Totta kai se on selvä, että pudotuspelit kannattaa pelata, jos aikaa on. Jos ei ole aikaa, niin tilanne ei kuitenkaan ole kuoleman paikka, kuten esittämistäni vaihtoehdoista näkee.
Tämä seuraava ei sitten enää ole neuvomista, vaan ihan pari mielipidettä. Missään nimessä ei pidä kenekään liikaa neuvoa itsenäisiä turnausjärjestäjiä, on se niin epäkiitollista hommaa jo valmiiksi. Arvostan Mikkelissä tehtävää hyvää työtä. Mutta ilman neuvomisen painolastia saa mielipiteitä sanoa keskustelufoorumilla. Eikä ole myöskään väittelyä tämä; tuleepa vain sanottua ja näen kyllä perustelut vastakkaisten mielipiteiden takana. Puuuh. Itse asiat:
Järkkäri tuolla jo puhui siitä, että pudotuspelien pelaamiselle on hyvä olla jokin kynnysmäärä pelaajia. Tämä on järkevää. Se se vasta ajan haaskausta on, että pelataan 4 kierrosta runkosarjaa ja sitten vain muutama pelaaja tippuu pois ja taas pelataan 3 tuntia. Tämä ajaa jopa aiemmin esittämäni "totta kai se on selvän" edelle ja on poikkeus siihen.
Sitten tuo palkintojen häviämisen reiluus pudotuspeleissä. Tuo on loputon suo, jos saa harmistumisen perustaa siihen, mikä oli mahdollista, eikä siihen, mitä todella tapahtui. Oletetaanpa, että pelaaja tiesi etukäteen, että turnausjärkkärillä oli kaksi vaihtoehtoa, pudotuspelit tai ei. Niistä valittiin pudotuspelit, pelaaja voitti runkosarjan ja tippui pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella. Nyt voisi joku pikkuisen ottaa pulttia Wastelandien menettämisestä. Vastaavasti pudotuspeleissä voi hävitä täysin ansiottomaan manakusuun - sekö sitten oli rehellinen mahdollisuus voittaa Wastet? Jos oli, niin miksei mahdollisuus saada hyvät vertailuluvut ole rehellinen?
Tästä ei ole tarkoitus enempää väitellä - toin vain esille sen, että virtuaalisista skenaarioista närkästymiseen on äärettömästi mahdollisuuksia. Kannattaa keskittyä närkästymään siitä, mitä todella tapahtui ja vain siinä kontekstissa, minkä järjestäjän todelliset valinnat tarjosivat.
-- Nute
Oulu
Aihe: Legacy Mikkeli 08.01.2011 (Coveragee!) (Luettu 14806 kertaa)
