Osuipas tämä keskustelu lähelle kotipesää. Rant triggered:
Mun keskimääräinen settiarvio sisltää 1-3 korttia, jotka lyttäsin tai jätin mainitsematta, joista sitten tuli ihan pelikelpoisia lappuja. Vastaavasti annan liian höveleitä tuomioita joillekkin korteille, jotka sitten eivät ihan jaksa. Tää määrä on pudonnut tasaiseen tahtiin joka setissä ja välistä jopa osun oikeaan korttien kanssa, joita muut eivät ole huomanneet (hello, Painful Truths).
Ainakin itse koitan lähinnä saada niillä keskustelun liikkeelle. Minua ei pelota olla väärässä, oikeastaan jopa päinvastoin. Monissakin tapauksissa toivoisin olevani väärässä kun pessimistaan jotain siistin näköistä korttia. Jos olisi loputtomasti aikaa, kävisin mieluusti parin vuoden takaisia arvioitani läpi ja antaisin mietteeni niistä. On aina jännä nähdä miksi sen aikaisella tiedolla menin metsään ja mitkä asiat muuttuivat jotta sen hetkinen veikkaus muuttui täysin vääräksi.
Tää perisuomalainen "ei kannata kun kuitenkin voi epäonnistua" - asenne on aivan järjetön. Mielummin olen jatkuvalla syötöllä väärässä ja opin niistä virheistä, kun oon vaan hiljaa ja ilkun kun joku toinen tekee kämmin. Muidenkin virheistä kannattaa oppia, mutta ne kerrat ovat paljon hankalampia muistaa kun ei itse onnu kantapäätään paria päivää.
Tämä tekstiseinä ei sitten tarkoita, etteikö minua saisi tyhmyyksistäni piikitellä vaan enemminkin kannustan siihen. Samoin kaikki keskustelut ja ihmetykset siitä, miksi oon eri mieltä kortista on minulle enemmän kuin tervetullutta. Ihan varmasti on sata ja yksi asiaa joita en ottanut huomioon ja keskustelu vaan hyödyntää molempia osapuolia. Jos teitä oikeasti kiinnostaa, niin annan mieluusti inputtia siihen miksi silloin ajattelin kuin ajattelin. Positiivinen palute ei myöskään mene hukkaan
