I/08 astuin palvelukseen, ja vastoin kutsunnoissa määrättyä sijaintia(Tiedustelu tai viesti(okei, tää toteutui edes jotenkin)) minut määrättiin Töhö & Vemppaan (Tulenjohto- ja Viestipatteriin, KaiTR, KaiPr), eli should-be-sissistä tehtiinkin tykkimies. Ei kai siinä, en anna kyseisen asian häiritä itseäni, vaan edelleen otan intin samalla asenteella kuin olisin muutenkin ottanut. Jos sinne menee asenteella "whiddu tää on pascetta" niin kyllä se ihan satavarmasti sitä on. Asepalvelus on vakava asia, mutta ei sitä nyt herranjumala saa tosissaan mennä ottamaan.
Puolustusvoimien tarjoamaan johtajakoulutusta ei sovi aliarvioida, ei todellakaan. Tälläkin hetkellä taidan olla koko patterin ainoa vapaaehtoinen AUKkiin menijä, ja kyllähän tavoitteena olisi puolen vuoden päästä kaksi salmiakkia takinkauluksessa ja Tulenjohtopatterin tunnus RUK-verkkareissa. Johtamistaitoja tarvitaan aina, vaikkei töissä esimiesasemassa olisikaan. Ja toki esim. teknillisen komppanian tai tykistön AU-kurssit ovat tekniikasta ja matematiikasta kiinnostuneille erittäinkin sopivia. Toiset taas tykkäävät ryömiä metsässä, menkööt he tiedusteluun. Kaikille kyllä löytyy paikka, olkoon se sitten AUK, RUK, sivari, spolle, koirankusettaja, 6kk jääkäri tai C-mies.
Jos ei esim. sulkeisia, pinkkoja ja punkkia ymmärrä, niin se on sitten voi voi. Elämä on välillä kovaa, osta kypärä. Kyllähän se aluksi hieman järjettömältä tuntui mennä muodossa ruokalaan, mutta huomattavasti jouhevammin se sujuu kuin yhtenä häröpallona. Ja kyllähän ison ryhmän saa paremmin pidettyä hallussa silloin kun se on yhdessä JÄRKEVÄSSÄ läjässä, ollaan ehkä ajoissa jossakin joskus.
Tottahan se toki on, ettei asepalvelus kaikille sovi. Töhö & Vemppakin on nyt noin 25 alokasta pienempi kuin palvelukseenastumispäivänä. Jos ei pää tai kunto kestä niin en pakota ihmisiä jäämään. Jos joku paskanakki napsahtaa, niin ei auta vinkua siitä. Ei se nakki sillä katoa, ja todennäköisesti niitä tulee vain lisää.