari lähtee hakemaan result slippiä.

Silloin se iskee. Tajuan, että 34 pisteessä (11-2-1) saattaa olla pelaajia, joilla on paremmat breakerit ja jotka voitolla menevät minusta ohi. Juoksen takaisin standingsien luo, joille on nyt esteetön näkymä, ja näen heti että 11. tai 12. menisivät voitolla minusta ohi, teoriassa jopa 13. Käsitän kätelleeni topkasin pois, ja nyt on jo liian myöhäistä. Vastustajani haluaa edelleen tasuroida, ja tuomari toteaa, että paiskasitte jo kättä. Allekirjoitan slipin ja tuomioni.

Tiimitsätti on ehtinyt tutkailla rauhassa standingeja ja toteaa saman: olen yhdeksäs, ellei ihmeitä tapahdu. Jonkun kolmesta pelaavasta kärkipöydästä pitäisi pelata tasan tai 12. standingeissa olevan pitäisi voittaa JA breakerien swingata reilun prosenttiyksikön. Tasapelejä ei tule. 12. ollut voittaa. Edellisen kierrokseni vastustaja voittaa oman matsinsa, mikä vaikuttaa positiivisesti omiin breakereihini. Top 8 julistetaan. Vastustajani on seitsemäntenä. "Ja kahdeksannella sijalla Ju-" ... "Yuta Takahashi".

Päällimmäisenä tunteena ei ollut niinkään pettymys vaan nolous. Häpeä siitä, että joutuukin itse olemaan "se tyyppi joka ei osannut tiebreaker-matematiikkaa". Siksi tekee mieli vähän selitellä. Jos olisin nähnyt tai ehtinyt lukea standingeja 11. riville asti, en missään tilanteessa olisi tietenkään lähtenyt koettamaan onneani tiebreakereiden heittelyn suhteen. Mutta vaikka en nähnyt, minun olisi pitänyt silti tiedostaa, että tasuribracketista voidaan tulla voitolla ohi. Myöhemmin asiaa pohtineena sanoisin, että kohtalokseni koitui nimenomaan kokemattomuus menestymisestä arvoturnauksissa: yllättävän tilanteen sattuessa pää ei kestänytkään paineita. Seuraavalla kerralla osaisin analysoida tilannetta rauhallisemmin.

Vailla syytä jäädä seuraamaan topkasia heitimme kamat hotellille ja siirryimme taas kauppakeskukseen etsimään ravintolaa. Kaikkialle oli jälleen tunnin jonot, mutta turnauspäiväkin oli päättynyt aiemmin eikä pieni odottelu tuntunut lainkaan pahalta. Kasinon yhteydessä oleva sporttibaari edellytti rekisteröitymisen kasinon asiakkaaksi, eikä yhdeltäkään sen lukuisista urheilukanavista löytynyt jääkiekkoa. Nautin vähän viskiä flunssalääkkeeksi. Toisesta baarista löytyi lämmitetty terassi, joka tulikin tihkusateessa tarpeeseen. Lähdin Englantiin kokeakseni omakohtaisesti sen surkeat ilmat enkä joutunut pettymään.

Päädyimme testaamaan porukalla Joonan ja Eskon jo aiemmin kehumaa pitsapaikkaa, ja voi että miten voikin olla näin hyvää pitsaa! Sääliksi kävi Leota, joka totesi, ettei hänellä ole nälkä ja tilasi pelkän alkupalan. Ilmeisesti nälkää jäi vähän sunnuntaille, kun voittaminen maistui aina finaaliin asti. Matin ja Leon lähdettyä valmistautumaan kohti tulevia GP-voittoja Joona puhui minut ja Eskon tarkistamaan kasinon pokeritarjonnan. Käteispelejähän sieltä löytyi, kunhan ensin päästiin yhteisymmärrykseen pankkiautomaatin kanssa.

Pääsimme samaan euron pöytään. Joona smalltalkkasi muiden pelaajien kanssa (joista osa Magic-pelaajia kuten mekin) ja pelasi käden aina silloin tällöin. Esko oli vaiti eikä lyönyt kertaakaan. Itse paisteilin pian minimi-buy-inini pois ja olin valmis nukkumaan vähän ennen puolta yötä. Asetuin sovinnolla scrubaussänkyyn, joka ei hieman muita lyhyempänä ja kyljelläni nukkuvana tuntunut ollenkaan niin mahdottomalta, enkä kokemuksesta muutenkaan ehtisi nauttia kuin muutaman tunnin. Esko hiippaili takaisin kahden maissa, ja herätyskelloni soi varttia vaille neljä samalla kun Joona rymisteli sisään. "Eskoo… Eskoo… Olin just saanut kaivettua itseni siitä kuopasta… Three-way all-in neljän kortin Omahassa… Flip KKBBQFTW… Arvaa paljonko jäi käteen siitä jaosta… 0 euroa! 0 euroa!"

