ensin kuulin kaupassa iskelmämusiikkia joka muistutti minua menneisyydestä ja sai silmäni kosteiksi, sitten tapasin kassalla tyypin jonka kanssa olin pelannut korttia työharjoittelussa. olen jo vuoden surrut mokiani yhden miehen kanssa, nyt hän ei vastaa viesteihini. ystävä tietää että pitäisi unohtaa kyseinen tyyppi... mutta olen sopinut kyllä yhden bisneksen sen mököttäjämiehen kanssa. se varmasti pitää yhä, siihen minun pitäisi keskittyä, eikä kys. ukkoon.
minulla on sentään hyvä ystävä ja vähät tutut joita harvoin näkee, jotka on oikeasti tuttuja eikä tyyppejä jotka vaan mulkoilee takaisin, mmm.
nyt tuntuu helpommalta, eilisen takia.
ja olen vihdoinkin keksinyt että kaupoissa myös myydään kurkkumajoneesia jota voi levittää juustohampurilaisten väliin. voin alkaa säästämään, ja olla käymättä hesburgerissa. vaikka matkoilla onkin hyvä käydä
aina perjantaina levittäisin kurkkumajoneesia juustohampurilaisen väliin, laittaisin sinne pari sipulisiivua ja lämmittäisin mikrossa. sitten söisin karhu ruokajuomana. voi onnea!