Tarkkaa vuosi määrää ei muista, mutta kaikki sai alkunsa kun saimme serkun kanssa isommilta pojilta
Ice Age avatun buusteri lootan, joka toimi siis heidän bulkki ja kommoni lootana.
Loota sisälsi enimmäkseen Revisedin, ja Ice Agen kortteja, jotka olivat silloin uusinta uutta.
Kunnolliseksi pelaamiseksi ei noita alkuaikoja varmaan kehtaa sanoa, koska pelailu oli todella satunnaista
vähäisen pelaajamäärän vuoksi, ja pelit etenivät aina melkoisilla vankila-säännöillä koska sääntökirjanen oli näes englanninkielisenä vielä liian vaikea ymmärtää.
Joskus paljon myöhemmin siinä Miragen ja Tempestin aikoihin tuntui että määtsik sai hirveän kannatuksen populaation joukossa
ja että joka toisella vastaantulevalla oli oma dekkinsä ! Näihin aikoihin sitä ruvettiinkin sitten pelaamaan enemmälti.
Kultaista "DeckCheckitöntä" aikaa, jolloin tapana oli ostaa buustereita, tarkistaa sisällöstä omien värien kortit, ja laittaa
powerit (lue. wurmit) suoraan sisään. Ei ollut niin justiin jos oli 68 kortin dekki.
Jossain vaiheessa joku löysi tietolähteen jossa mainittiin että määtsikissä olisi restrictauksia ja bännäyksiä.
Mitäs vikaa setissä Mana Vaultteja ja Sol Ringejä on ?
Tämän jälkeen tulikin yksi suosikki cycleistäni: Urza's Saga, joka suorastaan huutaa että "Pelaa comboa !"
Olen aina tykännyt combosta. Aggroilu on kivaa mutta ei tarpeeksi kivaa, Controlli on erittäin mukavaa mutta ei tarpeeksi mukavaa vetämään vertoja kunnon dekin päräyttämiselle, one-hit-killien ja infinitien pyörittämiselle.
Tämäkin varmaan jakaa mielipiteitä, koska turnaus käytäntö sagan aikaan olikin jotain aivan muuta, ja mestoilla liikkui vain diktaattorimaisia Grim Monolith-Voltaic Key-Tolarian Academy-Jne dekkejä jotka omistivat kaikki.
Sittenpä aikaa vierähti, tuli odyssey blokki, porukkaa oli selvästikkin vähentynyt pelaamasta, ja yllättäen lopetin itsekkin pelailun.
Möin kaikki pois paitsi muutamat T1 / Vintaasi kamat, joille oli kertynyt tunne arvoa usean hienon viuhumisen myötä,
sekä yhden dekin : Mono-G Stompy, joka säästyi periaatteessa vahingossa koska se oli vähäisen pelailun vuoksi jemmassa ja löysin sen vasta myöhemmin myyntivimmojen jälkeen enkä jaksanut sitä erikseen alkaa enää myymään.
Ja kuinka fiksu olinkaan !
Vajaa parisen vuotta sitten kaivoin ihan läpällä dekin taas esiin yhden kaiffarin kanssa, ja hitto soikoon että oli hienot pelit !
Päräytettiin taas kuviot kehiin ja alkoi ankara löytämisen ilo, koska sarjoja oli ilmestynyt niin useita sinä aikana kun ei kortit kiinnostanut ja täten tarjolla oli niin paljon uutta. Tuijotin varmaan vartin hullun kiilto silmissä Tendrils of Agonyä kun näin sen ensimmäisen kerran.
Ja kuis ollakkaan, dekkejä onkin yllättäen kasaantunut jo toista kymmentä ja taas tuntuu että kaikki läiskii korttia. On se hienoa !
Highländerin keksiminen on luultavasti paras asia mitä määtsikille on tapahtunut:
Formaatti joka on lähimpänä keittiö-pöytä pelejä kuitenkaan olematta sitä.
Aihe: Kuinkas kauan sitä on tullutkaan pelattua? (Luettu 24382 kertaa)