Keräilin kamani ja lähdin kävelemään bussiterminaalia kohti. Google maps ehdotti kauppakeskuksen itäpuolella olevien rakennusten kiertämistä, mutta suorempi reitti oli kävellä Birmingham NEC:in kautta lentoasemalle. Paitsi että kaikki ovet olivat tietenkin kiinni ja koko kompleksi yhtenäistä rakennusta, mikä oli hyvä tietää näin neljältä aamuyöstä. Nopeutin askeltani ja kiersin mapsin ehdottamaa reittiä pitkin.

Seuraavaksi kartan mukaan tulisi radan alitus. Vastassani on kuitenkin valtava rautaportti. Vaikka onnistuisin jotenkin kiipeämään sen yli, näen että toisessa päässä on vastaava portti, jonka ohitettavuudesta en osaa esittää minkäänlaista arviota. Ja taas mennään, ajattelen ja pistän juoksuksi. Kartan mukaan paras mahdollisuuteni olisi lentokentälle vievä autotie, joka näyttäisi ylittävän junaradan. Juoksen kongressikeskuksen toiseen päähän, kiipeän rinnettä ylös ja jatkan ajoradan reunaa kohti lentokenttää. Selviän radan yli ja tutkin karttaa. Bussiterminaali on vieläkin kauempana lentokentän toisessa päässä, mutta onneksi ajoradan ali kulkee tunneli, josta pääsen lopultakin toivottavasti oikeaan suuntaan.

Laskeskelen ehtivänä, jos juoksen koko loppumatkan eikä aikaa kulu enempää harhailuun. Löydän bussiterminaalin ja lopulta myös oikean pysäkin. Olen juuri ja juuri ajoissa, paitsi että bussi onkin kymmenisen minuuttia myöhässä. Viimeinen puhdas paita on läpimärkä hiestä. Ryömin bussiin, vaihdan paidan vähiten likaiseen ja koetan löytää mukavan asennon. Bussi köröttelee halki usvaisen maiseman, joka on kuin brittiläisistä lastenkirjoista.

Pysähdymme kylillä ottamassa lisää väkeä kyytiin, kunnes lopulta eräällä seisakkeella kuski sammuttaa moottorin ja menee puhelimeen. Joku varoitusvalo palaa, ja odotamme mekaanikkoa sunnuntaina aamukuudelta keskellä ei-mitään. Ei nyt taas. Parinkymmenen minuutin päästä korjaaja saapuu. Vika ei ole mitään vakavaa, pääsemme jatkamaan matkaa ja olemme kuin olemmekin ajoissa lentokentällä. Selviän koneeseen ongelmitta, mitä nyt lentokenttäkioskin itsepalvelukassa ei suostunut yhteistyöhön. Perheeni on kentällä vastassa.

Sain lepäillä pari päivää kotona lapsen sairauden piikkiin, mutta jouduin ottamaan vielä yhden sairauslomapäivän ennen kuin aloin kunnolla tervehtyä. Dekki ei ollut aivan yhtä sairas, mutta erinomainen valinta silloiseen metaan. Tämän reissun myötä jätämme haikeat hyvästit Deathrite Shamanin aikakaudelle ja jäämme odottamaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

[Possu81]

Hyvää settiä. Itseä jäi aikoinaan ihmetyttämään miten tuo tasurilla ulos joutuminen oikein saattoi tapahtua siellä. Noissa kohdissa pitää olla aika jäätävä ja käyttää kaikki informaatio.
Itsellä kuvittelisin näin isossa turnauksessa kun heikohko matematiikka ja kokemattomuus yhdistyisivät samanlaisessa tilanteessa jonkinlainen konsultaatio olisi ehkä hyvä olla tarjolla.

[absurdimuukalainen]

;_; / 10

[Animal]

Muistan kun spekuloitiin mtg-porukalla viestittelyryhmässä tota tasuroinnin mahdollisuutta. Pitäisi melkein olla joku rotta kotosuomessa jolle soittaa ja joka on tehnyt matikat valmiiksi tollasessa tilanteessa aivan rauhassa, koska me kaikki olemme joskus hieman paisteja.

Ei siinä, hieno tulos silti ja todellakin erilaisella pakalla verrattuna muuhun top16.