Kertokaahan mikä on parempi ratkaisu näiden välttämiseen.
Välttämiskeinoja tuskin on, koska kyse on ainakin toistaiseksi Suomessa ilmenevyydeltään matalan intensiteetin tapahtumasta: sanotaan vaikka, että yksi tapaus / 200 000 potentiaalista tekijää / vuosi. Tuo 200 000 on karkea arvio tietyn ikäisten miesten ikäluokan suuruudesta. Ei varmasti ole sellaista keinoa, joka olisi sekä tehokas että kustannuksiltaan toteutettavissa tuo alhainen intensiteetti huomioiden.
Toinen vaikeuttava tekijä on se, että noissa on aina taustalla joku hyvin pitkäaikainen ongelma. Asiaan olisi pitänyt puuttua jo aikoja sitten. Toivottavasti tapausten määrää voidaan tulevaisuudessa vähentää sillä, että vanhemmat ovat kiinnostuneempia lapsistaan ja näiden henkisestä hyvinvoinnista. Etukäteen voidaan kuitenkin sanoa, että tämäkään ei tule Suomessa kaikissa perheissä onnistumaan.
Ratkaisu taitaa löytyä sieltä, mistä rahat on viety pois, eli nuorten mielenterveyshuollosta.
Toinen hyvä vaikutuskeino olisi kyllä juuri nuorten ennaltaehkäisevä mielenterveystyö. Ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä (ja päihdetyötä) tehdään tässä maassa ylipäätään liian vähän.
-- Nute
Oulu