luin kiinalaisen astrologian kirjan uudestaan, joka käsitteli minun vuottani, ja kun luin ne totuudentäytteiset sanat, liikutuin siitä niin hurjasti, että rupesin itkemään katkerasti. yyh, vieläkin tiputtaa.
minusta tuntuu siltä kuin kivi olisi vierähtänyt sydämmeltäni...
joillakin jäljillä ne kiinalaiset on. ainakin suunnilleen.
kaupassa 2 poikaa ja 1 tyttö ikää ns. 10. eikä kukaan mene sanomaan että on pedofiili jos lasten näkeminen ilahduttaa... kieroja ihmisiä tuntuu olevan liikkeellä. harmi. mutta, hauskinta on nähdä mitä tapahtuu kun he ottavat yhteen. sitä kiinnostavampaa toimitusta joutuu etsimään.
no nyt on kaikki hyvin. ruokaa, koulu, loma, kohta loppuu orjuuden peli-aika ja joutuu maalaamaan papereita ajansa kuluksi. vaikka sekin on yhtä hauskaa, ellei pidemmällä tähtäimellä hauskempaa kuin pelaaminen.
millähän muulla sitä täyttäisi..
sekin on hyvin että tulevaisuus näyttää nälän hautakiveltä. jännittää miten käy, on 1 reissu edessä toinen reissu edessä, ja kolmaskin vielä. ei keskimmäinen niin paljon jännitä, mutta ensimmäinen ja etenkin kolmas. kolmas on kuin viimeinen veto. käy kurjasti jos sato jää köyhäksi noiden matkojen jälkeen. sitten alkaisi vähän pelottaa.
ihan rehellisesti ilahduttaa niin monet väärinymmärrykset joista ei sinänsä ole tässä ajassa harmia. muuten väärinymmärrykset kuuluvat päinvastaiseen ketjuun.
viimeiseksi ilahduttaa tuore peti, puhtaat lakanat ja vihdoinkin paikoillaan pysyvä tyyny. tyyny ei aikaisemmin pysynyt paikallaan kun pelkäsin laittaa sen pussiinsa oikein, koska se oli vähän... kaaottinen sisältäpäin
kunnon myräkkä vain puuttuu. sellainen jossa ei ole ukkosta. joko se tai kunnon aurinko joka ei vähän väliä eksy pilveen. minun pitäisi ottaa hiukan sitä herkullista lämpöä, muuten jää luolaliskoksi. haluan olla lohikäärme. lohikäärmeetkin ottavat aurinkoa
ja kun on aurinkolohikäärmeitä...
aiii siitä on pitkä aika kun viimeksi aurinko antoi armoaan minulle, nyt on ikävä.