Ps. False, tekstiäsi olisi kivempi lukea jos käyttäisit isoja alkukirjaimia 
Nöyrryn sujuvuuden takia nyt sitten käyttämään näitä eriarvoisia kirjaimia.
Näin yömyöhään ei jaksa perustaa uutta topikkia, joten pahoitteluni vielä offtopikin lisäfloodauksesta.
diktatuuria esittämästäni suoran demokratian mallista muodostuisi varmaankin vielä pienemmällä todennäköisyydellä kuin tästä edustuksellisesta demokratiasta. heitetään nyt vaikka natsikortti piruuttaan.
anarkismia voi soveltaa myös, kuten jo totesin, pienempiin yksiköihin, enkä näe mitään ongelmaa siinä, että todetaan kaikkien (vaikkapa pien)yhteisön jäsenten olevan tasa-arvoisia.
Siis ongelmaksihan muodostuu se, kun anarkistiseen yhteisöön syntyy jengejä tai muita ryhmiä, jotka sitten tulevat ottamaan valla muiden päättävien elinten puuttuessa, jolloin saadaan diktatuuri tahi oligarkia. Turha selittää että kaikki eläisivät sulassa sovussa, sillä joku pilipää sieltä aina nousee ja yirttää viedä vallan, ihan niin kuin kommunismissa joku pilipää yrittää aina saada muita enemmän.
anarkia = kaaosta ja sekasortoa
anarkia tarkoittaa "ei johtajia", ei "ei sääntöjä"
Huomaatkohan jotain sidettä näiden kahden lauseen sisällä?
haha, et tainnut lukea kovin tarkasti. "ei johtajia" ei tarkoita "ei sääntöjä" ja mielestäni yhteiset pelisäännöt aika lailla estävät yhteisön vaipumisen kaaokseen ja sekasortoon. kerro toki, jos missasin jonkun nokkelan vitsin tässä.
Ei, kyllä luin sen aivan kuten pitikin. Teoriassa voidaan ajatella anarkian olevan jopa mahdollinen hallitusmuoto, mutta se vaatisi täydellistä tasa-arvoisuutta, joka ei ainakaan nykymaailmassa ole mahdollista. Kansalla täytyy olla jonkinlainen johtaja, senaatti tms. päättävä elin, joka pitää kansan koossa. Jokaisella maalla (minun tietääkseni) on joku johtaja tms, josta jo huomaa, että anarkia ei ole kovinkaan suosittua. Anarkiselle maallekin löytyy kyllä johtaja kansan parista nopeasti ihmisen halutessa nousta valtaan määräämään muita. Niin täydellistä tasa-arvoisuutta ja tyytyväisyyttä ei voi saada aikaan, että kaikki ihmiset olisivat onnellisia osassaan ja kateutta ei olisi maailmassa. Lisäänpä loppuun vielä esimerkin: Opettaja valvoo koululuokassa järjestystä. Jos opettaja lähtee käymään kesken oppitunnin vaikkapa kopioimassa monisteita, niin kaikki oppilaat eivät todellakaan malta keskittyä siihen tekemiseen johon opettaja oli heidät laittanut. Nousee "sekasorto", kaikki tekevät mitä haluavat.
"Ei johtajia" ei tarkoita etteikö olisi jotakin päättävää elintä. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että päätökset pyritään tekemään tasavertaisina ja konsensuksessa. Se tarkoittaa sitä, että voi valita ketä seuraa, jos seuraa. Parhaasta päätöksentekoelimestä on useita teorioita, mutta itse pitäisin suhteellisen fiksuna ratkaisuna "aitoa edustuksellista demokratiaa", jossa kansa valitsisi aina paikkakunnittain paikallishallinnon, joka koostuisi kansalaisista ja olisi milloin tahansa korvattavissa. Hallinto koostuisi kansasta ja palvelisi sitä sen sijaan, että hallitsisi. Tärkeintä anarkistisessa yhteisössä on se, että kaikki ovat ihmisinä samanarvoisia ja kaikkien sana painaa yhtä paljon. Tämä ei kovinkaan paljoa eroa demokratian ihanteesta, joka vielä joitain vuosisatoja sitten oli mahdottomuus ja utopistista kuvitelmaa, samoin kuin vaikkapa naisten äänioikeus. Tasa-arvoisempaan suuntaan ollaan koko ajan matkalla. En ole kuitenkaan maailmaa muuttamassa tai edes Suomesta tekemässä anarkistista. Anarkismia voidaan pitää myös henkilökohtaisena filosofiana -isminä. Sitä voi soveltaa jokapäiväisessä elämässään ja pienissä yhteisöissään ilman, että tarvitsee kumota hallitusvalta. Kai jokainen meistä mieltää kuitenkin ystäväpiirinsäkin tasavertaiseksi ja hierarkian siinä tarpeettomaksi.
Kouluesimerkkisi alentaa ja ylenkatsoo ihmisiä. Lapsuudesta kasvetaan aikuisiksi. Mikäli tekeminen on mielekästä, siihen keskitytään. Otetaan esimerkki: naapurusto on talkoovoimin siivoamassa pihaa. Talkoot järjestänyt henkilö, joka on suunnitellut ja organisoinut aikataulun, poistuu laittamaan ruokaa. Sekasortoa ei nouse, vaan mielekästä tekemistä jatketaan yhteistuumin.
Täydellistä maailmaa, jossa kaikki ovat tyytyväisiä ja kateutta ei ole, on varmaankin mahdoton luoda. Anarkismi ei ole päämäärä, Uusi Uljas Maailma, vaan työkalu, jolla toivottavasti päästään askeleen onnellisempaan suuntaan ja vähennetään tarpeetonta kärsimystä.
Loppuun vielä lainaus Emma Goldmanilta. Tämä ei ole suunnattu kenellekään ja on kuitenkin suunnattu aivan kaikille:
"It takes less effort to condemn than to think."
Aihe: mitäs armeijan suhteen? (Luettu 65549 kertaa)
