Joskus puutuin varmaankin nyt lukittuun kirjaan... ahtaudun tänne vähäksi aikaa. Kiitos.
Minulle on ihan sama onko Jumala/lia taikka ei, mutta jos se haluaa tehdä minulle pahaa niin minä pistän ranttaliksi niin paljon kuin pystyn.
Itse uskon että jos en koskaan rakastele kenenkään kanssa niin elän ikuisesti. Saattaa kuulostaa tuulesta temmatulta, mutta jos asiaa mietitään siihen hetkeen joka on ennen tulivuoren purkausta:
-Rakastelu on tarpeellinen vain silloin jos haluaa jälkeläisiä.
-Rakastelu tehdään useimmiten vain siksi koska se tuntuu hyvältä.
-Siinä on riski. Ja ihminen on kovin häilyvä olento, jos halusi iänikuisen kumppanin toisesta, jonka kanssa on rakastellut, ei ole epätodennäköistä että tulee irtautuminen.
Pääosin hommassa on siis kyse pelkästä mielihyvästä, joka on oikeastaan hyvin itsekäs asia vaikkakin luonnollinen tunne. Siitä huolimatta, itsekäs, ja näin, turha, ellei halua sitä jälkeläistä. Miksi haluaisin jälkeläistä jos menetän ikuisen eloni tälle?
Uskoni on siis kovin vahva... ja kun minä olen jotakin mieltä niin minun päätä on hankala kääntää ilman hyviä perusteluja.
Uskon myös että kuolema on jonkinlainen olemus ainakin. Olen nähnyt tyypin pari kertaa vilaukselta. Joka kerta kun näen sen, se hetki jona pelkään, olen sen oma. Siksi en saa pelätä. Minun täytyy pysyä vahvana, kaikin puolin. Olen aika varma että minua ei henkisesti rikota helposti. Fyysinen osa puuttuu, sitä minun pitää kehittää.
Sitten uskon että tämä niinsanottu ''kaikkeus'' on aina ollut olemassa. Ja että ''aika'' on kuvitteellinen käsite. Niin moni kuolevainen raukka uskoo muuhun...