Mun mieleen painuvin top deckailu on useamman vuoden takaisesta SMQ:sta Seinäjoella, jonne oltiin huristeltu Tampereelta mun Puntolla niin isolla edustajistolla, kuin mitä tähän Italian tilaihmeeseen saatiin tungettua.
Jossain vaiheessa tuli turnauksen viimeinen kierros, ja mä olin jo hussannut mahdollisuuteni top kasiin. Se oli sitä kultaista Lorwyn-Alara aikaa (ei cascadea vielä), kun 5cc
Cruel Ultimatum -kontrolli oli kova sana. Vastustajakseni päätyi mun puntodelegaatioon kuulunut henkilö, sanotaan vaikka "Ville" BW Tokensillaan. Villellä top8 ja SM-kisapaikka olivat yhden voiton päässä. Kaverille scooppaaminen ja hälle kisapaikan varmistaminen käväisi jo mielessä, mutta kävikin niin, että samaan delegaatioon kuulunut "Timo" tuli kannustamaan mua voittoon: jos Ville jäisi pisteittä, Timolla olisi mahdollisuus top kasiin. Oli siis keskimäärin reiluinta pelata katkeraan loppuun saakka.
Ensimmäisen pelin Ville voitti. Toisessa pelissä sain maistaa sideltä tullutta
Head Gamesia, joka oli BW Tokensin suosima jäynä kontrolleja vastaan. Mun kaasua täynnä oleva herkkukäteni muuttui landeiksi ja pahalta näytti. Ei auttanut muuta kuin kuoria Ultimatum pakan päältä kuin Gabriel Nassif konsanaan. "This is my Cruel Ultimatum mana."
Voitin siis kakkospelin, mutta matsi ei ollut vielä taputeltu. Myös kolmannessa pelissä
Head Games iski päin naamaa. Sinne meni kaasut ja jälleen näytti pahalta. Sitten Ville pelasi tyhjään pöytään
Cloudgoat Rangerin, mutta se kithkin-kavereineen ei päässyt iholle, koska top dekkasin välittömästi
Wrath of Godin vastaukseksi. Wrathin jälkeen pakanpäällys tarjoili luonnollisesti Ultimatumin, joka löysi mm. voittoon riittävän
Broodmate Dragonin.
Jos en väärin muista, niin Timokin tais hävitä viimeisen pelinsä ja näin saatiin katkeransuloista naureskeltavaa paluumatkalle, kun koko autokunta jäi ilman ainuttakaan slottia.